Siirry sisältöön

Lakimuutosehdotukset vahvistavat lasten ihmisoikeussuojaa

Seksuaalirikosten rangaistussäännöksiä tulisi arvioida tarkemmin vielä kokonaisuutena.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oikeusministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää Oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta. Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä nyt ehdotettavaa rikoslain 20 luvun muuttamista ja keskusliitto on tuonut esille kantaansa jo lausunnossaan 21.6.2012 oikeusministeriön työryhmän arviomuistiosta ”Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet”.[1]

Useissa tutkimuksissa on tuotu esille lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten haitallisuus lapsen psykososiaaliselle kehitykselle ja terveydelle. Rikosten vaikutukset heijastuvat usein pitkälle aikuisuuteen. Lakiluonnoksessa esitetyt ehdotukset ovat perusteltuja ja vahvistavat lasten ihmisoikeussuojaa.

Ehdotuksessa esitetään, että nykyisin rikoslain 20 luvun 3 §:n mukaan sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot siirretään rikoslain 20 luvun 1 §:n alle (raiskaus), jolloin säännökseen lisättäisiin uusi 3 momentti.

Tässä yhteydessä 3 §:n mukaisten tekojen rangaistusasteikko kovenee: enimmäisrangaistus korotetaan kolmesta vuodesta neljään vuoteen vankeutta. Ehdotuksessa esitetään myös, että raiskauksen kohdistuminen lapseen (alle 18-vuotiaaseen henkilöön) lisätään teon törkeyttä osoittavien 20 luvun 2 §:n 1 momentin kvalifiointiperusteiden joukkoon.

Ehdotuksessa esitetään sukupuoliyhteyden määritelmää (rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentti) muutettavaksi. Rikoslakiin lisättäisiin uusi 5 a § ”Seksuaalinen häirintä” ja lisäksi myös kaikki aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset tulevat virallisen syytteen alaisiksi ja asianomistajan vakaa tahto ei voisi enää estää syytteen nostamista raiskauksesta.

Toisin kuin oikeusministeriön muistiossa ”Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet” ehdotettiin, esillä olevassa ehdotuksessa rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaan seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavat asemaa hyväksikäyttäen tehdyt sukupuoliyhteyden sisältävät teot eivät siirtyisi rikoslain 20 luvun 1 §:n alle raiskauksiksi. Muutos olisi merkinnyt näiden tekojen siirtymistä ankarampiin rangaistuksiin johtavien rangaistusasteikkojen piiriin.

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa lausunnossaan seuraavia seikkoja:

  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää lakiluonnoksessa esitettyjä ehdotuksia lasten ihmisoikeussuojaa vahvistavina.
  • Rikoslain seksuaalirikoksia koskevan sääntelyn painopiste on ollut perinteisesti suojata alle 16-vuotiaan lapsen kehitystä mutta myös 16-17 -vuotiaiden lasten erityinen asema seksuaalirikosten uhrina on huomioitava riittävällä tavalla lainsäädännössä. Ehdotuksessa esitetään myös 16-17-vuotiaiden seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa parantavia tekijöitä.
  • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa ehdotusta, jonka mukaan raiskauksen kohdistaminen lapseen (alle 18-vuotiaaseen henkilöön) lisättäisiin teon törkeyttä osoittaviin rikoslain 20 luvun 2 § pykälän 1 momentin kvalifiointiperusteisiin.
  • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa myös ehdotuksessa esitettyä muutosta, että sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot (nykyisen rikoslain 20 luku 3 §) siirretään rikoslain 20 luvun 1 §:n (raiskaus) alle, sen 3 momentiksi. Keskusliitto kannattaa myös ehdotettua rikoksen rangaistusasteikon korottamista.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä myös sitä, että ehdotuksessa ”sukupuoliyhteyden” määritelmä laajennetaan rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentissa.
  • Lastensuojelun Keskusliitto ehdottaa, että rikoslain 20 luvun säännöksiä arvioitaisiin tarkemmin vielä kokonaisuutena. Erityisesti rangaistussäännöksissä, jotka koskevat sukupuolista kanssakäymistä alaikäisen kanssa, muodostavat tällä hetkellä sääntelyn tavoitteiltaan hieman vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden rangaistusuhkiensa osalta.

