Siirry sisältöön

Lapsen oikeudet huomioitava tietosuojan mukaisessa lainsäädännössä ja verkkopalvelujen ikärajoissa

Tutkimuksen ja huolellisen selvityksen merkitystä ei voi liiaksi korostaa, kun pyritään löytämään ikärajaa, joka olisi sopiva eri verkkopalveluissa suojaamaan riittävästi lapsen yksityisyyttä ja toisaalta kyseinen ikämäärittely ei aiheettomasti sulkisi pois lapsilta osallistumisen mahdollisuuksia.

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia uudistuksia kansalliseen lainsäädäntöön valmistellaan parhaillaan. Digitaalinen media ja erityisesti sosiaalinen media on lasten ja nuorten keskeinen yhteydenpidon ja tiedonsaannin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen väline. Tärkeää on turvata lapsille ja nuorille osallistumisen mahdollisuudet yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi vammaisuudesta tai sosioekonomisesta asemasta. Toisaalta lapsia ja nuoria on suojeltava erilaisilta verkkopalvelujen mukanaan tuomilta ongelmilta sekä hyväksikäytöltä ja minimoida niihin liittyviä riskejä. Tasapainon löytäminen lasten ja nuorten suojelun ja osallistumisen oikeuden välille on olennainen asia lasten oikeuksia koskevassa keskustelussa.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteet luovat keskeiset lähtökohdat lapsen yksityisyyden suojan punnintaan. Sopimus turvaa lapsen oikeuden hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon, ja se myös velvoittaa siihen, että lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen mukaan lapsen yksityisyyteen ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti, eikä hänen kunniaansa tai mainettaan saa laittomasti halventaa. Lapsella on myös oikeus ilmaista mielipiteensä, ja se on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Biologiset ikärajat lainsäädännössä yleisesti ja erityisesti verkkopalveluiden kannalta

Biologisten ikärajojen asettaminen lainsäädännössä on haaste. Lapsen itsemääräämisoikeuden kyvykkyyden arviointi kulloisessakin tilanteessa edellyttää yksilöllistä harkintaa, jonka tulee perustua lapsen etuun. Siihen vaikuttaa paitsi biologinen ikä myös lapsen kehitystaso sekä esim. kyseisen tilanteen vaativuus lapselle. Lainsäädännössä tarvitaan kuitenkin myös ehdottomia ikärajoja silloin, kun asia on sen laatuinen, ettei lapsen yksilöllisen kypsyyden arviointiin ole mahdollista syventyä. Muutoin pelkkä biologinen ikäraja on ongelmallinen ilman kehitystason arviointia/huomioon ottamista. Esimerkiksi vammaisten lasten osalta pelkkä biologinen ikä ei välttämättä kerro lapsen kyvykkyydestä itsenäisiin päätöksiin.

EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesti biologisen ikärajan asettamisessa ongelmaksi nousee paitsi itsessään sopivan ikärajan asettaminen myös sen arviointi, mitä varten ja millaisiin erilaisiin tilanteisiin kyseinen ikäraja nimenomaisesti asetetaan. Esimerkiksi sosiaalinen media on keskeinen (päivittäinen) väline sosiaalisen kanssakäymiseen nuorille ja mahdollistaa osallistumista omassa ystäväpiirissä. Lapsen oikeuksien komitea on korostanut somen ja digitaalisen median merkitystä ja mahdollisuuksia esim. vammaisten lasten osalta. Toisaalta some voi muodostua haitalliseksi niissä tilanteissa, joissa se vaarantaa yksityisyyden tai jos sitä käytetään sopimattomiin tarkoituksiin. Tällä hetkellä sosiaalisen median ikärajoja ei yleisesti noudateta.

