Siirry sisältöön

Lausunto liittyen hallituksen esitykseen eduskunnalle tupakkalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (HE 15/2016 vp) täydentämisestä

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua sosiaali- ja terveysministeriön (STM) esityksestä liittyen tupakkalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeksi. Lausuntoa siis pyydetään esityksestä, joka täydentää hallituksen esitystä tupakkalaiksi (HE 15/2016 vp), joka on annettu eduskunnalle 25.2.2016.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 20.5.2016.

Esityksessä kiellettäisiin tupakointi yksityisessä käytössä olevan kulkuneuvon sisätilassa, kun tilassa oleskelee alle 15 -vuotias henkilö. Kielto ei koskisi kulkuneuvossa olevaa asuintilaa. Tupakointikiellon rikkominen ei esityksen mukaisesti olisi kuitenkaan rangaistava teko.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa tupakoinnin kieltämistä yksityisessä käytössä olevan kulkuneuvon sisätilassa, silloin kun tilassa oleskelee lapsi. Keskusliitto pitää tärkeänä, että säännökseen ei aseteta 15 vuoden ikärajaa vaan se laajennetaan koskemaan kaikkia alle 18 -vuotiaita. Esityksen 74 §:n 2 momentin sanamuodon tulisi siis tältä osin kuulua: ”Tupakoida ei myöskään saa yksityisessä käytössä olevan kulkuneuvon sisätilassa, kun tilassa oleskelee alle 18 -vuotias.”

Perustelut Lastensuojelun Keskusliiton kannalle

Esitysluonnoksessa tuodaan esille, että useiden tutkimusten perusteella voidaan todeta, että passiivinen tupakointi on lapsille vakava terveysriski. Altistuminen passiiviselle tupakoinnille autossa on tutkimuksissa todettu selkeästi vaarallisemmaksi kuin esimerkiksi kotona. Tutkimusten mukaan ympäristön tupakansavun pitoisuudet nousevat henkilöautossa tupakoidessa terveyttä vaarantavalle tasolle tuuletuksesta ja ilmanvaihdosta huolimatta. ”Jopa yhden savukkeen polttaminen autossa nostaa tupakansavupitoisuudet samalle tai korkeammalle tasolle kuin se on savuisimmissa ravintoloissa tai baareissa.”[1]

Esityksen[2] mukaan tupakointi yksityisautossa silloin, kun kuljetettavana on lapsia, on kiellettyä eräissä USA:n, Kanadan ja Australian osavaltioissa sekä useissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Kielto on jo voimassa muun muassa Ranskassa, Englannissa, Walesissa, Skotlannissa ja Kyproksella, minkä lisäksi asiasta on päätetty Irlannissa ja Italiassa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18 -vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin (1 artikla). Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklan mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta. Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan[3] tulkinnut 24 artiklassa määritellyn lasten terveyttä koskevan oikeuden kattavaksi oikeudeksi, johon ei sisälly pelkästään oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen sairauksien ehkäisy, terveyden edistäminen ja sairauksien parantaminen, vaan johon kuuluu myös lasten oikeus kasvaa ja kehittyä täysimääräisesti omien mahdollisuuksiensa mukaan ja asua olosuhteissa, joissa he voivat saavuttaa parhaan mahdollisen terveydentilan.

Sopimuksen 24 artikla liittyy kiinteästi sopimuksen 6 artiklaan (yleisperiaate) korostetaan sopimusvaltioiden velvollisuutta varmistaa lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen täysiin mahdollisuuksiinsa. Kyse on lapsen suotuisan kehityksen turvaamisesta ja heidän hyvinvointinsa varmistamisesta. Vaikka yleisesti käsitykset terveestä, normaalista kehityksestä vaihtelevat yhteiskunnittain ja kulttuureittain eri aikoina, tutkimusten valossa on kuitenkin kiistatonta, että tupakansavulle altistuminen on lapsen terveydelle vaarallista ja tutkimukset osoittavat erityisesti altistumisen passiiviselle tupakoinnille autossa lapselle haitalliseksi.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Päävastuu suojelusta ja huolenpidosta on huoltajilla. Sopimusvaltioiden on varmistettava tavoitteen toteutuminen lainsäädännössä ja hallinnossa.

