Siirry sisältöön

Lausunto luonnokseen ihmiskaupan vastaiseksi toimintaohjelmaksi vuosille 2016–2017

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ihmiskaupan vastaisesta toimintaohjelmasta. Keskusliitto näkee, että toimintaohjelma on kirjoitettu hyvin yleisellä tasolla, jolloin konkreettiset toimenpiteet puuttuvat. Mainitut seitsemän toimenpide-ehdotusta ovat pikemminkin tavoitteita, joskin tavoitteina kannatettavia. Keskusliitto toivoo ohjelmaan lisättävän vielä konkreettisempaa sisältöä. Tekstiä voitaisiin myös hieman selkeyttää siltä osin, onko kyseinen toimintaohjelma kansallisen koordinaattorin toimintaohjelma, virkamiestoimijoiden toimintaohjelma vai koko kentän toimintaohjelma.

Keskusliitto tarkastelee toimintaohjelmaa luonnollisesti lasten kannalta. Ihmiskaupan lapsiuhrien suojelu perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen (LOS), eikä pelkästään ihmiskauppaa säätelevään normistoon. Kaikkia toimenpiteitä tulee tarkastella lapsen oikeuksien näkökulmasta. Tämän vuoksi keskusliitto pitää hyvänä, että ohjelma painottaa lasten asemaa nostamalla sen omaksi toimenpidekokonaisuudeksi. Ohjelma ei ole kuitenkaan onnistunut kuvaamaan konkreettisella tasolla, miten lasten asemaan aiotaan paneutua. Tämä on ymmärrettävää, koska lapsiuhreja on onneksi ollut toistaiseksi vähän. Tilanne valitettavasti tuskin säilyy enää ennallaan, kun Euroopassa kasvavan muuttoliikkeen moninaiset muodot koskettavat myös Suomea enenevässä määrin. Liitto ehdottaakin, että teemaan paneuduttaisiin kokoamalla yhteen kaikki se hajanainen tieto, jota Suomessa on kertynyt lapsista ihmiskaupan uhreina. Tiedon ja tutkimuksen tarve on suuri.

Keskusliitto esittää joitakin huomioita etenkin ensimmäistä ja toista toimenpidettä sekä lapsia koskevaa seitsemättä toimenpidettä (ohjelman tekstissä nro 8.) käsitteleviin kohtiin.

Toimenpide 1: Koordinaation ja kansallisen yhteistyön kehittäminen

Toimintaohjelmassa todetaan ihmiskaupan vastaisen koordinaatiorakenteen parantaneen yhteistyötä. Poikkihallinnollisen yhteistyön sujuminen tarvitsee koordinaatiota ja toimivia yhteyksiä eri toimijoiden välillä, mihin kansallisen koordinaattorin tehtävä onkin vastannut. Kuten toimintaohjelmassa todetaan, yhteistyötä järjestöjen ja viranomaistoimijoiden välillä tulee kehittää edelleen. Tässä vaiheessa onkin hyvä huomioida nyt saatavien lausuntojen sekä aiemmin käytyjen keskustelujen pohjalta järjestöiltä saatavaa palautetta. Järjestöjen näkökulmasta koordinaatiorakenne on jäänyt viranomaispainotteiseksi, ja voisi kehittyä vielä dynaamisemmaksi yhteistyörakenteeksi. Järjestöt toivoivat koordinaatiolta ehkä enemmän yhteistyötä viranomaisten ja kentällä ihmiskaupan uhrien parissa toimivien kesken. Toiveena oli, että kentältä käytännön työstä nouse-vat ongelmat tuotaisiin viranomaisten tietoon ja pyrittäisiin yhdessä etsimään niihin ratkaisuja. Tähän olisi varmasti vielä mahdollisuus luoda menettelytapoja. Toimintaohjelma voisi eritellä hieman tarkemmin, miten tämänhetkinen koordinaatiorakenne saataisiin toimimaan entistäkin paremmin koko kentän kannalta.

Toimenpide 2. Uhrien tunnistamisen ja auttamisen tehostaminen

On erinomaista, että Suomeenkin saadaan kirjattu ihmiskaupan uhrien tunnistamis- ja ohjaamisjärjestelmä (national referral mechanism). Se selkeyttää ja auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa ihmiskaupan vastaisesta työstä – ei vain viranomaisverkoston osallistuvien keskuudessa vaan kaikkien toimijoiden kesken. Näin se hyödyttää lopulta myös uhreja, kun heitä kentällä kohtaavat toimijat voivat välittää selkeätä tietoa uhreille heidän oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan saada apua. Viimeistään ohjaamisjärjestelmän kirjaamisvaiheessa tulee selkeyttää ja kuvata järjestöjen ja viranomaistoimijoiden yhteistyön rakenteet.

Toisen toimenpide-ehdotuksen tekstissä on tyypillisesti tavoitteita ja päämääriä kuvaavaa tekstiä: ”Tavoitteena on rakentaa kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten välille tunnistamistilanteissa ja avun piiriin saattamisessa sovellettavaksi käyvä toimintatavat sekä malli tunnistamista tukevien indikaattoreiden käyttämisestä ihmiskaupan uhrien parissa tehtävässä kenttätyössä. Toiseksi tulee myös kouluttaa kolmannen sektorin toimijoita uhrien tehokkaampaan tunnistamiseen.” Teksti ei kuitenkaan avaa, onko tässä kysymys kansallisen tunnistamis- ja ohjaamisjärjestelmän kehittämisestä, tai millä aikataululla ja resursseilla tunnistamista ja indikaattoreita koskeva malli tehdään.

