Siirry sisältöön

Lastensuojelun kokonaisvaltainen kehittäminen ja riittävä resursointi välttämättömiä

Alueellisen eriarvoisuuden välttämiseksi, sosiaalihuoltolakiuudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja lastensuojelun laadun varmistamiseksi valtakunnallinen lastensuojelun asiakkuuden kriteerien sekä tehtävänkuvien määrittely on välttämätöntä. Rakenteellisen sosiaalityö ja asiakkaiden osallisuus vahvistuvat valtakunnallisella ohjaamisella, yhteistyöllä ja riittävillä resursseilla. Ohjausta, tutkimusta ja valvontaa tulee suunnata voimakkaasti myös sijaishuoltoon.

1.      Palveluiden rajapintojen ja tehtävärakenteiden määrittelyä on selkiytettävä

Lastensuojelun ja sosiaalihuollon tarkempi määrittely on välttämätöntä. Ennen kuin lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinta on määritelty valtakunnallisesti yhteneväisesti, ei ole perusteltua tarkastella lastensuojelun kokonaisuutta erikseen sosiaalihuoltolain mukaisista lapsia, nuoria ja perheitä koskettavista palveluista.

Osana lastensuojelun laadun varmistamista on turvattava riittävä osaaminen, määriteltävä eri ammattilaisten tehtävärakenteet valtakunnallisesti ja varmistettava riittävä resurssi myös rakenteelliseen sosiaalityöhön, jotta lastensuojelun epäkohtiin voidaan puuttua riittävän ajoissa ja kehittäminen saadaan varmistettua.

2.      Lastensuojelun kokonaisvaltainen kehittäminen on välttämätöntä

Valtion tulee ottaa laajasti vastuu lapsi-, nuoriso- ja perhepalveluiden ja erityisesti lastensuojelupalveluiden uudistamisen kokonaiskoordinaatiosta ja johtamisesta. Varsinkin lastensuojelun kansallinen ohjaus on ollut valitettavan heikkoa ja tämän asian pikainen korjaaminen on välttämätöntä. Ei ole strategisesti järkevää tehdä lastensuojeluun kokonaisuuden kannalta merkittäviä uudistuksia muuttamalla vain yhtä asia kerrallaan vaan tarvitaan kokonaisvaltaista lastensuojelun palveluiden arviointia ja uudistamista.

Viime vuosina on korostettu varhaisten ja ehkäisevien palveluiden kehittämistä korjaavien palveluiden sijaan. Tämä on johtanut siihen, että sijaishuollon kehittäminen kokonaisuutena ja osana kaikkia muita lapsi- ja perhepalveluita on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sijaishuollon muodoista perhehoidon vahvistamiseen on satsattu, jolloin kustannuksiltaan kaikkein kalleimman palvelun eli laitoshoidon kehittäminen on jäänyt jalkoihin. Eri sijaishuoltomuotojen asema mukaan lukien valtion ja yksityisten koulukotien paikka osana osaamis- ja tukikeskuksia tulee selkiyttää. Sijaishuollon valvonta- ja ohjaustoiminnan kehittäminen on välttämätöntä. Lastensuojelun Keskusliitto näkee, että omavalvonnan ja entisestään kaventuvan ennakollisen valvonnan korostaminen ensisijaisina valvontakeinoina muodostavat oikeusturvariskin sijaishuollossa: ne eivät riitä turvaamaan sijaishuollossa elävien ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumista. On myös tärkeää pohtiaomavalvonnan suhdetta voitttoa tavoittelevien yritysten toimintaan, joiden osuus sijaishuollon palveluiden tuottajina on kasvanut merkittävästi. Valtakunnalliseen tutkittuun tietoon perustuvan ohjauksen tarve on ilmeinen, jotta voidaan taata turvallinen ja yhdenvertainen sijaishuolto jokaiselle lapselle sekä perhe- että laitoshoidossa. Turvallisen ja laadukkaan sijaishuollon rakentaminen edellyttää nykyistä vankempaa kansallista normiohjausta ja THL:n tutkimus- ja kehittämisresurssien turvaamista tarvittavan tiedon tuottamiseksi. Tämä sisältää myös sijaishuollon ja lapsikohtaisen vaikuttavuusseurantavälineiden kehittämisen, jotta saamme vakuuttavampaa tietoa toimivan sijaishuollon mekanismeista.

Monialaisen yhteistyön ja palveluiden asiakaslähtöisyyttä varmistavan integraation toteutumisen osalta Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että valtionhallinto kehittää toimintamallit, jolla varmistetaan kaikkien lasten ja perheiden tukemiseksi työskentelevien toimijoiden, kuten lastensuojelun, koulun, terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja poliisin hyvä yhteistyö, palveluiden toimiva integraatio ja toimiva tiedonkulku.

3. Lastensuojelun resurssit on turvattava

Ehkäisevän työn toteuttamisen velvoitetta tulee vahvistaa tarvittavilla lainsäädäntömuutoksilla ja ehkäisevään työhön tulee suunnata nykyistä enemmän resursseja. Myös sosiaalityön riittävä resursointi on välttämätöntä. Lastensuojelulla ei ole lisäkeinoja verrattuna sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, sijaishuoltoa lukuun ottamatta ja tämä lähtökohta korostaa sosiaalityön resursoinnin merkitystä. Työntekijöiden riittävien toimintaedellytysten turvaaminen on välttämätöntä. Lastensuojelun Keskusliitto kiirehtii työntekijäresurssien lisäämistä, työntekijäkohtaisen asiakasmäärän määrittelyä sekä laaja-alaisen osaamisen vahvistamista ja sellaisten rakenteiden luomista, joissa erityisosaamisen käyttäminen olisi arjen toiminnassa mahdollista.

Lausunto eduskunnan kunta- ja terveysjaostolle hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2017 (HE 134/2016 vp)