Siirry sisältöön

Perhe on kotoutumisen perusta

Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sisäasiainministeriölle

Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategia

Työryhmän tavoite nostaa maahanmuuttokysymykset näkyvästi yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun on kannatettava. Jo useamman hallituksen aikana on tehty maahanmuuttopoliittinen ohjelma, mutta maahanmuuttopolitiikan tekeminen ei ole ollut pitkäjänteistä, vaan sitä ovat leimanneet eritoten turvapaikkapolitiikkaan ja perheenyhdistämiseen liittyvät yksittäiset lakimuutokset.

On hyvä, että saadaan aikaan hallituskauden ylittävät, valtioneuvoston vahvistamat linjaukset maahanmuuttopolitiikalle.

Työryhmän ehdotus visiona ja strategiana on kuitenkin hyvin yleisellä tasolla. Tämä korostaa strategian jälkeen laadittavan toimenpideohjelman merkitystä. Ohjelman laatimiseen toivottavasti paneudutaan riittävästi ja sellaisella aikataululla, että kansalaisyhteiskuntakuuleminen toteutuu.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää työryhmän ehdotusta maahanmuuttopoliittisista suuntaviivoista seuraaviksi vuosiksi linjakkaana ja pääosin hyvänä. Se haluaa nostaa esiin muutaman seikan:

  • Strategian tulisi painottaa selvemmin, että perheenjäsenten maahantuloa tulee helpottaa. Perhe on kotoutumisen perusta niin työntekijöille kuin kansainvälistä suojelua saavillekin.
  • Strategian ja sitä seuraavan toimintaohjelman tulee vastata ajankohtaisiin haasteisiin liittyen ilman oleskelulupaa maassa olevien oikeuteen saada välttämättömät palvelut.
  • Käännyttämiseen tulee saada entistäkin parempi sääntely ja inhimilliset käytännöt; strategia painottuu enemmän maasta poistamisen tehokkuuteen.
  • Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisen ehkäisy täytyy nostaa strategiaan mukaan.

1. Perheen merkitys tunnustettava myös suojelua saaneiden kohdalla

Perheenyhdistäminen on yksi tulevan maahanmuuttopolitiikan kulmakivi ja ansaitsee vahvan painotuksen. On erinomaista, että strategia painottaa perheen merkitystä työvoiman maahanmuuttoa kehitettäessä (s. 13). On totta, että perheen oleskelulupiin vaadittu toimeentulon taso jakaa ihmiset epätasa-arvoisesti niihin, jotka joutuvat elämään perheestään erossa ja niihin, joiden perheet ovat tervetulleet työntekijän mukana Suomeen.

Strategian teksti asettaa kuitenkin kysymyksen, onko perheen merkityksen korostaminen jätetty tarkoituksella vähemmälle kansainvälistä suojelua saavien kohdalla. Heitä koskevassa luvussa (s. 15) todetaan, että myös suojelun tarpeessa olevien oikeus perheenyhdistämiseen turvataan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Nuo velvoitteet eivät kuitenkaan nosta perhe-elämän suojelun tasoa kovin korkealle. Esim. EU:n vähimmäistason määrittävät säädökset ovat pitkään jauhettujen kompromissien tulosta ja jättävät jäsenmaille paljon harkintavaltaa. Lisäksi perheenyhdistäminen mainitaan vain tekstiosiossa, mutta ei enää nostoissa, joissa on poimittu tärkeimmät painotukset.

Kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistäminen on kriisiytynyt viime vuosina erilaisten lakimuutosten ja toimintakäytäntöjen muutosten myötä.  Yhä harvempi pystyy enää edes jättämään hakemuksensa: hakemusmäärä väheni vuonna 2012 Maahanmuuttoviraston mukaan 69 % edellisvuodesta.

