Siirry sisältöön

Lasten säilöönoton rajoittamisesityksessä puutteita

Esityksessä ei oteta huomioon ongelmia iänmäärityksessä, säilössä pitämisen pituutta ei ole määritelty eikä esitys anna välttämättä todellista kuvaa lasten määristä ja säilöönottotilanteista.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi liittyen ulkomaalaislain lasten säilöönottoa koskevien säännösten muuttamiseen

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. On erinomaista, että lasten säilöönottoa rajoitetaan lailla, ja ilman huoltajaa tulleiden lasten osalta kielletään kokonaan.

Hallituksen esityksessä on ansiokkaasti esitetty kansainväliset velvoitteet ja suositukset, esimerkiksi Lapsen oikeuksien komitean kannat lasten säilöönottoon. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa kuitenkin esittää joitain tarkennuksia esitykseen sekä toiveita työryhmän jatkotyöskentelyyn, kiinnittäen huomiota ennen kaikkea seuraaviin seikkoihin:

  • Tilastoinnin puutteet: tilastoja on saatavilla vain Metsälän yksikön osalta. Poliisin pidätystiloissa tapahtuneista säilöönotoista ei ole saatavilla tietoa. Poliisin toiminnan läpinäkyvyyttä tältä osin tulee parantaa.
  • Lasta tulee kohdella johdonmukaisesti alaikäisenä: Jos iästä on epäselvyyttä, tulee lasta kohdella alaikäisenä maasta poistamiseen saakka, ellei lääketieteellisellä iänmäärityksellä ole saatu riittävän selkeää näyttöä täysi-ikäisyydestä. Säilöönotto on erityisen haitallista maahantulovaiheessa.
  • Säilöönoton lyhytkestoisuus: Perheiden kanssa olevien lasten osalta tulisi määritellä yläraja kestolle. Säilöönotto ei saa venyä viikoiksi ja kuukausiksi.
  • Perheille tulee kehittää vaihtoehtoja: nykyinen säilöönottoyksikkö ei ole sovelias lapsiperheille.   Tulee kehittää vaihtoehtoja säilöönotolle ja riittävästi perheille sopivia erillisiä tiloja.

Yleistä:

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että säilöönotossa on lähtökohtaisesti kyse vakavasta puuttumisesta perusoikeuksiin. Ihmisiä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen, pidetään vankilaa muistuttavissa oloissa.

Maasta poistamisen täytäntöönpanon onnistumisen punninta suhteessa lasten ja perheiden hyvinvointiin on tehtävä huolella. Kun ihmis- ja perusoikeuksia rajoitetaan, tulee lakitekstin olla täsmällistä, jotta viranomaiselle jäävä tapauskohtainen harkintavalta on mahdollisimman pieni.

Kun esitys kuvaa säilöönoton tilaa Suomessa, se antaa osittain ehkä liian positiivisen kuvan. Tilastoja on saatavissa vain Metsälän säilöönottoyksikön osalta. Nykylain mukaan ilman huoltajaa tulleita lapsia ei pitäisi ottaa lainkaan poliisin pidätystiloihin, mutta ei ole selvää, ettei tätä tapahtuisi.

Kun nuoren iästä on epäselvyyttä tai kun maan ainoa tarkoitukseen varattu yksikkö on täynnä, saattaa todellisuudessa alaikäinenkin joutua poliisiputkaan. Tapauksista on erittäin vaikea saada tietoa. Järjestöt ovat esittäneet jo vuosia parannusta asiaan – tilastoinnin pitäisi olla kattavaa ja läpinäkyvää myös poliisin osalta. Säilöönoton kesto puolestaan vaihtelee paljon, mutta käsillä olevassa luonnoksessa esitetyt keskiarvot ovat korkeita.

Muutamienkin alaikäisten pitäminen poliisiputkassa tai säilöönoton venyminen useiksi viikoiksi on vakava perusoikeuksien loukkaus, joten asiaa ei tule vähätellä.

Esitys antaa ymmärtää säilöönoton tapahtuvan käytännössä vain kielteisen päätöksen jälkeen, maasta poistamisen täytäntöönpanon yhteydessä. Näin kysymys henkilön iästä ei muodostuisi ongelmaksi, vaan ikä olisi jo määritetty.

