Siirry sisältöön

Lapsinäkökulma huomioitava paremmin yhdenvertaisuuslakiuudistuksessa

Lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada riittävästi tietoa omista oikeuksistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan syrjintätilanteissa tulee parantaa. Myös osallisuutta on lisättävä.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto oikeusministeriölle yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi

Lastensuojelun Keskusliitto pitää yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistusta erittäin tärkeänä ja ajankohtaisena sekä kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua asiassa. Se joutuu kuitenkin toteamaan, että lapsinäkökulma on valitettavasti jäänyt lakiuudistusesityksessä liian vähäiselle huomiolle.

Lasten ja nuorten kokema ikäsyrjintä on todellista. YK:n lapsen oikeuksin komitea on viimeisimmissä huomautuksissaan Suomelle vuonna 2011 kiinnittänyt huomiota yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisen tarpeeseen lasten ja nuorten syrjintään liittyen.[1]

Lausunnossaan keskusliitto kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • Lasten ja nuorten tosiasiallista mahdollisuutta käyttää oikeusturvakeinoja tulee selkeyttää ja edistää syrjintätilanteisiin liittyen.
  • Koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta ja oppilaitosten velvollisuudesta laatia oppilaitoskohtainen yhdenvertaisuussuunnitelma tulee säätää yksityiskohtaisemmin.
  • Lasten ja nuorten osallisuutta tulee lisätä. Heidän osallistumistaan mm. oppilaitoksen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen ja yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin tulee tehostaa ja ihmisoikeuskasvatusnäkökulmaa korostaa. Lasten ja nuorten mielipiteet sekä syrjintäkokemukset tulee ottaa huomioon myös muussa viranomaistoiminnassa.
  • Vammaisten lasten ja nuorten mahdollisuuksia koulunkäyntiin ja opiskeluun tulee edistää ja nuorille tulee tarjota riittävästi vaihtoehtoja opiskeluun ja työelämään kouluttautumiseen.
  • Lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada riittävästi tietoa oikeuksistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan syrjintätilanteissa tulee parantaa: tiedottamiseen ja neuvontaan on suunnattava riittävästi resursseja.

Taustaa

”Yhdenvertaisuus etusijalle” -hankkeen raportissa ”Kuka ei kuulu joukkoon? Lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa”[2]  todettiin, että syrjintäkokemukset ovat lasten ja nuorten arjessa varsin yleisiä. Noin kolmannes kyselyyn vastanneista eri vähemmistöryhmiin kuuluvista 10–17-vuotiaista kertoi joutuneensa syrjinnän kohteeksi.

He saattavat kokea myös ikäperusteista syrjintää esim. liittyen työhön pääsyyn tai asemaan työelämässä. Nuorille saatetaan asettaa myös sisäänpääsykieltoja paikkoihin tai tiloihin, joihin pääsyä ei olisi syytä muutoin rajoittaa esim. nuorten omaan turvallisuuteen, kasvuun ja kehitykseen tai terveyteen liittyen.

Lisäksi lasten ja nuorten riski joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi on ilmeinen erityisesti sosiaalisesta turvattomuudesta ja aineellisesta köyhyydestä kärsivien lasten ja nuorten osalta. Moniperusteista syrjintää voi tapahtua myös tilanteissa, joissa lapsella on liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava vamma ja lapsi kuuluu lisäksi kielivähemmistöön tai hänen taustansa on monikulttuurinen. Jos lapselle ei kyetä tarjoamaan kaikin puolin riittävän esteetöntä osallistumisen mahdollisuutta, on yhdenvertaisuuden toteutuminen kyseenalaista.

Moninaiset syrjinnän muodot ja erilaiset syrjintätilanteet ovat siis useille lapsille ja nuorille valitettavan tuttua arkipäivää. Syrjintä muodossa tai toisessa koskettaa useita lapsia ja nuoria sekä yksilötasolla että yhteisesti lapsi/nuoriryhmänä.

Sen vuoksi lapsinäkökulma tulee saada mukaan yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamiseen. Keskusliitto pitää erittäin valitettavana, että Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) [3] lasten ja nuorten kannalta merkittävimpänä ihmissoikeussopimuksena jää oikeusministeriön esityksessä lähinnä maininnan tasolle. Sopimuksen sisältöä ei avata riittävästi.