Lastensuojelun Keskusliiton arvio muutosehdotuksista

Lastensuojelun Keskusliiton arvion lähtökohtana on se, että Suomea velvoittavat kansainväliset asiakirjat edustavat näkökantaa, jonka mukaan lapsiin kohdistuvat rikokset ovat seksuaalirikosten joukossa erityisasemassa. Erityisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on tässä keskeisessä asemassa.

Lapsiin kohdistuvia tekoja koskevan erityissääntelyn taustalla olevista kansainvälisistä velvoitteista voidaan mainita erityisesti Euroopan unionin neuvoston puitepäätös lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta sekä lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehty Euroopan neuvoston yleissopimus.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 1 artiklassa säädetään, että sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetään, että yhteiskunta on velvoitettu turvaamaan lapsille (kaikille alle 18-vuotiaille) oikeuden erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Sopimuksen 34 artiklan mukaan lapsella on oikeus suojeluun kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan valtioiden lainsäädännön tulee sisältää tehokkaat menetelmät, joilla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuetaan sekä menetelmät lasten kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa esityksessä ehdotusta, että raiskauksen kohdistuminen alle 18-vuotiaaseen lapseen lisättäisiin raiskausrikoksen kvalifiointiperusteisiin kohdaksi 3 (rikoslain 20 luku 2 § 1 momentti, ”Törkeä raiskaus”).[2]

Rikoslain 20 luvun sääntelyssä yhtenä tärkeänä tavoitteena on turvata lapsen kehitystä ja lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tämä toteutetaan luvussa ilmaistujen eri seksuaalisten tekomuotojen kriminalisoinnilla, missä tunnusmerkistön mukaisesti osoitetaan lapseen kohdistuvan sukupuolisen kanssakäymisen tai muun seksuaalisen teon moitittavuus ja rangaistavuus.

Rikoslain seksuaalirikoksia koskevan sääntelyn painopiste on ollut perinteisesti alle 16-vuotiaiden lasten suojaamisessa heidän kehitystä vakavasti vaarantavilta rikoksilta. Tämän ehdottoman tärkeän näkökulman lisäksi on kuitenkin syytä korostaa myös 16-17 -vuotiaiden lasten erityisen suojelun tarvetta johtuen heidän tähän ikäkauteen kuuluvista aikuisikään jatkuvista kehitystarpeistaan.

He ovat tässä merkityksessä usein selvästi heikommassa asemassa heille rikoksesta aiheutuvien seurausten suhteen kuin täysi-ikäiset aikuiset. Tämän ikäisten lasten seksuaalista itsemääräämisoikeutta osoittava tahtotila voi muodostua useista syistä häilyväksi ja kaikenlaiselle epäasialliselle vaikuttamiselle alttiiksi. Näiden seikkojen huomioiminen näyttäisi olevan edelleen seksuaalirikosten sääntelyn haasteena, vaikkakin siihen on kiinnitetty viime aikoina hyvin huomiota niin kansainvälisen kuin kansallisen sääntelyn tasolla.

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa sitä, että ehdotuksessa esitetty raiskauksen uusi kvalifiointiperuste nostaa raiskauksen törkeyttä osoittavaksi seikaksi sen kohdistumisen alaikäiseen.

Uusi kvalifiointiperuste osoittaa raiskausrikoksen erityistä vahingollisuutta myös seksuaalisen kanssakäymisen suojaikärajan ylittäneisiin ja jo seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan toteuttaviin alle kahdeksantoistavuotiaisiin lapsiin nähden. Keskusliitto korostaa tämän näkökulman olevan linjassa lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa.

Lapsen seksuaalisen identiteetin muotoutumiseen ja psykososiaaliseen kehitykseen liittyvät näkökohdat puoltavat nyt esitettyä ehdotusta kvalifiointiperusteesta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan lapsiin kohdistuvat raiskausrikokset katsotaan nykyisinkin muihin kohdistuvia rikoksia helpommin törkeiksi raiskauksiksi.[3] Myös tämä em. tutkimuksessa esitetty oikeuskäytäntö tukee ajatusta, että asia ilmaistaan selkeästi myös rikoslaissa säännöstasolla.

