Siirry sisältöön

Lausunto hallituksen esityksen luonnoksesta varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaiksi

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaiksi sekä laeiksi varhaiskasvatuslain 13 §:n ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta. Esityksen mukaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaissa säädettäisiin kunnan järjestämässä päiväkoti- ja perhepäivähoidossa perittävistä asiakasmaksuista. Nykyisen maksujärjestelmän perusrakenteita ei esitetä muutettavaksi, vaan maksu määräytyisi edelleen perheen koon ja tulojen sekä varhaiskasvatuksessa vietetyn ajan perusteella. Myös maksun määräämisen perusteena olevat tulot säilyisivät ennallaan.

Esityksen mukaisesti varhaiskasvatuksen enimmäismaksua korotetaan 22 prosenttia, 290 eurosta[1] 354 euroon (64€/kk). Myös nykyisen enimmäismaksun alle jääviä maksuja esitetään korotettavaksi hieman.

Maksujen määrittelyssä käytettäviä tulorajoja esitetään korotettavaksi perheen koosta riippumatta. Pienempien, eli kahden ja kolmen hengen perheiden osalta tulorajoja ehdotetaan korotettavaksi suhteessa enemmän kuin isompien perheiden osalta. Myös maksuprosentteja esitetään nostettavaksi muilta kuin kahden hengen perheiltä. Lisäksi toisesta lapsesta perittävä maksu olisi aina enintään 90 prosenttia ensimmäisen lapsen kokoaikaisesta maksusta. Seuraavien lasten osalta maksu olisi 20 prosenttia nuorimman lapsen maksusta.

Osa- aikaisen varhaiskasvatuksen maksua ehdotetaan porrastettavaksi siten, että maksu olisi korkeintaan 60 prosenttia kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksusta, jos lapsi on varhaiskasvatuksessa korkeintaan 20 tuntia viikossa. Jos lapsi on varhaiskasvatuksessa vähintään 35 tuntia, voitaisiin kuukausimaksuna periä kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksu. Varhaiskasvatuksen kestäessä enemmän kuin 20 tuntia, mutta alle 35 tuntia, voisi kunta periä maksun joka on suhteutettu lapsen varhaiskasvatusaikaan.

Esityksen mukaan varhaiskasvatus olisi edelleen maksutonta niille perheille, joiden tulot jäävät luonnoksessa esitettyjen tulorajojen alle tai joiden maksu olisi alle 27€ kuukaudessa.

Esitys pohjautuu pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan[2], jossa yhtenä toimenpiteenä kuntien kustannusten karsimiseen esitetään päivähoidon asiakasmaksukertymän lisäämistä. Esityksen mukaan kuntien maksutulot nousisivat vuodesta 2017 alkaen yhteensä 54 miljoonaa euroa. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan elokuun alusta 2016.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää ehdotettua korotusta asiakasmaksun enimmäismäärään kohtuuttomana. Erityisesti kyseisen maksuluokan alarajalle kuuluville perheille maksukorotus voi muodostua kohtuuttoman suureksi. Perustuslain 19 §:n mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Luonnoksessa esitetyt maksukorotukset heikentävät perheiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia em. säännöksessä turvattuun oikeuteen.

Asiakasmaksujen korottaminen voi vaikuttaa vanhempien valintoihin ja vähentää varhaiskasvatukseen osallistumista.[3] Erityisesti, kun samaan aikaan on tehty päätöksiä joilla heikennetään varhaiskasvatuksen laatua.[4] YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä päätelmissään Suomelle suositellut, että varhaiskasvatuksessa hoitosuhteiden jatkuvuus tulee turvata nykyistä paremmin[5]. Muutos ei ole perusteltu myöskään siinä mielessä, että jo nyt suomalaislapset osallistuvat varhaiskasvatukseen merkittävästi vähemmän kuin valtaosassa EU-maissa[6]. Lisäksi jo tällä hetkellä asiakasmaksutulojen kattama osuus kustannuksista on samalla tasolla kuin EU-maissa keskimäärin.[7]

Hallitusohjelmassa ja hallituksen toimintasuunnitelmassa korostetaan peruspalvelujen vahvistamista sekä painopisteen siirtämistä ehkäisevään ja varhaiseen tukeen. Lisäksi hallitusohjelmaan kirjattuina keskeisinä periaatteina ovat perheiden monimuotoisuuden huomioiminen ja lapsen edun edistäminen. Se, miten esitys varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaiksi edistää hallitusohjelman tavoitteita tai lapsen etua ja hyvinvointia, jää täysin epäselväksi.[8]

