Siirry sisältöön

Lausunto opetusministeriölle Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta

Pyydettynä lausuntonaan Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta Lastensuojelun Keskusliitto toteaa seuraavaa:

Yleistä

Ohjelmaluonnos on varsin kattava ja laaja ja käsittelee monipuolisesti lapsen ja nuoren elämänalueita ja elinympäristöjä. Myönteistä on, että luonnoksessa korostetaan ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen merkitystä samoin kuin se, että luonnoksessa on otettu huomioon ylisukupolvinen syrjäytyminen, lapsiköyhyys ja huono-osaisuus.

Nykytilanteen kuvauksessa korostuu kaikkinainen eriarvoistuminen: alueellinen, kaupunginosittainen, sosiaalinen ja etninen. Ohjelman tavoite- ja toimenpideosioissa ei Lastensuojelun Keskusliiton mielestä kuitenkaan vastata kattavasti kuvattuihin haasteisiin.

Nuorisolain määrittelyn mukaisesti lapsuus ja nuoruus käsittää ikävuodet 0-29. Koska ikähaarukka on näin laaja, olisi kehittämisohjelmassa ollut hyvä erottaa lapsuus ja nuoruus selkeämmin omiksi analysoiduiksi kokonaisuuksikseen, joita määrittävät kansallinen lainsäädäntömme ja kansainväliset (ihmisoikeus)sopimukset. Tämä olisi helpottanut myös kehittämisohjelman jäsennystä ja sen avautumista lukijalle.

Keskusliiton mielestä ohjelman sisällöllinen laajuus on myös sen heikkous. Ohjelman tavoitteet ja toimenpidesuositukset eivät nyt nouse tekstikokonaisuudesta riittävän voimakkaasti esiin. Ohjelmaa jäntevöittäisi selkeä priorisointi sekä jäsennys, paikoin toimintaympäristön kuvauksen supistaminen ja tukeutuminen jo olemassa olevaan asiatietoon (vrt. esim. 2. luvun Pohja rakentuu varhain). Kehittämisohjelmassa ei tarvita yleistä kuvausta lapsen ja nuoren kehityksestä. Tärkeää sen sijaan on, että lasten sekä nuorten kasvu- ja elinolosuhteita tarkastellaan elinkaaripolitiikan kautta. Kehittämisohjelmasta puuttuvat myös aikataulut sekä arviot toteuttamiskustannuksista ja niiden kattamisesta. Toteuttamisen vastuutahot

tulee keskusliiton mielestä määrittää esitettyä yksilöidymmin ja velvoitteiden näkyä myös vastuutahojen suunnitelmissa ja budjetoinnissa. Tämä luo pohjan myös ohjelman seurannalle ja toteutumisen arvioinnille.

Prioriteetit. Lastensuojelun Keskusliiton mielestä kehittämisohjelmassa tulee painottaa lastensuojelun toimintaedellytysten turvaamista niin valtio- kuin kuntatasollakin uuden lastensuojelulain toimeenpanon turvaamiseksi. Perhehoitolaki kaipaa pikaista uudistamista, samoin varhaiskasvatuslaki sekä oppilashuoltolaki. Uudistukset turvaavat kehittämistyön lainsäädännöllisen pohjan. Järjestöjen asemaan tulee

ohjelmassa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kumppanuuden näkökulmasta. Huomiota tulee kiinnittää myös järjestöjen rahoituksen turvaamiseen. Monikulttuurisuus ja vammaiset sekä pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret sekä heidän erityistarpeensa on tärkeä ottaa huomioon läpäisyperiaatteella kautta koko ohjelman. Lasten suojelu ennen lastensuojelua on näkökulma, jonka tulisi ohjata suomalaista lapsi- ja nuorisopolitiikkaa. Normiohjausta tarvitaan myös sosiaalisektorilla, ei pelkästään terveydenhuollossa.

Kehittämisohjelman on tarkoitus muodostaa pohja hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmalle. Keskusliiton mielestä kehittämisohjelman suhde politiikkaohjelmaan ja muiden hallinnonalojen ohjelmiin tulee kuvata ja arvioida esitettyä paljon selkeämmin. Nyt esim. kehittämisohjelmassa todetaan politiikkaohjelman seuraavan ja tukevan kehittämisohjelman toteutumista vaalikaudella.

