Siirry sisältöön

Lausunto vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportista stm selvityksiä 2009:17

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön luomista Suomeen.

Muistiossa ja siihen liittyvässä lakiesityksen muotoon kirjoitetussa ehdotuksessa esitetään, että alaikäisten tutkimukset ja hoidot rajataan terveydenhuollon henkilöstön tehtäväksi silloin kun hoitoon ei ole hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumusta. (23 a §, 1. mom. kohta 2). Tämän lisäksi oikeus hoitaa henkilöitä, jotka ovat raskaana, joille on tehty elinsiirto, tai joilla on vakava sairaus, rajataan vain terveydenhuollon henkilölle, ellei hoitoa tehdä yhteistyössä lääkärin kanssa.

Turvaako vanhempien vastuulle jättäminen lapset riittävästi?

Muistion perusteluissa todetaan “Alaikäisen henkilön tutkimista tai hoitamista koskevan rajoituksen on tarkoitus suojata lapsia ja nuoria. Huoltajan tai muun laillisen edustajan tehtävänä on päättää, onko kyseessä oleva hoito lapsen tai nuoren edun mukaista ja mitkä ovat hoitoon liittyvät mahdolliset riskit. ” (s. 81)

Esityksessä jätetään alaikäisen hoidosta päättäminen vanhempien tehtäväksi. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ole edellytyksiä arvioida erilaisiin tarjottaviin hoitoihin liittyviä haittoja ja riskejä eikä niistä odotettavissa olevia hyötyjä. Tämä on esityksen keskeinen ongelma.

Rajoituksen tarkoitus on oikea ja hyväksyttävä. Ongelmana on, turvaako rajoitus alaikäiset vaaralliselta puoskaroinnilta tai lääketieteellisen hoidon laiminlyönniltä.

Asiasta aiemmin pyydetyissä lausunnoissa ovat monet tahot pitäneet suurimpana riskinä tieteeseen perustuvista hoidoista luopumista tai niiden viivästymistä vaihtoehtohoitojen vuoksi.

Lapsista ja vaihtoehtohoidoista kokonaisarviointi

Toinen ongelma liittyy lapsia koskevan kokonaispohdinnan puuttumiseen. Muistiossa on nostettu erillisen tarkastelun kohteeksi muun muassa (kohta 5.2.2. 1.) hoidotta jääminen ja hoidon viivästyminen, (kohta 5.2.2. 2.) hoidon aiheuttama sairauden paheneminen tai haittavaikutukset, vaihtoehtohoidot mielenterveysongelmissa, manipulaatiohoidot ja akupunktio, (kohta 5.2.2. 3.) hypnoosin ja suggestoterapian käyttöön liittyvät erityisongelmat ja (kohta 5.2.2. 4.) markkinointiin liittyvät potilasturvallisuusongelmat.

Muistiossa ei lasten hoitoihin liittyviä kysymyksiä ole käsitelty systemaattisesti.  Lasten hoitoihin liittyvät ongelmat olisivat ansainneet perusteellisen periaatteellisen pohdinnan oman otsikkonsa alla. Tavoitteena tulee olla se, että jokainen lapsi vanhempiensa valveutuneisuudesta ja tietotasosta riippumatta saisi parhaan mahdollisen tieteelliseen tutkimukseen perustuvan hoidon.

Sen lisäksi, että lasten vanhempien mahdollisuus arvioida hoidoista tarjottuja tietoja ei välttämättä riitä lapsen suojaamiseen haitallisilta toimenpiteiltä, liittyy lasten erityisasemaan muitakin ongelmia.

Eräs ongelma on se, että vaihtoehtohoitojen ja lääketieteeseen perustuvan hoidon välinen raja ei aina ole selkeä vaan muuttuu ajan myötä. Tutkimuksen edetessä jotkut hoitomuodot osoittautuvat vanhentuneiksi ja uusiin verrattuna haitallisiksi. Siitä huolimatta niitä saatetaan käyttää ja osa hoitojen antajista pyrkii pitämään asemastaan kiinni.

Ongelmia lasten hoidoissa on myös niissä tapauksissa, joissa lapselle halutaan tehdä traditioiden vuoksi terveyden kannalta haitallisia ja lapsen koskemattomuutta loukkaavia operaatioita tai hoitoja. Tällaisia ovat mm. lasten ympärileikkaus, toimivien hoitojen kieltäminen uskonnollisten tabujen vuoksi. Ongelmia voi olla myös seksuaaliterveyteen ja -valistukseen liittyvissä kysymyksissä.

