Siirry sisältöön

Lausunto ulkoasiainministeriölle ja oikeusministeriölle valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta

Lausuntopyyntö 5.3.2009 valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa sen johdosta seuraavaa:

kansainvälisen toiminnan lähtökohdat

Keskusliitto pitää myönteisenä, että lapsen oikeudet on nostettu yhdeksi Suomen painopisteeksi kansainvälisessä toiminnassa. Vain kun lasten omiin oikeuksiin kiinnitetään erityishuomiota, voidaan taata lapsille kuuluvien erityisten, aikuisten oikeuksista poikkeavien oikeuksien toteutuminen. Keskusliitto korostaa kuitenkin, että asioiden, joita haluamme kansainvälisesti edistää, pitäisi olla kunnossa myös Suomessa ja siten näkyä vahvasti molemmissa osuuksissa:

Lapsiköyhyys

Lapsiköyhyys on taloudellisen laman vallitessa erittäin polttava kysymys. Keskusliitto kannattaa lapsen oikeuksien sisällyttämistä köyhyyden vähentämisen strategioihin, budjettitukeen ja muihin kehityspoliittisiin ohjelmiin. Esimerkkiä näyttäen olisi saman toistuttava myös kansallisissa sosiaalipoliittisissa strategioissa ja ohjelmissa, joissa tähän asti on vältetty lapsiköyhyyden käsittelemistä vedoten Suomen pieneen lapsiköyhyysprosenttiin Euroopan tasolla. Suomi ei esimerkiksi ole Euroopan komission toiveesta huolimatta ottanut lapsiköyhyyttä prioriteettialueekseen kansallisissa sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden raporteissa. Vuosien 1990 ja 2004 välisenä aikana maamme lapsiköyhyysaste nousi kuitenkin 4,9 prosentista 12,3 prosenttiin. Työttömyyden voimakas kasvu nykyisellä lamakaudella lisää edelleen köyhien lapsiperheiden määrää.

Lasten kuuleminen

Lasten ja nuorten osallistumisoikeuden edistäminen on kannatettava ja tärkeä lähtökohta Suomen linjauksissa. Suomella on jo nuorisoparlamenttien antamia hyviä kokemuksia nuorten osallistumisesta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kuitenkin lapsen oikeuksien sopimuksen määräaikaisraportoinnin maakohtaisissa suosituksissa toistuvasti huomauttanut lasten ja erityisesti pienten lasten osallistumisen ja kuulemisen puutteista. Lasten kuuleminen heitä koskevissa asioissa ei ole kunta- eikä valtiotasolla järjestelmällistä eikä jatkuvaa toimintaa.

EU:n turvapaikkapolitiikka ja ilman huoltajaa tulleet lapset

Euroopan unionilla on oleellinen toimivalta maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa. Keskusliitto toivoo, että hallitus linjaa selonteossa puolustavansa ilman huoltajaa tulleiden lasten oikeuksia EU-tasolla. Näitä lapsia koskevia säännöksiä on useissa direktiiveissä ja asetuksissa, mutta ne ovat hajallaan ja osittain keskenään ristiriitaisia. EU-tasolla tarvitaan kokonaisvaltaista ja lapsen aseman paremmin huomioivaa näkemystä. Se voisi toteutua, jos näiden lasten kohtelusta säädettäisiin direktiivillä.

Vastuunmäärittämisasetus on EU- ja kansallisella tasolla ongelmallinen sekä jäsenmaille että hakijoille. Hakijoilla ei välttämättä ole sidettä maahan, jossa hänen sormenjälkensä on tallennettu, ja jossa hän on saattanut hakea turvapaikkaa. Pakolaisjärjestöt Euroopassa kyseenalaistavat koko vastuunmäärittämisasetuksen, mutta Keskusliitto tuo tässä yhteydessä esille vain, että lasten palauttamisen käytäntöjä olisi tarkasteltava ja linjattava. EU-tasolla tarvitaan käytännön toimia, jotta palautusten toimeenpanossa voidaan huomioida lasten ja nuorten erityistarpeet. Tällä hetkellä järjestelmä ei toimi eikä lapsia ohjata palvelujen piiriin palautusten yhteydessä, vaan he joutuvat monessa jäsenmaassa selviytymään yksin ilman minkäänlaisia tukipalveluja. Tilanne saa lapsen tai nuoren helposti lähtemään uudelleen turvapaikanhakuun.

Poikien ympärileikkaus

Edellisten näkökohtien lisäksi keskusliiton mielestä kohtaan lasten oikeudet on lisättävä poikien ympärileikkaus.