Myös kielteisten päätösten osuus on noussut selvästi. Vain kolmasosa kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenistä sai myönteisen päätöksen viime vuonna, kun muiden osalta suhdeluku on käänteinen, eli noin kolmasosa sai kielteisen päätöksen.  Itse päätöksiin liittyvän lainsäädännön muutosten lisäksi perheenyhdistäminen on vaikeutunut käytäntöjen muuttumisen vuoksi.

Esimerkiksi lähetystöverkoston karsiminen on vaikuttanut oleellisesti asiaan. Olisikin tärkeää pohtia mahdollisuuksia uudenlaisiin toimintakäytäntöihin esimerkiksi tekemällä yhteistyötä muiden EU-edustustojen kanssa.

2. Perus- ja ihmisoikeudet koskevat myös paperittomia

Keskusliitto pitää hyvänä strategian linjausta luvattomasti maassa oleskelevien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen selvittämisestä ja seuraamisesta (s. 15). Nämä eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös sitoumus oikeuksien toteuttamiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriössä meneillään olevan selvityshankkeen tuloksena saatetaankin saada lakimuutoksia liikkeelle. On erittäin tärkeää kirjata strategiaa seuraavaan toimenpideohjelmaan riittävän selvästi ja yksityiskohtaisesti toimenpiteet, joilla taataan ns. paperittomien oikeus välttämättömiin palveluihin kuten terveydenhuoltoon, ja lasten kohdalla myös joihinkin lastensuojelun palveluihin.

Suomen tulee taata ihmisoikeudet myös paperittomille muiden Pohjoismaiden tapaan. On huomattava, että Ruotsi haluaa tuoreen lakimuutoksen myötä tarjota myös perusopetuksen tämän ryhmän lapsille.

3. Avoimuus, läpinäkyvyys ja inhimillinen käännyttäminen

Tilasto- ja tutkimustietoa koskeva linjaus (s. 16) on niin ikään tarpeellinen. Perheiden palvelujen kehittäminen nojaa tutkimustietoon. Esimerkiksi varhaisen tuen tehostamista ja painopisteen siirtämistä ehkäisevään työhön korjaavan sijaan ei pystytä tekemään ilman riittävää tietoa.

Tarkempaa toimenpideohjelmaa kirjoitettaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että esim. lastensuojelusta ei kerätä nykyisin riittävästi tietoa.

Maastapoistamismenettelyjen kohdalla strategia kallistuu painottamaan sitä, että estetään laittomasti maassa olevien ihmisjoukon syntyminen. Tämä on hyvä tavoite, mutta samalla pitää varmistaa, että maastapoistaminen tapahtuu aina ihmisarvoa kunnioittaen. Lapsiperheiden kohdalla käännyttäminen tulee olla erityisen harkittua.

Keskusliitto esittää, että lapsen edun periaate, riittävien oikeusturvakeinojen ja inhimillisten toimintakäytäntöjen takaaminen sekä läpinäkyvyys poliisin toiminnassa ihmisiä käännytettäessä kirjattaisiin tämän kohdan nostoon.

4. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyä painotettava

Palveluja koskevia linjaukset hajaantuvat sekä turvallisuutta ja maahanmuuttohallintoa koskevaan osioon (luvussa 3.1) että maahanmuuttajien osallisuutta ja palveluja koskevaan osioon (luvussa 3.2). Saattaisi olla tarkoituksenmukaisempaa keskittää kaikki palvelujen kehittämistä koskeva yhden otsikon alle.

Strategian pohjalta laadittavaan toimenpideohjelmaan on tarpeen kirjata vahvemmin palvelujen kehittämisestä; sivulla 16 esitetty periaate maahanmuuttajien huomioon ottamisesta ei ole riittävän painava.

Kotoutumista tukevien palvelujen oikea-aikaisuus on kiistaton edellytys sille, että ihmiset kiinnittyvät yhteiskuntaan eivätkä jää riippuvaisiksi palveluista. Perheiden kotoutuminen tapahtuu pitkälti peruspalvelujen kautta. Palvelujen jatkuvuuden turvaaminen on erittäin tärkeää. On tärkeää siirtää painopistettä pysyviin ratkaisuihin hankelähtöisyyden sijaan (ehdotus s 21).