Politiikkaohjelman laadinnassa on välttämätöntä ottaa huomioon myös muu lapsipoliittinen ohjelmatyö ja asiakirjat, jotka linjaavat suomalaista lapsipolitiikkaa. Kehittämisohjelmassa ei mainita lainkaan YK:n Lapsen oikeuksien erityisistunnon loppuasiakirjaa ”A World Fit for Children” eikä sen pohjalta laadittua kansallista ”Lapsille sopiva Suomi” –toimintaohjelmaa: Kehittämisohjelmassa ei myöskään viitata YK:n Lapsen oikeuksien komitean johtopäätöksiin ja suosituksiin, jotka Suomi sai Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista koskevasta 3. määräaikaisraportistaan. Ennen uuden maaraportin antamista (2008) em. suositukset määrittävät osaltaan suomalaisen lapsipolitiikan kehittämistä.

On tärkeää, että kehittämisohjelmassa otetaan huomioon lapsia koskevan lainsäädännön velvoitteita. Lastensuojelun Keskusliiton mielestä esimerkiksi lastensuojelulain velvoitteita ei kuitenkaan ole enää tarpeen kirjata ohjelman toimenpideosioon, vaan esittää konkreettisia toimenpiteitä velvoitteiden toteuttamiseksi.

Lapsi-, nuoriso- ja lastensuojelu järjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Ne kehittävät ja tuottavat palveluja, jotka täydentävät julkisen sektorin palvelutarjontaa. Vertaistuen tarjoaminen, osallisuuden lisääminen ja sosiaalisen pääoman kartuttaminen ovat järjestöjen toiminnassa keskeisellä sijalla. Ohjelmaluonnoksessa järjestöjen asemaa ja merkitystä soisi korostettavan nykyistä enemmän.

Varhaisen puuttumisen sekä ennaltaehkäisevän työn ja palveluiden merkitys nostetaan ohjelmassa yhdeksi tärkeimmistä perheen hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Tämän vuoksi on toivottavaa, että ohjelma mm. konkretisoi, mitä palveluiden parantamiseksi tulee tehdä. Hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisissa tavoitteissa ennaltaehkäisevää työtä ei mainita lainkaan.

Kehittämisohjelmassa vammaisten/pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten näkökulma on varsin suppea – siihen viitataan ainoastaan kohdassa 7.4.3. Nämä lapset ja nuoret kohtaavat kuitenkin arjessa monia samanlaisia ongelmia ja asenteita kuin vaikkapa monikulttuuriset lapset. Myös monikulttuurinen (ei monikulttuurillinen) näkökulma jää ohjelmassa suppeaksi. Maahanmuuttajista puhuttaessa on tärkeä muistaa Suomessa asuvien maahanmuuttajien heterogeenisuus sekä maahanmuuttajaryhmien sisäiset erot. Maahantulon syyt ovat hyvin moninaisia ja vaikuttavat myös maahanmuuttajien palvelutarpeeseen. Maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisten sekä ns. monikulttuuristen lasten, nuorten sekä perheiden erityistarpeet tulee ottaa huomioon läpileikkaavasti kaikilla hallinnonaloilla. Tämän periaatteen soisi näkyvän myös kehittämisohjelmassa.

Lapsi- ja nuorisoystävällisen Suomen rakentaminen on haasteellista. Tästä syystä vaaditaan tavoitteiden ja resurssien realistista yhteensovittamista. Ilman resursseja tavoitteet jäävät kuolleeksi kirjaimeksi. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta arvioi vuosittain kehittämisohjelman toimeenpanoa ja toteutumista. Neuvottelukunnan kokoonpanon tulee olla laajapohjainen, jotta se kykenee tehokkaaseen arviointiin.

Yksityiskohtaiset kommentit

Luku 1. Kehittämisohjelman lähtökohdat

Epäselväksi jää, mitä tarkoittaa, että kehittämisohjelma luo perustan lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmalle. Vastaavatko esim. politiikkaohjelman ministeri ja ohjelmajohtaja siitä, että kehittämisohjelman tavoitteet toteutuvat?

Luku 2 Lapset ja nuoret tänään sekä tulevaisuuden haasteet

2.3.1 Lapsi- ja nuorisopolitiikan perustelu

Kehittämisohjelmassa todetaan ”Perheiden hyvinvoinnin ytimenä on toimiva parisuhde sekä toimiva ja tasapainoinen vanhemmuus”. Muotoilusta saattaa syntyä vaikutelma, että yhden vanhemman perhe ei voi koskaan hyvin.

