Siirry sisältöön

Lakimuutosehdotus ei turvaa lapsen ja sosiaalityöntekijän tapaamisia

Ehdotetun lastensuojelulain 29 §:n muutoksen lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös muita tarkasti ja selkeästi määriteltyjä toimia tapaamisoikeuden turvaamiseksi.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotuksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lastensuojelulain 29 §:n muuttamisesta

STM036:00/2013

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lastensuojelulain 29 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi lastensuojelulain 29 §:n 1 momenttia. Säännöksessä olevaa sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän velvoitetta tavata lasta esitetään selkeytettäväksi siten, että lapsen tapaamiskertojen tiheys avohuollossa olisi jatkossa arvioitava jo asiakassuunnitelmassa.

Ehdotettu muutos vastaisi voimassa olevaa lastensuojelulain 53 § 2 momenttia[1], jossa säädetään sijaishuollossa olevan lapsen tapaamisesta henkilökohtaisesti ja toteuttamistavan kirjaamisesta lapsen asiakassuunnitelmaan.[2]

Lastensuojelun Keskusliitto tuo esille, että pyrkimys lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien lasten ja nuorten tapaamisten varmistamiseen on erittäin kannatettavaa mutta ehdotus tämän tavoitteen toteutumiseksi ei ole riittävä. Ehdotetun lastensuojelulain 29 §:n muutoksen lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös muita tarkasti ja selkeästi määriteltyjä toimia tämän oikeuden turvaamiseksi.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa lausunnossaan seuraavia seikkoja:

  • Lastensuojelun Keskusliitto toteaa, että ehdotettu muutos ei tosiasiallisesti käytännössä turvaa sitä, että sosiaalityöntekijä tapaisi lasta tai nuorta enempää kuin nykyisinkään lastensuojelun avohuollossa, vaan tapaamisten toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan selkeästi myös muita toimia.Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, ettei ole strategisesti järkevää tehdä lastensuojeluun kokonaisuuden kannalta merkittäviä uudistuksia muuttamalla vain yhtä säännöstä kerrallaan vaan tarvitaan kokonaisvaltaista lastensuojelun lainsäädännön ja palveluiden arviointia ja uudistamista.
  • Yksilöllisissä asiakassuunnitelmissa voidaan määritellä lapsen tapaamiselle asetettavat tavoitteet. Lastensuojelun Keskusliitto pitää erityisen tärkeänä sitä, että asiakassuunnitelmien tekeminen toteutuu ja niihin kirjatut tavoitteet ohjaavat toimintaa ja työskentelyä lapsen ja sosiaalityöntekijän kesken.
  • Lastensuojelun Keskusliitto haluaa tuoda esille, että pelkkä lasten ja nuorten tapaamisten määrän kirjaaminen ei ole riittävää vaan olennaista on dokumentoida lisäksi tapaamisten tavoitteet ja sisältö.
  • Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että lastensuojelun ydinosaaminen edellyttää lapsikohtaista harkintaa ja sen toteutumisen kannalta aito vuorovaikutus ja dialogi lapsen ja sosiaalityöntekijän välillä on välttämätöntä.
  • Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, ettei nyt ehdotettua LSL 29 §:n muutosta voida toteuttaa ilman selkeitä kustannusvaikutuksia, joita esityksen mukaan ei syntyisi.

Ongelmat asiakassuunnitelmien kirjaamisessa

Lastensuojelulain 30 §:ssä säädetään, että lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma. Asiakassuunnitelma on laadittava lapselle, joka on avohuollon asiakkaana, sijaishuollossa tai jälkihuollossa.

Lastensuojelun asiakassuunnitelma ei ole oikeudelliselta luonteeltaan hallinnollinen päätös, vaan viranomaisten toimintaa ohjaava sisäinen asiakirja, joka tarkistetaan ja muutetaan tarpeen vaatiessa. Asiakassuunnitelman perusteella asiakas ei voi suoraan vaatia itselleen toteutettavaksi asiakassuunnitelmassa mahdollisesti mainittuja palveluja tai tukitoimia.

