Siirry sisältöön

Lausunto sisäasiainministeriölle koskien turvapaikkapoliittista selvitystä ”Näkökulmia turvapaikkapolitiikkaan. Kehitysehdotuksia ja pohjoismaista vertailua.”

Yleistä

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta esittää kantansa turvapaikkapoliittisessa selvityksessä esitettyihin näkemyksiin.

Turvapaikkapoliittisen selvityksen taustana on vilkastunut Suomeen suuntautuva turvapaikanhaku. On ymmärrettävää, että poliittinen johto ja hallinto reagoivat nopeaan määrän kasvuun. Lyhyen aikavälin tarkastelu kuitenkin johtaa vääristymään, eikä sen perusteella tulisi lähteä muuttamaan ihmisoikeuspolitiikkaan sidottuja periaatteellisia turvapaikkapolitiikan linjauksia.  Vaikka hakijamäärä lähti voimakkaaseen nousuun vuonna 2008, oli se kuitenkin vain 174 hakijaa enemmän kuin edellisenä huippuvuonna, vuonna 2004. On hyvä, että pyritään varautumaan entistä paremmin äkillisiin hakijamäärien muutoksiin, jotta minimoitaisiin hallinnon ruuhkautumisesta johtuvia ylimääräisiä kustannuksia ja pystyttäisiin säilyttämään palvelujen laatu.  Selvitys tuo kuitenkin korostetusti esille sen, että tulisi etsiä ja poistaa mahdollisia Suomen vetotekijöitä.

Keskusliitto haluaa muistuttaa, että Suomen hakijamäärät ovat edelleen varsin mitättömät eurooppalaisessa mittakaavassa.  Koska Suomi kantaa turvapaikanhakijoiden vastaanottajana pienempää taakkaa maantieteellisen sijaintinsa ja pienen ulkomaalaisväestönsä vuoksi, sen ei tarvitse kiristää lainsäädäntöään rutiininomaisesti aina, kun jotkut muut maat tekevät niin. Johdannossa selvityksen lähtökohdaksi nostettu periaate vetotekijöiden karsimiseksi voidaan asettaa kyseenalaiseksi myös Euroopan Unionin ns. ”taakanjakoa” ajatellen. Samassa yhteydessä todettu ”reaalipoliittinen” tosiasia, että jokainen jäsenmaa muuttaa turvapaikkapolitiikkaansa lyhytjänteisesti omaa asemaansa ajatellen, on ristiriidassa unionin yhteisesti sopimien periaatteiden kanssa. Se on itse asiassa juuri yhteisesti sovitun turvapaikkapolitiikan harmonisoinnin suurin este.

Lastensuojelun Keskusliitto toivoo, että valmisteltaessa ehdotusten mukaisia lakimuutoksia muistetaan Suomen mittakaava turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottajamaana ja pidetään edelleen kiinni ihmisoikeusnäkökulmasta, johon selvityksen johdannossakin viitataan. Keskusliitto pitää tervetulleena esimerkiksi ehdotusta arviomäärärahan käyttöönotosta turvapaikkatutkinnassa sekä resurssien lisäämistä järjestelmän tehostamiseksi. Hallinnon tehokkuus ei saa vaarantaa hakijoiden oikeusturvaa, minkä liitto esitti jo lausuessaan vastaanoton hallinnoinnin siirtämisestä ministeriötasolta Maahanmuuttovirastolle. [1] Tässä lausunnossa keskusliitto keskittyy kuitenkin erityisesti lapsia ja perhe-elämää koskeviin ehdotuksiin.

Ehdotukset:

Iänmääritys  (ehdotus 2.1.3)

Iänmääritys on noussut keskusteluun ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten hakijoiden määrän kasvettua äkillisesti. Keskusliitto kannattaa lainsäädännön valmistelemista asiassa, ja toi kantansa maahanmuuttoministerin tietoon jo tammikuussa 2009 yhdessä Helsingin yliopiston Oikeuslääketieteen laitoksen ja Pakolaisneuvonta ry:n kanssa. Olisi tarkoituksenmukaista niin viranomaistyön kuin hakijoiden kannalta, että aikuiset pystyttäisiin luotettavasti erottamaan lasten joukosta.

