Siirry sisältöön

Lasten yhdenvertaisuus varmistettava

Mikäli lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen muutetaan, tulee muutosten kohdistua samalla tavoin sekä kunnan että yksityisen palvelun tuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea koskevasta esitysluonnoksesta

Hankenumero: STM 044:00/2015

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain yksityisen hoidon tuen myöntämistä koskevaa sääntelyä.

Esitys liittyy luonnosvaiheessa olevaan hallituksen esitykseen varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b §:n muuttamisesta, jolla lapsen subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen muutettaisiin lähtökohtaisesti 20 tuntiin viikossa. Vastaavat rajaukset ehdotetaan tehtäväksi yksityisen hoidon tukeen.

Esityksen mukaan yksityisen hoidon tukena maksettaisiin pääsääntöisesti alempaa tukea, eli 64,16 euroa kalenterikuukaudessa perheen kustakin lapsesta. Vastaavasti lapsesta ei pääsääntöisesti maksettaisi yksityisen hoidon tukea lainkaan tapauksissa, joissa oikeutta esiopetuksen ja perusopetuksen lisäksi järjestettävään varhaiskasvatukseen ei olisi varhaiskasvatuslain 11 b §:n 2 momentin mukaisessa tilanteessa.

Suurempaa, 174,38 euron suuruista yksityisen hoidon tukea maksettaisiin, jos lapsella olisi ehdotetun varhaiskasvatuslain 11 a §:n 2-4 momenteissa säädetyllä tavalla oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen.

Yksityisen hoidon tukeen kuuluisi nykyiseen tapaan hoitoraha ja tulosidonnainen hoitolisä, jota voidaan korottaa kuntalisällä, jos tuen rahoituksesta vastaava kunta on niin päättänyt. Tapauksissa, joissa yksityisen hoidon tuen hoitorahaa maksettaisiin osapäiväistä hoitoa vastaavasti, myös hoitolisän määrä olisi puolet siitä, mikä sen määrä muutoin olisi. Esitetyt muutokset perustuvat pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan[1].

Lausunnossaan Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • Mikäli lapsen subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen muutetaan, on keskeistä että muutokset kohdistuvat samalla tavoin kunnan järjestämään sekä yksityisen palvelun tuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen. Tästä näkökulmasta esitetty muutos yksityisen hoidon tuen myöntämistä koskevaan sääntelyyn on perusteltu.
  • Esityksen mukaan kunta tekisi jatkossa arvioinnin ja päätöksen oikeudesta laajempaan varhaiskasvatusoikeuteen paitsi kunnallisen, myös yksityisen varhaiskasvatustoiminnan piirissä olevien lasten osalta. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tätä perusteltuna, jotta lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuus tulee arvioitua yhdenmukaisesti. Samalla on tärkeää, että kunnissa on riittävät resurssit tähän.
  • Lastensuojelun Keskusliitto esittää huolensa siitä, että esitetty muutos asettaa yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevat lapset eriarvoiseen asemaan suhteessa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, erityisesti kunnallisissa päiväkodeissa, oleviin lapsiin. Nyt lausunnoilla olevan esityksen mukaan yksityisiä palveluntarjoajia ei voida velvoittaa turvaamaan muutostilanteissa lapselle samaa varhaiskasvatuspaikkaa. Tämä on ymmärrettävää yksityisen palveluntarjoajan näkökulmasta, mutta lapsen näkökulmasta on kohtuutonta että hän vanhemman tai muun huoltajan perhe- tai työmarkkinatilanteen muutoksesta johtuen voi johtua vaihtamaan varhaiskasvatuspaikkaa ja näin menettää tutut ja turvalliset ihmissuhteet.

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa myös tässä yhteydessä korostaa, että se ei kannata varhaiskasvatuslakiin ehdotettua muutosta lapsen varhaiskasvatusoikeuden muuttamisesta.