Lastensuojelulain 36 §:n muutosta koskevassa hallituksen esityksessä tuodaan esille, että lastensuojelun tulee mahdollisimman pitkälle pohjautua viranomaisten ja asianomaisten asiakkaiden yhteiseen suunnitteluun.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan asiakassuunnitelmassa on kyse kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta erittäin merkittävästä lastensuojelun dokumentista.[3] Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomuksessa[4] lastensuojeluun liittyen todetaan, että avohuollossa asiakassuunnitelmien tärkeys tiedostetaan mutta niitä ei tehdä kaikille avohuollon asiakkaille.

Lastensuojelulain velvoitteista huolimatta kuusi kuntaa kymmenestä ei tarkastuskertomuksen mukaan tee avohuollon asiakkaalle asiakassuunnitelmaa. Tavallista on, että suunnitelmien kirjaukset ja päivitykset ovat kuukausia tai jopa vuoden jäljessä. Usein asiakkaan tilannekin on muuttunut niin, että kirjaamista ei pidetä enää järkevänä.

Myös asiakassuunnitelmien sisällöt vaihtelevat tarkastuskertomuksen mukaan kunnittain.[5] Asiakassuunnitelmien merkittävyyteen ja niissä havaittuihin puutteisiin ovat kiinnittäneet huomiota myös eduskunnan oikeusasiamies ja kuntien sosiaaliasiamiehet.

Koska asiakassuunnitelmien tekeminen ei lain mukaisesti nykyisellään toteudu ja koska myös asiakassuunnitelmien sisällössä ja laadussa on puutteita, Lastensuojelun Keskusliitto pitää todennäköisenä, että ehdotettu muutos LSL:n 29 §:ään ei takaa riittävästi lapsen tai nuoren mahdollisuutta tavata asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää.

Ehdotuksessa tuodaan esille, että ”Vaikka kirjaaminen ei velvoita järjestämään tapaamisia enempää kuin laissa nykyisin säädetään, voidaan arvioida, että kirjaamisvelvoite yhdessä lastensuojelun laatusuositusten kanssa tulee aiheuttamaan sen, että lain noudattamiseen kiinnitetään aiempaa paremmin huomiota.”

Lastensuojelun Keskusliitto ei pidä edellä mainittua oletusta realistisena, sillä asiakassuunnitelmien merkitystä heikentää se, että suunnitelmasta ei tehdä hallintopäätöstä ja myös laatusuosituksen asema on ohjeellinen.

Lapsen oikeus tavata asioistaan vastuussa olevaa sosiaalityöntekijää

Ehdotuksen perusteluissa tuodaan ansiokkaasti esille YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita lapsen 12 artiklan mukaiselle osallistumisen oikeudelle. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaista lapsen etua ei voida selvittää ja arvioida ilman lapsen näkemysten selvittämistä.

Oleellista on, että lapsen osallistumisen oikeuteen kuuluu olennaisesti myös lapsen näkemysten huomioon ottaminen lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan korostanut, että lapsen tulee saada riittävästi tietoa häneen vaikuttavista asioista, jotta lapsi voi muodostaa asianmukaisesti oman näkemyksensä.

Lapselle tulee kertoa asiaan vaikuttavista keskeisistä tekijöistä, eri vaihtoehdoista, mahdollisesti tehtävistä päätöksistä ja niiden seurauksista.[6] Tämä koskee luonnollisesti myös lapsen tapaamista ja asiakassuunnitelman tekoa lastensuojelussa. Lapsen osallistumisen yhtenä edellytyksenä on myös se, että tapaamiset toteutetaan olosuhteiltaan lapselle sopivassa ympäristössä ja lapsiystävällisin keinoin lapsen ikä ja kehitystaso riittävästi huomioiden.

Lastensuojelulain 29 § velvoittaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tapaamaan lasta henkilökohtaisesti ja lapsen ehdoilla, edellyttäen luonnollisesti sitä, että lapsi itse tapaamista haluaa tai siihen suostuu.

Lapselle on kuitenkin tarjottava tilaisuutta henkilökohtaiseen tapaamiseen tai keskusteluun. Lastensuojelulain 29 § ei aseta rajoja sille minkä ikäisiä lapsia tulee tavata. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että kaikilla lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsilla on mahdollisuus tavata asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää myös kahden kesken.

