Siirry sisältöön

Lasta ei saa unohtaa perheväkivallan hoidossa

Lapsen tarvitsemaa apua ja tukea ei saa vähätellä tai unohtaa, vaikka perheväkivaltatilanteissa fyysinen väkivalta ei olisikaan kohdistunut suoranaisesti lapseen.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto liittyen hallituksen esitykseen eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalaislain 54 §:n muuttamisesta.

Asia: Hallituksen esitys HE 155/2014 vp
Viite: Kirjallinen lausunto eduskunnan Työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan 5.11.2014

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalaislain 54 §:n muuttamisesta.

Yleissopimuksen tavoitteena on naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja poistaminen, väkivallan uhrien suojeleminen sekä väkivallan tekijöiden saattaminen edesvastuuseen. Yleissopimusta sovelletaan kaikkiin väkivallan muotoihin, perheväkivalta mukaan lukien. Yleissopimuksen 3 artiklassa määritellään, että sopimuksen käsite ”naiset” tarkoittaa myös alle 18-vuotiaita tyttöjä.  Osapuolia rohkaistaan kuitenkin soveltamaan sopimusta kaikkiin perheväkivallan uhreihin ilman minkäänlaista syrjintää. Näin ollen sopimusta tulee soveltaa myös alle 18-vuotiaisiin poikiin.

Kun tarkastellaan lapsien kokemaa väkivaltaa tai sen uhkaa tulee toiminnan perustan olla lapsen oikeuksista lähtevä kokonaisvaltainen lähestymistapa. Keskusliitto korostaa, että lasten suojelussa väkivallalta tulee ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) sekä Suomen voimaansaattamien yleissopimuksen valinnaisten pöytäkirjojen velvoitteet. YK:n lapsen oikeuksien komitea on antanut yleiskommentin no. 13 (2011), joka koskee lapsen oikeutta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista.[1]

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artikla velvoittaa sopimusvaltioita selvittämään toimiensa vaikutus lapsiin, jotta taataan lapsen edun ensisijainen harkinta.

Sopimuksen 6 artiklassa taataan lapselle perustavanlaatuinen oikeus elämään sekä oikeus henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti.

Sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa. Lapselle on annettava riittävästi tietoa tämän oikeuden toteuttamiseksi ja tieto on annettava lapselle ymmärrettävällä tavalla.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on määritellyt em. velvoitteiden lisäksi myös syrjintäkiellon perustavanlaatuiseksi yleisperiaatteeksi koko yleissopimuksen täytäntöönpanossa (LOS 2 artikla).

Yleissopimuksen 19 artiklan mukaan lapsia tulee suojella kaikenlaiselta väkivallalta, vahingoittamiselta, pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä ja välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta. Valtion velvollisuus on ryhtyä toimiin lasten suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa turvaamiseksi.

LOS 34 artikla velvoittaa valtioita suojelemaan lapsia kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta, sekä ryhtymään toimiin erityisesti seksuaalista hyväksikäyttöä, prostituutiota ja pornografiaa vastaan.

LOS 35 artikla velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- että monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamiseen missään tarkoituksessa ja muodossa.

LOS 39 artikla velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin edistääkseen minkä tahansa hyväksikäytön tai kaltoinkohtelun uhriksi joutuneen lapsen ruumiillista ja henkistä toipumista ja yhteiskunnallista sopeutumista. Toipumisen ja sopeutumisen on tapahduttava ympäristössä, joka edistää lapsen terveyttä, itsekunnioitusta ja ihmisarvoa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja, joka käsittelee lasten myyntiä ja lasten hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa, kriminalisoi eräitä vakavia lapsen oikeuksien rikkomuksia, kuten lapsikaupan, laittoman adoption ja lasten hyväksikäytön prostituutiossa sekä pornografiassa.

Valinnainen pöytäkirja korostaa kansainvälisen yhteistyön ja yleisen tietoisuuden merkitystä taistelussa valtioiden rajat ylittäviä rikkomuksia vastaan. Lisäpöytäkirja muistuttaa myös tiedotus- ja opetuskampanjoiden tärkeydestä lasten suojelun lisäämisessä.

