Siirry sisältöön

Lapsen oikeuksien sopimukseen lisätyllä valitusmenetelmällä periaatteellista merkitystä

Lapsen oikeuksista tiedottamisen yleiselle tehostamiselle olisi uuden pöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä erinomainen tilaisuus.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä.

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää ulkoasiainministeriötä mahdollisuudesta lausua lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen uudesta valinnaisesta pöytäkirjasta.

Lapsen oikeuksien yleissopimus (LOS) ei muista keskeisistä ihmisoikeussopimuksista poiketen ole aiemmin sisältänyt minkäänlaista valitusmenettelyä. Tämä on ollut epäkohta, jolle ei ole ollut perusteita. Lapsen oikeuksia ei aina mielletä aikuisten ihmisoikeuksien veroisiksi.

Sopimuksen täytäntöönpanoa tehostavan menettelyn puuttuminen voi osaltaan ylläpitää ja jopa vahvistaa tällaisia näkemyksiä. Siksi nyt luodulla valitusmenettelyllä voidaan katsoa olevan hyvin tärkeää periaatteellista merkitystä.

Muita ihmisoikeussopimuksia valvovat YK:n eri komiteat sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat voineet tähän astikin ottaa vastaan lapsia koskevia ja myös lapsen tekemiä valituksia. Lapsen oikeuksien komitealla on kuitenkin muun toimintansa, ennen kaikkea valtioiden raportointimenettelyn, perusteella ainutlaatuista erityisosaamista lapsen oikeuksista.

Vastaavaa osaamista ei löydy miltään muulta kansainväliseltä oikeusturvaelimeltä. Siksi on huomattava parannus, että lasten oikeuksien komitea lapsen oikeuksien erityisenä asiantuntijaelimenä saa nyt toimivallan valitusten tutkimiseen.

Valituskäytäntö tulee olemaan keskeinen osatekijä LOS:n periaatteiden ja artiklojen tulkinnan ohjaajana. Tästä syystä myös muut kuin mahdolliset Suomea koskevat kannanotot tulevat olemaan merkityksellisiä.

Pöytäkirjan eri mekanismeista parhaat mahdollisuudet lapsen oikeuksien edistäjänä lienee yksilövalitusmenettelyllä. Muiden sopimusten käytännön perusteella voidaan nimittäin arvioida, että muihin pöytäkirjan menettelyihin, eli valtiovalitus- ja tutkintamenettelyyn, tultaneen käytännössä turvautumaan vain hyvin harvoin.

On kuitenkin tärkeää, että komitealla on tarvittaessa oma-aloitteinenkin toimivalta puuttua lapsia koskeviin kaikkein vakavimpiin ihmisoikeusloukkauksiin käynnistämällä tutkintamenettely. Käytännössä tämä on mahdollista kuitenkin vain, jos komitean toiminta resurssoidaan riittävästi.

Pöytäkirjan tarkoituksena on sen johdannon mukaisesti ”vahvistaa ja täydentää kansallisia ja alueellisia järjestelmiä, joiden avulla lapset voivat tehdä oikeuksiensa loukkauksia koskevia valituksia”.

Johdannossa myös ”kannustetaan sopimusvaltioita kehittämään asianmukaisia kansallisia järjestelmiä, joiden avulla lapsi, jonka oikeuksia on loukattu, voi käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja kansallisella tasolla”.

Keskusliitto toivoo, että pöytäkirja nähtäisiin ennen kaikkea kannustimena ja katalysaattorina valtionsisäisten oikeusturvakeinojen kehittämiseksi lapsiystävällisemmiksi. Esimerkiksi lapsille suunnattu oikeusneuvonta on tällä hetkellä lähes olematonta. Myös muilta osin järjestelmässämme on paljon parannettavaa.

Pöytäkirjassa säädetään valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi se, että kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Jos emme kehitä omaa oikeusjärjestelmäämme lapsille saavutettavammaksi, jäävät myös uuden ihmisoikeusmekanismin tosiasialliset mahdollisuudet toimia lapsen oikeuksien turvaajana hyvin pieniksi.

Ratifioimalla pöytäkirjan sopimusvaltio sitoutuu tekemään sen laajalti tunnetuksi (17 art.). Uudesta ihmisoikeusmekanismista tiedottaminen kuuluu yhdessä eri toimijoille, ja näin myös esimerkiksi järjestökentälle.

Tämä ei kuitenkaan poista tai vähennä sopimusvaltion ensisijaista vastuuta tiedottamisesta. Tässä yhteydessä keskusliitto haluaa myös nostaa esille LOS:n 42 artiklan yleisen tiedottamisvelvollisuuden yleissopimuksen periaatteista ja määräyksistä.

Lapsen oikeuksista tiedottamisen yleiselle tehostamiselle olisi uuden pöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä erinomainen tilaisuus. Esimerkiksi vuonna 2010 valmistuneen lapsen oikeuksien kansallisen viestintästrategian[1] toimeenpano on jäänyt pahasti jälkeen.

Suomi on osallistunut LOS:n uuden pöytäkirjan valmistelutyöhön hyvin aktiivisesti ollen mukana sitä valmistelleessa ydinryhmässä.

Suomi myös allekirjoitti pöytäkirjan ensimmäisten valtioiden joukossa. Keskusliitto pitää tätä aktiivisuutta todella hienona ja toivoo, että myös pöytäkirjan valtionsisäisessä ratifioinnissa edetään nopeasti, edistäen näin samalla pöytäkirjan astumista kansainvälisesti voimaan mahdollisimman pian.


[1] Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia ”Oikeuksista on vähän käyttöä ihmisille, jos he eivät tiedä niistä” (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14)