Lainsäädäntö on valtion keskeisin väline varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen lasta koskevissa päätöksissä ja toiminnassa. Lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää, että kaikki lapsiin vaikuttava lainsäädäntö on sopusoinnussa lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa ja heijastaa kaikilta osin lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisiä periaatteita.[4]

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukainen lapsen edun toteutuminen edellyttää kaikkien lapselle sopimuksessa turvattujen oikeuksien mahdollisimman täysimääräistä toteutumista. Lapsen edun ensisijaisuuden velvoite asettaa rajoja viranomaistoimijoiden, tuomioistuinten tai lainsäätäjän harkinnalle. Sopimuksen oikeudet ilmentävät näkökohtia, jotka tekevät ratkaisusta lapsen edun mukaisen tai sen vastaisen. Lapsen edun mukaista ratkaisua tehtäessä lapsen etua punnitaan suhteessa muiden asiassa merkityksellisten tahojen intresseihin. Vastassa voi olla toisen lapsen etu tai huoltajan etu tai esimerkiksi laajempi sosiaalinen etu. Olennaista on ottaa lapsen intressit keskeiseksi ratkaisun lopputulosta määrääväksi tekijäksi. Kysymys on lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta.

Lapsen oikeuksien komitea korostaa velvollisuutta harkita lapsen etua aktiivisesti: päätöksentekijän on voitava osoittaa, että lapsen etua on arvioitu ja se on otettu huomioon ensisijaisena ratkaisuperusteena.

Lapsen oikeuksien komitea suosittaa, että lasten asemaan vaikuttavan sääntelyn yhteydessä tehdään lapsivaikutuksen arviointi. Tällä tarkoitetaan valitun ratkaisun todennäköisten vaikutusten arviointia suhteessa lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuihin oikeuksiin.[5]

Perustuslain 19.3 §:ssä turvataan, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Perustuslakivaliokunta on aiemmin lausunnossaan 21/2010 vp todennut, että kielto tupakoida yksityisautoissa kajoaa valiokunnan mielestä varsin syvälle yksityiselämän piiriin. Hallituksen esityksessä 180/2009 vp esitettiin tupakoinnin kieltoa yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa ja muiden kulkuneuvojen sisätiloissa silloin, kun tilassa oleskelee alle 18-vuotias (12 § 1 mom 6 kohta). Tupakkalaista jätettiin pois tupakoinnin kielto muiden kulkuneuvojen sisätiloissa silloin, kun tilassa oleskelee alle 18-vuotias.

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että tupakointikieltotilanteessa joudutaan punnitsemaan yksityiselämän suojan ja lapsen oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta välillä. Keskusliitto korostaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttava ratkaisu toteuttaa myös lapsen etua, jonka tulee olla harkinnassa ensisijainen. Lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimuksen yleisperiaatteet ovat merkittävässä asemassa ja ne tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa. Artikla 6 on yksi sopimuksen neljästä yleisperiaatteesta.[6]

Ikärajoista

Keskusliitto pitää tärkeänä, että esityksessä asetettu 15 vuoden ikäraja poistetaan ja säännöksessä asetetaan tupakointikielto siten, että se koskee tilanteita, kun tilassa oleskelee alle 18 -vuotias. Nyt käsillä olevassa hallituksen esitysluonnoksessa perustellaan 15 vuoden ikärajan ottamista säännökseen sillä, että esitysluonnoksessa on huomioitu perustuslakivaliokunnan lausunnossa 21/2010 vp – HE 180/2009 vp esitetyt näkökohdat.

Perustuslakivaliokunta pohti lausunnossaan 21/2010 vp ikäkysymystä tupakkalakiesityksen (HE 180/2009 vp) 12 § 1 mom 1 kohdan mukaisissa tilanteissa, joissa kielletään tupakointi perhepäivähoidon sisätiloissa perhepäivähoidon aikana. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että ”kiellon ja siihen liittyvän tarkastusoikeuden oikeasuhtaisuutta arvioitaessa on valiokunnan mielestä otettava huomioon erityisesti lasten ikä sekä se, että perhepäivähoitopaikassa tupakansavulle altistuminen on hoitajan tupakoidessa sisätiloissa toistuvaa ja pitkäaikaista. Tähän nähden pienten lasten hyvinvoinnin turvaaminen perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisesti muodostaa hyväksyttävän perusteen rajoittaa kotirauhaa.”

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei arvioitu ikäkysymystä säännösehdotuksen kohdalla, jossa kiellettiin tupakointi yksityisauton sisätiloissa silloin, kun tilassa oleskelee alle 18-vuotias (12 § 1 mom 6 kohta).