Keskusliitto katsoo, että lasten asema vaihtoehtohoidoissa on turvattava siten, että alaikäisen lapsen vaihtoehtohoidon on aina tapahduttava lääkärin valvonnassa.

Keskusliitto esittää, että perustetaan erillinen lasten asemaa terveydenhuollossa ja vaihtoehtohoitojen piirissä käsittelevä työryhmä. Työryhmän tehtävänä olisi laatia lakiesitys siitä, missä tilanteissa lapsen hoitoa koskevat päätökset voidaan tehdä vastoin vanhempien tahtoa ja missä tilanteissa niin ei voida menetellä.

Työryhmän tulisi tarkastella myös muita mahdollisia lasten asianmukaisen hoidon esteitä, joista osa liittyy erilaisiin perinteisiin ja osa juontanee juurensa haaveellisesta toiveesta palata puhtaaksi ja luonnonmukaiseksi miellettyyn elämäntapaan, johon ei kuulu tiede eikä tekniikka.

Fasilitaatio

Lakiesitys säätelee hoitojen lisäksi myös tutkimuksia. Muistiossa puhutaan (s. 81) hypnoosin vaaroista tilanteissa, joissa yritetään palauttaa kadonneiksi oletettuja muistikuvia. Hypnoosin ja erilaisten terapioiden yhteydessä tapahtuneet muistinpalautusyritykset ovat synnyttäneet  valemuistoja ja perusteettomia hyväksikäyttösyytöksiä.

Muistiossa olisi syytä tuoda esiin myös fasilitoinnin (facilitated communication) vaarat.  Termi on suomennettu tuetuksi kirjoittamiseksi tai tuetuksi kirjoittamisen harjoitteluksi. Fasilitoinnissa tukihenkilö pitää tuettavan kädestä kiinni tämän sormien osuessa näppäimistöön.

Menetelmä on kutsuttu eri nimillä, mutta siihen on toistuvasti liittynyt joko avoin väite tai implisiittinen oletus siitä, että vaikeasti kehitysvammaiset henkilöt ilman mitään edeltävää harjoitusta yllättäen kykenisivätkin kirjoittamalla ilmaisemaan itseään. Kyse on tosiasiassa niin sanotusta automaattikirjoituksesta, jossa avustaja tiedostamattaan ohjaa tuettavan henkilön kättä. Menetelmän ongelmallisuuden käsittämistä on hämärtänyt se, että tuettua kirjoittamista on käytetty myös henkilöillä, jotka kykenevät oppimaan kirjoituksen ja itse ohjaamaan kättään.

Vaara liittyy vammaisen identiteetin anastamiseen. Hänen nimissään esitetään väitteitä ja vaatimuksia, jotka saattavat tosiasiassa heikentää hänen elämänsä laatua ja jopa saattaa käyntiin rikossyytteitä. Lastensuojelun Keskusliiton toimistoon on tullut yhteydenotto tapauksessa, jossa menetelmällä luotujen väitteiden avulla estettiin asuntolaan sijoitettua vammaista nuorta tapaamasta perhettään ja perhettä ottamasta häntä luokseen viikonlopuiksi ja perhejuhlien ajaksi.

Säännöksissä tulisikin rajata tuetun kirjoittamisen käyttö siten, että fasilitoimalla saatuja väitteitä ei saa käyttää sellaisten henkilöiden nimissä, jotka eivät kykene kontrolloiduissa testissä osoittamaan, että tuotettu teksti todella on heiltä lähtöisin.

 

Mostert MP (2001). ”Facilitated communication since 1995: a review of published studies”.  J Autism Dev Disord 31 (3): 287–313.

Saloviita, Timo & Sariola, Heikki  (2003). Authorship in Facilitated Communication: A Re-Analysis of a Case of Assumed Representative Authentic Writing. Issn: 0047-6765 Journal: Mental Retardation Volume: 41 Issue: 5 Pages: 374-379

Saloviita, Timo & Sariola, Heikki: Tuomas Alatalon tapaus. Esimerkki fasilitaation vaaroista.  http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-4salo.html