Siirry sisältöön

Lausunto valtion kotouttamisohjelmasta vuosille 2016-2019

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua vielä valtion kotouttamisohjelmasta 2016–2019, vaikka alkuperäinen lausuntopyyntö ei tullutkaan keskusliitolle tai muille lapsi- ja perhejärjestöille.

Tämän kertainen kotouttamisohjelma on siinä mielessä erityinen, että se ei pohjaudu Eduskunnan käsittelemään selontekoon. Viime hallituskaudella Valtioneuvoston selonteko maahanmuuttopolitiikasta jäi antamatta Eduskunnan ilmoitettua, ettei se ehdi käsitellä selontekoa, mikä oli valitettavaa. Suomi elää maahanmuuttoon liittyvää murrosta, jossa olisi tärkeää, että valtio ottaa johdonmukaisesti kokonaisvastuun tilanteesta ja että politiikkaa ohjaavat yhteisesti sovitut periaatteet, jotka pohjautuvat suunnitelmallisesti kerättyyn tietoon. Maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan tiedon merkitys on noussut Suomen kohdattua totuttua laajamittaisempaa muuttoa.

Tällä hetkellä poliittisesta puheesta saa sellaisen kuvan, että ainoa tapa toteuttaa suunnitelmallista ja hallittua maahanmuuttopolitiikkaa on sulkea rajat niin pitkälti kuin mahdollista. Sen sijaan, että keskitytään luomaan uhkakuvia ja etsitään aina uusia keinoja kiristää maahanmuuttopolitiikkaa, tulisi nyt yhdistää voimia niin, että uudet tulijat saadaan kotoutettua ja heidän potentiaalinsa käyttöön. Viime vuoden lopussa käydyn selonteon valmisteluprosessi ja selontekoa varten kootusta aineistosta tehty raportti osoittaa, miten kahtiajakautunut maahanmuuttohallinto on. Yhtäällä on hallinnonala, jossa korostuu turvallisuus ja maahanmuuton rajoittaminen, ja toisaalla maahanmuuttajien työllistymiseen ja kotouttamiseen ja hyviin etnisiin suhteisiin tähtäävä hallinnonala. Yhteisten linjojen löytäminen ei ole helppoa, mutta maahanmuuttopolitiikan kokonaisuuden kannalta olisi tärkeää löytää koherenssi näiden politiikkojen välille.

Kotouttamisohjelmaluonnos on varsin onnistunut tavoitteiden ja linjausten koonti ja sisältää paljon kannatettavia toimenpide-ehdotuksia. Dokumentin yleisluontoisuudesta johtuen jäävät jotkut aihealueet kuitenkin vähälle huomiolle. On luonnollista, että työvoimapoliittiset ja koulutukseen liittyvät kysymykset saavat paljon huomiota, mutta lasten, nuorten ja perheiden kotouttamisessa sosiaalitoimella on merkittävä osuus. Sosiaali- ja terveysministeriön osuus ei juuri näy ohjelmassa. Onkin erittäin tärkeää, että ohjelman linjausten ja ehdotusten toteutumisen seurantaan ja poikkihallinnolliseen työhön panostetaan koko ohjelmakauden ajan.

Kiristynyt ilmapiiri vaatii tehokkaita toimia

Ajattelu, jossa maahanmuuttajat nähdään taakkana, on valitettavan yleinen kaikilla tasoilla. On ongelmallista, että valtiovalta lähettää jatkuvasti ristiriitaisia viestejä: toisaalta vakuutetaan ponnisteltavan vihapuheen ja kielteisen asenneilmapiirin kitkemiseksi sekä korostetaan maahanmuuton tarpeellisuutta kantaväestön huolestuttavan ikärakenteen ja huoltosuhteen vääristymän vuoksi. Samaan aikaan yritetään torjua maahanmuuttoa inhimillisesti kestämättömin ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteita haastavin toimin. Se näyttäytyy erityisen kylmänä turvapaikka-poliittisissa linjauksissa tai perheenyhdistämisen tiukentamiseen tähtäävissä hallituksen esityksissä.

Kotouttamisohjelman yhdenvertaisuuden edistämiseen ja hyviin etnisiin suhteisiin tähtäävät toimenpiteet ovat näin tulleet entistäkin tärkeämmiksi, ja niihin tulee saada myös riittävät resurssit. Kotouttamisohjelmalla tulee tältä osin olemaan varmasti paljon kosketuspintaa valmisteilla olevan perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman kanssa. Em. ohjelman yksi keskeinen painopiste tulee todennäköisesti olemaan ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus. Keskustelukulttuurin kehittäminen ei ole tarpeen ainoastaan kansalaisten keskuudessa, vaan myös valtionhallinnon tasolla. Ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen kehittäminen ei ole vain koulutusjärjestelmän haasteena, vaan koskee kaikkia hallinnonaloja.