2.3.2 Hallituksen linja – lapsi- ja nuorisoystävällinen Suomi

Lastensuojelun Keskusliiton mielestä monikulttuurisuus ja etnisten vähemmistöjen asema tulee ottaa ohjelmassa huomioon ohjelman läpikäyvänä tasa-arvokysymyksenä. Lasten ja nuorten tarpeet tulee ottaa huomioon myös perheiden kotouttamissuunnitelmissa tai laatia heille oma suunnitelma. Nämä näkökohdat tulisi kirjata hallituksen tavoitteisiin samoin kuin nostaa sinne vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten sekä nuorten tasa-arvon edistäminen. Ennaltaehkäisyn periaate on tärkeätä kirjata tavoiteosioon.

Luku 3 Luovuuden ja yhteisöllisyyden Suomi

3.5 Kansanvälisyyskasvatus

Keskusliitto esittää, että osaksi kansainvälisyyskasvatusta sisällytetään monikulttuurisuustematiikka ja uskontojen välinen dialogi.

Luku 4 Monikulttuurillisuus

Keskusliitto esittää, että luvun otsikko muutetaan muotoon ”Monikulttuurisuus”

4.1 Yleistä

Luvussa tarkastellaan vähemmistökulttuureihin kuuluvien lasten ja nuorten asemaa, ongelmia ja oikeuksia. Yhtenä oikeutena pidetään oikeutta omaan kieleen. Keskusliitto muistuttaa, että oikeus omaan kieleen – viittomiin – on myös kuulovammaisilla ja kuuroilla, joiden asemaa ei luvussa käsitellä lainkaan.

Maahanmuuttajat eivät ole homogeeninen ryhmä. Maahantulon syyt ovat hyvin erilaisia ja vaikuttavat maahanmuuttajien palvelutarpeeseen. Lisäksi esim. lähtömaa, koulutustausta, kielitaito ja lapsen/nuoren ikä Suomeen tullessa vaikuttavat maahanmuuttajan henkilökohtaiseen tilanteeseen sekä hänen tarpeisiinsa. Osa maahanmuuttajista tarvitsee erityispalveluita ja –tukea, mihin palvelujärjestelmän tulee varautua.

4.3 Vähemmistökulttuureihin kuuluvien nuorten sosiaalinen vahvistaminen

Maahanmuuttajataustaisten lasten koulunkäyntiin vaikuttavat useat muutkin syyt kuin opiskelumotivaatio, kielitaito ja oman etnisen ryhmän yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan. Osa Suomeen muuttaneista lapsista ja nuorista on saattanut käydä kotimaassaan koulua vain vähän, katkonaisesti tai ei ollenkaan. Lisäksi Suomessa opetettavat kouluaineet tai niiden oppisisällöt voivat poiketa suuresti kotimaassa opetetuista aineista. Erityisesti turvapaikanhakijoina maahan tulleilla lapsilla saattaa olla takanaan vaikeita sotilaallisiin konflikteihin, läheisten menetyksiin ja pakoon liittyviä traumaattisia kokemuksia. Turvapaikkaprosessin kesto, mahdollinen ero perheenjäsenistä ja epävarmuus tulevaisuudesta voivat lisäksi vaikeuttaa kouluun keskittymistä. Ylipäätään maahanmuuttoon liittyvät elämäntilanteen muutokset voivat vaikuttaa varsinkin alkuvaiheen koulunkäyntiin.

Keskusliiton mielestä lasten ja nuorten siirtymävaiheita kouluasteelta toiselle tulee tukea ja seurata nykyistä paremmin. Kouluista on saatu hyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppilaanohjauksesta. Tämä toiminta tulisi ulottaa koskemaan kaikkia kouluja, joissa on maahanmuuttajataustaisia oppilaita.. Maahanmuuttajien kymppiluokkia ja oppisopimuskoulutusta tulee tarpeen mukaan lisätä. Luku- ja kirjoitustaidottomat lapset ja nuoret sekä vasta teini-ikäisinä maahan saapuvat tarvitsevat nykyistä enemmän erityiskursseja. Omankielisiä kouluavustajien määrää tulee myös lisätä tarvetta vastaavaksi. Lisäksi nuoret ja heidän vanhempansa tarvitsevat nykyistä enemmän tietoa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä omalla äidinkielellään.

Sen lisäksi, että kehitetään opettajien ja muun kouluhenkilökunnan osaamista ja resursseja kohdata muista kulttuureista tulleita lapsia tulee myös lisätä tietoutta ja ymmärrystä maahanmuuttoprosessiin ja pakolaisuuteen liittyvistä haasteista ja niiden aiheuttamista elämäntilanteen muutoksista. Työntekijät eivät voi olla eri maiden tapojen ja kulttuurien asiantuntijoita, mutta heillä tulee olla oman ammattitaitonsa tukena tietoa maahanmuuton vaikutuksista perhedynamiikkaan, perheenjäsenten rooleihin, lapsen ja nuoren identiteetin kehitykseen, oppimisvalmiuksiin jne.