Lainsäädännön valmistelu tulee kuitenkin tehdä huolella ja riittävästi asiantuntijoita kuullen. Lähtökohtana ei tule olla se, että voimassaolevat käytännöt laillistetaan, koska ne eivät tarkkaan ottaen ole täysin laillisia. Pyrkimyksenä tulee olla se, että luotaisiin kehykset mahdollisimman oikeudenmukaiselle ja tehokkaalle tavalle erottaa oikeasti aikuiset lasten joukosta. Lääketieteellisten menetelmien käyttäminen iänmäärityksessä voi olla tarkoituksenmukaista jossain määrin, myös siitä aiheutuvat kustannukset silmälläpitäen. Lukuisten asiantuntijoiden näkemysten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tietyn ikäisten nuorten kohdalla ei luotettavaa ja tarkkaa menetelmää iän määrittämiseksi ehkä ole olemassa.[2] Tällöin on noudatettava ns. ”benefit of doubt” –periaatetta, eli ratkaistava asia hakijan eduksi.

Jollei lääketieteellisillä testeillä saada riittävää selvyyttä hakijan iästä, on vastaanotossa ilmenevät ongelmatilanteet ratkaistava muilla keinoin, kuten asumismuotoon liittyvillä ratkaisuilla. Keskusliitto katsoo, että nuorten sijoittamisessa aikuisten keskuuteen tulee olla erittäin pidättyväisiä silloinkin, jos nuoren ikä vaikuttaa epäselvältä. Lasten pitäminen erillään aikuisista on yksi keskeisiä perusperiaatteita, kun kyse on laitosmaisista olosuhteista.

Dublin menettelyt (ehdotus 2.2.2)

Dublin-menettelyjen nopeuttaminen on tarkoituksenmukaista, mutta lasten ollessa kyseessä nopeus ei voi olla itseisarvo. Erityisesti ilman huoltajaa tulleiden lasten kohdalla palautus ei voi olla koskaan automaattista, vaan sitä tulee edeltää yksilöllinen tilannearviointi. Alaikäisten turvapaikkapuhutteluja ei tule siirtää Maahanmuuttovirastolta poliisin tehtäväksi (ehdotus 2.2.2).

Vastuunmäärittämisasetuksen ongelmat ovat tunnustettuja EU:ssa, myös itse komission toimesta [3]. Riippumatta EU:n ponnistuksista ns. kolmansien maiden kansalaisten liikkumisen rajoittamiseksi ja ohjaamiseksi, yrittää suuri joukko lapsia – kuten aikuisiakin – löytää perheenjäseniään tai muita sukulaisiaan ja asettua johonkin asumaan, välittämättä EU:n luomista säännöistä. On vaikea nähdä oikeudenmukaisena sitä, että yksi hakija onnistuu pääsemään haluamaansa maahan heti, kun toisella matka katkeaa jo Euroopan rajalle. Jäsenmaiden turvapaikkamenettelyissä on suuria eroja hakijan oikeusturvan ja palvelujen kannalta. Joidenkin maiden kohdalla on edelleen mahdollista, että hakija palautetaan lähtömaahan, jossa hän voi joutua epäinhimillisen kohtelun, jopa kidutuksen kohteeksi. Lisäksi unionin rajalla sijaitsevien maiden järjestelmät joutuvat kohtuuttomalle koetukselle. Esimerkiksi Maltalle tulee erityisen paljon juuri ilman huoltajaa tulleita. UNHCR:n vuosiraportin mukaan neljäsosa vuonna 2007 Maltalla rekisteröidyistä turvapaikanhakijoista oli ilman huoltajaa tulleita lapsia, mikä on suurin suhdeluku EU-maiden joukossa.  Pieni maa ei selviä yksin sille asetetuista haasteista, ja Maltalle palautettavien lasten kohtaloista on syytä olla huolissaan.

