Siirry sisältöön

Lapsille suunnattavassa väkivallanvastaisessa työssä kunnioitettava molempia sukupuolia

Väkivallan ehkäisyn tulee perustua kokonaisvaltaiseen näkemykseen väkivallasta ja sen syistä.

Lausunto sopimuksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja niiden vastaista toimintaa koskevaksi yleissopimukseksi

(Lausuntopyyntö HEL7848-30)

(Ad hoc committee on preventing and combating violence against women and domestic violence (cahvio): Draft Convention n preventing and combating violence against women and domestic violence)

Tiivistelmä

Sopimusluonnos pyrkii saattamaan naiset erityisasemaan väkivallan vastaisessa työssä, siten että lapset ja muut väestöryhmät olisivat vähemmän tärkeässä asemassa. Lisäksi sopimusluonnoksessa pyritään saamaan perheväkivaltaa ja koskevan lainsäädännön, rikostutkinnan ja oikeuskäsittelyn pohjaksi sukupuolittuneen väkivallan teoria, joka lähtökohtaisesti pitää miehiä väkivallan tekijöinä ja naisia uhreina. Naisten lapsiin kohdistama väkivalta jää siinä huomiotta. Tällainen ei ole tasa-arvon eikä oikeudenmukaisen oikeudenkäytön mukaista.

Sopimusluonnos esittää lapsille suunnattavan väkivallanvastaisen työn ja ongelmanratkaisukoulutuksen perustettavaksi sukupuolittuneen väkivallan teoriaan, jossa miehet ovat potentiaalisia tekijöitä ja naiset potentiaalisia uhreja. Tällainen vain vahvistaisi sukupuolistereotypioita. Tilalle Lastensuojelun Keskusliitto ehdottaa ongelmanratkaisukoulutuksen antamista sukupuolten molemmin puolisen kunnioituksen ja kumppanuuden hengessä.

Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että Suomen ei tule hyväksyä sopimusesitystä sen nykyisessä muodossa. Mikäli esitys hyväksytään, siitä tulee karsia pois sen ideologinen osuus ja hyväksyä vain ne tekniset uudistukset, joilla väkivaltaa voidaan vähentää.

Lausunto

Yleistä

Luonnoksessa on esitetty huomattava määrä toimenpiteitä naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi.

Luonnos on muodoltaan valtioiden välinen sopimus, joka velvoittaisi allekirjoittajat muokkaamaan lainsäädäntöään ja muuta toimintaansa sopimuksen mukaiseksi.

Sopimusluonnos on laaja ja väkivallan ehkäisyyn on siinä monia sinänsä kannatettavia esityksiä, jotka kuitenkin liittyvät naisiin kohdistuvaan väkivaltaan eivätkä siten kuulu varsinaisesti Lastensuojelun Keskusliiton toimialaan eikä niitä tässä lausunnossa kommentoida.

Lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin kannalta esitys on kuitenkin monella tavalla ongelmallinen.

Naisille lakiin perustuva erityisasema?

Naiset ovat luonnoksessa väkivallan kohteina erityisasemassa. Lapset mainitaan luonnoksessa useimmin väkivallan todistajina.  On sinänsä luontevaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyohjelmassa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea naisiin kohdistuvaan eikä niinkään muuhun väkivaltaan. Tämä olisi hyväksyttävää jos kyse olisi kampanjasta.

Ehdotuksesta on kuitenkin tarkoitus tulla kansainvälinen sopimus, joka voimaan tullessaan koskettaisi myös niitä ryhmiä, jotka se sulkee erityiskohtelun ulkopuolelle. Esityksen mukaan naisten saaman lain suojelun tulee olla periaatteellisesti korkeammalla tasolla kuin muihin väestönosiin, eli lapsiin ja miehiin kohdistuvan suojelun.  Perustuslain 6 § mukaan ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.”