Kaikkien viranomaisten tulee tarvittaessa käyttää ammattitulkkeja, jotta lapset eivät joudu toimimaan tulkkeina vanhemmilleen. Palveluissa tulee myös varata asiakkaalle tarvittaessa pidempi aika tulkkauksen tai alkuselvitysten takia.

Luku 5 Digitaalinen sukupolvi

5.2 Lapset ja nuoret medialukutaitoisiksi

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että mediakasvatusmateriaalia on runsaasti tarjolla jo nyt. Tärkeää on, että materiaalien käyttökelpoisuus ja laatu analysoidaan yhdenmukaisin kriteerein (OM, Oph). Mediakasvatusta tarvitaan myös peruskoulussa että lukioasteella. Asiakokonaisuutta opettaakseen myös opettajat tarvitsevat alan koulutusta sekä perusopinnoissaan että täydennyskoulutuksessaan. Tärkeää on myös määrittää, minkä oppiaineen/oppiaineiden yhteydessä mediakasvatusta annetaan.

Luku 6 Laajaan osallistumiseen

6.2 Lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmät

Tavoitteena on, että kuulemis- ja vaikuttamisjärjestelmä kattaa ikäluokat 5-17 vuotta. Tällöin järjestelmää tulee kehittää myös yhteistyössä varhaisnuorisojärjestöjen kanssa ja niiden kokemukset ja kehitetyt mallit huomioon ottaen.

Keskusliitto esittää lisäksi, että vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmän sijasta puhutaan osallisuus- ja vaikuttamisjärjestelmästä.

6.6 Jokaisella mahdollisuus harrastaa

Lama karsi myös koulujen harrastustoimintaa, eikä lamaa edeltäneelle tasolle ole taloudellisen tilanteen parannuttuakaan noustu. Sama koskee muitakin peruspalveluja.

Harrastustoiminta on tärkeää ennalta ehkäisevää työtä ja varhaista tukea, jota julkisen sektorin ohella tarjoavat mm. järjestöt ja seurakunnat. Harrastustoiminnan kehittäminen vaatii järjestöjen, kuntien ja muiden tahojen kumppanuutta. Palvelujen kilpailuttaminen asettaa kuitenkin suuria haasteita toiminnan jatkuvuudelle. Harrastustoiminnan kytkeminen koulupäivään on kuitenkin ongelmallista järjestöjen kannalta esim. vapaaehtoisten ohjaajien ajankäytön kannalta.

Verovapaan harrastussetelijärjestelmän valmistelussa tulee Lastensuojelun Keskusliiton mielestä ottaa huomioon kaikki lapsi- ja nuorisoryhmät. Järjestelmän tulee myös mahdollistaa harrastustoiminnan ja järjestävien tahojen moninaisuus.

Tavoitteisiin keskusliitto esittää lisättäväksi seuraavaa: Jokaisella 1. ja 2. luokan oppilaalla on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua koulupäivinä koulun vastuulla olevaan aamu- ja iltapäivätoimintaan riittävän pienessä ryhmässä (maksimissaan luokkakoon mukainen).

Toimenpideosion tavoitteet ovat tärkeitä. Osiossa ei kuitenkaan mainita, millä tavoin heikossa taloudellisessa asemassa olevien lasten mahdollisuus harrastustoimintaan turvataan eli toimenpideosio jää tavoitetasolle.

Harrastukset ovat tärkeitä myös maahanmuuttaja- ja pakolaislapsille ja nuorille. Ne edistävät kotoutumista, ystävien löytämistä ja kehittävät kielitaitoa.

6.8 Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten parantaminen

Kuten kehittämisohjelmaluonnoksessa todetaan, kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Järjestöt kehittävät ja tuottavat asiakaslähtöisiä palveluja. Järjestöjen merkittävä ja keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä on kuitenkin vertaistuen tarjoaminen, osallisuuden lisääminen ja sosiaalisen pääoman kartuttaminen.

Ohjelman tavoitteena mainitaan järjestöjen rahoituspohjan vahvistaminen. Lahjoitusten verovähennyskelpoisuus ei kuitenkaan yksin ole riittävä keino. Erittäin tärkeää on RAY:n sekä Veikkausken aseman turvaaminen.