Kun tilastoja poliisin osalta ei ole saatavissa, ei voida todeta, ettei säilöönottoja tapahtuisi kuitenkin myös maahantulovaiheessa. Epäselvyydet iän suhteen saattavat kuitenkin tulla esille useassa vaiheessa. Edustajat ja oikeusavustajat ovat tuoneet esille monessa yhteydessä ikään liittyvät ongelmat etenkin silloin, kun sovelletaan EU:n vastuunmäärittämisasetusta.

Viranomaiset, etenkin poliisi, ottaa jonkin toisen jäsenmaan viranomaisen tekemän ikämerkinnän annettuna – riippumatta siitä, millaisin menetelmin ikä on saatu selvitettyä. Monessa maassa ikää arvioidaan edelleen ulkonäön perusteella, ja lapset voivat joskus myös tarkoituksella, eri syistä ja tietämättömyyttään ilmoittaa olevansa täysi-ikäisiä.

Näissä ns. Dublin-tapauksissa ikämerkintää tuntuu olevan mahdoton muuttaa jälkikäteen. Lapsella itsellään ei ole mahdollisuutta vaatia ulkomaalaislain mukaista lääketieteellistä iänmääritystä tehtäväksi.

On mahdollista, että turvapaikanhakijaa kohdellaan maahanmuuttoviraston prosesseissa alaikäisenä – eli tämä asuu ryhmäkodissa ja hänellä on edustaja – mutta viime kädessä poliisi pitää häntä aikuisena maasta poistamista toimeenpantaessa.

Jos hakijaa on kohdeltu alaikäisenä, tulisi kohtelun olla johdonmukaista aina siihen saakka, kun hän on poistunut maasta. Iänmäärityksestä on lopultakin säädetty lailla asianmukaiset menettelyt. Voidaan kysyä, mitä merkitystä sillä on, jos poliisi voi kuitenkin toimia tapauskohtaisen harkinnan mukaan, vedoten joskus jopa henkilön ulkonäköön.

Näissä tilanteissa myös muiden jäsenmaiden huonot käytännöt iänmäärityksissä tulevat osaksi meidän menettelyjämme.

Pykäläkohtaiset kommentit

121 § ja 122 §, edellytykset lapsen säilöön ottamiselle

Keskusliitto kannattaa lämpimästi ehdotusta, jonka mukaan puhuttaisiin lapsesta eikä alaikäisestä. Tässä yhteydessä nousee esille kysymys, pitäisikö johdonmukaisuuden nimissä muuttaa termi myös kauttaaltaan lain sisällä. Termiä alaikäinen tarvitaan vain, kun on tarvetta erottaa perheen alaikäiset ja täysi-ikäiset lapset, kuten puhuttaessa perheenjäsenen määritelmästä (37 §). Ainakin 6 § tulisi ehkä otsikoida uudelleen (Lain soveltaminen lapsiin).

Hakijan iän kyseenalaistaminen

122 § lapsen säilöönoton rajoittamisesta on sinänsä hyvä. Viitaten edellä esitettyyn ikäkysymysten ongelmallisuudesta, keskusliitto toivoo kuitenkin tarkennusta lakitekstiin tältä osin. Perusteluissa tuodaan esille, että jos lapsena esiintyvän henkilön iästä on epäselvyyttä, häntä tulisi kohdella lapsena siihen saakka, kun lääketieteellinen iänmääritys on tehty ja ikä selvitetty.

Tämä tulisi kirjata myös pykälään.  Tämä antaisi paremman suojan lapselle; on haitallisempaa, että lapsi tulee kohdelluksi aikuisena kuin päinvastoin. Maahanmuuttovirasto ottaa yleensä hakijan kertoman lähtökohdaksi turvapaikkamenettelyssä, ja henkilöä kohdellaan lapsena, kunnes lääketieteellisen iänmäärityksen tulokset antavat riittävästi aihetta henkilön iän merkitsemiskeksi täysi-ikäiseksi.

Poliisi ei kuitenkaan välttämättä toimi näin, vaan esimerkiksi juuri säilöönottotilanteessa saattaa kohdella hakijaa täysi-ikäisenä. Ikäkysymyksessä huomio kiinnittyy myös sanamuotoon perusteluissa. Lauseen muotoilu ”ennen kuin hänen ikänsä on oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella selvitetty” olisi ehkä syytä kuulua esimerkiksi: ”… tutkimuksen perusteella voidaan todeta riittävällä todennäköisyydellä henkilön olevan ilmeisesti aikuinen”. Lääketieteellisellä testillä ei saada täyttä varmuutta henkilön kronologisesta iästä.