Huoltajan suostumus

YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut vanhempien roolia ja mahdollisuuksia valvoa lastensa verkkopalveluiden käyttöä. Kansalliselle lainsäädännölle ongelmaksi voi muodostua esimerkiksi se, tuleeko lupa saada molemmilta huoltajilta vai riittääkö yhden huoltajan suostumus, kun lapsen vanhemmat asuvat erillään mutta ovat molemmat lapsensa huoltajia.

Lapsenhuoltolain mukaisesti huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty. Huoltajien yhteistoimintavelvoitteen laajuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, minkälaisista asioista kulloinkin on kysymys ja mikä merkitys asialla on lapsen edun toteutumiselle. Tietosuoja-asetuksen mukaiseen suostumukseen liittyy osaltaan myös huoltajan antaman luvan perumisen mahdollisuus.

Oma erityinen kysymyksensä, jonka tulee olla käytännön toimijoille selkeä on se, kuka luvan antaa ja miten se annetaan tilanteessa, jossa lapsi on huostaanotettu. Vastaava kysymys nousee esille myös niiden vammaispalvelun asiakkaina olevien lasten osalta, jotka eivät asu huoltajiensa kanssa eivätkä välttämättä tapaa huoltajiaan juuri ollenkaan. Ammattilaisten toiminnan tueksi on oltava selkeät ohjeet siitä, kuka antaa lapselle tai nuorelle luvan/suostumuksen verkkopalveluiden käyttöön. On tärkeää, että lapsen tai nuoren huoltajien suostumuksen varmentamiseen ei edellytetä keinoja, jotka syrjivät perheitä esim. sosioekonomisen aseman perusteella.

Muita huomioita lasten yksityisyyden suojasta verkossa

  • Tietosuoja-asetuksessa korostetaan entistä selkeämmin rekisteröidyn oikeutta saada henkilötietonsa poistetuksi eli oikeutta tulla unohdetuksi. Asetuksen mukaan oikeus tietojen poistamiseen on tärkeää, etenkin silloin, kun kyseessä olevat henkilötiedot on asetettu saataville lapsena ja ne halutaan myöhemmin poistaa.
  • On keskeistä arvioida sitä, osaako lapsi suojella itseään verkkomaailmassa toimiessaan ja ymmärtääkö hän tekojensa seuraukset, sekä osaavatko muut verkkomaailmassa toimivat kunnioittaa riittävästi lapsen yksityisyyden suojaa. Tulisi myös ehdottomasti arvioida, onko lainsäädännöllisiä uudistustarpeita liittyen tilanteisiin, joissa huoltajat päätyvät erilaisissa ristiriitatilanteissa julkaisemaan digitaalisessa mediassa lapsestaan arkaluonteisia ja salassa pidettäviä tietoja.
  • Verkkopalveluun liittyvät tiedot on annettava lapsiystävällisellä tavalla: lapsen ja nuoren on tietojen perusteella ymmärrettävä mihin on sitoutumassa ja millaisia riskejä palvelun käyttöön liittyy.
  • YK:n lapsen oikeuksien komitea painottaa lasten ja nuorten, vanhempien sekä lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten digitaalisen median lukutaitoa ja ymmärrystä verkkopalvelujen käytöstä.
  • Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa verkkopalvelujen kehittämisessä on suositeltavaa. Mediakasvatus ja sen kehittäminen vaativat viranomaisten ja kolmannen sektorin moniammatillista yhteistyötä.

Merkittävässä asemassa ovat myös verkkopalveluja tarjoavat yritykset. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut yksityisille ICT toimijoille käytännesääntöjä, jotka perustuisivat lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden noudattamiseen. Komitea on myös korostanut, että jos tarjotaan palveluja lapsille ja nuorille, on varmistettava, että sisällöt ovat heille sopivia. Myös mainostamisen ja markkinoinnin suhteen vaaditaan kriittisyyttä ja toimijoiden on kiinnitettävä huomiota lasten ja nuorten suojeluun sekä hyvinvointiin.

Lue koko lausunto (OM 1/41/2016)