Yhdenvertaisuuslain valmisteluun liittyen lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan velvoite on keskeinen. LOS 2 artiklassa säännellään, että lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman lapsen, hänen vanhempansa tai muun huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

Erityistä suojelua ja apua voivat tarvita haavoittuvassa asemassa olevat lapset, kuten maahanmuuttaja- ja pakolaislapset sekä turvapaikkaa hakevat lapset, ilman huoltajaa olevat, vammaiset lapset, kodittomat ja katulapset sekä romanilapset ja laitoksissa asuvat lapset.[4] YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan suosituksissa 2011 esittänyt huolensa siitä, että vammaisia lapsia, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsia sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia syrjitään ja komitea kehottaa valtiota tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja.[5]

LOS 2 artiklaan liittyy kiinteästi perustuslain 6.3 § säännös, jonka mukaan ”lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti”. LOS 2 (2) myös tunnustaa tarpeen suojella lasta kaikenlaiselta syrjinnältä tai rangaistukselta, joka perustuu hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä asemaan tai toimintaan.

Muut keskeiset lapsen oikeuksien sopimuksen oikeudet esitysluonnoksen kannalta ovat:

LOS 3 artiklan mukaan kaikissa viranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. LOS 3(2) artiklan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon.

LOS 12 mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa.

LOS 23 artiklan mukaan vammaiselle lapselle tulee järjestää elämään sellaiset olosuhteet, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan.

LOS 28 artiklan mukaan lapsella on oikeus saada maksuttomasti perusopetusta, ja valtion on ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä. Jäsenvaltioiden tulee tukea erilaisten keskiasteen koulutusmuotojen kehittämistä ja saattaa ne jokaisen lapsen ulottuville ja saattaa myös korkea-asteen koulutuksen kaikkien ulottuville heidän kykyjensä perusteella.

LOS 29 artiklan mukaan koulutuksen tavoitteena on kehittää lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien sekä lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa sekä ympäristön suojelua.

LOS 30 artiklan mukaan vähemmistöryhmiin tai alkuperäiskansoihin kuuluvilla lapsilla on oikeus nauttia kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan ja käyttää omaa kieltään yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa.

Lasten ja nuorten oikeus ja mahdollisuus käyttää oikeusturvakeinoja

Lakiluonnoksen mukaan yhdenvertaisuuslain 1 §:ssä säädettäisiin, että lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Voimassa olevassa yhdenvertaisuuslaissa säädetään myös, että lain tarkoituksena on ”tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa” (1 §).

Luonnoksessa ei riittävästi perustella, miksi oikeussuojan tehostaminen on jätetty lakiehdotuksesta pois. Oikeussuojan tehostaminen ja mahdollisuus käyttää oikeusturvakeinoja ovat syrjintätilanteissa erityisen tärkeitä ennen kaikkea lasten ja nuorten osalta. Keskusliitto ehdottaa, että myös oikeussuojan tehostaminen ilmaistaan lain tarkoituksessa 1 §:ssä.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää puutteena sitä, että esityksessä ei ole tarkasteltu yhdenvertaisuusvaltuutetun ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminnan järjestämistä sekä siitä tiedottamista alaikäiset huomioon ottaen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suosituksissaan Suomelle vuonna 2011 velvoittanut valtiota tiedottamaan lapsille mahdollisista valitusmenettelyistä ja komitea on myös korostanut lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta tärkeiden ihmisoikeusinstituutioiden lapsiystävällisyyttä.[6]

Alaikäisten mahdollisuutta tosiasiallisesti käyttää kansallisia valitus- ja kantelumekanismeja on korostettu myös hyvin useissa Euroopan neuvoston viimeaikaisissa linjauksissa. Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä[7] on hyväksytty ministerineuvostossa 2010. Ohjeissa korostetaan kaikkien lasten oikeutta saada tietoa oikeuksistaan, käyttää heille sopivia oikeussuojakeinoja ja tulla kuulluksi menettelyissä, joihin he osallistuvat tai jotka vaikuttavat heihin.

Jotta lasten osallistuminen olisi merkityksellistä, heidän näkemyksilleen olisi annettava asianmukainen painoarvo. Periaate on yhteneväinen LOS 12 artiklan lapsen osallistumisen oikeuden kanssa. Euroopan neuvostossa on kehitteillä myös arviointityökalu, jossa on huomioitu se, onko jäsenvaltiossa käytössä lapsille toimivia valitus- ja kantelumenettelyjä.[8]

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, että yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistuksessa turvataan alaikäisille tosiasiallinen mahdollisuus ottaa yhdenvertaisuusvaltuutettuun yhteyttä, jos he kokevat tulevansa syrjityksi.