On selvää, että monissa palveluissa tarvitaan enemmän aikaa maahanmuuttajien kanssa työskentelyyn. Riittävä resursointi varhaisessa vaiheessa aiheuttaa säästöjä kalliiden korjaavien palvelujen tarpeen vähentyessä.

Strategia ei mainitse lainkaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Sivulla 19 viitataan maahanmuuttajataustaisten nuorten tukipalveluihin koulutuksesta työelämään siirryttäessä, mutta keskusliitto näkee, että syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tulisi mainita erikseen. Ehkäisevät toimet ovat ensisijaisia, kuten strategia painottaakin monin paikoin.

Neuvolan, varhaiskasvatuksen ja koulun suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä perheiden kotoutumista tukevasta työstä huolimatta tulee kuitenkin aina olemaan nuoria, jotka ovat vaarassa pudota peruskoulun jälkeen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

Jokainen nuori, joka saa peruskoulun päättötodistuksen vailla todellisia valmiuksia jatkokoulutukseen tai työelämään, tulee löytää. Lisäksi on reagoitava siihen, että maahanmuuttajataustaisista nuorista suuri määrä ei saa suoritettua lainkaan peruskoulun päästötodistusta.

Tarkempien toimenpiteiden kirjaaminen on ajankohtaista myöhemmin laadittavassa toimenpideohjelmassa, mutta keskusliitto toivoo jo strategian tasolla linjattavan, että voimavaroja suunnataan nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Yleiset nuorten tukemiseen liittyvät toimet koskevat tietysti myös maahanmuuttajanuoria, mutta heillä on lisäksi erityisiä tarpeita, etenkin liittyen kielitaitoon. Koulutusjärjestelmän sisään rakennettuja koulutuspolkua tukevia toimia – kuten esimerkiksi valmistavan opetuksen järjestämistä – tulee entisestään vahvistaa. Erilaiset hyviksi havaitut räätälöidyt mallit koulutuksen ja työelämän ovien avaamiseksi tulee saada pysyväksi toiminnaksi.

Asian tärkeyttä ja kiireellisyyttä vahvistaa juuri julkaistu Opetushallituksen selvitys, joka kartoitti maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa koulutusta lukuvuonna 2011–2012.

Selvityksen mukaan huolestuttavan harva nuori osallistuu ammatilliseen koulutukseen valmistavaan koulutukseen siitä huolimatta, että opintojen keskeyttäminen on lisääntynyt edellisvuosista, ja maahanmuuttajanuorten ammatilliseen peruskoulutukseen pääsy on entisestään vaikeutunut.

Ammatilliseen koulutukseen valmistavan koulutuksen ensisijaisena tavoitteena on antaa valmiudet opiskeluun ammatillisessa peruskoulutuksessa, mutta se kohdentuu selvityksen mukaan aivan väärälle ryhmälle: se toimii tällä hetkellä lähinnä pitkäkestoisena kielikoulutuksena koulutetuille aikuisille, joilla ei ole tarvetta tai aikomustakaan pyrkiä ammatilliseen peruskoulutukseen.

Nuoret putoavat valmistavasta koulutuksesta kielitaitovaatimusten vuoksi. Kielitaito valintakriteerinä suosii liikaa hyvän kielitaidon ja koulutuksen omaavia aikuisia. Yli puolella koulutukseen osallistuvista oli peruskoulua tai muuta pohjakoulutusta korkeampi taso ja peräti 38 prosentilla lähtömaassa suoritettu ammatillinen tutkinto tai korkeakoulututkinto.

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija


040 731 3014

Työskentelen lapsen oikeuksien ja erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutumiseksi. Erityisalueeni on turvapaikanhakijalasten asema. Työni koostuu etupäässä vaikuttamistyöstä, mutta toimin myös koulutuksen sekä erilaisten kotimaisten ja eurooppalaisten verkostojen parissa.