Ehdotuksen yleisperusteluissa tuodaan esille, että raiskausrikoksen uusi kvalifiointiperuste on törkeän raiskausrikoksen (2 §) tunnusmerkistötekijä ja että törkeän raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Kokonaisarvioinnissa otettaisiin huomioon teko-olosuhteisiin, rikoksentekijään ja uhriin liittyviä seikkoja.[4] Uusi, alle 18-vuotiasta uhria koskeva kvalifiointiperuste olisi eri asemassa kuin muut 2 §:ssä luetellut kvalifiointiperusteet, koska sen soveltaminen rikosten teonkuvauksiin olisi käytännössä hyvin suoraviivaista.

Tältä osin uusi kvalifiointiperuste on täsmällisyydessään informatiivinen ja onnistunut ilmaistessaan yksiselitteisesti teon erityistä törkeyttä osoittavana seikkana sen, että uhriksi on valittu alle 18-vuotias lapsi.

Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että vain hyvin poikkeuksellisesti alle 18-vuotiaan raiskaustapauksessa olosuhteet voisivat olla sellaiset, että raiskauksen perussäännöksen (1 §) soveltaminen voisi tulla harkittavaksi. Keskusliitto toteaa, että avoimeksi kysymykseksi ja tulevan oikeuskäytännön varaan kuitenkin jää se, kuinka usein alaikäiseen kohdistuva raiskaus rangaistaan perusmuotoisena raiskausrikoksena, törkeän raiskauksen tunnusmerkistön jäädessä täyttymättä.

Keskusliitto katsoo, että alaikäiseen kohdistuvan raiskauksen kriminalisoinnin tulee viestittää selkeästi teon luonteesta vakavana ja paheksuttavana rikoksena. Tämä tavoite toteutuu, kun molemmista raiskaussäännöksistä (1 § ja 2 §) voidaan lukea, että nuoreen kohdistuva raiskaus osoittaa aina teon törkeää luonnetta. On kannatettavaa, että teot tulisivat kuulumaan lähtökohtaisesti ”Törkeä raiskaus” -säännöksen soveltamisalaan (RL 20 luku 2 §).

Jos teko kuitenkin arvioidaan perustunnusmerkistön mukaisena, sovellettavassa raiskaussäännöksessä (RL 20 luku 1 §) käytettävä rangaistussäännös tulisi rakentaa niin, että lapseen kohdistuva teko huomioidaan säännöksessä erityisesti toteuttamalla heidän kohdallaan ankarampi rangaistusasteikko.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa kantanaan, että lapsiin kohdistuvat raiskaukset on lähtökohtaisesti katsottava aikuisiin kohdistuvia raiskauksia paheksuttavammiksi lapsen kehityksen vakavan vaarantumisuhan perusteella ja tämä näkökulman tulisi erottua kaikissa seksuaalirikosten rangaistussäännöksissä.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa myös ehdotuksessa esitettyä muutosta, että sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot (nykyisen rikoslain 20 luku 3 §) siirretään rikoslain 20 luvun 1 §:n (raiskaus) alle.

Ehdotuksessa rikoslain 20 luvun 1 §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti, joka korvaisi nykyisen 20 luvun 3 §:n ja momentti sisältäisi perustekomuotoa koskevaan sääntelyyn verrattuna lievemmän rangaistusasteikon. Tällä hetkellä 3 §:n mukaisen rikoksen enimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta. Jos raiskausta arvioidaan ehdotetun 3 momentin mukaan, rikoksentekijälle olisi mahdollisuus tuomita enimmäisrangaistuksena neljä vuotta vankeutta.

Keskusliitto kannattaa myös ehdotettua rikoksen rangaistusasteikon korottamista. Keskusliitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että raiskausta kuvaavassa 1 §:n 3 momentin tilanteessa, jolloin 16–17 –vuotiaan pakottaminen sukupuoliyhteyteen toteutetaan muutoin kuin käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla, rangaistusasteikon käytettävänä maksimirangaistuksena on 4 vuotta vankeutta.