Jotta lapsen ja nuoren olisi ylipäätään mahdollista päästä oikeuksiinsa, tarvitaan lapsille ja nuorille suunnattua selkeää tietoa ja tiedottamista oikeusturvakeinoista sekä neuvontaa niiden käyttöön liittyen.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä yhdenvertaisuuslakiluonnoksen 8 §:n 1 momentissa esitettyä läheissyrjinnän kieltoa. Kiellettyä tulisi olemaan henkilön asettaminen epäedullisempaan asemaan esim. siksi, että hän on etniseen vähemmistöön kuuluvan tai vammaisen henkilön läheinen (esim. perheenjäsen, sukulainen, ystävä). Tämä säännös noudattaisi myös LOS 2(1) artiklassa määriteltyä oikeutta, jossa lasta suojellaan syrjinnältä, joka perustuu hänen vanhempansa ominaisuuksiin tai alkuperään.

Koulutuksen järjestäjän velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja yhdenvertaisuussuunnitelma

Lastensuojelun Keskusliitto pitää kannatettavana ehdotuksena sitä, että koulutuksen järjestäjille säädettäisiin yhdenvertaisuuslaissa velvoite edistää yhdenvertaisuutta (6 §). Lakiluonnoksessa säädetään myös velvollisuudesta tehdä yhdenvertaisuussuunnitelma, mutta 6 §:n muotoilu jää liian väljäksi, sillä siinä ei säännellä suunnitelman sisältöä tai vähimmäisvaatimuksia. (Vrt. tasa-arvolaki 6 b §, jossa säädetään toimenpiteistä tasa-arvon edistämiseksi oppilaitoksissa[9].)

Säännökseen tulee lisätä vähimmäisvaatimukset suunnitelman sisällölle sekä määritellä, kuinka usein suunnitelma on laadittava tai tarkistettava. Luonnoksen perusteluissa mainitaan, että ”suunnitelman tulisi olla oppilaitoskohtainen, jotta oppilaitosten yksilölliset tarpeet ja olosuhteet pystytään ottamaan huomioon”. Myös itse säännöksessä tulee mainita selkeästi, että suunnitelma laaditaan oppilaitoskohtaisesti. Säännöksessä tulee mainita myös koulutuksen järjestäjän vastaavan siitä, että suunnitelma laaditaan.

Tasa-arvolaissa tuodaan esille, että suunnitelma voidaan sisällyttää osaksi opetussuunnitelmaa tai muuta oppilaitoksessa laadittavaa suunnitelmaa. Yhdenvertaisuussuunnitelman laatiminen yhdessä tasa-arvosuunnitelman kanssa saattaa olla oppilaitoksissa tietyissä tilanteissa perusteltua. Täten myös yhdenvertaisuussuunnitelma tulee määrittää tarkemmin lain tasolla, vaikka sisäasiainministeriö onkin ohjeistanut yhdenvertaisuussuunnitelman laadintaa hyvin ja kattavasti.[10]

Erityisen tärkeää on, että yhdenvertaisuussuunnitelma laaditaan yhdessä oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Pelkkä oppilaiden ja opiskelijoiden tilaisuus tulla kuulluksi edistämistoimenpiteistä ei ole riittävää LOS 12 artiklan mukaista oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 1 tuodaan korostetusti esille koulutuksen yhtenä päämääränä kunnioituksen edistäminen sekä lapsen omaa kieltä ja arvoja, asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja että lapsen omastaan poikkeavia kulttuureita kohtaan (LOS 29 artikla).[11] Komitea korostaa ihmisoikeuskasvatuksen merkitystä, johon liittyy myös lasten ja aikuisten yhteinen yhdenvertaisuussuunnittelu ja yhdenvertaisuuden edistäminen.

LOS 30 artikla suojelee vähemmistöryhmiin tai alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten oikeuksia nauttia kulttuuristaan, harjoittaa uskontoaan ja käyttää kieltään yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa. Artiklassa vahvistetaan kulttuurien rikas moninaisuus, jota toteutetaan ihmisoikeuksien puitteissa[12]. Tätä tulee myös oppilaitosten ihmisoikeuskasvatuksessa tukea.

Oleellista on myös säännöksessä esitetty oppilaiden huoltajien ja opiskelijoiden edustajien mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada tietoa yhdenvertaisuutta edistävistä toimenpiteistä.