Lastensuojelun Keskusliitto kiirehtii lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointiprosessia Suomessa. Valinnainen pöytäkirja mahdollistaa sen, että lapset voivat valittaa oikeudenloukkauksistaan joko yksilöinä tai ryhminä YK:n lapsen oikeuksien komitealle.[2]

Valtioiden välisessä ihmisoikeustilanteiden yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa (Universal Periodic Review, UPR) Suomi on hyväksynyt useita Suomelle annettuja lapsiin liittyviä suosituksia, joista useissa tuotiin esille naisten ja lasten kokemaan väkivaltaan liittyvät toimenpiteet.[3]

Lastensuojelun Keskusliitto tuo esille lausunnossaan seuraavia asioita:

Keskusliitto pitää nk. Istanbulin sopimusta merkittävänä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vähentämiseen tähtäävänä kansainvälisenä sopimuksena. Keskusliitto kannattaa esityksessä annettua ehdotusta siitä, että eduskunta hyväksyisi Istanbulissa toukokuussa 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja ehdotusta rikoslain ja ulkomaalaislain muuttamisesta. Keskusliitto pitää tärkeänä sopimuksen pikaista voimaansaattamista.

Keskusliitto katsoo kuitenkin, että esityksessä esitetyt toimenpiteet sopimuksen toimeenpanemiseksi eivät ole kokonaisuudessaan riittäviä eikä toimenpiteiden toteutumisen edellytyksiä ole selvitetty riittävän tarkasti. Esityksessä ei ole riittävällä tavalla selvitetty sitä, millaisia puutteita lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiskäytänteissä on tällä hetkellä, eikä sitouduttu riittävän konkreettisiin toimiin puutteiden korjaamiseksi. Toimenpiteet tulisi kirjata velvoittavaan muotoon esitykseen.[4]

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että palveluita järjestettäessä tulee huomioida ja huolehtia siitä, että lapsen oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan elämään toteutuu. Esityksessä tuodaan esille, että vaikka lapset eivät itse joutuisi väkivallan kohteeksi, on perheväkivallasta lapsille merkittäviä pitkäaikaisia henkisiä ja sosiaalisia seurauksia. Keskusliitto korostaa, että lapsi tulee nähdä auttamisjärjestelmässä ja toimenpiteissä subjektina, jolla on omat yksilölliset avuntarpeensa. Lapsen tarvitsemaa apua ja tukea ei saa vähätellä tai unohtaa, vaikka esim. perheväkivaltatilanteissa fyysinen väkivalta ei olisikaan kohdistunut suoranaisesti lapseen.

Erityinen tilanne on myös esimerkiksi ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä. Jos ihmiskaupan uhrilla on lapsia, joutuvat lapset hyvin todennäköisesti tekemisiin ihmiskauppailmiön ja siihen liittyvän mahdollisen väkivallan kanssa. Auttamisjärjestelmässä tulee huomioida erillisesti lasten tilanne ja myös tarjota heille riittävästi apua ja tukea.[5]

Myös lastensuojelun palvelujärjestelmässä on ongelmakohtia, joissa lapsen yksilölliset avuntarpeet perheväkivaltatilanteissa saattavat jäädä huomiotta. Palvelujärjestelmä ei toimi aukottomasti eikä lapsen kannalta aina riittävän tukea-antavasti. Kriisiapua ja myös pitkäaikaista, toipumista edistävää tukea on vaikea saada ja lapsi voi myös joutua kohtaamaan useita eri toimijoita, ennen kuin oikea taho lapsen auttamiseksi löytyy.