Artiklan 3 otsikko on: ”Perusoikeudet, tasa-arvo ja syrjimättömyys” sen kohdassa 1 todetaan:

”Parties shall take the necessary legislative and other measures to implement the right for everyone, particularly women, to be free from violence in both the public and the private sphere.”

Esitys on ristiriitainen ajaessaan samaan aikaan kaikkien oikeutta väkivallattomaan kohteluun, mutta samalla korostaen erityisesti naisten oikeutta siihen. Esitys vaatii naisille suurempaa oikeutta  väkivallattomaan kohteluun kuin lapsille.

Ideologinen lähtökohta lainsäädännön tulkinnan perustaksi?

Esitys edellyttäisi sopimuksen tulkitsemista niin sanotusta sukupuolittuneen väkivallan teoriasta (a gendered understanding of violence) käsin.

Artikla 2. (Määritelmät) kohdat c ja d:

c. “gender” shall mean the socially and culturally constructed position of the two sexes that underlies the unequal power relationships between women and men.

d. “a gendered understanding” of violence against women and domestic violence shall mean addressing it in the context of inequality between women and men and discrimination against women.

Artikla 14 (Yleiset velvoitteet ja uhrien tuki) 3. kohdassa vaaditaan, että suojelun ja tukipalveluiden tulisi perustua sukupuolittuneen väkivallan teorioihin:

”be based on a gendered understanding of violence against women…”

Luvussa VI ”Rikostutkinta, syyttäminen, prosessioikeus ja tuomiot”  artiklassa 37 (Yleiset velvoitteet) kohdassa 2 vaaditaan:

“Parties shall take the necessary legislative or other measures, in conformity with the gendered understanding of violence and fundamental principles of human rights law, to ensure the effective investigation and prosecution of offences established in accordance with this Convention.”

Sukupuolittuneen väkivallan teoria on kuitenkin vain yksi väkivaltatutkimuksessa esitetyistä lähestymistavoista. Se esittää väkivallan johtuvan miesten väitetystä ylivallasta yhteiskunnassa. Näkemys esittää stereotyyppisesti naiset väkivallan uhreina ja miehet tekijöinä. Tämä näkemys on viime aikoina joutunut kasvavan kritiikin kohteeksi tutkimuksen piirissä sekä Suomessa että kansainvälisesti (Salmi, 2009, Flinck, 2009, Archer, 2002.). Missään tapauksessa asiasta ei vallitse tieteellistä konsensusta.

Teoria on ongelmallinen erityisesti lastensuojelun kannalta. Rinnastaessaan miehet tekijöihin ja naiset uhreihin on samalla usein luotu mielikuvaa ”naisiin ja lapsiin” kohdistuvasta väkivallasta, jonka harjoittajia ovat miehet. Naisten lapsiin kohdistama väkivalta jää tässä asetelmassa huomiotta, vaikka huomattava, ajoittain suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on naisten aikaansaamaa (Ellonen et al. 2008, Vanamo et al. 2001).

Sukupuolittuneen väkivallan teorian tuominen rikostapausten käsittelyyn johtaisi puolueellisuuteen ja siihen, että yleisestä teoreettisesta näkemyksestä käsin luotaisiin ennakkokäsitys yksittäisen rikostapauksen syyllisistä ja uhreista. Rikostutkinnassa tämä johtaisi virheellisiin ratkaisuihin. Vaikka rikostutkinnan puolella tällaista oppia ei Suomessa tiettävästi ole sovellettu, on esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö pyrkinyt jo aiemminkin ohjeistamaan väkivaltatilanteiden käsittelyä sellaiseksi, että ainoastaan naisen (äidin) väitteitä kuultaisiin neuvoloissa ja miestä (isä) pidettäisiin tapausten selvittämisessä ennakkokäsityksen perusteella syyllisenä ja hänen näkemyksiään ei edes käsiteltäisi väitetyissä väkivaltatilanteissa. (Perttu, 2004, Ojala, 2005).