Toimenpideosiossa halutaan parantaa julkisten palveluntuottajien ja kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä. Keskusliitto korostaa, että aito yhteistyö voi syntyä vain kumppanuuden pohjalta.

Vastuu toimintaedellytysten parantamisesta koskee keskusliiton mielestä muitakin ministeriöitä kuin VM:tä ja OM:tä.

Luku 7 Perheiden tukeminen

Taloudellinen toimeentulo vaikuttaa keskeisesti lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Köyhyysriskissä elävien lasten suhteellisen osuuden kasvu on hälyttävä signaali lapsiperheiden taloudellisen aseman suhteellisesta heikkenemisestä. Huolestuttavaa on myös yksinhuoltajaperheiden köyhyysasteen nousu ja maahanmuuttajataustaisten lapsiperheiden osuus toimeentulotuen saajista.

Ennaltaehkäisevät toimet ovat keskeisiä lasten ja nuorten – ml. vammaiset, pitkäaikaissairaat  ja monikulttuuriset lapset – elinolosuhteiden parantamisessa. Korjaaviin tukitoimiin joudutaan turvautumaan ongelmien kroonistuttua, mutta korjaava työ on hidasta ja kallista. Lapsiköyhyyden lisääntyminen kertoo siitä, että lapsiperheiden etuudet ja perhepoliittiset etuudet ovat nykyisellään jälkeenjääneitä ja riittämättömiä. Talouskasvu ei näy kaikkien lapsiperheiden arjessa.

Edellä sanotun vuoksi kehittämisohjelmassa tulee keskusliiton mielestä esittää selkeästi toimenpiteitä, joilla lapsiperheiden taloudellista hyvinvointia tuetaan ja joilla köyhyyttä ehkäistään.

7.3 Vanhemmuuden vahvistaminen

Varhaiskasvatussuunnitelma on päivähoidon perustehtävä ja osa kotien kanssa tehtävää yhteistyötä. Suunnitelman laatiminen yhdessä vanhempien kanssa vaatii huomattavaa resursointia silloin, kun yhteistyö vanhempien kanssa vaatii tulkin käyttöä. Ammatti- ja kulttuuritulkkeja tulee käyttää aina tarvittaessa väärinkäsitysten ja konfliktien ehkäisemiseksi.

Kehittämisohjelmassa pidetään aivan oikein tärkeänä uuden lastensuojelulain edellyttämää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä ja lastensuojelun järjestämistä koskevan suunnitelman laadintaa. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian selvityksen mukaan ainakin maamme suurimmat kunnat ovat kuitenkin varautuneet huonosti uuden lain toimeenpanoon. Kunnat saavat valtiolta laskennallista valtionosuutta lastensuojelulain perusteella, mutta kaikki kunnat eivät esim. aio lainkaan käyttää tätä osuutta lastensuojeluun. Lastensuojelulain velvoitteiden toteuttaminen vaatiikin – valtionosuuden lisäksi – myös kuntien oman panostuksen lisäämistä.

Myös etävanhemmuutta on tuettava.

 7.4.1 Perheen sisäinen adoptio ja tapaamisoikeus

Lastensuojelun Keskusliiton mielestä tavoite-osion muotoilu on epäselvä. On myös syytä muistaa, että YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa, artikla 7,  todetaan, että lapsella on oikeus lapsen vanhempiin, ei kasvatussuhteisiin. Kehittämisohjelman tavoitteosiossa todetaan lapsen edun (?, pitänee olla oikeus) pysyviin kasvatussuhteisiin.

 7.4.3 Vammaisuus osana perhettä

Myönteistä on, että ohjelmassa vammaisuus nähdään osana perhedynamiikkaa. Vammaisuuden ohella on myös pitkäaikaissairaus on perhedynamiikkaan vaikuttava tekijä.

Osion tavoite ja toimenpide-ehdotus ovat kovin ohuita. Keskusliitto korostaa palveluohjauksen merkitystä perheiden arkipäivän sujuvuuden helpottajana ja esittää, että palveluohjauksen kehittäminen lisätään toimenpiteisiin.