Keskusliitto korostaa sopimuksen asettamaa velvoitetta toimeenpanna ja koordinoida naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vastaista työtä sekä tiedonkeruuta ilmiöstä (sopimuksen 11 artikla). Keskusliitto pitää tärkeänä, että tutkimustietoa myös alle 18-vuotiaiden kokemasta väkivallasta kerätään säännönmukaisesti. Esityksessä tuodaan esille artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa vuonna 2008 toteutettu nk. lapsiuhritutkimus. ”Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013” (nk. lapsiuhritutkimus) ilmestyi 2014.

Tässä tutkimuksessa oli lähtökohdaksi otettu vuoden 2008 lapsiuhritutkimuksen tulokset vertailukelpoisen tutkimustiedon saamiseksi. Tutkimus tulisi vakiinnuttaa säännöllisin väliajoin tehtäväksi toiminnaksi.[6] Tämä edellyttää sopimuksen 8 artiklan mukaisesti riittävien taloudellisten resurssien varaamista tarkoitukseen.

Keskusliitto korostaa tässä yhteydessä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) on suunnattava riittävät voimavarat työskentelyyn lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn ja tiedonkeruuseen liittyvään tutkimustyöhön sekä osaltaan siihen liittyvään toimeenpanoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö ovat käynnistäneet laajassa yhteistyössä toteutettavan Lastenasiaintalo-hankkeen, joka on aloitettu vuoden 2014 alusta. Lastenasiaintalo –hanketta koordinoi THL. Hankkeen tavoitteena on luoda viranomaisille yhteistoiminnalliset puitteet seksuaalisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneiden lasten auttamiseksi lapsilähtöisesti ja keskitetysti. Istanbulin sopimuksen 18 artikla edellyttää tehokasta yhteistyötä kaikkien asianomaisten valtion viranomaisten kesken väkivallan uhrien ja todistajien suojelemiseksi ja tukemiseksi.

Keskusliitto painottaa, että lastenasiaintalo-hankkeelle on turvattava riittävät resurssit ja varmistettava rahoitus toiminnan arviointitutkimuksen tekoon.

Keskusliitto yhtyy lausunnossaan Ensi- ja turvakotien liiton huoleen siitä, että valtion talousarvioesityksessä ei ole osoitettu erillisiä taloudellisia resursseja toteuttaa Istanbulin sopimuksen edellyttämät korjaukset ja parannukset. Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa Ensi- ja turvakotien liiton esille tuomia esityksiä ja huomioita turvakotitoimintaan ja sen kehittämiseen ja mahdollistamiseen liittyen.[7]

Lastensuojelun Keskusliito korostaa lausunnossaan kuritusväkivallan vähentämiseksi suunnattua työtä. Keskusliitto on teettänyt tämän vuoden aikana Taloustutkimuksella kyselyn, johon vastasi tammi-helmikuun aikana 1062 15‒79 -vuotiasta henkilöä. Keskusliitto on teettänyt vastaavanlaiset kyselyt myös vuosina 2004, 2006, 2007 ja 2012.
Vaikka asenteet ovat selkeästi muuttuneet kielteisemmiksi kuritusväkivaltaa kohtaan, haasteena on edelleen se, että asenteiden muutos ei automaattisesti siirry asenteiden mukaiseksi käytöksesi.[8] Keskusliiton, Ensi- ja turvakotien liiton sekä Emma & Elias –ohjelman yhteisessä kampanjassa ”Tuntea saa, teko on valinta”[9] pyrittiin vaikuttamaan kuritusväkivaltaan liittyviin asenteisiin ja muistuttamaan, että myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Keskusliitto korostaa, että edelleen tarvitaan eri tahojen asennevaikuttamiskampanjoita kuritusväkivallan ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2009 työryhmän laatimaan ehdotuksen lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa ehkäiseväksi ja vähentäväksi kansalliseksi toimintaohjelmaksi. Toimintaohjelman tavoitteenasettelu ulottuu vuoteen 2015. ”Älä lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015”[10] toimenpideohjelma pyrkii vaikuttamaan kuritusväkivallan seurantatutkimusten (nk. lapsiuhritutkimus, aikuisille suunnattu asennetutkimus ja lapsille tehtävä asennetutkimus) vakiinnuttamiseen. Toimenpideohjelman tavoitteet ja ehdotukset tulee toteuttaa ja niiden vaikuttavuutta seurata.