Selkeänä puutteena esitysluonnoksessa on se, että lasten ja nuorten oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin ja niiden suunnitteluun esimerkiksi julkisissa palveluissa ei tuoda esille juuri ollenkaan. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslakiluonnoksen 5 §:ssä, jossa säädettäisiin viranomaisten velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta, tulisi säännellä lasten ja nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista viranomaisten päätöksentekoon ja viranomaistoiminnan kehittämiseen.

LOS 3 artiklan mukaisen lapsen edun toteutumisen edellytyksenä on viranomaistoiminnan lapsivaikutusten arviointi ja lasten ja nuorten oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Kohtuulliset mukautukset vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa sitä, että yhdenvertaisuuslakiluonnokseen on otettu säännös kohtuullisista mukautuksista vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 2 artiklassa määritellään ”kohtuullisten mukautuksien” tarkoittavan tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Sopimuksen 24 artiklassa säädetään vammaisten henkilöiden oikeudesta koulutukseen ilman syrjintää ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien pohjalta. Valtioiden tulee varmistaa osallistavan koulutusjärjestelmän ja elinikäikäisen oppimisen mahdollisuudet vammaisille ihmisille. Tätä oikeutta toteuttaessaan valtiot varmistavat, että vammaisia henkilöitä varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset.

Keskusliitto painottaa, että erityisen tärkeää on varmistaa nuorten henkilöiden, joilla on vaikea liikuntavamma sekä puheella kommunikoinnin ongelmia, mahdollisuus opiskeluun oppivelvollisuusiän päättymisen jälkeenkin.

Yhdenvertaisuuslakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että mukautusten tarkoituksena on, että vammaiset ihmiset voivat yhdenvertaisesti muiden henkilöiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta. Koulutuksen saaminen ymmärretään laajasti: kohtuulliset mukautukset voivat olla tarpeen koulutukseen pääsemiseksi sekä koulutuksesta suoriutumiseksi.

Yhdenvertaisuuslain soveltamisen kannalta on erityisen oleellista huolehtia siitä, että opiskelupaikkoja ja erilaisia opiskelualoja on myös vaikeasti vammaisille nuorille riittävästi.

Lapsen oikeuksien komitean yleisessä huomautuksessa jäsenvaltioille[13] liittyen LOS 12 artiklaan ja LOS 23 artiklaan sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 7 artiklassa säädetään[14], että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja heillä on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi.

Tähän liittyy oleellisesti myös esteettömyys ja saavutettavuus lasten ja nuorten osallistumisen turvaamiseksi[15]. Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin hyvänä, että yhdenvertaisuuslakiluonnokseen otettu säännös, jossa korostuu esteettömyyden ja saavutettavuuden merkitys yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Keskusliitto ehdottaa, että myös tämän säännöksen osalta vammaisiin lapsiin ja nuoriin liittyvää näkökulmaa tuotaisiin esille sekä säännöksessä että sen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Esteettömyyden ja saavutettavuuden kannalta oleellista on myös varmistaa, ettei vastaavanlaisia ongelmia kuin nk. SORA-lainsäädännön soveltamiseen on liittynyt, tulevaisuudessa enää ilmene.[16]

Riittävät resurssit lapsiystävälliseen tiedottamiseen sekä lasten ja nuorten neuvontaan

Lakiehdotuksessa yhdenvertaisuusvaltuutetusta esitetään valtuutetun tehtäviksi valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista sekä edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäistä syrjintää (3 §). Tehtäviin kuuluisi myös mm. neuvojen antaminen, tiedotuksen, kasvatuksen ja koulutuksen edistäminen yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän ehkäisemiseksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa tulisi esitysluonnoksen mukaan olla tarpeellinen määrä esittelijöitä ja henkilökuntaa (9 §), joiden tulisi olla monipuolisesti perehtyneitä valtuutetun tehtävänalaan.

Lapset ja nuoret tarvitsevat selkeää, heille suunnattua tiedottamista sekä neuvontaa ja vaikuttamista heitä kohdanneisiin syrjinnän tilanteisiin liittyen. Koulutusta ja ohjausta tarvitsevat myös oppilaitokset ja muut viranomaiset sekä yksityiset tahot, jotka toiminnassaan pyrkivät edistämään lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta ja vähentämään syrjintää.

