Siirry sisältöön

Rasismin ja syrjinnän ehkäisy lähtee kasvatuksesta

Rasismin vastaisessa työssä tarvitaan pitkäjänteistä ja systemaattista lähestymistapaa.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle koskien YK:n rotusyrjintäsopimuksen (CERD) täytäntöönpanon seurantaa; komitean pyyntö raportoida kolmen vuonna 2012 antamansa suositusten osalta (nro:t 12, 13 ja 16).

YK:n rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova komitea on pyytänyt Suomea raportoimaan kolmen suosituksen osalta jo vuoden kuluttua edellisten suositusten antamisesta, normaalin määräaikaisraportoinnin lisäksi.

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja tuo ulkoasiainministeriön tietoon huomionsa suosituksen numero 16 osalta.

Keskusliitto haluaa tähdentää rasismiin ja syrjintään puuttumisen merkitystä. Useat ohjelmat ja linjaukset tunnustavat tilanteen Suomessa, mutta konkreettisia toimia odotetaan vielä. Lupaava esimerkki on esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella aloitettu vihapuheen vastainen nuorisokampanja No Hate Speech, joka on osa Euroopan Neuvoston yhteiskampanjaa.

Rasismin vastainen työ ei kuitenkaan rakennu erillisten kampanjoiden varaan, vaan tarvitaan pitkäjänteistä ja systemaattista lähestymistapaa, jotta asenteita saadaan muokattua pysyvästi. Yksi tärkeimmistä keinoista on ihmisoikeuskasvatus.

Ihmisoikeuskasvatus luo pohjaa hyville etnisille suhteille

Ihmisoikeuskasvatus luo pohjaa yhdenvertaisuudelle lisäämällä lasten ja nuorten ymmärrystä moninaisuudesta ja siitä, että ihmisoikeudet eivät ole vain juhlapuheiden aihe vaan osa kaikkien arkipäivää. Se on laaja kokonaisuus, joka tulisi ulottaa aina varhaiskasvatuksesta koko koulujärjestelmään, sekä osaksi etenkin lasten kanssa työskentelevien koulutusta.

Järjestöt ja lasten asioissa toimivat olivat pettyneitä siihen, ettei ihmisoikeuskasvatusta sisällytetty valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmaan. Ihmisoikeussopimusten velvoittavuudesta huolimatta niiden sisältöä ei ole Suomessa vieläkään integroitu sen koommin koulujen oppisisältöihin kuin ammattilaisten koulutukseen.

Esimerkiksi lasten kanssa työskentelevät henkilöstöryhmät eivät miellä toimeenpanevansa lapsen oikeuksia. Joissain maissa opetustyön tai sosiaalityön koulutus rakentuu ihmisoikeuksille – miksei meillä Suomessa? Edelleen on liiaksi vallalla käsitys ihmisoikeuksista pelkästään valitusmekanismina, jolloin ihmisoikeudet todentuvat vasta, kun niitä loukataan.

Ihmisoikeustoimintaohjelman muotoutuminen pelkäksi hankelistaksi on ylipäätään herättänyt paljon keskustelua. Useat valtionhallinnon politiikkaohjelmat tai periaatelinjaukset sisältävät yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon, hyviin etnisiin suhteisiin tai rasismin ja syrjinnän torjuntaan liittyviä suosituksia tai toimenpide-ehdotuksia.

Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma olisi voinut olla kokoava toimintaohjelma, jonka avulla valtiovalta sitoutuu systemaattisesti edistämään ihmisoikeuksia ja rakentamaan syrjinnästä vapaata yhteiskuntaa.

Kotouttamisohjelman toimeenpano

Valtion kotouttamisohjelman toimeenpanoa tukevat hankekokonaisuudet painottuvat työelämään liittyviin kysymyksiin. Lasten, nuorten ja perheiden kotoutumiseen liittyvät kysymykset ovat mukana joidenkin hankkeiden osana ja erillisinä tai paikallisina hankkeina.