Lastensuojelun Keskusliitto tuo esille lausunnossaan seuraavia näkökulmia:

  • Esityksen mukainen korotus asiakasmaksun enimmäismäärään on ehdottomasti liian korkea. Laissa määritellyt tulorajat enimmäismaksulle ovat liian alhaiset ja erityisesti maksuluokan alarajalle kuuluville perheille ja monilapsisille perheille maksukorotus voi muodostua kohtuuttoman suureksi.
  • Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että esityksen vaikutuksia lasten ja erilaisten perheiden arkeen ei ole selvitetty riittävästi.
  • Mikäli todella halutaan kannustaa perheitä käyttämään varhaiskasvatuspalveluja nykyistä enemmän, tulisi maksujen ohella kiinnittää huomiota myös varhaiskasvatuspalvelujen laatuun. Selvitysten mukaan varhaiskasvatuksen oletettu laatu on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa vanhempien valintoihin.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin ongelmallisena sitä, että kaikkien toteutettujen ja tulevien leikkausten, jotka vaikuttavat perheiden taloudellisiin mahdollisuuksiin turvata lapsen hyvinvointi, yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Kokonaisvaltaista lapsi- ja perhepolitiikkaa ei voida toteuttaa niin, että yksittäiset uudistukset toteutetaan irrallisena toisistaan ja ilman huolellista lapsi- ja perhevaikutusten arviointia.

Enimmäismaksun korotus kohtuuton

Lastensuojelun Keskusliitto pitää varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen enimmäismäärän 22 prosentin korotusta 290 eurosta 354 euroon kohtuuttoman suurena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän kuntakyselyn lasten päivähoidon osaraportin mukaan vuonna 2013 korkein asiakasmaksu perittiin 25 prosentilta kunnallisessa varhaiskasvatuksessa olleista lapsista. Asiakasmaksun enimmäismäärän korostus koskee siis merkittävää osaa varhaiskasvatuksen asiakasperheistä. Erityisesti maksuluokan alarajalla oleville perheille maksu voi muodostua kohtuuttoman suureksi. Lisäksi ehdotetut tulorajat ja maksuprosentit ovat nelihenkisillä tai sitä suuremmilla perheillä sellaisia, että ylin maksu määräytyy jo suhteellisen keskituloisille perheille[9].

Lastensuojelun Keskusliitto pitää keskeisenä, että maksukorotusten vaikutuksia arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös alueelliset erot lapsiperheiden käytettävissä olevien tulojen jakautumisessa – esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asumisen kustannukset ovat huomattavasti muuta maata korkeammat. Näissä talouksissa maksukorotusten vaikutukset toimeentuloon voivat olla moninkertaiset perheen koosta riippumatta.

Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että laissa määriteltyjen enimmäistulorajojen korottamista harkitaan jatkovalmistelussa. Harkittavaksi tulisi ottaa myös hallitusohjelmassa mainitun uuden ylimmän maksuluokan luominen. Tämän vaikutuksia nyt lausuttavana olevassa esityksessä ei ole lainkaan käsitelty.

Asiakasmaksumuutoksen vaikutukset lasten ja erilaisten lapsiperheiden arkeen arvioitava nykyistä paremmin

Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä, että nyt lausunnoilla olevassa esityksessä on huomioitu erityisesti pienituloiset kahden ja kolmen hengen perheet ja heidän maksut alenisivat hieman. Myös maksutonta varhaiskasvatusta koskevan sääntelyn säilyminen ennallaan on kannatettavaa. Samalla keskusliitto korostaa, että kaikkien hallituksen esittämien lapsiperheitä koskevien päätösten vaikutukset tulee arvioida kokonaisuutena. Kokonaisvaltaista lapsi- ja perhepolitiikkaa ei voida toteuttaa niin, että yksittäiset uudistukset toteutetaan irrallisena toisistaan ja ilman huolellista lapsi- ja perhevaikutusten arviointia.

Varhaiskasvatusmaksujen lisäksi mm. koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja korotetaan, lapsilisän indeksisidonnaisuus on jo poistettu ja myös vanhempainpäivärahan supistamista on esitetty. Myös monet aikuisväestöön kohdistetut toimenpiteet ovat merkittäviä lapsiperheiden toimeentulon näkökulmasta, yhtenä esimerkkinä sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuihin suunnitellut korotukset. Lisäksi kasvatus- ja koulutussektoriin kokonaisuudessaan kohdistuu merkittäviä leikkauksia. Keskusliitto muistuttaa, että monien suunnitteilla olevien tai toteutettujen säästötoimenpiteiden ja leikkausten vaikutukset kohdentuvat rajuimmin heikoimmassa asemassa oleviin ja pienituloisiin lapsiperheisiin.

Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto pitää valitettavana, että nyt lausunnoilla olevassa esityksessä asiakasmaksujärjestelmän uudistamisen vaikutuksia on tarkasteltu vain hyvin yleisellä tasolla ja lähinnä euromääräisesti. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että päätösten vaikutuksia tulee arvioida kattavasti lasten ja erilaisten perheiden arjen näkökulmasta.

Vammaiset lapset ja erityistä tukea tarvitsevat lapset sekä heidän perheensä

Yleisesti lapsiperheisiin kohdentuvien leikkausten ja säästöjen ohella Lastensuojelun Keskusliitto haluaa kiinnittää erityistä huomiota vammaisten lasten sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja heidän perheidensä tilanteeseen. Näiden perheiden osalta tilannetta pahentaa mm. se, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut voivat kunnasta riippuen nousta jopa 30 %:ia. Myös lääkekorvauksia on leikattu ja Kela-matkojen omavastuita korotettu. Kun iso osa säästöistä ja leikkauksista kohdistuu vammaisten lasten sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten perheisiin, yhteiskunta säästää suhteettomasti muutenkin heikossa asemassa ja kuormittavassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä. Pahimmillaan tilanne voi olla se, että säästöjen ja palveluiden leikkausten johdosta perheellä ei enää ole varaa ja mahdollisuuksia hoitaa vaikeammin vammaista lastaan kotona. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, jos varhaiskasvatuksen maksut nousevat perheen kannalta kohtuuttomiksi ja samalla leikataan tilapäishoidosta. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna yhteiskunnalle tulee selkeästi edullisemmaksi, että perheitä tuetaan ennaltaehkäisevästi laadukkailla ja kohtuuhintaisilla yleispalveluilla sekä tarpeen mukaan erityispalveluilla kuten vammais- ja kehitysvammapalveluilla siten, että lapsen asuminen kotona ja perheen mahdollisimman normaali arki mahdollistuu.

Kehitysvammaiset lapset hyötyvät usein tavallista enemmän varhaiskasvatuksesta ns. kuntoutuksellisista ja kehityksellisistä syistä[10]. Kehitysvammaisille lapsille tuleekin tietyissä tilanteissa myöntää varhaiskasvatus kehitysvammalain perusteella kuntouttavana toimintana, jolloin se on lapselle maksutonta erityishuollon palvelua. Vaikka oikeuskäytännössäkin on vahvistettu oikeus tähän ns. kuntouttavaan päivähoitoon, sitä käytännössä myönnetään kunnissa epäyhtenäisesti ja sen vuoksi useat sitä tarvitsevat kehitysvammaiset lapset jäävät sen ulkopuolelle. Keskusliitto korostaa, että esitysluonnoksessa olisi tarpeen mainita tämä erityishuoltoon oikeutettujen lasten mahdollisuus saada varhaiskasvatus maksutta, jotta tämä oikeus ei kuntien käytännön toiminnassa unohtuisi.

Vammaisten lasten perheiden tilannetta voitaisiin helpottaa myös sillä, että omaishoidon tukea ei katsottaisi vanhemman tuloksi varhaiskasvatusta perittävää maksua laskettaessa. Myös maksujen perimättä jättämistä ja alentamista koskeva säännös tulisi kirjoittaa selkeämmin ja velvoittavammin, jotta se käytännössä toteutuisi lain tarkoituksen mukaisesti.

Monikkoperheet
Kuten aiemmin lausunnossa on todettu, asiakasmaksujen korotukset kuormittavat erityisesti korkeimman maksuluokan alarajalla olevia monilapsisia perheitä. Näistä perheistä maksukorotukset kohdistuvat erittäin kipeästi etenkin monikkoperheisiin, joissa lapsiluku on keskimääräistä suurempi[11] ja varhaiskasvatuksessa aloittaa usein kerralla kaksi tai kolmekin lasta.