Esityksen 31 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esille mahdollisuutta toteuttaa lasten tapaamiset valvottuina. Keskusliitto haluaa tuoda esille, että valvottujen tapaamisten järjestäminen on tällä hetkellä kunnille vapaaehtoista toimintaa. Keskusliittoon tulleissa yhteydenotoissa on kritisoitu tämän järjestelmän toimivuutta, koska laissa ei ole ollut säännöksiä siitä, minkä tahon tulisi huolehtia lapsen ja vanhemman välisten valvottujen ja tuettujen tapaamisten toteuttamisesta.
Sosiaalihuoltolain uudistuksessa asia on otettu huomioon: esityksessä esitetään eroperheiden valvottujen tapaamisten lakisääteistämistä. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tätä tärkeänä uudistuksena myös Istanbulin sopimuksen voimaansaattamiseen liittyen.[11]

Esityksessä tuodaan esille 28 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa lastensuojelulain mukaista ilmoitusvelvollisuutta (LsL 25 §). Keskusliitto korosti Istanbulin sopimukseen liittyvässä lausunnossaan vuonna 2013 suoraan poliisille tehtävän ilmoitusvelvollisuuden ulottamista koskemaan myös lapseen kohdistuvia pahoinpitelyjä.[12] Sosiaalihuoltolain uudistuksen yhteydessä lastensuojelulakiin tehtävissä uudistuksissa laajennettaisiin lastensuojelulain 25 §:ssä ilmoitusvelvollisten joukkoa.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että lastensuojelulaissa säädettäisiin, että em. henkilöillä olisi velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu rikoslain 21 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta[13].
Tämä on myös keskeinen uudistus Istanbulin sopimuksen voimaansaattamiseen liittyen. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että on ehdottomasti huolehdittava riittävästä ohjeistuksesta ja koulutuksesta, jotta ilmoitusvelvollisilla olisi selkeä käsitys siitä, mitä tilanteita ilmoitusvelvollisuus koskee ja miten näissä tilanteissa tulisi toimia.

Sopimus korostaa tiedottamisen ja valistuksen merkitystä väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa. Keskusliitto korostaa lapsille itselleen suunnatun tiedottamisen merkitystä. Lasten tulee saada riittävästi tietoa ja heille sopivalla ja ymmärrettävällä tavalla. Lastensuojelun Keskusliitto tuo esille Euroopan neuvoston lapsiohjelman merkitystä lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä.
Euroopan neuvoston lapsiohjelman ”Building a Europe for and with children” suositusten ja lapsille sekä mm. lasten kanssa työskenteleville aikuisille suunnattujen valmiiden ohjeistusten ja materiaalien tunnettavuus ja käyttö on ollut Suomessa puutteellista.[14] Lapsiohjelma on panostanut mm. kuritusväkivallan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaiseen työhön ja kampanjointiin.

Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukset lapsiystävällisen oikeudenkäytöstä[15] ovat myös Istanbulin sopimuksen kannalta keskeisiä, sillä niissä luodaan lapsiystävällisiä rakenteita lasten kuulemiseen oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa sekä tuodaan esille toimintatapoja ja näkökulmia turvaamaan lasten oikeuksia päästä oikeuksiinsa.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 6 artiklassa taataan erikseen vammaisille naisille ja tytöille ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräinen käyttäminen ja niistä nauttiminen. Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnössä todettiin, että naiset ja tytöt on nostettu erikseen esille siksi, että vammaisten naisten asema ja kohtaamat vaikeudet ovat vielä miesten kohtaamia vaikeuksia huomattavasti moninaisempia ja hankalampia sekä julkisessa että yksityisessä elinpiirissä.

Naisten erityiset haasteet liittyvät muun muassa heidän kohtaamaansa väkivaltaan.