Ihmisoikeuksien kannalta kestävä suunta on, että lasten, myös poikien, oikeudet suojataan terveydelle haitallisia perinnäistapoja vastaan, niin kuin YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää. Ympärileikkaus on haitallinen perinnäistapa, joka vaurioittaa pojan sukupuolielintä ja asettaa pojan tarpeettomaan terveydelliseen vaaraan. Leikkauksella on merkitystä koko hänen myöhemmälle sukupuolielämälleen.

Uskonnollisen tai muun perinteen suojelu ei voi mennä poikien henkilökohtaisten ja yksilöllisten ihmisoikeuksien edelle. Ilman perinteen painetta ei lapsen sukupuolielinten leikkaamista hyväksyttäisi, kuten tyttöjen ympärileikkausten kriminalisointi Euroopassa osoittaa. Tilanne, jossa perinnäistavan sallitaan jatkua, ei ole lapsen ihmisoikeuksien kannalta tyydyttävä.

Ihmisoikeustyössä ongelmaan on kiinnitettävä erityistä huomiota ja systemaattinen valistustyö tästä poikalapsen terveyttä vahingoittavasta traditiosta luopumiseksi ja sen selkeäksi kriminalisoimiseksi on aloitettava. Suomen on oltava aloitteellinen tukiessaan Euroopan neuvoston kampanjaa ”Europe for and with Children” ja pyrittävä vaikuttamaan siihen, ettei poikien ympärileikkausta hyväksyttäisi. Kampanjan toimintaohjeet korostavat kaiken ja kaikissa konteksteissa tapahtuvan väkivallan torjumista ja väkivallan käsittämistä kokonaisvaltaisesti.

II Kotimaisen osuuden kommentit

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa nostaa kotimaisen osuuden teemoista esille erityisesti turvapaikanhakijalasten aseman. Tämän lisäksi keskusliitto viittaa kansainvälisessä osuudessa esille tuomiinsa näkökohtiin poikien ympärileikkauksista. Kotimaisen ihmisoikeustyön näkökulmasta keskusliitto huomauttaa, että poikien ympärileikkausta koskevassa korkeimman oikeuden ratkaisussa on asetettu uskonnollisen perinteen suojelu poikien henkilökohtaisten yksilöllisten ihmisoikeuksien edelle. Keskusliitto ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriö aloittaa systemaattisen valistustyön poikien ympärileikkauksista luopumiseksi.

Ilman huoltajaa tulleiden lasten asema on kriittinen

Selontekoluonnos linjaa pakolais- ja turvapaikkakysymyksissä lasten oikeudet naisten oikeuksien ohella keskeisiksi ja nostaa kansallisessa osuudessa ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijalasten aseman erikseen esille. Keskusliitto pitää tätä tärkeänä ja painottaa, että näistä lapsista on nyt otettava poliittinen vastuu korkealla tasolla.

Taustalla on paitsi tämän ryhmän haavoittuva asema myös se, että näiden lasten asema on nyt ajankohtainen sekä EU:n tasolla että Suomessa. Tilanne Suomessa on muuttunut oleellisesti, koska vuonna 2008 turvapaikanhakijalasten määrä seitsenkertaistui. Hakijoita oli maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan 706. Suomesta ilman huoltajaansa turvaa hakevien määrä on nyt ensi kertaa samalla tasolla kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Äkillinen hakijamäärän kasvu aiheuttaa suuria haasteita vastanottojärjestelmälle, jossa toteutetaan parhaillaan suuria hallinnollisia muutoksia. Monet tahot ovat nyt huolissaan järjestelmän toimivuudesta. Järjestöt ovat aiemmin yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa esittäneet huolensa pakolaisten perheenyhdistämiseen liittyvistä käytännöistä, mutta nyt myös vastaanottojärjestelmä on vaikeuksissa.

Hakijamäärän kasvu haastaa koko järjestelmän

Hakijamäärän voimakas kasvu on heikentänyt palvelujen laatua. Lapsia hoitavat yksiköt ovat täynnä ja lapsia on jouduttu majoittamaan jopa hotelleihin. Suurin osa lapsista on tullut aseellisten selkkausten keskeltä Somaliasta, Irakista ja Afganistanista. Heillä on taustansa vuoksi erityisiä lastensuojelullisia tarpeita, mutta heille pystytään tarjoamaan vain vähimmäispalvelut, ja niidenkin järjestämisessä on vaikeuksia. Lapset joutuvat odottamaan terveystarkastukseen pääsyä eivätkä saa tarvitsemiaan terapiapalveluja. Kouluun pääsyä he joutuvat odottamaan pahimmillaan useita kuukausia.