Muun muassa Suomen Monikkoperheet ry on esittänyt huolensa siitä, että varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen noustessa osa monikkoperheen lapsista voi jäädä pois varhaiskasvatuksen piiristä. Monikkoperheiden vanhempien kokemuksia perheen hyvinvoinnista selvittäneen tutkimuksen[12] mukaan monikkoperheet saavat parhaiten tukea perheelleen päivähoidon tai koulun henkilöstöltä. Tuki tarvittaessa on tärkeää, sillä monikkoperheiden vanhempien kokemusten mukaan monikkoperheellistyminen tuo mukanaan erityisiä elämänhallinnan vaatimuksia, jolloin vanhemmuus, parisuhde, perheen toimeentulo sekä vanhemman oma jaksaminen voivat joutua koetukselle. Paineita voi kasautua niin vanhempien fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille kuin sosiaaliselle ja taloudellisellekin elämänalueelle.

Vuoroasumiseen liittyviä huomioita

Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto haluaa tuoda esille, että oikeusministeriössä pohditaan parhaillaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamista. Yhtenä uudistamistarpeena on pohdittu vuoroasumista. Oikeusministeriön muistiossa korostetaan, että vuoroasumiseen liittyen tulee käydä läpi julkisia palveluja ja etuuksia koskeva lainsäädäntö asiaan liittyen. Lisäksi keskusliitto muistuttaa, että tilanteessa, jossa lapsen huoltajat asuvat eri kunnissa, eivät varhaiskasvatuksen maksut saa muodostua huoltajille kohtuuttomiksi ja myös maksujen määräämisperusteiden tulee olla yhdenvertaiset muiden perheiden kanssa.

Maksupolitiikan ohella myös varhaiskasvatuksen oletettu laatu vaikuttaa vanhempien valintoihin

Esityksen keskeisenä tavoitteena mainitaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen kannustinloukkuvaikutusten vähentäminen etenkin yksinhuoltajien ja pienituloisempien perheiden osalta. Varhaiskasvatus nähdään yhä enenevissä määrin lapsen oikeutena, johon kaikilla lapsilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua. Lisäksi esityksessä todetaan, että maksut eivät saisi muodostua kynnykseksi lasten osallistumiselle. Kuten edellä lausunnossa on todettu, pienten ja pienituloisten perheiden huomioiminen on kannatettavaa, ja se voi osaltaan lisätä lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Tulonjakotilaston tietojen mukaan pienituloisissa ensimmäisessä ja toisessa tulodesiilissä noin 37 prosenttia varhaiskasvatusikäisistä lapsista on kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että mikäli todella halutaan kannustaa perheitä käyttämään varhaiskasvatuspalveluja nykyistä enemmän, tulisi maksujen ohella kiinnittää huomiota myös varhaiskasvatuspalvelujen laatuun. Nyt suuntaus on valitettavasti päinvastainen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perhevapaatutkimukseen pohjautuvan selvityksen mukaan äidin arvio päivähoidon laadusta on yhteydessä siihen miten pitkään hän on kotona kotihoidon tuen turvin. Jos päivähoidon laatu ei vastaa äidin toiveita, hän on lähes kolme kertaa todennäköisemmin kotona hoitamassa lasta kotihoidon tuen turvin vielä kuopuksen ollessa parivuotias[13] Myös EU:n komissio korostaa jäsenmailleen antamassaan suosituksessa ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” kohtuuhintaisuuden ohella nimenomaan palvelujen laadukkuutta[14].

Riittävästi resursseja neuvontaan ja palveluohjaukseen

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain toimeenpanossa tulee kiinnittää huomiota säädöstä selkeyttävään ohjaukseen, tiedottamiseen ja neuvontaan sekä turvata näihin riittävät resurssit.

Samalla keskusliitto muistuttaa, että kunnissa varhaiskasvatuspalveluja tulee kehittää kokonaisuutena niin että ne vastaavat lasten ja perheiden tarpeisiin. Perheille tulee myös tarjota riittävästi tietoa varhaiskasvatuksen merkityksestä ja sen eri vaihtoehdoista. Maksupolitiikan ei tule olla ainut keino, jolla ohjataan perheiden valintoja.

Muita huomioita

Esityksen mukaisesti toisesta lapsesta perittävää maksua muutettaisiin siten, että maksu olisi aina enintään 90 prosenttia ensimmäisen lapsen kokoaikaisesta maksusta. Lastensuojelun Keskusliitto pitää muutosta oikeansuuntaisena, sillä se parantaisi perheiden yhdenvertaisuutta. Muutoksen myötä toisen lapsen alennus kohdentuisi kaikkiin useampilapsisiin perheisiin.