Sama koskee koulutusta käsittelevää kohtaa. Sielläkään ei tarkemmin eritellä, minkä verran koulutusta aiotaan toteuttaa tai kuka kouluttaa ketäkin. Olisi ehkä paikallaan kerätä tietoa siitä, mitkä tahot kouluttavat Suomessa ihmiskaupasta ja kuinka säännöllistä ja kattavaa koulutus on. Tältä pohjalta voitaisiin tehdä kokonaisvaltainen suunnitelma koulutustarpeista.

Tavoitteet konkretisoituvat toimenpiteiksi erillisrahoituksella toteutettavien erillisten hankkeiden myötä, etenkin uhrien tunnistamisen ja auttamisen kehittämisen osalta. Jossain määrin epäselväksi tekstissä jää, mikä on hankkeiden suhde toimintaohjelmaan, eli missä määrin toimintaojelma ohjaa tai tukee näitä hankkeita, jotka ovat sekä viranomaisten että järjestöjen hankkeita. Oh-jelma kirjaa nyt etsivän työn sekä uhrien tunnistamisen ja auttamisen kehittämisen jossain määrin ikään kuin osaksi tätä toimintaohjelmaa. Tekstistä ei käy ilmi, ovatko nämä hankkeet jo olemassa olevia, vai onko kyse tulevista hankkeista, joihin kenties ei ole vielä edes haettu rahoitusta.

Lapsiuhrien tunnistaminen ja auttaminen sekä uhrien lasten asema

Tunnistamista ja auttamisen tehostamista koskevassa toimenpide-ehdotuksessa mainitaan erikseen lapsinäkökulman huomioiminen. Toimintaohjelman mukaan tulee tunnistaa lapsen edun toteutumisen kipupisteitä eli käytännön tilanteita, joissa lapset joutuvat alttiiksi ihmiskaupalle. Tähän tekstiin viitataan myöhemmin lapsia koskevassa toimenpide-ehdotuksessa toteamalla, että siinä on nostettu esille ne toimintatavat, joilla varmistetaan lapsen edun ensisijaisuuden huomioonottaminen. Jää kuitenkin jokseenkin epäselväksi, mitkä olivat po. toimintatavat.

On toisaalta ymmärrettävää, että lapsia koskevat toimenpidesuositukset eivät yllä konkretian tasolle. Lapsiuhrien osalta uhrien tunnistamis- ja ohjaamisjärjestelmän hahmottuminen onkin vielä kovin kesken, sillä lapsiuhreja on toistaiseksi onneksi ollut vähän, joten kokemusta ei ole päässyt kertymään. Tämän vuoksi Lastensuojelun Keskusliitto ehdottaa, että toimintaohjelmaan kirjattaisiin, että toimintakauden aikana kootaan yhteen kaikki se tieto ja kokemus, jota Suomessa on tähän saakka kertynyt lapsista ihmiskaupan uhreina samoin kuin se, millaisia haasteita on yhteistyössä lastensuojelun ja ihmiskaupan uhrien vastaista työtä tekevien viranomaisten kesken.

Euroopan Neuvoston ihmiskaupan vastaisen sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntija-ryhmä (GRETA) kiinnitti ensimmäisessä Suomea koskevassa raportissaan huomiota siihen, että Suomessa tietoisuus lapsikaupasta on riittämätöntä. Se totesi myös, että maasta puuttuu yhtei-sesti sovittu menettelytapa lapsiuhrien tunnistamiseksi. Niin ikään asiantuntijaryhmä kaipasi selkeyttä menettelytapoihin viranomaisten välisessä yhteistyössä ja tiedonkulussa; ajoittain on epä-selvää, mitä tietoja lastensuojelun ja muiden viranomaisten välillä voidaan vaihtaa salassapito-säännösten rikkomatta.[1]

Olisi tärkeää kirjata toimintaohjelmaan selkeästi, miten lapsiuhrien tunnistamiseen tullaan panos-tamaan. GRETA kehottaa Suomea luomaan erityisen mekanismin, jonka avulla voidaan paremmin tunnistaa lapsiuhrit ja ottaa heidän erityisasemansa ja tarpeensa huomioon. GRETA kehottaa myös kiinnittämään erityistä huomiota ilman huoltajaa tulleisiin lapsiin.[2] GRETA antoi suosituksensa aikana, jolloin turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa ei ollut vielä lähtenyt nousuun. Ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tilanne tuleekin olla erityisen huomion kohteena nyt, kun heitä on tullut poikkeuksellisen paljon. On tärkeää saada ihmiskaupan vastainen toiminta saumattomaksi osaksi ilman huoltajaa tulleiden rekisteröintiä ja vastaanottoa.

Lapsiuhreja on ollut kaiken kaikkiaan toistaiseksi vähän, mutta sen sijaan uhreilla on lapsia, ja heidän oikeudellinen asemansa on epäselvä.[3] Tulisi selvittää, onko käytäntö muuttunut sen jälkeen, kun kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettua lakia muutettiin niin, että myös ihmiskaupan uhrien lapset voidaan ottaa auttamisjärjestelmän piiriin. Olisi tärkeää kirjata myös ylös konkreettiset ongelmat, jotka liittyvät esimerkiksi lastensuojelulain tai ulkomaalaislain soveltamiseen näiden lasten kohdalla, ja etsiä ratkaisuja tarvittaessa myös lainsäädäntömuutoksin.

[1] G R E T A (Group of Experts on Action against Trafficking in Human Beings). Report concerning the implementation of the Council of Europe Convention on Action against Trafficking in Human Beings by Finland. First evaluation round. Published 4 June 2015. GRETA(2015)9, 34.

[2] emt, 36.

[3] Esim: Ihmiskaupan uhrin auttamista koskevan lainsäädännön kehittäminen. Työryhmän selvitys. Sisä-asiainministeriön julkaisuja 32/2013, 63.