2. momentti, säilöönoton edellytykset

Keskusliitto kannattaa lämpimästi neljän kohdan edellytysten säätämistä ennen säilöönottoa (1. lapsi ainoastaan huoltajansa kanssa; 2. säilö välttämätöntä perheyhteyden säilyttämiseksi; 3. muut turvaamistoimet todettu riittämättömäksi ja 4. sosiaaliviranomaisen lausunto lapsen edusta). Ulkomaalaislain 121 § voimassaoleva muoto antaa suuren liikkumatilan, ja henkilö voidaan ottaa säilöön löyhin perustein.

Perusteluteksti tuo hyvin esille lakimuutoksen tarkoituksen suojata perhe-elämää ja perheen yhtenäisyyttä. Onkin syytä korostaa entisestään voimassa olevan lain periaatetta säilöönoton viimesijaisuudesta lasten ja perheiden kohdalla.

Säilöönottoon ryhdyttäisiin vain, jos muut maasta poistamisen turvaamistoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Muun muassa tätä esitystä valmistelleen työryhmän kuulemistilaisuuksissa tuotiin esille käsitys, että lain henki ei toteudu nykyisellään, vaan poliisi on saattanut käyttää säilöönottoa paikoitellen melko rutiininomaisesti valmistellessaan maasta poistamista.

On hyvä, että työryhmä on saanut riittävästi toimiaikaa pohtiakseen noita muita turvaamistoimia ja niiden käytön lisäämistä.

3. momentti, lapselle oma päätös

On hyvä, että lapselle tehtäisiin jatkossa oma päätös säilöönotosta, johon kirjattaisiin sosiaalityöntekijän lausunto lapsen edusta. Tämä selkeyttää nykykäytäntöä, jossa lapsi kirjataan toisinaan vanhempien päätökseen ja toisinaan tehdään oma päätös.

4. momentti, säilössä pitämisen lyhytkestoisuus

Pykälän 4 mom. sanamuoto ”mahdollisimman lyhyt” herättää kysymään, onko se riittävän vahva rajaamaan lapsen säilössä pitämisen kestoa. Olisi syytä ehkä säätää maksimikesto, siitä huolimatta että vastaanottodirektiivin uusiminen on kesken.

Lasten pitäminen säilössä viikkoja, jopa kuukausia ei ole perusteltua. Otettaessa säilöön maasta poistettaessa tulee matkajärjestelyjen olla jo niin pitkällä, ettei kesto tämän takia pitene. Jos viivytyksiä tulee yllättäen esimerkiksi vastaanottavasta maasta johtuen, tulee lapsiperheille löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja.

123 §, säilöön otetun sijoittaminen

Kirjaus siitä, että perheitä ei saa ottaa säilöön poliisin pidätystiloihin on myös hyvä ja tarpeellinen. Herää kuitenkin kysymys, miten Metsälän säilöönottoyksikön tilojen puute tulee vaikuttamaan tilanteeseen.  Perheet eivät kuulu poliisiputkaan, mutta tulisiko tässä yhteydessä tehdä muutoksia myös säilöönottoyksiköstä annettuun lakiin?

Perheillä tulisi olla oikeus saada oleskella asianmukaisissa, perheille tarkoitetuissa tiloissa. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan tulisi näillekin perheille vaatia omat tilat; onhan vankiloissakin perheosastoja. Esityksen vaikutuksia tarkasteltaessa mainitaan, että pidemmällä tähtäimellä tulisi löytää lisämäärärahoja säilöönottokapasiteetin lisäämiseen.

Metsälän kiinteistön korjaaminen tilapäisratkaisuksi niin, että sinne saataisiin 10–12 perhepaikkaa, ei riitä. On pelättävissä, että Metsälän yksikön riittävä laajentaminen, puhumattakaan uuden yksikön kehittämisestä, jää edelleen pelkäksi suunnitelmaksi. Jollei asiasta säädetä tarkemmin tässä vaiheessa, on toivottavaa, että työryhmä tuo myöhemmin esille vahvemmin tämän näkökulman, kun mietitään vaihtoehtoisia tilajärjestelyjä perheitä varten.