Lastensuojelun Keskusliitto ei pidä hallituksen esitystä nykyisen laajuisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta perusteltuna, sillä se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan riippuen lapsen vanhemman tai muun huoltajan perhe- tai työmarkkinatilanteesta.

Tämä on keskeinen kysymys lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Kyse on lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ja perheillä tulee olla mahdollisuus päättää ja valita lapsen edun kannalta paras varhaiskasvatusmuoto. Voimassa olevan varhaiskasvatuslainsäädännön tavoitteena on nimenomaan turvata lasten välistä yhdenvertaisuutta ja varmistaa, että varhaiskasvatusta ja sen muotoa koskeva valinta voidaan tehdä lapsen tarpeista käsin[2].

Nykyisenlaajuisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen voi jättää kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia sen ulkopuolelle. Rajaaminen lisää kynnystä hakea kokopäiväistä varhaiskasvatuspaikkaa ja yleisesti ottaen erilaisten tarveharkintaan perustuvien arviointikriteeristöjen luomisella on taipumus leimata niiden käyttäjiä.

Uhkana on, että perheissä joissa voimavarat ovat vähäiset ja jaksaminen koetuksella, laajennetun varhaiskasvatusoikeuden hakeminen jää tekemättä. Onkin toivottavaa, että päätöksenteossa kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota varhaiskasvatuksen merkitykseen lapselle sekä sen kustannusvaikuttavuuteen erityisesti vähävaraisten perheiden, ja heikommassa asemassa olevien lasten kohdalla[3]. Investoimalla peruspalveluihin ja ehkäisevään työhön säästetään kalliista korjaavista toimenpiteistä.

Lastensuojelun Keskusliitto ei katso, että lapsen varhaiskasvatusoikeuden rajaamiseen tähtäävät esitykset vastaisivat hallitusohjelman lapsi- ja perhepalvelujen tavoitteita.

Tavoitteissa korostetaan perheiden monimuotoisuuden huomioimista ja lapsen edun edistämistä. Lisäksi halutaan vahvistaa vanhemmuutta sekä matalan kynnyksen palveluita sekä kehittää koulua ja varhaiskasvatusta tukemaan lapsen hyvinvointia[4]. Esitetty muutos on myös vastoin juuri uudistetun varhaiskasvatuslain tavoitteita ja keskeisiä periaatteita.

Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto pitää huolestuttavana, että nyt esitetyt muutokset koskettavat juuri niitä tekijöitä, joita muun muassa OECD:n maa-arvioinneissa on pidetty

Suomen varhaiskasvatuksen keskeisinä vahvuuksina ja laatutekijöinä[5]. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti viimeisissään päätelmissään Suomelle (2011) kiinnittämään huomiota varhaiskasvatuspalvelujen kattavuuteen ja laatuun muun muassa lisäämällä hoitohenkilöstön määrää sekä korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa siten että ryhmien kokoja rajoitetaan ja hoitosuhteiden jatkuvuus turvataan nykyistä paremmin[6].

Nyt suuntaus on valitettavasti päinvastainen. Tarkemmat perustelut ovat nähtävissä Lastensuojelun Keskusliiton lausunnosta opetus- ja kulttuuriministeriölle (annettu 25.9.2015). 

Mikäli lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen muutetaan, tulee muutosten kohdistua samalla tavoin kunnan järjestämään sekä yksityisen palvelun tuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen. Tästä näkökulmasta Lastensuojelun Keskusliitto pitää tarkoituksenmukaisena, että lasten kotihoidosta ja yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin tehdään muutos, jonka mukaan lähtökohtana olisi nykylain mukainen alempi tuen taso. Tämä vastaisi varhaiskasvatuslain 11 a §:ään ehdotettua sääntelyä, jonka mukaan subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen tarkoittaisi 20 tunnin laajuista viikoittaista varhaiskasvatusta.