Tarvittaessa, asian luonteesta riippuen, lapselle on varattava mahdollisuus henkilökohtaiseen keskusteluun ja mielipiteen vaihtoon ilman, että läsnä on esimerkiksi lapselle läheisiä henkilöitä tai muita ulkopuolisia henkilöitä.[7]

Sosiaalityöntekijöillä on merkittävä rooli lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten elämässä. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että lasten tapaamisten toteutumisen kannalta olennaisen tärkeää on, että lapsilla on mahdollisuus oppia tuntemaan oma sosiaalityöntekijänsä ja luoda sosiaalityöntekijäänsä hyvä ja luottamuksellinen vuorovaikutussuhde, jossa on aikaa ja tilaa riittävästi lapsen kysymyksille ja pohdinnoille.[8] Myös ehdotuksessa korostetaan, että olennaista on lapsen kokemusten kuuleminen ja lapsen kohtaaminen.

Lakiehdotuksen perusteluissa tuodaan esille, että olisi pyrittävä siihen, että jokaisella asiakkaana olevalla lapsella tai nuorella tulisi olla mahdollisuus saada aktiivisessa työskentelyvaiheessa[9] vähintään kaksi tuntia kuukaudessa henkilökohtaista aikaa työntekijältään.

Esitetty aikamäärä perustuu lastensuojelun laatusuositusluonnokseen.[10] Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että pelkkä aikamäärien kirjaaminen asiakassuunnitelmaan lapsen tapaamiseen liittyen ei ole riittävää.

Asiakassuunnitelmaan tulee kirjata myös tapaamisen tavoitteet ja keskeiset teemat sekä keinot, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa. Tämä tehostaa lapsen tai nuoren tapaamisten suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta ja myös lapselle selkiytyvät lastensuojelun toiminnan tavoitteet.

Lastensuojelun Keskusliitto myös painottaa, että lapsen mahdollisuus tavata sosiaalityöntekijäänsä tulee arvioida ja toteuttaa aina lapsen yksilöllisistä tarpeista lähtien ja lapsen edun mukaisesti. Palvelua toteutettaessa ei saa syntyä tilannetta, että perusteluissa mainittu kaksi tuntia kuukaudessa muodostuu käytännössä ehdottomaksi maksimiksi, jota ei voida resurssipulan vuoksi ylittää, vaikka lapsella olisi tarvetta enempiin tapaamismääriin/-aikoihin.

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa vielä tuoda esille, että ”aktiivisen työskentelyvaiheen” määrittely käytännössä saattaa olla haastavaa, sillä lastensuojelun työntekijöillä ja asiakkailla voi olla hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mitä se heidän näkemyksensä mukaan kulloisessakin tilanteessa tarkoittaa.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä myös sitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia tavata myös perhettä kokonaisuudessaan.

Riittävät resurssit lasten ja nuorten tapaamisiin turvattava

Ehdotuksessa tuodaan esille, ettei lastensuojelun työntekijöiden toimenkuva olennaisesti poikkeaisi aiemmasta, eikä tässä ehdotuksessa olisi kyse sinänsä uusista tai laajenevista tehtävistä.

Uudistus tulisi ehdotuksen mukaan toteuttaa pääosin nykyisten taloudellisten voimavarojen puitteissa. Ehdotuksessa todetaan, että kustannusten kasvu kohdistuisi niihin kuntiin, joissa lapsen oikeus tavata omaa työntekijäänsä ei riittävässä määrin toteudu. Ehdotettu tapaamisajan täsmennys tulisi merkitsemään ehdotuksen mukaan sitä, että osassa kuntia lastensuojelun työntekijämäärää on lisättävä.

Toimiva lastensuojelu –selvitystyöryhmän loppuraportissa tuotiin selkeästi esille, että useiden kyselyjen tiedot työvoimavajauksesta ja työntekijöiden viesti työn kuormituksesta tulisi kunnissa ottaa vakavasti. Kuntakyselyn[11] mukaan vain joka neljännessä kunnassa sosiaalityön työpanosta oli riittävästi suhteessa tarpeisiin ja työntekijäkyselyssä[12] valtaosa vastanneista oli sitä mieltä, että avohuollon sosiaalityöntekijöitä on liian vähän.