Kuten ohjelmassa tuodaan esille, kotouttamispolitiikkaan vaikuttaa viime vuonna alkanut voimakas turvapaikanhakijoiden määrän kasvu. Vaikka suurin osa tulee saamaan kielteiset päätökset, muuttaa tilanne silti maahanmuuttajien väestörakennetta niin, että pakolaisten osuus kasvaa. Pakolaisväestön väestörakenne puolestaan on erityinen, kun tulijoista valtaosa on miehiä, ja monet heistä nuoria. Perheenyhdistämisen vaikeus ja erityisesti meneillään oleva kriteereiden tiukentaminen tulee pitämään huolen siitä, että hyvin harva näistä miehistä saa perhettään Suomeen. Heidän siteensä omaan perheeseen ja sukuun katkeavat. Perhe on kuitenkin kotoutumisen tärkeä, ellei välttämätön elementti. Olisi syytä analysoida huolella yhden muuttajaryhmän vääristyneen väestörakenteen vaikutukset paitsi näiden yksilöiden, myös yhteiskunnan kannalta. Tulisi myös varautua riittävien resurssien varaamisesta kotouttamisesta vastaavien viranomaisille. Kotouttamiseen käytetyt panostukset säästävät tulevaisuudessa kustannuksia. Tässä mielessä 36. toimenpide-ehdotus on erittäin tervetullut ja saa toivottavasti jatkossa painoarvoa (Arvioidaan pakolaisten perheenyhdistämisjärjestelmän uudistamistarpeet).

Lasten ja nuorten kotouttaminen on poikkihallinnollista yhteistyötä

Keskusliitto panee merkille, ettei kotouttamisohjelmassa juuri mainita kotoutumissuunnitelmia. Selonteon sijaan valmistuneessa raportissa Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011–2014 kävi ilmi, että lasten ja nuorten kotouttamissuunnitelmat eivät ole toimineet käytännössä, ja niitä on tehty vähän. Raportissa pohdittiin, onko tämä kuitenkaan ongelma, kun lapsille ja nuorille tehdään muita suunnitelmia, kuten varhaiskasvatussuunnitelma, opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, lastensuojelun asiakassuunnitelma, vammaispalvelun palvelusuunnitelma tai jälkihuoltosuunnitelma. Missään näistä suunnitelmista ei kuitenkaan käsitellä kotoutumista kokonaisuutena. Kokoavalla, eri toimijoiden yhteistyötä ja asiakaslähtöisyyttä korostavalla suunnitelmalla on varmasti paikkansa. Raportti toteaa, että ”Harkittavaksi kuitenkin jää, onko alaikäisen ja perheen kotoutumissuunnitelma työvälineenä toimiva ja pitäisikö lapsiin ja nuoriin liittyvää suunnittelutyötä yhtenäistää ja ohjeistaa uudella tavalla niin, että myös kotoutumiseen liittyvät erityiskysymykset tulisivat osaksi yhteistä suunnitelmatyötä.” Käsillä oleva kotouttamisohjelma sivuaa varsin ohuesti näitä kysymyksiä, etenkin lasten ja nuorten osalta. Niitä voitaisiin tuoda tarkemmin esille esimerkiksi kappaleessa Tavoitealue III poikkihallinnollisen yhteistyön tehostamisesta.

Keskusliitto on huolissaan viime vuonna tapahtuneen voimakkaan turvapaikanhakijamäärän kasvun aiheuttamasta tilanteesta etenkin ilman huoltajaansa tulleiden lasten osalta. Vastaanotossa on tapahtunut niin suuria muutoksia, että on vaikea saada kokonaiskuvaa vastaanoton tasosta. Kun hakijaruuhka on nyt hiukan tasoittunut, voidaan toivottavasti arvioida vastaanottopalveluiden laatua. Uusi tilanne on tuonut esiin järjestelmän heikot kohdat, kuten edustajajärjestelmän puut-teellisuuden. Vastaanotossa on nyt myös paljon uusia toimijoita ja erilaisia käytäntöjä.

Keskusliitto on jo vuosia tuonut esille kantanaan, että ilman huoltajaa tulleiden lasten vastaanottoon tulisi saada enemmän lastensuojelun näkemystä ja kokonaisvaltaista otetta. Lasten vastaanotto ja kotoutuminen tulisi olla yhtenäinen kokonaisuus, jossa kotoutumista tukeva toiminta alkaa jo vastaanottovaiheessa. Tavoitealue IV nostaa esille ilman huoltajaa tulleiden lasten määrän voimakkaan kasvun. Todetaan, että ”valtio varmistaa edellytykset riittävän huollon ja hoivan järjestämiseksi vastaamalla kotoutumislain mukaisesti kustannuksista täysimääräisesti 22 ikävuoteen saakka.” Keskusliitto huomauttaa, että on tärkeää varmistaa, että kunnat myöskin käyttävät tätä mahdollisuutta. Tähän saakka esimerkiksi nuorten jälkihuollon toimenpiteiden käytöstä ei ole koot-tua tietoa. Valtion tulisi seurata, miten paljon palveluja järjestetään, ja kannustaa kuntia aktiivisesti tarjoamaan palveluja itsenäistyville nuorille. Turvapaikanhakijamäärän kasvun myötä kunnissa on pian paljon nuoria, jotka eivät ole vielä oleskeluluvan saatuaan valmiita itsenäiseen elämään. Keskusliitto toivoo, ettei tätä asiaa sivuutettaisi pelkällä maininnalla kotoutumislain mukaisten korvaus-ten mahdollisuudesta.

Kotouttamisohjelmaluonnos tuo ansiokkaasti esille huolestuttavan tilannekuvan maahanmuuttaja-taustaisten nuorten kantaväestöä heikommasta koulumenestyksestä ja vaikeuksista jatkaa toisen asteen opintoihin. Lastensuojelun Keskusliitto kuitenkin esittää huolenaan, riittävätkö esitetyt toimenpiteet muuttamaan tilannetta. Tässä kohdassa resursseja listattaessa viitataan ainoastaan ESR-rahoitukseen. Hankeluontoinen lähestymistapa vaikuttaa hieman huolestuttavalta, sillä tähän polarisoitumiskehitykseen on puututtava riittävän voimakkain toimenpitein.