Jos tätä verrataan lapsen törkeää hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen mahdollistamaan 10 vuoden enimmäisvankeusrangaistukseen esimerkkitilanteessa, missä syyllistytään perheen sisäisenä rikoksena 16-17 vuotiaan lapsen törkeään hyväksikäyttöön, syitä rangaistusasteikkojen näin voimakkaalle eroavuudelle on vaikea hahmottaa.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että ehdotuksessa ”sukupuoliyhteyden” määritelmä laajennetaan rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentissa[5]. Kuten ehdotuksen yleisperusteluissa todetaan, on selkeitä perusteita sille, että esineellä tai muulla ruumiinosalla tehty tunkeutuminen peräaukkoon otetaan sukupuoliyhteyden määritelmän piiriin. Ehdotettu säännösmuutos on tärkeää, jotta myös nämä teot saadaan rangaistua niiden loukkaavuuden ja vakavuuden mukaan ja myös esimerkiksi tyttöihin ja poikiin kohdistuvat seksuaalisen koskemattomuuden loukkaukset voidaan rangaista yhdenvertaisesti.

Lastensuojelun Keskusliitto toteaa, että ehdotuksessa oli puutteellisesti perusteltu se, miksi rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaan seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavia asemaa hyväksikäyttäen tehtyjä sukupuoliyhteyden sisältäviä tekoja ei siirretty ehdotuksessa rikoslain 20 luvun 1 §:n alle raiskauksiksi. Muutos olisi merkinnyt näiden tekojen siirtymistä ankarampiin rangaistuksiin johtavien rangaistusasteikkojen piiriin.

Ehdotus sai arviomuistion lausuntokierroksella runsaasti myönteistä palautetta, johon myös oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on puheessaan 22.11.2012 viitannut.[6] Lastensuojelun Keskusliitto pitää ongelmallisena sitä, että nykyisessä rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentissa näyttäisi olevan päällekkäisyyttä ainakin rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan kanssa. Sääntelyn päällekkäisyys koskee varsinkin vammaisia lapsia. Lastensuojelun Keskusliitto ehdottaa, että näiden kahden em. säännöksen välistä suhdetta selkiytetään.

Sinällään muutosehdotus rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohtaan on Lastensuojelun Keskusliiton mielestä kannatettava. Muutoksessa ilmaisua ”puolustaa itseään” täydennettäisiin ilmauksella ”muodostaa tai ilmaista tahtoaan”, joka paremmin viittaa myös muuhun kuin fyysiseen puolustautumiseen.

Muita huomioita

Lastensuojelun Keskusliitto esittää huolenaan, että rikoslain sääntelyn tavoitteet eivät pelkistyisi pelkästään tuomioistuimissa toteutettavan lainkäytön tavoitteiksi. Tällöin rikossäännökset voivat jäädä vaikeaselkoisiksi.

Rikosoikeuden laillisuusperiaatteen vaatimuksen mukaisesti yksittäisen kansalaisen tulee kuitenkin ymmärtää rangaistussäännösten merkitys varsinkin rikosoikeuden ydinalueella, mitä seksuaalirikossäännökset edustavat. Merkityksellistä tämä on myös alaikäisten oikeuksien turvaamiseksi käytännössä: lapsen erityinen asema suojelun ja huolenpidon kohteena tulee välittyä rikoslain sääntelyssä riittävän selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla lapsien kanssa vuorovaikutuksessa eläville aikuisille, mutta myös lapsille itselleen. Lainkäytön tehtävänä on vasta viimekätisen oikeusturvan toteuttaminen.

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa ehdotuksessa esille tuotua informaatiota siitä, että raiskausrikoksista tuomituista rangaistuksista annetut pitkähköt ehdolliset rangaistukset ovat oikeusministeriössä tarkastelun alla ja niitä koskeva lainsäädännön yleinen muuttaminen on vireillä.[7]

Lastensuojelun Keskusliitto ehdottaa, että rikoslain 20 luvun säännöksiä arvioitaisiin tarkemmin vielä kokonaisuutena, jossa lapsen asema erityisen suojelun ja huolenpidon kohteena tulisi selkeämmin esille. Tämä tarkoittaisi lapseen (alle 18-vuotiaisiin) kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten tarkistamista kokonaisuutena: ovatko rangaistukset riittäviä ja oikeassa suhteessa keskenään eri rikoslain 20 luvun mukaisiin tekoihin nähden.