Määrän kasvu näkyy myös turvapaikkaprosessissa. Käsittelyajat pitenevät, ja pitkään tehty työ prosessin kehittämiseksi lapsiystävälliseksi on vaarassa. Tilannetta pahentaa entisestään, että kunnat ovat olleet jo pitkään haluttomia ottamaan vastaan pakolaisia, muun muassa koska valtion kunnille maksamien korvausten taso on pysynyt ennallaan vuodesta 1993. Vastaanottokeskuksissa asuu myös ilman huoltajaa tulleita alaikäisiä, jotka ovat saaneet oleskeluluvan, mutta eivät pääse aloittamaan kotoutumista ilman kuntapaikkaa.

Koska valtaosa hakijoista tulee vaikeilta kriisialueilta, on ilmeistä, että he voivat jäädä maahan. On lyhytnäköistä jättää hyödyntämättä maahantulon jälkeistä motivaatiota opiskeluun ja kotoutumiseen. Kotoutumisen viivästymisellä voi olla seurauksia, jotka näkyvät myöhemmin yksilötasolla pahoinvointina sekä yhteiskunnan tasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen menojen kasvuna. Selontekoluonnoksessa mainitaan, että lastensuojelun jälkihuoltoon verrattavista toimista kunnille aiheutuvien kustannusten korvaaminen on haaste. Asia on ollut vuosia tiedossa, ja se on tuotu esille myös molemmissa selonteoissa, jotka hallitus on antanut eduskunnalle kotouttamislain toimeenpanosta.

Poliittisella tasolla tarvitaan selkeitä linjauksia

Julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella voidaan pelätä, että asenneilmapiiri on kiristymässä. Myös ilman huoltajaa tulleiden lasten vastaanottoon ja turvapaikkaprosessiin kohdistuu paineita, jotka saattavat huonontaa näiden lasten asemaa. Erityisesti suhtautuminen 16–18-vuotiaisiin poikiin, joita suurin osa hakijoista ymmärrettävistä syistä on, saattaa muuttua hyvin kielteiseksi. Joukossa on aina jonkin verran täysi-ikäisiä, jotka esiintyvät alaikäisinä. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa kaikkien nuorten hakijoiden uskottavuutta horjuttavan ennakkoasenteen kehittymiseen. Ikä pyritään selvittämään lääketieteellisin menetelmin, joskaan tarkkaa ikää nuorten kohdalla ei aina saada näinkään selville. Iänmääritystesteillä voi olla kuitenkin väärällä iällä esiintymistä ehkäisevä vaikutus. Ongelmana on, että testejä on käytetty jo pitkään ilman säädöspohjaa. Ulkomaalaislakiin tulisikin pikaisesti valmistella säännökset iänmäärityksestä.

Keskusliiton mukaan ihmisoikeusselontekoon olisi linjattava, että Suomi aikoo noudattaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja oman perustuslainsa velvoitteita syrjimättömyydestä, eikä tingi näiden lasten vastaanoton palvelutasosta hakijamäärien kasvun takia. Sinä aikana, jonka nämä lapset ovat Suomessa, heitä tulee kohdella ennen kaikkea lapsina, olipa heidän oleskelunsa maassa pysyvää tai väliaikaista. Heidän maahanmuuttoon liittyvä statuksensa tulisi olla toissijainen, vaikka se käytännössä vaikuttaa heidän kohteluunsa. Norjassa alle 15-vuotiaiden nuorten vastaanotto siirrettiin lastensuojeluviranomaisille. Myös Suomessa tulisi suunnitella vastaanottojärjestelmän tulevaisuutta vahvasti lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta, ja Norjan vastaanottomallin soveltuvuutta Suomeen olisi syytä selvittää.

Dublin-palautukset tarkkailuun

On huolestuttavaa, että viranomaiset voivat toimittaa alaikäisen nuoren lentokoneeseen ilman, että kukaan on vastuussa palauttamisen seurauksista. Kreikkaan palautuksista onkin viime aikoina pidättäydytty, mutta ongelmia on myös monissa muissa maissa, kuten Maltalla ja Italiassa. Nyt olisi tärkeä selvittää, voisiko ulkoasiainministeriö yhdessä lähetystöjen kanssa luoda järjestelmän, jonka avulla lapset voitaisiin ohjata palvelujen piiriin palautuksen jälkeen.