Nykyisessä asiakasmaksulaissa ei säädetä osapäiväisen ja osa-aikaisen hoitoajan maksun määräytymisestä yksityiskohtaisesti. Kunnissa on ollut hyvin vaihtelevia käytäntöjä ja siten huomattavia kuntakohtaisia eroja. Osa-aikaisen varhaiskasvatuksen maksujen yhdenmukaistaminen ja asiakkaiden yhdenvertaisuuden parantaminen tässä mielessä on kannatettavaa. Toisaalta myös nyt lausuttavana olevassa esityksessä pykälä on kirjoitettu väljästi, mikä mahdollistaa tietyn vaihtelevuuden jatkossakin. Lisäksi keskusliitto kiinnittää huomiota lakiesityksessä käytettyyn terminologiaan. Sinänsä termit kokoaikainen ja osa-aikainen ovat tässä yhteydessä selkeät, mutta kuten esityksessä todetaan, on terminologian yhdenmukaistamista syytä harkita varhaiskasvatuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Lopuksi Lastensuojelun Keskusliitto muistuttaa, että perustuslakivaliokunta on kahdessa lähiaikoina antamassaan lausunnossa (PeVL 11/2015 vp ja PeVL 12/2015 vp) todennut, että lapsiperheiden asemaan vaikuttavat uudistukset eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa eri uudistusten yhteisvaikutukset muodostuvat perheille kohtuuttomiksi. Perustuslakivaliokunta myös edellytti, että hallitus seuraa tarkoin lainsäädännön toimeenpanoa, jotta lasten ja lapsiperheiden perusoikeudet eivät käytännössä vaarannu.

Lausunnon keskeinen sisältö

Lastensuojelun Keskusliitto pitää esityksen mukaista korotusta asiakasmaksun enimmäismäärään kohtuuttomana. Laissa määritellyt tulorajat enimmäismaksulle ovat liian alhaiset ja erityisesti maksuluokan alarajalle kuuluville perheille ja monilapsisille perheille maksukorotus voi muodostua kohtuuttoman suureksi. Maksukorotusten vaikutuksia arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös alueelliset erot lapsiperheiden käytettävissä olevien tulojen jakautumisessa. Keskusliitto esittää, että laissa määriteltyjen enimmäistulorajojen korottamista harkitaan jatkovalmistelussa.

Keskusliitto pitää valitettavana, että nyt lausunnoilla olevassa esityksessä asiakasmaksujärjestelmän uudistamisen vaikutuksia on tarkasteltu vain hyvin yleisellä tasolla ja lähinnä euromääräisesti. On keskeistä, että päätösten vaikutukset arvioidaan laajasti lasten ja erilaisten perheiden arjen näkökulmasta. Erityistä huomiota keskusliitto kiinnittää vammaisten lasten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja heidän perheidensä sekä monikkoperheiden tilanteeseen. Jatkovalmistelussa on syytä ottaa huomioon myös erilaiset eroperheet sekä vuoroasumiseen liittyvät kysymykset.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä, että nyt lausunnoilla olevassa esityksessä on huomioitu erityisesti pienituloiset kahden ja kolmen hengen perheet ja heidän maksut alenisivat hieman. Myös maksutonta varhaiskasvatusta koskevan sääntelyn säilyminen ennallaan on kannatettavaa. Samalla keskusliitto korostaa, että kaikkien hallituksen esittämien lapsiperheitä koskevien päätösten vaikutukset tulee arvioida kokonaisuutena. Kokonaisvaltaista lapsi- ja perhepolitiikkaa ei voida toteuttaa niin, että yksittäiset uudistukset toteutetaan irrallisena toisistaan ja ilman huolellista lapsi- ja perhevaikutusten arviointia. Myös perustuslakivaliokunta on kahdessa lähiaikoina antamassaan lausunnossa (PeVL 11/2015 vp ja PeVL 12/2015 vp) todennut, että lapsiperheiden asemaan vaikuttavat uudistukset eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa eri uudistusten yhteisvaikutukset muodostuvat perheille kohtuuttomiksi. Perustuslakivaliokunta myös edellytti, että hallitus seuraa tarkoin lainsäädännön toimeenpanoa, jotta lasten ja lapsiperheiden perusoikeudet eivät käytännössä vaarannu.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että mikäli todella halutaan kannustaa perheitä käyttämään varhaiskasvatuspalveluja nykyistä enemmän, tulisi maksujen ohella kiinnittää huomiota myös varhaiskasvatuspalvelujen laatuun. Nyt suuntaus on valitettavasti päinvastainen. Selvitysten mukaan varhaiskasvatuksen oletettu laatu on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa vanhempien valintoihin.

Lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä, että esityksessä on kiinnitetty huomiota osa-aikaisen varhaiskasvatuksen maksujen sekä toisesta lapsesta perittävien maksujen yhdenmukaistamiseen. Asiakasmaksulain toimeenpanossa huomiota tulee kiinnittää säädöstä selkeyttävään ohjaukseen, tiedottamiseen ja neuvontaan sekä turvata näille riittävät resurssit.

 

[1] Varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen indeksitarkastus 1.8.2016

[2] Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015 s. 21

[3] Esim. Kehitysvammaisten Tukiliitto on tuonut esille, että vammaisten lasten perheiden osalta on riskinä, että maksuja korotettaessa lasta ei enää laiteta ainakaan kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen, jos hänen hoitonsa vain on mahdollista järjestää muulla tavoin.

Todennäköisesti myös yhä useampi vammaisen lapsen vanhempi – käytännössä lähes aina äiti – jää pois työelämästä hoitaakseen vammaista lastaan kotona. Tätä vahvistaa tuore tutkimus: Kaisa Kauppinen, Mia Silfver-Kuhalampi (toim). Työssäkäynti ja omais- ja läheishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2015:12. https://www.tsr.fi/c/document_library/get_file?folderId=13109&name=DLFE-13326.pdf

[4] Päätökset varhaiskasvatuksen henkilömitoituksen muuttamisesta ja lapsen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta.

[5] CRC/C/FIN/CO/4 (2011), kohta 56.

[6] Vuonna 2014 noin 63 prosenttia 1–6- vuotiaista lapsista oli joko kunnallisessa tai yksityisessä päivähoidossa. 3–5-vuotiaista lapsista 74 % oli päivähoidossa. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129632/Tr28_15.pdf?sequence=5 EU:n asettamana tavoitteena on, että 95 prosenttia 4 vuotta täyttäneistä alle kouluikäisistä lapsista on varhaiskasvatuksen piirissä vuoteen 2020 mennessä.

[7] Eurostatin tilastojen mukaan EU:n jäsenvaltioissa asiakasmaksut kattavat keskimäärin 14,4 prosenttia kolme vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien alle oppivelvollisuusikäisten lasten varhaiskasvatuksen kustannuksista. Suomessa päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon kustannuksista asiakasmaksujen kattama osuus oli vuonna 2013 noin 14 prosenttia.

[8] Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015, s. 21.

[9] Esim. perheen koon ollessa 4 henkilöä ylimmän maksuluokan alaraja (perheen yhteenlasketut bruttotulot/kk, jotka vaikuttavat asiakasmaksun suuruuteen) olisi 6111€ ((6111-2088)* 0,088) ja perheen koon ollessa 5 henkilöä ylimmän maksuluokan alaraja olisi 6249€ ((6249- 2226)*0,088).

[10] Vammaisen lapsen kehitykselle on usein hyötyä varhaiskasvatuksen kuntoutuksellisesta funktiosta. Toimiminen varhaiskasvatuksessa vahvistaa myös lapsen osallisuutta ja edistää inkluusiota.

[11] Suomessa kaikkien äidiksi tulleiden naisten keskimääräinen lopullinen lapsiluku on 2,23 lasta, monikkoperheissä se on 3,36 lasta.

[12] Moninkertaisia onnenhetkiä ja arjen haasteita – Monikkoperheiden vanhempien kokemuksia perheen hyvinvoinnista – tutkimusraportti 2010. Suomen Monikkoperheet ry:n Hyvä alku monikkovanhemmuuteen- hanke 2009-2011. Johanna Hyväluoma. Perhetutkimuskeskus. Jyväskylän Yliopisto http://www.suomenmonikkoperheet.fi/files/tutkimusraportti_web.pdf

[13] Selvityksen mukaan kotona parivuotiasta kuopusta hoitavista äideistä 29 % kertoi syyksi kotihoidon tuen käyttöön sen, että päivähoidon laatu ei vastaa hänen toiveitaan. Perhevapaatutkimuksen tuloksia: Epäilys päivähoidon laadusta voi pidentää äitien kotihoidon tuen käyttöä https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perhevapaatutkimus/tuloksia/epailys-paivahoidon-laadusta-voi-pidentaa-aitien-kotihoidon-tuen-kayttoa

[14] Euroopan Komission suositus 20.2.2013 Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:059:0005:0016:FI:PDF