Viranomaistoiminnassa tulisi kaiken kaikkiaan kehittää keinoja, kuinka lapsille ja nuorille tiedotetaan selkeästi ja lapsia ja nuoria kiinnostavalla tavalla heille kuuluvista oikeuksista sekä erityisesti oikeusturvakeinoista, jos he kokevat oikeuksiaan loukatun. Etenkin yhdenvertaisuusvaltuutettu tarvitsee riittävästi resursseja yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä oikeusturvan toteuttamiseen nimenomaan lasten ja nuorten oikeudet huomioon ottaen.

Lapsen oikeuksien komitea on tuonut esille, että tarvitaan riittävästi tietoa lapsen oikeuksien toteutumisesta uusien ja tehokkaampien toimintamallien kehittämiseksi.  Jotta osattaisiin kohdentaa toimenpiteitä esimerkiksi monikulttuuristen ja vammaisten nuorten opiskelun ja työllistymisen tukemiseen, tulisi olla olemassa tutkittua tietoa nivelvaiheista, jolloin siirrytään opinnoista työelämään.

Tarvitaan lisää tietoa työharjoittelupaikoista sekä erityskouluissa opiskelemisen mahdollisista vaikutuksista työelämään siirtymisen kannalta. Lasten ja nuorten kokemasta syrjinnästä tulisi olla lisää tietoa päätöksenteon tueksi ja sen seurantaa tulisi kehittää.


[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean päätelmät Suomelle CRC/C/FIN/CO/4, kohta 24.

[2] Sisäasiainministeriön julkaisu 36/2010

[3] (SopS 59-60/1991)

[4] Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä, kohta ”Suojelu syrjinnältä” D. 2.

[5] YK:n lapsen oikeuksien komitean päätelmät Suomelle CRC/C/FIN/CO/4, kohta 24.

[6] YK:n lapsen oikeuksien komitean päätelmät Suomelle CRC/C/FIN/CO/4, kohta 14.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 2 korostanut yksittäistapauksia käsittelevien ihmisoikeusinstituutioiden lapsiystävällisyyttä (The role of independent national human rights institutions in the promotion and protection of the rights of the child).

[7] Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf

[8] Council of Europe Children’s Rights’ Division and Youth Department (2012): Revised draft indicators of the Self-Assessment Tool on the participation of children and young people under the age of 18.

[9] Tasa-arvolain 6 b §:n 2 momentissa säädetään, että tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden tuloksista.

[10] (sivu ei enää toiminnassa)

Yhdenvertaisuus etusijalle –hankkeessa kehitetään oppilaitosten yhdenvertaisuussuunnittelua

http://www.yhdenvertaisuus.fi/kampanjat/yes-yhdenvertaisuus_etusijalle/yhdenvertaisuussuunnittelun-kehi/

[11] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 1, CRC/GC/2001/1.

[12] Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja, UNICEF, 2011.

[13] CRC/C/GC/12, kohta 78.

[14] ”Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja että heidän näkemyksilleen annetaan asianmukainen painoarvo heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti, yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, ja että heillä on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi.”

[15] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus 9 artikla.

[16] Kirjallinen kysymys 322/2013 vp – Merja Kuusisto / sd ym. SORA –lainsäädännön toteutuminen:

Käytännössä SORA -lainsäädännön soveltaminen on vaikeuttanut vammaisten hakeutumista ja pääsyä koulutukseen sekä vaikuttanut negatiivisesti heidän koulutusmahdollisuuksiinsa. Ongelmia on ollut erityisesti toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Vammaisten hakijoiden hakemuksia ei ole haluttu ottaa huomioon, opiskelijaksi ottamisen esteitä on katsottu pelkän diagnoosin perusteella eikä opiskelujen erityisjärjestelyistä tai vaihtoehtoisista suoritustavoista ole edes keskusteltu. Tämä on ristiriidassa edellä mainittujen näkökohtien kanssa. Lisäksi se on vammaisten nuorten osalta ristiriidassa nuorisotakuun ja siihen liittyvän nuorten aikuisten osaamisohjelman kanssa.”

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_322_2013_p.shtml

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija


040 731 3014

Työskentelen lapsen oikeuksien ja erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutumiseksi. Erityisalueeni on turvapaikanhakijalasten asema. Työni koostuu etupäässä vaikuttamistyöstä, mutta toimin myös koulutuksen sekä erilaisten kotimaisten ja eurooppalaisten verkostojen parissa.

Kirsi Pollari

Erityisasiantuntija


050 439 8823

Tehtäväalueenani on lapsen oikeudet, vammaisten lasten oikeudet sekä lasten terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset. Opintovapaalla vuoden 2019 loppuun saakka.