 7.4.4  Eroperheet ja uusioperheet

Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että käsitteen uusioperhe asemesta käytetään käsitettä uusperhe, minkä lisäksi luvun teksti muutetaan seuraavaan muotoon:

KUVAUS: Suomessa avio- ja avoerojen sekä kahdessa perheessä asuvien lasten määrän kasvu yhdistettynä uusperheiden uudenlaisten elämäntilanteiden tuomiin haasteisiin edellyttää lapsiperheiden palvelujärjestelmän monipuolistamista sekä nykyistä parempaa ja varhaisempaa reagointia lasten hyvinvoinnin ja tärkeiden ihmissuhteiden turvaamiseksi. Avioeroja tapahtuu myös maahanmuuttajataustaisissa perheissä sekä suomalaisten ja ulkomaisten solmimissa liitoissa.

TAVOITE: Vanhemmat pystyvät huomioimaan lapsen tarpeet ja tunteet erossa ja uusperheessä entistä paremmin. Lapsi voi elää normaalia lapsuutta vanhempien parisuhteen muutoksista huolimatta, eikä ero uhkaa lapsen ja vanhempien välisiä suhteita. Myös suhteet sukulaisiin ja lapselle muihin tärkeisiin ihmisiin säilyvät. Lapsen hyvinvointi lisääntyy vanhempien sovinnollisuuden myötä. Myös lapsen taloudellinen tilanne paranee, kun riidat elatusmaksuista vähenee.

Palvelujärjestelmä pystyy vastaamaan kokonaisvaltaisemmin ja asiakaslähtöisesti eroavien perheiden avun tarpeeseen. Palveluohjaus toimii, eroavat vanhemmat löytävät sekä saavat nopeasti ja helposti psykososiaalista tukea. Saamansa tuen kautta vanhemmat pystyvät paremmin ottamaan vastuuta omasta erosta ja toimimaan aktiivisesti ongelmien poistamiseksi. Yhteiskunnalle syntyy säästöjä kun vanhempien riitely viranomaisverkossa ja oikeusportaissa vähenee.

TOIMENPIDE: Lisätään julkisen vallan ja kolmannen sektorin resursseja sekä yhteistyötä matalan kynnyksen ammatillisten ja vertaistukipalvelujen tuottamiseksi kaikkien perheiden saataville varhaisen tuen tarjoamiseksi perheen ongelmatilanteisiin. Kehitetään sosiaalityöntekijöiden ja perheasioiden sovittelijoiden ammatillista täydennyskoulutusta ja lisätään resursseja niin, että työntekijät pystyvät käyttämään riittävästi aikaa asiakasperheiden tukemiseen ja palveluohjaukseen. Järjestetään psykososiaalisissa palveluissa (neuvola, päivähoito ja koulu) työskenteleville ammattilaisille täydennyskoulutusta eroperheen ja uusperheen kysymyksissä, jotta he pystyvät työssään ottamaan nykyistä paremmin huomioon ero- ja uusperheiden erityistilanteet ja –tarpeet.

Maahanmuuttajataustaiset perheet tarvitsevat erotilanteessa ja sen jälkeen erityisen paljon tukea, sillä yksin lapsen kanssa jäävältä vanhemmalta saattaa kokonaan puuttua oma tukiverkosto etenkin jos kotoutuminen on vielä alkuvaiheessa.

Kuntakohtaisesti on turvattava mahdollisuudet valvottuihin tapaamisiin.

7.5 Mielenterveys- ja päihdeongelmien ylisukupolvisen siirtymisen ehkäisy

Lastensuojelun Keskusliiton tietämyksen mukaan aikuispalveluissa ei oteta riittävästi huomioon lasten tilannetta ja lasten huomioonottaminen aikuispalvelujärjestelmässä onkin syystä nostettu toimenpidelistalle. Tavoitteen toteutuminen edellyttää kuitenkin aikuispalvelujen työntekijöiden koulutusta ottamaan lapsi huomioon yksilönä omine tarpeineen.

7.6 Lapsiköyhyyden vähentäminen

Osiossa todetaan mm. perheiden toimeentuloerojen kasvaneen ja perhepoliittisten tulonsiirtojen reaalisen tason laskeneen. Toimenpideosassa kuitenkin kiinnitetään huomiota vain perhepoliittisten tulonsiirtojen (nykyisen ?) tason säilymiseen.

Yhden vanhemman perheen elinolosuhteiden parantamiseksi Lastensuojelun Keskusliitto esittää seuraavaa toimenpidelisäystä: ”Koska yhden vanhemman perheet tarvitsevat erityistukea, korotetaan lapsen elatustukea ja lapsilisän yksinhuoltajakorotuksia sekä puoliorvon eläkettä vastaamaan elinkustannusten nousua”.