Jäsenmaista etenkin Kreikka on ollut jo vuosia huolenaiheena. Turvapaikanhakijalasten huonosta kohtelusta Kreikassa ovat raportoineet muun muassa UNHCR[4] ja Human Rigths Watch[5]. Myös Italiaan palautukset ovat nousseet keskusteluun. Palautetut nuoret ovat soittaneet entisille edustajilleen Suomeen kertoen asuvansa kadulla, kun eivät löydä palveluja. Nuorilla ei ole ehkä mitään siteitä maahan, johon heidät on palautettu. Monet yrittävätkin aina uudelleen lähteä sinne, missä heillä on sukulaisia.

Edellä esitettyyn vedoten Lastensuojelu Keskusliitto toivoo, että Suomi pikemminkin edistää EU:ssa käynnistynyttä Dublinin uusimista ja hakijoiden oikeusturvan parantamista kuin hidastaa kehitystä tai heikentää oikeusturvaa.

Resurssien lisääminen mm. edustajajärjestelmään (ehdotus 2.2.4)

Keskusliitto on seurannut edustajajärjestelmää sen alkuvaiheista saakka ja ollut mm. järjestämässä koulutustilaisuuksia edustajille ja pitää erittäin tärkeänä asian riittävää resursointia. Kun hakijamäärät kasvavat voimakkaasti, myös kustannukset kasvavat. Viime aikoina edustajien tehtävistä ja roolista on ollut keskustelua, jossa järjestöillä, edustajilla ja ministeriöllä ovat osittain erilaisia näkemyksiä. Lastensuojelun Keskusliitto on kiinnostunut kehittämään järjestelmää kokonaisuudessaan ja näkee tarpeen uudelle, riippumattomalle taholle, joka ottaisi vastuun edustajajärjestelmän toimivuudesta ja kehittämisestä.

Perheenyhdistäminen (2.3)

Kun hakijoita tulee enemmän, tulee myös perhesidehakemuksia enemmän, joten tällöin tarvitaan lisäresursseja. Resursointiin ja hakemusten käsittelyn tehostamiseen liittyvät ehdotukset tässä luvussa ovat erittäin kannatettavia. Viitaten jo alussa esitettyyn näkemykseen ihmisoikeuslinjauksien pysyvyydestä keskusliitto toteaa, ettei perhesidehakemusten määrän kasvun takia ei ole kuitenkaan perusteltua ryhtyä kiristämään perheenyhdistämistä. Prosessi on vaikea jo nykyisellään hakijan kannalta, vaikka Suomi on periaatteessa mallikkaasti kunnioittanut edelleen perheenyhdistämisoikeutta. Käytännön ongelmat kuitenkin pitävät toteutuneiden perheenyhdistämistapausten määrän kohtuullisena, kun kyse on konfliktien repimistä kehitysmaista. Jo haastatteluihin saapuminen Suomen edustustoihin voi osoittautua ylivoimaiseksi perheenkokoajan sukulaisille. Maahanmuuttovirasto onkin pyrkinyt ratkaisemaan perheenyhdistämiskäytäntöihin liittyviä ongelmia ja lisäämään resursseja (esim. lisähenkilöresurssin saaminen Addis Abeban lähetystöön projektin kautta), ja tätä kehitystä tulee tukea myös jatkossa.

Ehdotus puhuu ”kasvattilapsiongelmasta”. Kollektiivisista kulttuureista tulevien ihmisten perhekäsityksen ja meidän tiukan ydinperheen määritelmän yhteensovittaminen on haasteellista. Keskusliitto näkee, että lainsäädännön tiukentamisessa tulee olla pidättyväisiä (ehdotus 2.3.1). Lainsäädännön tulee jatkossakin mahdollistaa riittävä joustavuus, jottei luoda kohtuuttomia vaikeuksia kasvattilasten perheenyhdistämisessä.

Keskusliitto ei näe perusteita sille, että toissijaista suojelua saaville asetettaisiin vuoden asumisaikaedellytys. Ei ole mitään syytä hidastaa entisestään perheenyhdistämistä joidenkin kohdalla. Kotoutumisen hidastaminen pitkittämällä eroa perheestä on inhimillisesti kestämätöntä ja seuraukset voivat aiheuttaa jatkossa lisää kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollolle.

