Siirry sisältöön

Lausunto Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista 2016

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden rakenteen ja kokonaisuuden kehittämisen suunta on hyvä. Perusteita on valmisteltu linjassa esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien kanssa ja ne muodostavat luontevan kokonaisuuden sekä joustavan kasvun ja oppimisen polun varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen. Samalla varhaiskasvatuksen erityispiirteet on huomioitu ja kokonaisuutta pyritty rakentamaan varhaiskasvatuslain laajojen tavoitteiden mukaisesti. On ilahduttavaa, että perusteita työstettäessä on hyödynnetty uusimpien tutkimus- ja kehittämistyön tuloksia ja muun muassa lasta kunnioittava ja lapsilähtöinen lähestymistapa välittyy läpi tekstin. Myös varhaiskasvatuksen merkitys lapsen kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille on tuotu hyvin esiin. Huhtikuussa 2016 annettujen palautteiden pohjalta kokonaisuutta on edelleen kehitetty ja lukujen rakenteet ovat selkeytyneet ja ne muodostavat aiempaa loogisemmat kokonaisuudet. Kokonaisuutta on myös muokattu niin, että se vastaa aiempaa paremmin varhaiskasvatuksen moninaisuuteen voimassa olevan lain mukaisesti.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ensimmäinen luku tiivistää hyvin perusteiden merkityksen ja kolmiosaisen rakenteen. Paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman merkitys korostuu läpi tekstin ja myös yhteistyön merkitys on tuotu hyvin esiin. Yhteistyö niin opetus-, kulttuuri- ja vapaa-ajan toimijoiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa edesauttaa sitä, että lasten ja perheiden hyvinvointia edistävää työtä ohjataan, johdetaan ja kehitetään yhteistuumin. Keskusliitto pitää perusteltuna, että myös lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa käsittelevässä tekstissä korostettaisiin nykyistä vahvemmin yhteistyön merkitystä. Suunnitelman laatimisesta vastaa lastentarhanopettaja, mutta samalla on keskeistä, että prosessissa hyödynnetään koko tiimin havaintoja ja näkemyksiä. Jaetut havainnot tukevat ja toisaalta myös monipuolistavat näkemystä lapsen kasvusta ja kehityksestä.

On hienoa, että perusteissa huomioidaan ihmisoikeussopimukset varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavina velvoitteina (luku 2.1). Lastensuojelun Keskusliitto muistuttaa, että ihmisoikeussopimukset ovat kokonaisuus. Lapsen ihmisoikeuksien lähtökohtana on se, että kaikki ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti lapselle. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen, joka on tärkein lasten ihmisoikeuksia turvaava sopimus, lisäksi lapsia suojaavat siis kaikki ne ihmisoikeudet, jotka sisältyvät yleisiin ihmisoikeussopimuksiin eikä yleisiin ihmisoikeussopimuksiin ole asetettu ikärajoja. Lisäksi useissa ihmisoikeussopimuksissa on lapsia tai alaikäisiä koskevia erityisiä mainintoja tai nimenomaisesti lapsille turvattuja oikeuksia. Lastensuojelun Keskusliitto pitää perusteltuna, että näkökulma ihmisoikeussopimusten muodostamasta kokonaisuudesta tuotaisiin tekstissä esiin. Lisäksi keskusliitto pitää perusteltuna, että yksittäisistä ihmisoikeussopimuksista mainittaisiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lisäksi myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus.

Perusteluonnoksessa kuvattu varhaiskasvatuksen arvoperusta (luku 2.4) on kannatettava ja kaikki mainitut osa-alueet sen keskeisiä osia. Tekstissä on kuitenkin tiettyä päällekkäisyyttä, sillä mm. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeiset periaatteet ja sen sisältöjä on löydettävissä lähes jokaisen otsikon alta. Lastensuojelun Keskusliitto esittää harkittavaksi luvun rakenteen selkiyttämistä niin, että luvun alussa tuotaisiin esille se mihin arvoperusta pohjautuu ja mikä on sen keskeinen viitekehys. Tämän jälkeen voitaisiin avata arvoperustaa ja sen sisältöä laajemmin kuten tekstissä on nytkin tehty. Tämä voisi selkeyttää rakennetta ja poistaa tiettyä päällekkäisyyttä.

Toimintakulttuuria käsittelevässä luvussa (luku 3) on kattavasti käsitelty niin johtajan ja johtamisen kuin koko yhteisön merkitystä toimivan ja osallistavan toimintakulttuurin näkökulmasta. Toimintakulttuuria siirtävän luvun alle on myös siirretty kokonaisuudessaan yhteistyötä varhaiskasvatuksessa käsittelevä alaluku. Sinänsä siirto voi olla perusteltu, mutta samalla Lastensuojelun Keskusliitto esittää harkittavaksi, tulisiko yhteistyöstä mainita nykyistä laajemmin myös luvussa 2.1, jossa käsitellään varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavia velvoitteita. On keskeistä, että tarvittaessa varhaiskasvatuksen käytettävissä on laaja monialainen osaaminen ja asiantuntemus. Parhaimmillaan monialainen yhteistyö takaa tarvittavan tuen lapselle sekä huomioi perheen tilanteen ja olosuhteet.

Perusteluonnoksessa korostetaan inkluusion periaatetta (luvut 5.1 ja 3.1). Periaate on keskeinen, mutta samalla se edellyttää, että lapset saavat yksilöllisesti tarvitsemansa tuen ja tuen tarve myös huomioidaan lapsiryhmiä muodostettaessa. Samoin on ensiarvoisen tärkeää, että niin lapset kuin vanhemmat osallistetaan heidän tosiasiallisen osallistumisensa mahdollistavilla tavoilla. Tämä tarkoittaa mm. kohtuullisia mukautuksia, joilla tarkoitetaan YK:n vammaisten henkilöiden yleissopimuksen mukaan tarvittaessa yksittäistapauksissa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta, ja joilla varmistetaan vammaisten ihmisten mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Keskusliitto pitää tärkeänä, että tämä keskeinen käsite tuodaan perustetekstissä esiin. Lisäksi perusteissa tulee nykyistä paremmin huomioida ne lapset, jotka eivät kommunikoi puheella vaan käyttävät kommunikaatioon erilaisia tapoja tai apuvälineitä (luku 4.6).

Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että perusteluonnoksessa mainitaan seksuaalikasvatuksen käsite. Tekstissä on jo nyt tuotu hyvin esille mm. seksuaalikasvatuksen eri osa-alueita, mutta käsitettä itsessään ei mainita. Käsitteen lisääminen perusteisiin on perusteltua, jotta tähän ammattilaisia usein askarruttavaan ja heidän usein vaikeaksikin kokemaan asiaan saataisiin valtakunnallista ohjeistusta ja koulutusta (luvut 2.7 ja 4.5).

Lausunto kokonaisuudessaan