Vaatimus sukupuolittuneen väkivaltateorian ottamiseksi lähtökohdaksi ei ole perusteltu myöskään siksi, että perheväkivallan tekijä-uhri -asetelmat eivät ole empiirisen tutkimuksen ja tilastojenkaan valossa mustavalkoisia (esim. Ellonen 6 al. 2008; Vanamo et al 2001; Salmi et al, 2009: Ylen uutinen 11.1.1010 liitteessä).

Ideologista koulutusta pojille lapsuudesta lähtien?

Esityksen useassa kohdassa vaaditaan koulutusta väkivalta-asioihin ja väkivallattomaan ongelmien ja ristiriitojen ratkaisuun. Tällainen pyrkimys on sinänsä oikea. Esityksen vaatimukset tällaisen koulutuksen tekemiseksi ”sukupuolittuneen väkivallan teoriasta” käsin sen sijaan ei ole hyväksyttävä.

Artiklassa 8 (Yleiset velvoitteet) vaaditaan valtioita rohkaisemaan miehiä ja poikia aktiivisesti työskentelemään naisiin kohdistuneen väkivallan estämiseksi. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyötä ei kuitenkaan voitane asettaa lasten (pojat) vastuulle. Pikemminkin tulee aikuisten, myös naisten, suojella lapsia.

Sukupuolittuneen väkivaltateorian pohjalta tehtävässä koulutustyössä on vaarana, että opetetaan juuri sitä, mistä on tarkoitus päästä eroon: miehet nähdään potentiaalisina pahoinpitelijöinä ja naiset potentiaalisina uhreina. Tällainen vain vahvistaisi stereotyyppistä käsitystä sukupuolista.

Edellä  esitetyn perusteella Lastensuojelun Keskusliitto katsoo, että

  • Suomen ei tule hyväksyä esitystä nykyisessä muodossa.
  • Väkivallan ehkäisyn tulee perustua kokonaisvaltaiseen näkemykseen väkivallasta ja sen syistä.
  • Mikäli esitys etenee, siitä tulisi poistaa sen ideologinen osuus ja hyväksyä toimenpidevaatimukset teknisinä torjuntakeinoina.
  • Lainsäädännön tulkintaperusteita ei tule sitoa sukupuolittuneen väkivallan teorian oppeihin.
  • Lapsille ja nuorille suunnattua väkivallan vastaista valistusta ja ongelmanratkaisutyötä ei tule sitoa yksipuolisen teorian mukaisiin opinkappaleisiin, vaan opetuksessa on kunnioitettava molempia sukupuolia ja ongelmanratkaisukeinoja on opetettava sukupuolten keskinäisen kumppanuuden kunnioituksen hengessä.
  • Lastensuojelun Keskusliitto katsoo, että tämän kaltaisissa sopimuksissa tulee aina tarkastella erikseen myös lapsen etua.

Kirjallisuusviitteet

Archer, John . (2002). Sex differences in physically aggressive acts between heterosexual partners: A meta-analytic review. Aggression and violent behavior  7 (4), s. 313-351.

Noora Ellonen & Juha Kääriäinen & Venla Salmi & Heikki Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Helsinki 2008. OPTL:n tutkimustiedonantoja 87. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.

Flinck, Aune (2009). Uusia lähestymistapoja parisuhdeväkivaltatutkimukseen. Oikeus, 2009, 4: 445-450.

Perttu, Sirkka (2004). Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ja sen seulonta äitiys ja perhe-neuvolassa. STM:n selvityksiä 2004:4.

Salmi, Venla (2009). Kohti monimuotoista parisuhdeväkivaltatutkimusta. Oikeus 2009 (38); 2: 119-137.

Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen. Perheväkivalta Suomessa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Verkkokatsauksia 12/2009.

Ojala, Ulla (2005). Entä kun äiti lyö. Lapsen maailma, 2005, 11, s. 42-44.

Vanamo T, Kauppi A, Karkola K, Merikanto J, Räsänen E. Intra-familial child homicide in Finland 1970-1994: incidence, causes of death and demographic characteristics. Forensic Sci Int 2001:117:199-204.