Väärien tietojen antaminen (2.3.2 ja 2.3.5) on harmillista, mutta siitä rankaiseminen voi olla kohtuutonta, etenkin alaikäisten kohdalla.  Väärien tietojen antamisesta Suomelle tai viranomaisille aiheutuvaa haittaa tulee tarkoin punnita suhteessa ihmisen, erityisesti lapsen oikeuteen perhe-elämään.  Lapset saattavat antaa vääriä tietoja, koska heitä on ohjeistettu, joskus jopa pelottelulla ja rangaistusten uhalla. Hakijaa tulee rohkaista antamaan oikeita tietoja ja auttaa ymmärtämään seuraukset väärien tietojen antamisesta. Ilman huoltajaa tulleiden kohdalla edustajilla on tässä merkittävä tehtävä, joka tulee ottaa huomioon edustajakorvauksia maksettaessa ja edustajan tehtävää muokattaessa.

Lastensuojelun Keskusliitto vastustaa ehdotusta, jonka mukaan täysi-ikäisyys määräytyisi päätöksentekohetken eikä hakemuksen jättöpäivän mukaan (2.3.6). On kohtuutonta, että lapsi voisi menettää oikeutensa saada perheensä maahan sen vuoksi, että viranomaispäätös kestää kauan.

Paluun ja palauttamisen edistäminen (2.4)

Palauttamisen kohdalla lapset ovat erityisasemassa. Lapsiperheiden kohdalla tulee aina voida soveltaa kokonaisharkintaa inhimilliset seikat huomioon ottaen. Ilman huoltajaa tulleita lapsia ei tule palauttaa lähtömaihin, joissa on meneillään konflikti. Lastensuojelun Keskusliitto toivoon, ettei Suomi edelleenkään harkitse ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten palauttamista Afganistaniin, Irakiin tai Somaliaan, vaikka aikuisten kohdalla päädyttäisiinkin rajattuihin palautusmenettelyihin riittävän turvallisiksi katsotuille alueille. Ennen kuin ilman huoltajaa tullutta lasta voidaan palauttaa, tulee lähtömaassa tehdä huolellinen selvitys siitä, olisiko paluu turvallista, missä ovat lapsen perheenjäsenet ja olisiko palauttaminen kokonaistilanne huomioiden lapsen edun mukaista. [6]


[1] Hallituksen esitys eduskunnalle eräiden tehtävien siirtämistä Maahanmuuttovirastoon koskevaksi lainsäädännöksi. Lastensuojelun Keskusliiton lausunto 29.1.2009.

[2]  Luustotutkimukset ilmeisesti antavat melko hyviä tuloksia pienillä lapsilla, mutta alkavat 16 ikävuoden jälkeen olla täysin epäluotettavia. Asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että 16–20 -vuotiaiden kohdalla testit antavat vain arvion iästä muutaman vuoden tarkkuudella. Juuri tuossa iässä testejä kuitenkin tarvittaisiin eniten, sillä sen ikäisiä tulee eniten hakemaan turvapaikkaa ilman vanhempiaan. Hammastutkimuksilla saadaan jonkin verran tarkempaa tietoa, mutta näissä ongelma on vertailuaineistojen puute lähtömaista, jolloin virhemarginaali on suuri.

[3] Vastuunmäärittämisasetuksen muuttamista koskeva ehdotus KOM(2008) 820 toisi toteutuessaan huomattavia parannuksia niin järjestelmän kuin hakijoiden kannalta.

[4] UNHCR Position On The Return Of Asylum-seekers To Greece Under The “Dublin Regulation”. United Nations High Commissioner for Refugees (UNHCR) 15 April 2008. http://www.unhcr.org.

[5] Unaccompanied Children in Greece. Human Rights Watch, 2008.  http://www.hrw.org.

[6] Ks. tarkemmin: Save the Children and The Separated Children in Europe Programme Position Paper on Returns and Separated Children, Separated Children in Europe Programme, 2004. (http://www.separated-children-europe-programme.org/separated_children/publications/reports/index.html)