128 §, käsittely käräjäoikeudessa, uusi 2. momentti

Nykykäytäntö on osoittanut, että oikeussuojakeinot ovat osoittautuneet käytännössä tehottomiksi, joten on tarpeen nostaa käräjäoikeuden kynnystä säilössä pidon jatkamiselle kahden viikon jälkeen. Aina uuden kahden viikon jakson toteutuminen on ollut kohtalaisen helppoa ainakin aikuisten osalta.

Kun mukana on lapsia, tulisi kynnystä nostaa vielä enemmän. Keskusliiton mukaan ”erityinen syy” on liian lavea ilmaus ja tulisi rajata tarkemmin, esim. ”perusteltu” tai ”painava” syy. Perustelut voisivat myös olla selkeämmät sen suhteen, mitä voivat olla nuo syyt säilöönoton jatkamiselle.

Tekstissä kuvataan tilannetta, jossa vapaaksi päästäminen vaarantaisi maasta poistamisen matkajärjestelyjen ollessa jo pitkällä ja paluulla olisi selkeä aikataulu. Eikö tämän tilanteen pitäisi olla lähtökohta ylipäätään säilöön ottamiselle?

Säilöönottoon ei tulisi ryhtyä lainkaan ikään kuin varmuuden vuoksi ilman, että matkajärjestelyt ovat jo käynnissä, tai kun ei ole varmuutta siitä, onnistuuko palauttaminen esim. lähtömaan tilanteen vuoksi. Näin säilöönotot pitenevät helposti.

Esityksen vaikutukset

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erikoisena, että hallituksen esityksessä esitetään spekulaatioita siitä, miten lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen parantamisella olisi negatiivisia vaikutuksia. Tekstissä arvellaan ilman huoltajaa tulleiden lasten säilöönoton kieltämisen johtavan lasten katoamisiin ja lasten käyttämiseen välineenä piilottamalla lapsi.

Erityisen ongelmallinen on kohta, jossa epäillään säilöönoton kieltämisestä muodostuvan vetotekijä hakeutua Suomeen. Puhe vetotekijöistä tuntuu juurtuneen maahanmuuttopuheeseen viime aikoina, ja vetotekijöiden etsiminen ja karsiminen on ollut myös viimeaikaisten lainsäädännön kiristysten tavoite.

Kyse on kuitenkin arvailuista. Lisäksi Suomeen suuntautuu edelleen niin vähän turvapaikanhakijoita, ettei vetotekijöistä puhumisella ole perusteita. [1]

Niin ikään ihmiskauppaan vetoaminen herättää kysymyksiä. Ihmiskaupan tunnistaminen on olennaista maahantulon yhteydessä ja turvapaikkaprosessissa myöhemminkin, mutta jää epäselväksi, miten se liittyy kielteisen päätöksen saaneen maasta poistamiseen.

Sivulla 11 esitetään, että ottamalla säilöön voidaan tunnistaa ihmiskaupan uhri ja irrottaa hänet ihmiskauppiaasta. Luonnollisesti uhri olisi erossa ihmiskauppiaasta säilöönoton ajan, mutta vain sen ajan. Ei ole uskottavaa, että säilöönotto ehkäisisi uhriutumista säilössä pidon päätyttyä. Säilöön ottamisen esittäminen keinona taistella ihmiskauppaa vastaan ontuu tässä yhteydessä.


[1] Jokaisessa EU:n jäsenmaassa etsitään näitä vetotekijöitä. Miten todellisia nämä käsitykset ovat on toinen kysymys; päinvastaisiakin esimerkkejä suotuisten olojen ja hakijamäärien yhteydestä löytyy. Esim. Belgiassa hakijamäärät nousivat merkittävästi vuonna 2011, vaikka vastaanottojärjestelmä oli kaaoksessa ja ihmiset jopa asuivat kaduilla. Portugali taas teki parannuksia ilman huoltajaa tulleiden lasten asemaan, mutta hakijamäärät siellä ovat pysyneet olemattoman pieninä.

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija


040 731 3014

Työskentelen lapsen oikeuksien ja erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutumiseksi. Erityisalueeni on turvapaikanhakijalasten asema. Työni koostuu etupäässä vaikuttamistyöstä, mutta toimin myös koulutuksen sekä erilaisten kotimaisten ja eurooppalaisten verkostojen parissa.