Vammaisten lasten on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu joutuvan kohtaamaan väkivaltaa lähes neljä kertaa todennäköisemmin kuin ikätoverinsa.[16] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 16 artikla (vapaus hyväksikäytöstä, väkivallasta ja pahoinpitelystä) edellyttää sopimusvaltioiden ”ottavan käyttöön tehokkaat muun muassa naisiin ja lapsiin keskittyvät politiikat ja lainsäädännön varmistaakseen, että vammaisin henkilöihin kohdistuvat hyväksikäyttö-, väkivalta- ja väärinkäytöstapaukset tunnistetaan, tutkitaan ja, mikäli tarkoituksenmukaista, saatetaan syytteeseen”.[17]

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että tarvitaan enemmän toimenpiteitä, resursseja, koulutusta ja tutkimusta liittyen vammaisten lasten mahdollisuuksiin päästä yhdenvertaisesti oikeuksiinsa tilanteessa, jossa he ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa.

Erityisesti tämä koskee niitä lapsia, jotka eivät kommunikoi puheella. Keskusliitto pitää tärkeänä, että lastenasiaintalo -hankkeessa otetaan huomioon vammaisten lasten oikeuksiin liittyvät kysymykset, jotka vaativat erityistä asiantuntemusta. Vammaisten lasten kohtaamaan väkivaltaan liittyvä tutkimus on Suomessa lähes olematonta, vaikka YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan kehottanut sopimusvaltioita kiinnittämään huomiota vammaisten lasten oikeuksiin liittyvään tutkimukseen.[18]

Sopimuksen 10 artikla velvoittaa perustamaan yhteensovittamiselimen, joka vastaa väkivallan vastaisen toiminnan koordinoinnista, seurannasta ja arvioinnista. Sen tehtävänä olisi myös koota tietoa väkivallasta ja sen toiminnan yksi osa olisi myös tiedottamista sekä kansainvälistä yhteydenpitoa ja yhteistoimintaa muiden vastaavien toimintaelinten kanssa. Lastensuojelun Keskusliitto yhtyy Amnesty Internationalin sekä usean muun järjestön näkemykseen siitä, että esityksessä suunniteltu koordinaatiomalli ei ole riittävän tehokas toteutustapa ilman merkittäviä lisäresursseja.[19]

[1] CRC/C/GC/13. General comment No. 13 (2011) The right of the child to freedom from all forms of violence http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRC%2fC%2fGC%2f13&Lang=en

[2] http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/OPICCRC.aspx

[3] YK:n yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun työryhmän lapsia koskevia suosituksia Suomelle 2012, joissa tuotiin esille myös lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät toimenpiteet: 89.15. jatkaa pyrkimyksiään poistaa syrjintä ja estää naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa / 89.16. toteuttaa tehokkaita oikeudellisia toimia ja käytännön toimia poistaakseen kaikenlaisen syrjinnän ja väkivallan, jota kohdistetaan naisiin ja lapsiin, erityisesti vammaisiin, maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisiin sekä etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin ja lapsiin, etenkin muslimeihin ja romaneihin / 89.28. kiinnittää erityistä huomiota naisiin ja lapsiin kohdistuvan perheväkivallan ehkäisemiseen / 90.11. vahvistaa edelleen toimia, joilla käsitellään perheväkivaltaa, ja keskittyy erityisesti ohjelmiin, joilla pyritään lujittamaan naisten ja lasten suojelemiseksi tarkoitettuja järjestelmiä /  89.35. valvoo, että ruumiillisen kurituksen kaikissa tilanteissa kieltävä lainsäädäntö pannaan täytäntöön kaikilta osiltaan, ja tätä varten muun muassa toteuttaa aikuisille ja lapsille suunnattuja tiedotuskampanjoita sekä edistää myönteisiä ja väkivallattomia kurinpidon muotoja, jotka eivät haittaa lasten kasvatusta.

[4] Mm. Amnesty International on tuonut esille naisten osalta, että nk. Istanbulin sopimuksen ratifiointi edellyttää uhreille suunnattujen palveluiden lisäämistä ja monipuolistamista.