Esitysluonnoksen mukaan myös yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevien lasten osalta arviointi ja päätös siitä, milloin kyseessä on varhaiskasvatuslain 11 a §:n 2-4 momenteissa tarkoitettua 20 viikkotuntia laajempi varhaiskasvatusoikeus, tehdään kunnassa. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tätä perusteltuna, jotta lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuus tulee arvioitua yhdenmukaisesti riippumatta siitä onko hän kunnallisessa tai yksityisessä varhaiskasvatuksessa.  Samalla tulee ottaa huomioon, että yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevien lasten varhaiskasvatusoikeuden arviointi- ja päätösprosessit lisäävät työtä kunnissa. Tähän tulee varata riittävät resurssit. Vastaavasti Kansaneläkelaitoksessa yksityisen hoidon tuen myöntämisehtoja koskeva neuvonta- ja asiakaspalvelutarve kasvaa, johon tulee myös varautua.

Lisäksi on keskeistä, että tilanteissa joissa lapsen vanhempi tai muu huoltaja hakee yksityisen hoidon tukea suurempana kuin mihin varhaiskasvatuslakiin esitetyn muutoksen pääsäännön[7] mukaan olisi oikeus, laajempaa varhaiskasvatusoikeutta koskevan tiedon siirto Kansaneläkelaitokselle tehdään vanhemmille tai muille huoltajille mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi.

Lastensuojelun Keskusliitto pitääkin hyvänä esitysluonnoksen yksityiskohtaisten perustelujen mainintaa siitä, että hakijan ei tarvitse esittää kunnan päätöstä Kansaneläkelaitokselle vaan hänen oma ilmoituksensa asiasta riittäisi. Tarpeeseen selkiyttää arviointi- ja päätösprosessia kokonaisuudessaan Lastensuojelun Keskusliitto on ottanut kantaa opetus- ja kulttuuriministeriölle antamassaan lausunnossa[8].

Lastensuojelun Keskusliitto esittää huolensa siitä, että esitetty muutos asettaa yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevat lapset eriarvoiseen asemaan suhteessa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa oleviin lapsiin. 

Hallituksen esityksessä varhaiskasvatuslain muuttamiseksi ehdotetaan sääntelyä, jonka mukaan lapsen oikeus samaan paikkaan säilyisi päiväkodissa ja mahdollisuuksien mukaan perhepäivähoidossa, vaikka lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuus muuttuisi kokopäiväisestä osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen esimerkiksi lapsen vanhemman työmarkkinatilanteen muutoksen vuoksi.

Nyt lausuttavana olevan esityksen mukaan yksityisiä palveluntarjoajia ei voitaisi velvoittaa turvaamaan muutostilanteissa lapselle samaa varhaiskasvatuspaikkaa. Yksityisen palveluntuottajan toimeentulon näkökulmasta tämä on ymmärrettävää. Lapsen näkökulmasta on kuitenkin kohtuutonta, että hän vanhemman tai muun huoltajan perhe- tai työmarkkinatilanteen muutoksesta johtuen voi joutua vaihtamaan varhaiskasvatuspaikkaa ja näin menettää tutut ja turvalliset ihmissuhteet sekä sosiaalisen verkostonsa.

Tämä on vastoin varhaiskasvatuslakiin esitetyn muutoksen perusperiaatetta, jonka mukaan varhaiskasvatusoikeuden muutos ei saa johtaa siihen että lasta siirrellään tarpeettomasti varhaiskasvatuspaikasta toiseen.  Lapsen varhaiskasvatuspaikan muutos voi hankaloittaa lapsen hoitojärjestelyitä myös siinä mielessä että välimatka uuteen päiväkotiin tai muuhun hoitopaikkaan kasvaa.

Lapsi- ja perhevaikutusten arviointi keskiöön

Esitysluonnoksessa on kuvattu hyvin lyhyesti esityksen vaikutuksia lapsiin. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edun ensisijaisuuden toteuttaminen edellyttää kaikkien lapsiin suorasti tai epäsuorasti liittyvien toimien ja päätösten lapsivaikutusten arviointia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on määritellyt lapsivaikutusten arvioinnin yhteiskunnallisten päätösten arvioinniksi lasten kannalta. Oikeusministeriön ohjeen mukaisesti säädösehdotusten arvioinnissa tulee selvittää edistääkö lainsäädäntöhanke lapsen etua.

Esitysluonnoksesta kokonaisvaltainen lapsen edun pohdinta puuttuu, eikä myöskään perhevaikutuksia ole otettu laajasti huomioon. Lastensuojelun Keskusliitto pitääkin esityksen lapsi- ja perhevaikutusten arviointia puutteellisena.

Esitysluonnoksissa ei ole myöskään otettu huomioon kokonaisuutena niitä kaikkia leikkauksia, joita perhe-, kasvatus- ja koulutuspalveluihin ollaan parhaillaan suunnittelemassa. Kyse ei ole vain yhdestä yksittäisestä toimenpiteestä vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jolla lasten ja perheiden asemaa ja oikeuksia ollaan heikentämässä. Keskusliitto pitää keskeisenä että muutosten vaikutukset erilaisten lapsiperheiden arkeen arvioidaan kokonaisuudessaan.

Kyse on niin keskeisestä asiasta, että tähän tulee löytyä aikaa ja resursseja. Vain näin muutosten ja leikkausten vaikutuksia voidaan arvioida tarkemmin ja myös lieventää niitä erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten ja perheiden kannalta.


[1] Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 27.5.2015 http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82

[2] Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että lasta tulee suojella kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat muun muassa hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.

[3] Sipilä Jorma ja Österbacka Eva (2013). Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013 https://www.researchgate.net/publication/236880520_Enemman_ongelmien_ehkaisya_vahemman_korjailua; Varhaiskasvatuksen taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle on korostanut mm. James Heckman: http://heckmanequation.org/content/resource/4-big-benefits-investing-early-childhood-development ; Myös OECD on tuonut esille varhaiskasvatuksen sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä:  http://www.oecd.org/education/school/earlychildhoodeducationandcare.htm

[4] Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015, s. 21

[5] Vahvuuksina OECD piti Suomen universaaleja palveluja: subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen takaa jokaiselle mahdollisuuden osallistuja ja turvaa lasten välistä tasa-arvoa. Muita vahvuuksia ovat OECD:n näkemyksen mukaan hoidon ja opetuksen toteuttaminen ehyenä kokonaisuutena, erityistä tukea tarvitsevien lasten integrointi peruspalveluihin ja aikuisten ja lasten välisen henkilöstömitoituksen ja henkilöstön kelpoisuusehtojen sääntely. http://www.oecd.org/edu/school/startingstrongiiearlychildhoodeducationandcare.htm

[6] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID=08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC

[7] Varhaiskasvatuslakia koskevan hallituksen esitysluonnoksen mukaan lapsen subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen muutettaisiin lähtökohtaisesti 20 tuntiin viikossa.

[8] Varhaiskasvatusoikeutta koskevan esitysluonnoksen 11 a § on kielellisesti raskas ja vaikealukuinen. Esityksessä ei tuoda selkeästi esille sitä kuka tai mikä taho arviointia suorittaa eikä myöskään sitä, millaisen selvityksen varassa ja millaisessa prosessissa arvio varhaiskasvatuksen laajuudesta tehdään. Vaarana on, että jatkossa lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on epäselvyyttä sen suhteen missä tilanteissa ja millä perusteilla heidän lapsellaan on oikeus kokopäiväiseen tai 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen. On mahdollista että myös kunnat tulkitsevat pykälää eri tavoin eivätkä perheet eri puolilla maata ole tässä suhteessa yhdenvertaisessa asemassa. Muutos lisää varhaiskasvatukseen liittyvän neuvonnan tarvetta, johon tulee varata riittävästi resursseja.