Huoli onkin, onko missään tai kellään kokonaisnäkemystä tarvittavista toimenpiteistä. Kun kotouttamisen eri osa-alueiden ylin vastuu ja osaaminen ovat eri ministeriöillä, miten valtiovalta on vastannut haasteelliseen tehtävään ministeriöiden välisestä koordinaatiosta?

Kaste-ohjelma olisi erinomainen mahdollisuus edistää kotoutumista erityisesti lasten ja perheiden ehkäiseviin palveluihin sisältyvän osaamisen avulla. Kaste-ohjelmaan viitataankin kotouttamisohjelman toimenpideluettelon useassa kohdassa.

Vähemmistökysymyksillä ei Kaste-ohjelmassa ole kuitenkaan omaa osiotaan, vaan ne on integroitu kokonaisuuteen läpileikkaaviksi teemoiksi. Maahanmuuttajat eivät näin tule tarkasteluun erityisenä ryhmänä. Onkin syytä varmistaa, että kotoutumisen kysymykset ja maahanmuuttajanäkökulma tulee riittävästi huomioitua ohjelmaa toteuttavissa alueellisissa suunnitelmissa, joiden perusteella jaetaan hankerahoitusta.

Kuntien tasolla koordinaation puutteet tunnetaan parhaiten. Miten tieto kootaan yhteen? Onko esimerkiksi perheiden kotoutumissuunnitelmien tekeminen edennyt toivottavalla tavalla? Onko kunnilla käytössä arviointimittaristoa tai onko perheiden suunnitelmilla ylipäätään edes lukumääräistä seurantaa? Vanhemmuuden kysymykset ovat kuitenkin olennaisia lasten ja nuorten kotoutumisen kannalta.

Nuorten osalta kriittinen kysymys on pääsy toisen asteen koulutukseen; miten parhaillaan tapahtuva koulutuspaikkojen supistaminen vaikuttaa maahanmuuttajanuorten koulutukseen ohjautumiseen? Nuorisotakuulla on asiassa ehkä ylivoimaisia haasteita.

Maahanmuuttajien hyvinvoinnista on ollut tähän saakka riittämättömästi tietoa palvelujen kehittämiseksi, joten Etnokids ja Maamu -hankkeilta odotetaankin nyt paljon. Hankkeiden aikataulu viivästyi jonkin verran, eivätkä kotouttamisohjelmaankin kirjatut tavoitteet näiltä osin toteutuneet ajallaan.

Lähiaikoina lienee kuitenkin luvassa tärkeää tietoa, jonka avulla voidaan lähteä kehittämään edelleen maahanmuuttajien erityisten palvelutarpeiden arviointia.

Hyvänä paikallisena esimerkkinä voidaan mainita Turussa toteutettu Luuppi-hanke, jota valtiovallan tulisi lähteä levittämään valtakunnallisesti. Suomen- ja ruotsinkielisen työväenopiston yhteinen hanke on saatu nyt vakiinnutettua pysyväksi toiminnaksi valtionavun piiriin. Se on tehnyt tuloksellista työtä mm. kotiäitien saamiseksi mukaan kielenopetukseen.

Äitien osallistumismahdollisuuksien lisääminen kielitaitoa parantamalla on lasten kotoutumisen kannalta tärkeää. Pienten lasten kotoutuminen ja kouluvalmiuksien saavuttaminen ei tapahdu kotona automaattisesti.

Komiteaa varmasti kiinnostaakin, mitä kuuluu hankkeelle, jonka avulla tuli selvittää vuoden 2012 loppuun mennessä esiopetuksen velvoittavuuden ulottaminen kaikkiin väestöryhmiin.

Taina Martiskainen

Erityisasiantuntija


040 731 3014

Työskentelen lapsen oikeuksien ja erityisesti maahanmuuttajalasten oikeuksien toteutumiseksi. Erityisalueeni on turvapaikanhakijalasten asema. Työni koostuu etupäässä vaikuttamistyöstä, mutta toimin myös koulutuksen sekä erilaisten kotimaisten ja eurooppalaisten verkostojen parissa.