Lastensuojelun Keskusliitto myös korostaa, että vaikka nyt ehdotetut lainsäädännölliset uudistukset ovat kannatettavia ja tärkeitä, ne eivät yksin riitä. Tarvitaan panostusta poliisien, syyttäjien ja tuomareiden koulutukseen ja ohjeistukseen, jotta seksuaalirikoksen uhriksi joutuneen lapsen erityinen asema ja kohtelu otettaisiin riittävästi huomioon oikeusprosessissa.

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa sosiaali- ja terveysministeriön, sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajassa yhteistyössä toteutettavaa lastenasiaintalo-hanketta, jolla on merkitystä mm. lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä lapsiystävällisesti sekä väkivaltaa kokeneiden lasten sekä heidän perheidensä auttamisessa.

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että valtion velvollisuutena on huolehtia siitä, että lapsilla on käytössään lasten kehitysvaiheisiin ja tarpeisiin soveltuvat tehokkaat oikeusturvakeinot ja oikeudellisiin kysymyksiin liittyvät neuvontapalvelut. Lapsille ja nuorille tulee tarjota tietoa oikeuksistaan ja oikeusturvakeinoista heidän ikäänsä ja kehitystasoonsa soveltuvalla, ymmärrettävällä tavalla.

Lastensuojelun Keskusliitto tuo vielä esille, että arvioitaessa rikoslain käsitteistöä on syytä kiinnittää huomiota käsitteeseen ”lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö”, joka tulisi korvata käsitteellä ”lapsen seksuaalisen koskemattomuuden loukkaus”. Lastensuojelun Keskusliitto otti nimike-asiaan laajemmin kantaa lausunnossaan Oikeusministeriön arviomuistiosta raiskausrikosten lainsäädännöllisistä muutostarpeista.[8]


[1]Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oikeusministeriön arviomuistioon Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet 25/2012. https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/rangaistuksia-kovennettava-alaikaisiin-kohdistuneissa-seksuaalirikoksissa/

[2] Ehdotus rikoslain 20 luku 2 §, Törkeä raiskaus:

”Jos raiskauksessa

3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi

ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

[3] Oikeuspoliittisen tutkimuslaitos, 2012: Selvityksiä raiskausrikoksista, s. 84.

[4] Luonnos hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta, s. 52.

[5] Ehdotus rikoslain 20 luku 10 §:n 1 momentiksi:

”Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukupuolielimellä tehtävää tai siihen rinnastettavaa taikka sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon.”

[6] ”(…) Arviomuistiossa ehdotetaan muitakin lainsäädäntömuutoksia, jotka merkitsisivät raiskausrikoksiin kuuluvien tekojen piirin laajentumista ja rangaistuskäytännön ankaroitumista. Esimerkiksi nykyisin seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavat asemaa hyväksikäyttäen tehdyt sukupuoliyhteyden sisältävät teot siirrettäisiin raiskausta koskevaan pykälään. Muistion ehdotukset saivat lausuntokierroksella myönteisen palautteen, ehdotuksia tullaan viemään eteenpäin.(…)” Oikeusministerin puhe seminaarissa ”Uskotko sinä, että tämä on raiskaus?” 22.11.2012 http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/oikeusministeri-anna-maja-henriksson-seminaarissa-uskotko-sina-etta-tama-on-raiskaus-22-11-2012

[7] Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta, s. 55.

[8] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oikeusministeriön arviomuistioon Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet 25/2012. https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/rangaistuksia-kovennettava-alaikaisiin-kohdistuneissa-seksuaalirikoksissa/

Kirsi Pollari

Erityisasiantuntija


050 439 8823

Opintovapaalla vuoden 2019 loppuun saakka. Tehtäväalueenani on lapsen oikeudet, vammaisten lasten oikeudet sekä lasten terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset.