Siirry sisältöön

Lastensuojelun kehittäminen edellyttää peruspalveluiden kehittämistä

Myös sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten tilanne on selvitettävä.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportista (STM raportteja ja muistioita 2013:19)

STM071:00/2012

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä mahdollisuudesta lausua Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportista. Selvitysryhmän tehtävänä on ollut suomalaisen lastensuojelun nykytilan selvittäminen laaja-alaisesti. Pääpaino on ollut lasten ja perheiden palveluiden sekä lastensuojelun ja lastensuojelulainsäädännön toimivuuden ja kehittämistarpeiden tarkastelussa. Selvitysryhmä esittää 54 yksittäistä toimenpidettä lastensuojelun kehittämiseksi.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää selvitysryhmän loppuraporttia erittäin tärkeänä, koska siinä hahmotetaan suuntaviivoja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin takaamiseksi tulevaisuuden Suomessa.

Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, että valtio vastaa laajasti lapsi-, nuoriso- ja perhepalveluiden ja erityisesti lastensuojelupalveluiden uudistamisen kokonaiskoordinaatiosta. Tällä hetkellä varsinkin lastensuojelun kansallinen ohjaus on valitettavan heikkoa ja tämän asian pikainen korjaaminen on välttämätöntä. Keskusliitto painottaa, ettei ole strategisesti järkevää tehdä lastensuojeluun kokonaisuuden kannalta merkittäviä uudistuksia muuttamalla vain yhtä asia kerrallaan vaan tarvitaan kokonaisvaltaista lastensuojelun palveluiden arviointia ja uudistamista. Niin ikään kansallista ohjausta tarvitaan palvelurakenteiden kestävyyden varmistamiseksi.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin valitettavana ratkaisuna sijaishuollon kysymysten tarkastelun rajaamista lähes kokonaan ulkopuolelle. Vastuu sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten palveluiden laadusta ja saatavuudesta sekä asemasta kuuluu viime kädessä valtiolle. Suomessa perhehoito on nostettu ensisijaiseksi sijaishuollon muodoksi jopa lainsäädäntötasolla, mutta selvitysryhmä ei ole käsitellyt asiaa haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden kokonaisuudessa. Keskusliitto vaatii sijaishuollon ajankohtaisiin kysymyksiin keskittyvän erillisen selvitystyön pikaista käynnistämistä. Sijaishuollon valvontakäytäntöjen tarkastelua tulee kiinnittää osaksi tätä selvitystä.
  • Lastensuojelun Keskusliiton näkemyksen mukaan selvitysryhmän raportissa ei kiinnitetä riittävästi huomiota ehkäisevän työn merkitykseen ja keskeisyyteen palvelujärjestelmäjatkumolla. Ehkäisevän työn toteuttamisen velvoitetta tulee vahvistaa tarvittavilla lainsäädäntömuutoksilla. Keskusliitto ei pidä tätä kuitenkaan riittävänä, vaan ehkäisevään työhön tulee suunnata nykyistä enemmän resursseja etenkin kun viimeaikaiset havainnot osoittavat ongelmia ehkäisemään pyrkivän toiminnan kustannustehokkuuden. Lastensuojelun kehittäminen edellyttää myös peruspalveluiden kokonaisvaltaista kehittämisohjelmaa.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää välttämättömänä työntekijöiden riittävien toimintaedellytysten turvaamista. Keskusliitto kiirehtii työntekijäresurssien lisäämistä, työntekijäkohtaisen asiakasmäärän määrittelyä sekä laaja-alaisen osaamisen vahvistamista ja sellaisten rakenteiden luomista, joissa erityisosaamisen käyttäminen olisi arjen toiminnassa mahdollista.

Taustaa

Peruspalveluministerin 10.9.2012 asettaman selvitysryhmän tehtävänä on ollut suomalaisen lastensuojelun tilan selvittäminen erityisesti lasten ja perheiden palvelujen ja lastensuojelun toimivuuden ja kehittämisen näkökulmasta.

Selvitysryhmä on asetettu tilanteessa, jossa esimerkiksi lastensuojelun asiakasmäärien jatkuva kasvu, lisääntyneet perhesurmat ja yksittäiset lastensuojelutapaukset ovat herättäneet kysymyksiä lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamiskeinojen ja eri palveluiden toimivuudesta. Laajaan tehtävänantoon sisältyivät 1) viranomaisten ja ammattilaisten yhteistyöhön, 2) tietojen vaihtoon viranomaistoiminnassa, 3) ennaltaehkäiseviin toimiin lasten ja lapsiperheiden palveluissa, 4) lastensuojelulain toimivuuteen, 5) lastensuojelun johtamiseen, asiakastyöhön ja koulutukseen, ja 6) lastensuojeluilmoituskäytäntöjen toimivuuteen liittyvien kysymysten selvittäminen, sekä 7) toimenpide-ehdotusten tekeminen havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi.

Selvitysryhmän käyttämä aineisto on muodostunut lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevista raporteista, selvityksistä ja tutkimuksista sekä eri toimijatahojen kuulemisesta ja yksittäisistä yhteydenotoista. Loppuraportissaan selvitysryhmä esittää yhteensä 54 toimenpidettä tämänhetkisten puutteiden korjaamiseksi ja lastensuojelun kehittämiseksi.

Yleistä

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää selvitysryhmää lukuisista kehittämistoimenpiteistä koostuvasta esityksestä, jolla tavoitellaan toimivampia ja yksilöllisiin tarpeisiin nykyistä paremmin vastaamaan pyrkiviä lapsi- ja perhepalveluita. Loppuraportin tuottama kuva lastensuojelusta on kuitenkin valitettavan yksipuolinen. Tähän on mahdollisesti vaikuttanut selvitysryhmän käyttämä aineisto sekä lastensuojelun sosiaalityön substanssiasiantuntemuksen ja kuntatoimijoiden näkemyksen vähäisyys ryhmän kokoonpanossa. Keskusliiton jäsenyhteisöt kokevat, että selvitysryhmän lopputuotos on lastensuojelua monin tavoin aliarvioiva.

Keskittyminen kapea-alaiseen aineistoon ei ole jättänyt tilaa lastensuojelussa viime vuosina tapahtuneiden positiivisten asioiden esiin tuomiselle. Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa periaatteessa valtaosaa selvitysryhmän laatimista toimenpide-ehdotuksista ja pitää niitä pääosin selkeästi perusteltuina. Joko tehtävänannon tai olemassa olevien ongelmien laajuudesta johtuen toimenpide-ehdotukset ovat kuitenkin kovin eritasoisia liittyen lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakastyön yksittäisistä kysymyksistä laajoihin ja tulevaisuuteen pitkälle ulottuviin lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittisiin linjauksiin.

Tämä näkyy ennen kaikkea toimenpide-ehdotusten epätasaisuutena. Osa ehdotuksista on tarkemmin rajattuja, vakuuttavammin perusteltuja ja nopeallakin aikataululla toimeenpantavia, kun taas toiset ovat luonteeltaan keskustelua avaamaan pyrkiviä ja selventäviä tarkennuksia edellyttäviä. Joidenkin toimenpide-esitysten suhteen STM on toiminut ripeästi ja saattanut ne jo THL:n toteutettavaksi.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää toimenpiteitä hyvinä eikä näin ollen ota niihin tässä yhteydessä erikseen kantaa.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointikysymysten laaja-alaista tarkastelua tilanteessa, jossa tapahtuu merkittäviä muutoksia yhteiskunnan monilla osa-alueilla. Selvitysryhmän työskentelyssä ja loppuraportissa on kiinnitytty erityisesti lastensuojelun asiakkuuden alkuvaiheen ja avohuollon kysymysten tarkasteluun, jolloin sijaishuolto on jäänyt lähes kokonaan huomiotta.

Keskusliitto pitää välttämättömänä, että myös sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä asioita tarkastellaan. Selvitysryhmä ei myöskään ota kantaa perhehoidon ensisijaisuuteen sijaishuollon muotona, vaikka se on ollut lastensuojelulaissa jo vuodesta 2012[1]. Selvitysryhmä toteaa, että ”kun tavoitteena on, että tulevaisuudessa entistä suurempi osa lasten ja perheiden tuesta toteutuu peruspalveluissa, lastensuojelun asiakkaiksi valikoituvien lasten ja perheiden ongelmat ovat keskimäärin vaikeampia ja osaamisvaatimukset kasvavat” (s. 40-41).

Tämä kannanotto herättää kysymyksen myös sijaishuoltoa tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden tarpeiden vaativuudesta tulevaisuudessa.  Eri sijaishuollon muotojen mahdollisuuksia vastata tähän haasteeseen tulisi tarkastella kriittisesti. Lainsäädännön uudistamisen lisäksi tarvittaisiin kansallisen tason ratkaisuja perhehoidon aseman vahvistamiseksi ja niiden keinojen löytämiseksi, joilla lisätään perhehoidon keinoja vastata lasten tarpeisiin.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää sijaishuollon rajaamista tarkastelun ulkopuolelle lastensuojelun kokonaiskuvaa kaventavana ratkaisuna ja vaatii sijaishuollon ajankohtaisiin kysymyksiin keskittyvän erillisen selvitystyön pikaista käynnistämistä.

Niin ikään keskusliitto pitää valitettavana sitä, että selvitysryhmä on keskittynyt ennen kaikkea julkisen sektorin toiminnan tarkasteluun. Ratkaisullaan se on rajannut ulkopuolelle merkittävän osan muita lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa toimivia tahoja, kuten järjestökentän, yksityiset toimijat ja muut sidosryhmät.

Keskusliiton näkemyksen mukaan nämä toimijatahot tulee vastaisuudessa huomioida vahvemmin tärkeinä lapsi- ja perhepalveluiden toteuttajina ja julkisen sektorin kumppaneina. Ne tulisi myös nivoa selkeämmin mukaan kehittämistyöhön.

Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää erityisesti huomiota seuraaviin yksittäisiin toimenpide-ehdotuksiin:

  • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa kokemusasiantuntijaryhmien perustamista (toimenpide-ehdotus 1). Niiden toimintatavat ja -tavoitteet tulee kuitenkin miettiä huolellisesti, koska kokemusasiantuntijuuteen ja osallisuuteen liittyviä eettisiä periaatteita ja pelisääntöjä on tarkasteltu toistaiseksi niukasti.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen ehdotettuja toimenpiteitä. Keskusliitto kannattaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöille suunnattujen erikoiskoulutusten ja muille lastensuojelupalveluissa toimiville suunnatun täydennyskoulutuksen käynnistämistä (toimenpide-ehdotukset 14. ja 15.). Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävät edellyttävät akateemisen ylemmän korkeakoulututkinnon tuottamia laaja-alaisia taitoja, kuten jatkuvaa tilanteiden analyyttista tarkastelua. Keskusliiton näkemyksen mukaan myös työntekijöiden tietoisuutta käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista tulisi lisätä, jotta he voisivat välittää niitä koskevaa tietoa lapsille ja nuorille.
  • Osaava henkilökunta ja sen pysyvyys edellyttävät myös työn tekemisen reunaehtojen parantamista, asiakasmäärämitoitusasian pikaista ratkaisemista ja tehtävärakenteen selkiyttämistä entisestään. Selvitysryhmän ehdottaman asiakasmäärien mitoituksen selvittämistä koskevien pilotointien käynnistäminen, toteuttaminen ja arviointi (toimenpide-ehdotus 13.) ovat aikaa vieviä, joten keskusliitto kiirehtii asian toimeenpanoa.
  • Ehdotusta lasten ja perheiden tilanteiden arviointikäytäntöjen ja -menetelmien valtakunnallisesta yhtenäistämisestä Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä, mutta jatkotoimenpiteitä vaativana (toimenpide-ehdotus 8.). Keskusliitto edellyttää perusteellista tutkimus- ja kehittämistyötä sopivan menetelmän luomiseksi. Niin ikään keskusliitto toivoo kansainvälisten kokemusten hyödyntämistä asian edistämisessä. Keskusliitto myös korostaa, että lastensuojelun kaltainen toiminta edellyttää lapsikohtaista harkintaa ja sen toteutumisen kannalta aito vuorovaikutus ja dialogi lapsen ja sosiaalityöntekijän välillä on välttämätöntä. Tiettyjen standardoitujen menetelmien käyttö ei saa muuttua työtä ohjaavaksi mekanismiksi vuorovaikutuksen, dialogin ja yksilöllisyyden kustannuksella.
  • Keskusliitto pitää selvitysryhmän ehdottamia lainsäädäntömuutoksia hyvinä. Keskusliitto kuitenkin edellyttää, että ne valmistellaan ja viedään läpi kokonaisuus huomioiden ja kentän toimijoita laaja-alaisesti kuullen. Lainsäädäntö toimii keskeisenä käytäntöjen yhtenäistämistä tavoittelevana normiohjauksen keinona, mutta sen soveltamisessa ja toimeenpanossa on alueellisia ja kuntakohtaisia eroja. Lainsäädäntömuutokset tulisi toteuttaa senkaltaisina, että niiden toteuttaminen on tosiasiallisesti mahdollista.
  • Selvitysryhmä on pyrkinyt nostamaan esille YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) periaatteita kiitettävällä tavalla. Loppuraportissa toimenpide-ehdotuksia ei kuitenkaan kiinnitetä eikä konkretisoida LOS:n periaatteita noudattaen. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että tulevat uudistukset suunnitellaan ja toteutetaan LOS:n periaatteita noudattaen. Lapsen oikeuksien sopimus on valtioita oikeudellisesti sitova sopimus, joten sen tulee olla kaiken lapsia koskevan päätöksenteon, palveluiden valmistelun, järjestämisen ja käytäntöjen pohjana. Nämä periaatteet tulee huomioida myös tulevassa lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmatyössä.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvinä lastensuojelun valvontaan liittyvien ongelmakohtien esille nostamista (toimenpide-ehdotukset 42.-47.). Erityisesti perhehoidon valvonnan kysymyksiä tulisi edelleen avata. Keskusliiton näkemyksen mukaan sijaishuollossa tulisi olla yhtenäiset laatukriteerit, joita kuntien tulisi käyttää palveluja kilpailuttaessaan. Täten palvelujen yhdenmukaisuutta ja siten lasten tasa-arvioista asemaa voitaisiin vahvistaa. Myös lastensuojelun avohuollon palveluihin tulee luoda yhtenäiset laatukriteerit.
  • Lapsen aseman vahvistaminen vanhempien eroon liittyvissä huolto- ja tapaamisprosesseissa on keskusliiton mielestä erittäin kannatettava ehdotus. (Toimenpide-ehdotukset 16.-18.)
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä jälkihuoltoiän nostamista 25 ikävuoteen. Samalla keskusliitto muistuttaa, että se merkitsee myös nuorisososiaalityön eli lastensuojelun ja aikuispalvelujen välimaastoon sijoittuvien palvelujen kehittämistä. (Toimenpide-ehdotukset 21.-23.)
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tervetulleena ehdotusta ilmoitusvelvollisuuden laajentamista tilanteissa, joissa on syytä epäillä lapsen joutuneen henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen uhriksi (toimenpide-ehdotus 2.). Keskusliitto on jo pitkään pyrkinyt vaikuttamaan tähän asiaan.
  • Keskusliitto pitää hyvänä myös subjektiivisen oikeuden säätämistä koskien päihteitä väärinkäyttävien raskaana olevien äitien kiireellistä hoitoon pääsyä (toimenpide-ehdotus 26.).
  • Selvitysryhmä nostaa esille nuorisoikäisten erityisyyden tämänhetkisissä lastensuojelupalveluissa, mutta kyseisen asian käsittely jää varsin yleiselle tasolle. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä sen selvittämistä, millaisia palveluja nuorisoikäisille on tämänhetkisessä palvelujärjestelmässä ja millaisin keinoin heidän tarpeisiin olisi mahdollista vastata.

Lastensuojelun kansallista johtamista, tiedolla ohjaamista ja kehittämistä tulee vahvistaa

Lastensuojelun Keskusliiton näkemyksen mukaan ehdotettujen uudistusten toteuttaminen edellyttää selkeää, strategisesti vahvaa ja pitkäjänteistä kokonaissuunnitelmaa, johon eri toimijatahojen tulee olla laaja-alaisesti sitoutuneita. Keskusliitto painottaa, ettei ole strategisesti järkevää tehdä lastensuojeluun kokonaisuuden kannalta merkittäviä uudistuksia muuttamalla vain yhtä asia kerrallaan vaan tarvitaan kokonaisvaltaista lastensuojelun palveluiden arviointia ja uudistamista.

Tässä valtion ohjauksella on merkittävä rooli. Lastensuojelun Keskusliitto kiittää erityisesti lastensuojelun kansallisen ohjauksen heikkouden ja näkymättömyyden esiin nostamisesta. Keskusliiton näkemyksen mukaan lastensuojelun kansallista ohjausta tulee vahvistaa ja ohjausmekanismeja tulee konkretisoida. Niin ikään THL:n resursseja tulee vahvistaa eikä supistaa.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa selvitysryhmän esitystä koskien lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kokoamista yhteisen tietopohjan ja viitekehyksen jakamaksi järjestelmäksi. Keskusliitto pitää korkeatasoiseen tutkimukseen ja kehittämiseen perustuvalla tiedolla ohjaamisen vahvistamista erittäin tärkeänä.

Tutkimus- ja kehittämistyön tulisi toteutua lähellä perustason työtä poikkitieteellisesti ja akateemiseen tutkimusorientaatioon nojautuen. Keskusliitto pitää kannatettavana kansallisen lapsi- ja perhetutkimuksen instituutin perustamista, jolla on vahva panostus lastensuojelun kysymyksiin. Lastensuojelun Keskusliiton pitää tärkeänä myös kuntalähtöistä ja arkeen kiinnittyvää kehittämistyötä. Keskusliitto vaatii tämän toiminnan riittävää ja pitkäaikaista resursointia.

Tarvitaan rakenteiden, organisoinnin ja resursoinnin kokonaisuudistusta

Keskusliitto pitää tärkeänä rakenteiden, palvelujen organisoinnin ja resursoinnin tarkastelua kokonaisuutena. Ehdotettuja uudistuksia ei tule toteuttaa hätiköiden ja yksittäisiä epäkohtia paikkaillen. Selvitysryhmän ehdotusten toimeenpano merkitsee resurssikysymysten perusteellista ja laaja-alaista tarkastelua.

Keskusliitto jakaa selvitysryhmän havainnon siitä, että lapsille, nuorille ja lapsiperheille suunnattujen peruspalvelujen ja viimesijaisena auttamistahona pidetyn lastensuojelun välinen alue on päässyt hämärtymään. Lastensuojeluun ohjautuu entistä useammin asiakkaita, jotka olisivat autettavissa yleisten peruspalveluiden piirissä (neuvola, päivähoito, koulu ja nuorisotoimi).

Myös terveyshuollon rooli vastuullisena peruspalveluiden tuottajana tulisi selkiyttää suhteessa lastensuojeluun ainakin lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden osalta. Psykiatristen palveluiden piiriin pääsy on osoittautunut käytännössä monin tavoin ongelmalliseksi, jolloin monet lapset, nuoret ja lapsiperheet jäävät ilman tarpeenmukaista apua.

Selvitysryhmän esityksiä hyvinvointia edistävien ja ongelmia ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamisesta sekä peruspalveluiden vastuuttamisesta perustehtävänsä hoitamisessa keskusliitto pitää erittäin kannatettavina. Viimesijaisen lastensuojelun toimintaedellytyksiä on muuten hankala turvata niukkenevien resurssien aikana.

Keskusliiton näkemyksen mukaan tarvitaan merkittäviä lapsi- ja perhepoliittisia ratkaisuja, joiden avulla painopistettä voidaan siirtää lastensuojelupalveluissa tapahtuvasta korjaavasta työstä kohti lasten ja perheiden hyvinvoinnin yleistä edistämistä. Kansallisella tasolla se tarkoittaa tulonsiirtoja ja panostusta sellaisiin universaaleihin palveluihin, jotka tavoittavat valtaosan lapsista ja perheistä muuten kuin ongelmalähtöisesti.

Kyse ei ole kovin uudesta asiasta, vaan pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle ominaisten perusperiaatteiden toteuttamisesta. Niin ikään keskusliitto kannattaa ehkäisevän työn velvoitteen kirjaamista lapsia ja nuoria koskevia peruspalveluita säänteleviin lakeihin.

Selvitysryhmän monet toimenpide-ehdotukset on rakennettu osittain olemassa olevien rakenteiden ja hallinnollis-organisatoristen ratkaisujen varaan, vaikka niiden tiedetään olevan keskellä merkittävää murrosvaihetta. Keskusliitto olisi toivonut palvelujärjestelmän perustusten kestävyyden kriittisempää tarkastelua.

Selvitysryhmä ehdottaa kuntatasolle kolmiportaista mallia perheiden ja lasten palvelujen kokonaisuudeksi ja kansallisesti viittä erityisvastuualuetta, jotka muodostuisivat nykyisten yliopistollisten keskussairaaloiden väestöpohjalle.

Erityisvastuualueille selvitysryhmä ehdottaa perustettaviksi lastensuojelun moniammatillisia osaamiskeskuksia. Jos kaavailut erityisvastuualueista toteutuu, on ehdottomasti huolehdittava, että lastensuojelulla ja lastensuojelun sosiaalityöllä tulee olemaan niissä vankka asema.

Ei saa syntyä tilannetta, jossa lastensuojelu jäisi terveydenhuollon jalkoihin erityisvastuualuerakenteessa. Keskusliitto pitää tärkeänä myös erityisvastuualueelle kuuluvien tehtävien selkiyttämistä ja toimintaedellytysten riittävää resursointia.

Keskusliiton näkemyksen mukaan sosiaalialan osaamiskeskusten mahdollinen hyödynnettävyys lastensuojelun moniammatillisten osaamiskeskusten pohjana tulee selvittää. Keskusliitto ei kannata toimintamallia, jossa lastensuojelun asiakastyö siirtyisi etäälle kunta- ja ruohonjuuritasolta.

Kuntakohtaiset palvelut tulee turvata jatkossakin siten, että lasten ja perheiden saamat palvelut ovat tasavertaisia ja takaavat lasten tasa-arvoisuuden. Lastensuojelun Keskusliitto toivoo ”erityisen vaativan lastensuojelun” määritelmän (toimenpide-ehdotus 41.) selkiyttämistä.

Lastensuojelun Keskusliiton näkemyksen mukaan lastensuojelun järjestämisvastuisiin liittyy tällä hetkellä monia avoinna olevia kysymyksiä meneillään olevasta kuntarakenneuudistuksesta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskevien linjausten keskeneräisyydestä johtuen.

Keskusliitto peräänkuuluttaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ja lastensuojelun järjestämisvastuisiin liittyvät ratkaisut toteutetaan lasten ja perheiden tarpeet huomioiden ja päätösten lapsivaikutusten arviointi huomioon ottaen[2]. Päätöksiä tehtäessä tulee olla käytettävissä tosiasiallinen ymmärrys tarpeista ja siitä, miten ja millaisin palveluin niihin voidaan vastata. Ei saa syntyä tilannetta, jossa pintaraapaisuna annettavilla palveluilla yritetään kuitata isojakin palvelutarpeita.

Huomioita haavoittuvassa asemassa olevista lapsista ja nuorista

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä aikuisten palveluiden ja lastensuojelun välisen toiminnallisen yhteyden kiinteyttämistä ja keskinäistä synkronointia. Voimassa oleva lastensuojelulaki korostaa perheiden jälleenyhdistämisen tavoitetta sijaishuollossa.

Sen keskeisenä edellytyksenä on, että vanhemmat saavat tarvitsemansa tuen ja kuntouttavat palvelut lapsen sijoituksen jälkeenkin. Tämä edellyttää asianmukaisten vanhempien kuntoutumissuunnitelmien (toimenpide-ehdotus 20.) lisäksi toimivia palvelurakenteita ja selkeää vastuunjakoa.

Keskusliitto pitää tärkeänä, että lasten huomioimiseen aikuisten palveluissa kiinnitetään tulevaisuudessa enemmän huomiota ja siihen kehitetään erilaisia menetelmiä. Keskusliitto näkee kuitenkin asian yhteen tiettyyn menetelmään sitomisen kuitenkin kapea-alaisena ratkaisuna. Niin ikään keskusliitto pitää tärkeänä esimerkiksi lapsen, vanhempien ja muiden läheisten välisiin suhteisiin ja keskinäiseen yhteydenpitoon liittyvien toimintatapojen arviointia sijaishuollon kontekstissa.

Selvitysryhmä nostaa toimenpide-ehdotuksena pysyvän huostaanoton mahdollistamisen lastensuojelulakia muuttamalla. Ehdotuksen mukaan ”huostaanotto voitaisiin määritellä pysyväksi, kun lapsen vanhemmilla tai muilla huoltajilla ei ole realistisesti arvioituna mahdollisuuksia vastata lapsen hoidosta ja kasvatuksesta eivätkä muut vaihtoehdot ole tilanteen vakiinnuttamiseksi mahdollisia” (toimenpide-ehdotus 19.).

Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä asian nostamista tarkastelun kohteeksi. Selvitysryhmän esitys perusteluineen on kuitenkin monia asioita avoimeksi jättävä. Ensinnäkin kysymyksessä on vahvasti perus- ja ihmisoikeuksiin kajoava toimi, jolloin sen toteuttamisen edellytykset ja kriteerit tulisi olla hyvin tarkasti määriteltyjä.

Toinen keskeinen kysymys liittyy ”realistiseen arvioon” ja sen tekemiseen (kuka tekee, missä, milloin, miten). Myöskään käytännön toimeenpanoon, hallinnollis-juridisen ratkaisun muotoon ja päätöksentekojärjestelmään selvitysryhmä ei ota kantaa.

Esityksen keskeneräisyydestä johtuen keskusliitto ehdottaa kyseisen ehdotuksen perusteellista avaamista, kansainvälisten käytäntöjen selvittämistä ja kokemusten huomioimista asian käsittelyssä.

Lastensuojelun Keskusliiton näkemyksen mukaan selvitysryhmän loppuraportissa ei ole riittävästi huomioitu vähemmistöryhmiin tai alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten asioita. Lapsen oikeuksien sopimuksen 30 artikla suojelee vähemmistöryhmiin tai alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten oikeuksista nauttia kulttuuristaan, harjoittaa uskontoaan ja käyttää kieltään.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että lastensuojelun palveluissa kaikkien lasten, niin maahanmuuttajataustaisten kuin saamenkielisten, viittomakielisten, suomenruotsalaisten sekä romanikielisten lasten, LOS 30 artiklan mukainen oikeus olisi turvattu.

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa, että selvitysryhmä on toimenpide-ehdotuksissaan huomioinut maahanmuuttajataustaisten lasten tarpeet. Keskusliitto olisi kuitenkin odottanut, että selvitysryhmällä olisi ollut konkreettisempia toimenpide-ehdotuksia kuin esitys siitä, että STM asettaisi työryhmän selvittämään maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden tarpeita (toimenpide-ehdotus 24.).

Keskusliitto korostaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttaja tai ulkomaalaislasten huomioimista. Keskusliitto pitää tärkeänä, että kartoitettaisiin ulkomaalaisten asemaa määrittävien lakien ja lastensuojelulain liittymäkohdat ja mahdollinen yhteensovittamisen tarve.

Esimerkiksi paperittomien lasten ja alaikäisten ihmiskaupan uhrien asema ja oikeus palveluihin kaipaa selkeytystä. Ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten edustajajärjestelmää tulee selkiyttää ja vahvistaa sekä sovittaa yhteen leikkauskohdat lastensuojelun edunvalvojajärjestelmän kanssa[3].

Lastensuojelun Keskusliitto pitää myös tärkeänä, että maahanmuuttajataustaiset perheet saavat riittävästi tietoa ymmärrettävällä tavalla sekä tukea peruspalveluista. Erityisesti tämä koskee niitä maahanmuuttajaperheitä, joissa perheenjäsenenä on vammainen tai erityistä tukea tarvitseva lapsi.

Selvitysryhmän ehdotuksessa tuodaan esille, että vammaisten lasten ja heidän perheidensä tulisi saada tarpeensa mukaista tukea sekä palveluja ilman lastensuojelun asiakkuutta ellei tähän muutoin ole perustetta (toimenpide-ehdotus 27.).

Asia on tärkeä ja kannatettava paitsi lapsen ja perheen hyvinvointiin liittyen, myös lastensuojelun resurssien kohdentamisen kannalta. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että on erittäin tärkeää, että vammaisten lasten perheet saavat riittävästi tukea ja apua peruspalveluina. LOS 18 artikla velvoittaa valtioita tarjoamaan asianmukaista apua vanhemmille heidän hoitaessa lastenkasvatustehtäviään. LOS 18 artiklaan liittyy olennaisesti myös LOS 27 artiklassa tunnustettu lapsen oikeus riittävään elintasoon.

Toimenpide-ehdotus (numero 28.) siitä, että kunnan tulee järjestää tuen ja palvelujen kokonaisuudesta vastaava työntekijä (esim. vastuullinen palveluohjaaja) silloinkin kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakas, on erittäin kannatettava.

Laadukas palveluohjaus sekä riittävä oikea-aikainen tuki ovat ehdottoman tärkeitä vammaisten lasten perheille, sillä palveluiden ja etuuksien hajanaisuus ja vaikeaselkoisuus ovat koettu esteeksi tuen oikea-aikaiselle saamiselle. Vanhempien väsyminen ja kuormittuminen palveluviidakossa voi viimekädessä johtaa lastensuojelun asiakkuuteen vanhempien väsyessä kohtuuttoman työtaakan alla.

Selvitysryhmä olisi kuitenkin voinut tuoda raportissaan esille sen seikan, että myös vammaisilla lapsilla on oikeus laadukkaisiin lastensuojelun palveluihin, silloin kun siihen on perustellusti aihetta. Lastensuojelun palveluita on kehitettävä myös vammaisten lasten sekä heidän perheittensä tarpeita silmällä pitäen.

Lastensuojelulain 10 §:ssä säädetään, että lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi saa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen.

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että toimenpide-ehdotuksissa olisi ollut syytä tuoda asiaa esille myös niiden tilanteiden kannalta, joissa lapsen vanhempi on kehitysvammainen henkilö ja tarvitsee apua ja tukea lapsenkasvatustehtävässään.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että selvitysryhmä tarkistaa vielä toimenpide-ehdotuksissa käyttämiään käsitteitä. Esimerkiksi toimenpide-ehdotusta numero 27, jossa todetaan, että ”Pitkäaikaisesti sairaan, vammaisen tai muista pitkäaikaisista ongelmista kärsivän lapsen ja hänen perheensä…” on syytä pohtia uudelleen, sillä ilmaisussa korostuu ongelmakeskeinen kielenkäyttö vammaisuudesta puhuttaessa.

Lisätietoja:
Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen

Viitteet:

[1] Lastensuojelulaki (417/2007) 50 §.

[2] Alila, Kirsi (2011) Lapsivaikutusten arviointi – kansallisia ja kansainvälisiä näkökulmia. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2011:17. Jyväskylä: Lapsiasiavaltuutetun toimisto.

[3] Lepola, Outi (2012) Ei omainen eikä viranomainen. Selvitys ilman huoltajaa Suomeen tulleiden lasten edustajajärjestelmästä. Lastensuojelun Keskusliitto, Helsinki. https://www.lskl.fi/verkkokauppa/ei-omainen-eika-viranomainen/

Meneillään oleva selvitys, johon Outi Lepola tekee Suomen osuuden.

Report of Various Sizes FRANET. Guardianship systems for child victims of trafficking. Euroopan perusoikeusviraston selvitys alaikäisten ihmiskaupan uhrien edustajajärjestelmistä.

Hanna Heinonen

Toiminnanjohtaja, päätoimittaja


040 838 4027

Vastaan keskusliiton johtamisesta ja toimin Lapsen Maailma -lehden päätoimittajana.