Monikkoperheet eli perheet, joihin syntyy kerralla useampi kuin yksi lapsi, ovat taloudellisen, sosiaalisen ja psyykkisen erityistuen tarpeessa.

Luku 8 Varhainen puuttuminen ja erityisryhmien tuki

8.1 Yleistä

Ohjelmassa todetaan, että lasten kokemat rikokset eivät tule ilmi yhtä todennäköisesti kuin aikuisiin kohdistuvat rikokset. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että tämä koskee myös lapsiin kotona kohdistuvaa kuritusväkivaltaa.

8.2.1 Moniammatillinen yhteistyö

Lastensuojelun Keskusliiton mielestä on tärkeää, että moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä on sektoriviranomaisten laaja-alainen edustus juridiikkaa unohtamatta. Myös maahanmuuttajuuteen liittyvä asiantuntemus on tarpeen. Lastensuojelun suunnitelmasta kts. myös kohta 7.3.

8.2.4 Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy ja vähentäminen

Lastensuojelun Keskusliitto esittää tavoiteosioon lisättävän seuraavaa:

Väkivaltaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ja väkivallan ehkäisyssä lapsia suojataan myös traditioihin perustuvilta fyysisen kokemattomuuden loukkauksilta kuten tyttöjen ja poikien ympärileikkauksilta. Lapsen fyysisen koskemattomuuden suoja on yhtä hyvä kuin aikuisenkin. Kuritusväkivallan käytön suhteen vallitsee nollatoleranssi.

8.4 Lastensuojelun toimintaedellytysten parantaminen

Lastensuojelutarpeen yleisimmät syyt ovat edelleen vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat ja uutena viimeaikaisena syynä lapsiperheiden köyhyys. Tilanne näkyy vanhempien uupumisena, kasvatuskyvyn puutteena ja lapsen hoidon laiminlyöntinä. Keskusliitto korostaa, ettei lastensuojelu suinkaan ole vain viimesijainen palvelu. Ohjelmassa tulee selkeästi painottaa vaikeassa asemassa olevien lasten ja nuorten tukemista.

Ohjelmaluonnoksessa tuodaan esiin tärkeitä sijaishuoltoa kuvaavia lukuja. Tavoite- ja toimenpideosiossa sijais- ja jälkihuollon kehittämisestä ei kuitenkaan mainita mitään.

Keskusliitto toivoo ohjelmaan kirjattavaksi, että uuden lastensuojelulain täytäntöönpano tulee turvata takaamalla lastensuojelutyölle riittävät resurssit sekä valtionhallinnossa että kuntatasolla. Kts. myös kohta 7.3.

8.5 Lasten ja nuorten sosioekonomisen kehityksen tukeminen ja häiriöiden ehkäisy

Pelkästään menetelmien ja tukimateriaalin kehittäminen lasten sosioemotionaalisen kehityksen tueksi ei riitä. Tarvitaan myös riittävän pienten ryhmien mahdollistamaa työrauhaa ja lapsi-aikuissuhteiden jatkuvuutta.

8.6 Nuoret rikoksentekijät

Lastensuojelun Keskusliiton mielestä sovittelua tulee lisätä niin valtaväestöön kuuluvien nuorten kuin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten tekemissä rikoksissa. Sovittelijoiksi tulee kouluttaa myös maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Etniseen vähemmistöön kuuluvan nuoren rikoksentekijän tilannetta ja mahdollista kotimaahan palauttamista arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että nuori on saattanut asua suurimman osan elämästään Suomessa eikä hänellä välttämättä ole siteitä kotimaahansa eikä paikkaa, mihin kotimaassa palata.

Luku 9 Kaikkien nuorten saaminen koulutukseen ja työelämään

9.2 Seurannan vahvistaminen

Tavoite on oikea ja sen toteutuminen edellyttää kuntatason konkreettisia toimia hallintokuntien moniammatillisen yhteistyön tehostamiseksi. Erirtyisiä tukitoimia tarvitsevien nuorten (esim. koulupudokkaat ja maahanmuuttajat) tarpeet huomioon ottavia toiminta- ja koulutusmuotoja mukaan lukien työpajatoiminta sekä moniammatillinen nivelluokkatoiminta on syytä vahvistaa ja lisätä. Nuorten työpajatoimintaa tulisi myös kehittää pajoista käsin tapahtuvaan avotyötoimintaan.

Myös vammaisten nuorten koulutusmahdollisuuksia on lisättävä ja tuettava. Erityisryhmien kannalta tärkeää on koulutuksen ja työelämän yhteistyö. Koulutuskaan ei aina johda työelämään, ellei yhteistyötä ole syntynyt jo opiskeluaikana.

9.7 Yrittäjyyskasvatus ja yrittäjyyden edistäminen

Lastensuojelun Keskusliitto muistuttaa, että oman yrityksen perustaminen tai tuttavien ja sukulaisten yrityksessä työskentely on maahanmuuttajille tärkeä väylä työllistyä Suomessa. Maahanmuuttajanuoret tarvitsevat räätälöityä, omakielistä tietoa yrittäjyyteen liittyvästä lainsäädännöstä ja käytännöistä Suomessa.

Luku 10 Terveyden edistäminen ja terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen

10.2 Perusterveydenhuollon ehkäisevät palvelut toimiviksi

TAVOITE: Lasten, nuorten ja lapsiperheiden terveyspalvelut ovat ohjeistusten edellyttämällä tasolla.

Kehittämisohjelman kirjaus ehkäisevien palvelujen kohdentamisesta nykyistä voimakkaammin niille ryhmille, jotka ovat eniten avun tarpeessa, edellyttää riskiryhmien tunnistamista ja kohdennettua toimintaa.

10.4 Lasten ja nuorten mielenterveyden turvaaminen

Toimenpideosioon on tarpeen kirjata myös, että lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saanti turvataan pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella politiikalla, ei vuosittaisin erillismäärärahoin.

10.6 Päihteettömään elämään

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan ehkäisevän päihdetyön tehostaminen edellyttää paitsi lainsäädännöllisiä toimia myös eri hallintokuntien moniammatillista yhteistyötä.

Luku 12 Kehittämisohjelman seuranta ja tietotarve

12.1 Yleistä

Suomessa tarvitaan ajantasaista seurantatietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehityksestä sekä lapsipolitiikasta. YK:n Lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt toistuvasti huomiota seurannan ja monitoroinnin puutteeseen antaessaan Suomelle palautetta Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista käsittelevistä määräaikaisraporteista. Tavoitteeksi tuleekin asettaa, että asia saadaan kuntoon tilastoviranomaisten yhteistyöllä.

12.2 Kehittämisohjelman seuranta

Toimenpideosiossa esitetään, että hallitus antaa lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta selonteon eduskunnalle viimeistään vuoden 2011 syysistuntokaudella ja että selontekoon sisältyy arvio YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisesta Suomessa.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) toteutumisen seurannasta on raportointijärjestelmä, josta ulkoasiainministeriö on vastuussa. 4. maaraportti annetaan vuonna 2008, seuraava määräaikaisraportti vuonna 2013. Kun UM:ä ei mainita vastuutahona, herää kysymys, ollaanko ministeriöissä tekemässä päällekkäistä työtä ja eikö LOS-raportointijärjestelmää tunneta kaikissa vastuuministeriöissä.

Lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman seurantaa varten tulisi keskusliiton mielestä luoda mittareita, joiden avulla voidaan arvioida, onko ohjelma saavuttanut asetetut tavoitteet.

12.3 Päätöksenteon lapsivaikutusten arviointi

Lapsivaikutusten arviointia tukevan yksikön perustaminen Stakesiin on kannatettava esitys. Arvioinnissa tulee hyödyntää Kuntaliitossa ja järjestöissä jo tehtyä kehittämistyötä sekä sen tuloksia.

12.4.2 Tietopohjan parantaminen

Keskusliitto katsoo, että lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevaa tutkimusta tehdään nykyään laajalti eri yliopistoissa. Jatkuvuus  tutkimustoiminnasta kuitenkin puuttuu tutkijoiden siirtyessä muihin tutkimusaiheisiin. Tutkimuskatsauksiakin on kokoavasti tuotettu muun muassa lasten hyvinvointi- ja lastensuojelututkimuksesta. Sekä nuoriso- että lapsitutkijat ovat verkostoistuneet. Yliopistoissa on lapsi- ja perhetutkimusyksikköjä.

Suomesta puuttuu kuitenkin lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskeva säännöllisin väliajoin toistuva tilastotuotanto ja alaa koskeva hankerekisteri. Tarvittava tilastotieto on käytettävissä tarvitaan vain resursointia tiedon analysointiin säännöllisin väliajoin. Kts. myös 12.1.

Lopuksi

Lastensuojelun Keskusliiton lausunnossa on otettu huomioon myös jäsenyhteisöiltä saatuja kommentteja. Jäsenyhteisöjen lausunnot on toimitettu erikseen myös opetusministeriölle.