Pohjoismaisessa vertailututkimuksessa suomalaiset sosiaalityöntekijät olivat selvästi kuormittuneempia kuin kollegat muissa pohjoismaissa ja kokivat heitä enemmän ristiriitoja työssään.[13]

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että haluttaessa tukea lasten ja nuorten mahdollisuutta tavata avohuollossa asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää, tulee ehdottomasti ottaa huomioon toiminnalle asetettu resursointi.

Jos sosiaalityöntekijällä on kunnassa vastuullaan yli sata asiakasta[14], ei voida olettaa, että lasten ja nuorten mahdollisuudet sosiaalityöntekijän tapaamisiin erityisemmin paranisivat, vaikka LSL:n 29 §:ssä säädettäisiin, että lapsen tapaaminen tulee kirjata asiakassuunnitelmaan myös avohuollon osalta.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että lastensuojelussa lapsella on mahdollisuus tavata nimenomaan hänen asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää. Tästä syystä lastensuojelulain 29 §:n muotoilu ”lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi” ei ole tarkkuudeltaan riittävä turvaamaan lapsen oikeutta sosiaalityöntekijän tapaamiseen.

Lopuksi Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, ettei lastensuojelulain uudistaminen yksittäisillä säännösmuutoksilla ole riittävää toimivan lastensuojelun kehittämiseksi. Tarvitaan lastensuojelulain säännösten sekä myös lasten, nuorten ja perheiden palveluiden arviointia kokonaisuutena.

Lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen
puh. 040 838 4027

Viitteet:
[1] Lastensuojelulain 53 § 2 momentti: ”Lapselle on järjestettävä asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää muiden läsnä olematta ja keskustella häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista.”

[2] Ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lastensuojelulain 29 §:n muuttamisesta, s. 5.

[3] Eduskunnan apulaisoikeusasiamies 12.5.2010. Huostaanottoon ja lastensuojeluun liittyvät ongelmat Kuopiossa. Oikeusasiamiehen ratkaisut. Dnro 587/4/09.

[4] Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus. Lastensuojelu. 6/2012. s. 121.

[5] Asiakassuunnitelman teon ja toteuttamisen ongelmat on tuotu esille myös kirjallisessa kysymyksessä 434/2012 vp, Lastensuojelulain toteutuminen (KK 434/2012 vp – Outi Alanko-Kahiluoto / vihr).

[6]CRC/C/GC/12. Yleinen huomautus nro 12 (2009).

[7] Tapio Räty, 2010: Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen. s. 230.

[8] Ks. esim. ”Suojele unelmia, vaali toivoa” Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6.

[9] Aktiivisella avohuollon työskentelyvaiheella tarkoitetaan lastensuojelutarpeen selvitystyötä, asiakkaana jo olevan lapsen tilannearvioinnin tekemistä sekä asiakassuunnitelman tekemistä lastensuojelutarpeen nykytilan, tavoitteiden ja keinojen kirjaamisen osalta. Lisäksi aktiivisena avohuollon työskentelyvaiheena pidettäisiin sijoituksen valmistelua sekä tilannetta, jossa ilmenee tarve kiireelliselle tai intensiiviselle työskentelylle. Ehdotus s. 5-6.

[10] Lastensuojelun laatusuositus. Työryhmän esitys. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:20, s. 14.

[11] Aila Puustinen-Korhonen, 2013: Lastensuojelun kuntakyselyn tulokset. Helsinki: Kuntaliitto.

[12] Olisiko jo tekojen aika? Lastensuojelun asiakastyössä toimivien näkemyksiä lastensuojelun nykytilasta, 2013: Lastensuojelun Keskusliitto ja Talentia.

[13] Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19.

[14] Ks. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19, s. 12.

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja


040 838 4027

Vastaan keskusliiton johtamisesta ja toimin Lapsen Maailma -lehden päätoimittajana.