Keskusliitto pitää ongelmallisena, että lakiesitykseen asetettaisiin jälleen uusi lapsia koskeva ikäraja, jonka perustelut ovat puutteelliset. Lapsen oikeuksien sopimuksen oikeudet kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille alle 18 -vuotiaille ja tästä yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeaminen edellyttää selkeitä ja painavia perusteita. Myös perustuslain 6 § 2 mom velvoittaa, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan iän perusteella.

Esitysluonnoksen perusteluissa todetaan, että 15–17-vuotiaiden suojelun tarve poikkeaa merkittävästi vauvojen ja muiden pienten lasten suojelun tarpeesta. Tämä jättää runsaasti kysymyksiä ja tulkinnan varaa: mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa ikäryhmä ”muut pienet lapset”?

Esityksen mukaan ”Oikeasuhtaisuuden kannalta olisi perusteltua käyttää lainsäädäntöä vain siltä osin kuin lapsi ei itse vielä tosiasiallisesti tee terveyteensä liittyviä päätöksiä eikä ikänsä puolesta kykene puolustamaan terveyttään. Yksityisiä kulkuneuvoja koskeva tupakointikielto olisi oikeasuhtainen, kun suojelukohteiksi rajattaisiin alle 15-vuotiaat lapset.”

Edellä esitetyllä ei vielä kyetä perustelemaan 15 vuoden ikärajan ottamista säännökseen. Esimerkiksi potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 § velvoittaa, että jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaslaki ei siis nimenomaisesti aseta ikärajaa alaikäisen itsemääräämisoikeudelle terveydenhuoltoon liittyvissä kysymyksissä. Keskusliitto pitää myös kohtuuttomana, että 15-vuotias, joutuisi esimerkiksi vanhempiensa suhteen tilanteeseen, jossa hän joutuisi puolustamaan terveyttään”. Keskusliitto myös korostaa, että biologiset ikärajat ovat erittäin ongelmallisia esim. niiden lasten osalta, joilla on elämäänsä vaikuttava vamma, joka esimerkiksi heikentää hahmottamisen, kognitiivisen ajattelun tai sanallisen ilmaisun kykyä. Tässä tilanteessa 15 vuoden ikä ei takaa, että lapsi olisi myös kehitystasonsa perusteella kykenevä tekemään esitysluonnoksessa mainittuja ”terveyteensä liittyviä päätöksiä”.

Keskusliitto ei pidä 15 vuoden ikärajan asettamista oikeasuhtaisena esitysluonnoksen perusteluiden valossa. Ikärajan korottamista 18 ikävuoteen puoltaa myös se, että voimassaolevassa tupakkalain mukaan tupakkatuotetta ei saa myydä eikä muutoin luovuttaa alle 18-vuotiaalle (10 §).

Lopuksi

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan 21/2010 vp, että se pitää yksityisautojen tupakoinnin kieltoa ongelmallisena myös oikeasuhtaisuuden kannalta ja katsoo, että säännöksen päämäärä on saavutettavissa lainsäädäntöä lievemmin keinoin terveysvalistuksella ja asennekasvatuksella. Keskusliitto korostaa, että terveysvalistus ja asennekasvatus ovat tehokkaita keinoja mutta tupakointikiellon kirjaaminen lakiin korostaa asian merkitystä ja ohjaa kiinnittämään huomiota lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklan mukaiseen lapsen oikeuteen nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta ja 6 artiklan mukaiseen oikeuteen kasvaa täysiin mahdollisuuksiinsa.

Keskusliitto myös korostaa, että lainvalmistelussa tulisi harkita huolellisesti tupakointikiellon rikkomisen säätämistä rangaistavaksi teoksi.

 

[1] Esitysluonnos, sivu 2. Ks. myös HE 180/2009 vp.

[2] Esitysluonnos, sivu 2. Ks. myös HE 180/2009 vp.

[3] Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 15 (2013) lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta 24 artikla, kohta 2 (CRC/C/GC/15).

[4] Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa

otetuksi ensisijaisesti huomioon, kohta 15 (CRC/C/GC/14).

[5] Lapsen oikeuksien komitea katsoo, että tämä on ainoa keino varmistua siitä, että ratkaisu toteuttaa lapsen edun ensisijaisuutta. Ks. Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 5 lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanosta (CRC/GC/2003/5).

[6] Lapsen oikeuksien sopimuksen 6 artikla:

”1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään.

  1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.”