[5] LSKL:n lausunto 28.8.2014 koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain ja ulkomaalaislain 52 b ja 52 c §:n muuttamisesta (Ihmiskaupan uhrin auttamisjärjestelmän asema ja tehtävät laissa): ”Jos ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otettavalla on alaikäisiä lapsia huollettavanaan, tulee myös nämä kirjata automaattisesti auttamisjärjestelmän asiakkaiksi. Uhrien lasten asema tulee turvata lisäämällä maininta lakipykäliin, joissa määritellään auttamisjärjestelmää, sen asiakkuutta ja palveluja, joihin asiakas on oikeutettu.” https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/lastensuojelun-saatava-automaattisesti-tieto-ihmiskaupan-uhrien-auttamisjarjestelmassa-olevista-lapsista/ Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain ja ulkomaalaislain 52 b ja 52 c §:n muuttamisesta 25.6.2014

[6] YK:n lapsen oikeuksien komitean päätelmissä Suomelle, komitea kehottaa sopimusvaltiota (kohta 38):

”a) asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen poistamisen, myös varmistamalla Yhdistyneiden kansakuntien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan selvityksen sisältämien suositusten täytäntöönpano, kiinnittäen erityistä huomiota sukupuoleen;

b) antamaan seuraavassa määräaikaisraportissaan tietoja siitä, miten sopimusvaltio on pannut täytäntöön selvityksen sisältämät suositukset, erityisesti ne suositukset, joita lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisedustaja on korostanut, eli

i. kattavan kansallisen strategian luominen kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen estämiseksi ja käsittelemiseksi;

ii. kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen yksiselitteinen kieltäminen kaikissa olosuhteissa kansallisella lainsäädännöllä; ja

iii. kansallisen tietojen keruun, analysoinnin ja levittämisen järjestelmän vahvistaminen sekä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimusagendan käynnistäminen.” http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}

[7] Ensi- ja turvakotien liiton lausunto 30.9.2014 http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/@Bin/4451077/Lausunto+Istanbul+sopimuksen+täytäntöönpano+ja+turvakotitoiminnan+rahoitus..pdf

Ensi- ja turvakotien liiton lausunto Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle 4.11.2014 http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/@Bin/4492749/Kuuleminen+Istanbulin+sopimuksesta+Eduskunnan+työelämä-+ja+tasa-arvovaliokunnassa+4.11.14.pdf

[8] ”Herra Koivuniemi pantu viralta – 30 vuotta ruumiillisen kurittamisen kieltämisestä” https://www.lskl.fi/tiedottaa/julkaisut/herra_koivuniemi_pantu_viralta.1030.shtml

[9] http://tunteasaa.fi/

[10] http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3036-0

[11] HE 164/2014 vp Sosiaalihuoltolain 27 § Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_164+2014.pdf

[12] Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä. https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/ilmoitusvelvollisuutta-laajennettava/

[13] HE 164/2014 vp Lastensuojelulain 25 § Ilmoitusvelvollisuus sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle ja poliisille. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_164+2014.pdf

[14] http://www.coe.int/t/dg3/children/

[15] http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf

[16] Prevalence and risk of violence against children with disabilities: a systematic review and meta-analysis of observational studies, The Lancet, 2012, s. 899 – 907. http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(12)60692-8/fulltext

[17] Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=126000&GUID=%7B3FC74604-9C7E-4872-9EAB-BB69DDCCAB9B%7D

[18] CRC/C/GC/9. GENERAL COMMENT No. 9 (2006) The rights of children with disabilities http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRC%2fC%2fGC%2f9%2fCorr.1&Lang=en

[19] Amnesty International ym.: Lausunto 4.3.2014 Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) ratifiointi https://frantic.s3.amazonaws.com/amnesty-fi/2014/03/Amnestyn-ja-yhteisty%C3%B6kumppaneiden-kirje-p%C3%A4%C3%A4ministeri-Kataiselle-Istanbulin-sopimuksen-ratifioinnista-4.3.2014.pdf