Siirry sisältöön

Rikostaustan selvittämisen tulee olla vapaaehtoistehtävän järjestäjän velvollisuus

Lainsäädännön ulkopuolelle jää tällä hetkellä myös tiettyjä ryhmiä, joiden osalta rikostaustan selvittäminen olisi perusteltua

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua työryhmämietinnöstä liittyen vapaaehtoisten rikostaustan selvittämiseen. Työryhmän esityksen tavoite turvata lapsen henkilökohtaista koskemattomuutta vapaaehtoistoiminnassa sekä siten edistää ja turvata lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia on merkittävä tavoite. Esityksen tarkoituksena on ”suojella lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja riistolta, kuten myös muulta vakavalta väkivaltarikollisuudelta ja houkuttelulta huumeiden käyttöön.”[1]

Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa useita työryhmän esittämiä ehdotuksia ja pitää niitä selkeästi perusteltuina. Työryhmä ehdottaa rikostaustaotteen hankkimisesta vapaaehtoistehtävän järjestäjälle oikeutta, mutta ei velvollisuutta. Lähtökohtana on ollut, ettei vapaaehtoistoimintaa liiaksi vaikeuteta. Lastensuojelun Keskusliitto ei kuitenkaan pidä riittävänä, että rikostaustaotteen hankkiminen jäisi täysin vapaaehtoistehtävän järjestäjän harkintaan ja valinnaksi. Keskusliitto katsoo, että lapsen edun näkökulmasta vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisen tulee olla vapaaehtoistehtävän järjestäjän velvollisuus tietyissä vapaaehtoistoiminnan muodoissa.
  • Lastensuojelun Keskusliitto kiirehtii lainsäädännön uudistamista liittyen lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämiseen. Lainsäädännön ulkopuolelle jää tällä hetkellä tiettyjä ryhmiä, joiden osalta rikostaustan selvittäminen olisi perusteltua.
  • Lakiesityksessä lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostausta selvittämisestä[2] on määritelty selkeästi lakiesityksen kannalta olennaisia käsitteitä kuten ”vapaaehtoistehtävän järjestäjä”, ”säännöllisesti ja olennaisesti” sekä ”henkilökohtainen vuorovaikutus alaikäisen kanssa”. Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä sitä, että laissa tarkoitetuksi vapaaehtoistehtävän järjestäjäksi voidaan katsoa sellainenkin yksikkö, jonka pääasiallinen toiminta liittyy muuhun kuin alaikäisille suunnattuun vapaaehtoistoimintaan tai jonka varsinaista tehtävää hoidetaan jonkun muun tahon lukuun.  Keskusliitto kannattaa, että myös melko lyhytkestoiset ajanjaksot kuuluisivat säännöllisen vapaaehtoistehtävän hoitamisen piiriin sekä myös toimintatilanteet, jotka voivat olla suhteellisen lyhytkestoisia mutta toistuvat säännöllisesti.
  • Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa työryhmän ehdotuksessa alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavien toimien kirjaamista lakiin. Tarvitaan ohjeistusta ja toimintamalleja, joiden avulla vapaaehtoistoimintaa voidaan järjestää sellaiseksi, että kaikilla toimijoilla on selkeä tieto ja ymmärrys epäasiallisesta tai laittomasta toiminnasta sekä siitä, kuinka lapselle turvallista toimintaympäristöä voidaan ylläpitää ja kehittää. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että lisäksi tarvitaan vapaaehtoistehtävän järjestäjille yleistä selkeää yhteistä ohjeistusta ja koulutusta asiassa.
  • Lastensuojelun Keskusliitto ei pidä riittävänä pelkästään tehtävän/toiminnan alkaessa tapahtuvaa rikostaustan tarkistamista. Sama koskee paitsi vapaaehtoistehtäviä myös virka- ja työsuhteita. Keskusliitto pitää tärkeänä, että myös vapaaehtoistehtävän tai virka- tai työsuhteen aikanakin tuomion saaneet eivät voisi toimia lasten kanssa.
  • Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa, että työryhmän ehdotuksessa korostetaan myös lapsille suunnatun turvataitokasvatuksen merkitystä. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa erityisesti tuoda esille vammaisten lasten riskiä joutua seksuaalirikoksen tai muun väkivallan uhriksi ja painottaa, että vammaisille lapsille vapaaehtoistoimintaa järjestettäessä, olisi syytä kiinnittää huomiota alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavien toimien suunnitteluun, toteutukseen ja toimijoiden koulutukseen.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että lain tavoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti ja systemaattisesti lain voimaantulon jälkeen.

Taustaa

Oikeusministeriön asettama työryhmä ehdottaa säädettäväksi lain lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä. Lain avulla olisi tarkoitus panna täytäntöön Euroopan unionin parlamentin ja neuvoston lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen (2004/68/YOS) korvaamisesta annetun direktiivin (2011/93/EU) vaatimukset.

Direktiivissä edellytetään toimia rikosten ehkäisystä ja uhrien suojelusta sekä toimenpiteistä, joilla seksuaalirikoksesta tuomittuja voidaan estää toimimasta lasten kanssa. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lainsäädäntömuutokset voimaan 18.12.2013 mennessä.

Työryhmä ehdottaa lain säätämisen lisäksi uudistuksen toteuttamiseksi tarpeellisia muutoksia rikosrekisterilakiin ja niin sanottuun EU-rikosrekisterilakiin. Muutos mahdollistaisi tietojen luovuttamisen Suomesta muille jäsenvaltioille ehtona vain se, että tietoja pyydetään asianomaisen henkilön suostumuksella.

Muutos merkitsisi myös sitä, että oikeusrekisterikeskus olisi velvoitettu esittämään tarvittaessa toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle pyynnön saada tietoja myös vapaaehtoistehtävään liittyen.

Direktiivissä edellytetään, että järjestettyyn vapaaehtoistoimintaan osallistuvilta henkilöiltä tulee voida pyytää tietoja hänen saamistaan mahdollisista tuomioista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Tämä koskee vapaaehtoistoimintaa, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa. Sen, miten menettely järjestetään, on direktiivissä jätetty jäsenvaltioiden kansalliseen harkintaan.

Oikeusministeriön työryhmän ehdotuksen mukaan rikostausta selvittämiseksi tarkoitetun rikosrekisteriotteen[3] hakeminen olisi vapaaehtoista ja se olisi vapaaehtoistoiminnan järjestäjien vastuulla. Ehdotettavalla lainsäädännöllä pyritään myös vaikuttamaan organisaatioiden toimintakulttuuriin lasten suojaamiseksi muun muassa erilaisten menettelyohjeiden avulla.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamista. Asia on ollut esillä jo useamman vuoden ajan.

Työryhmän esitys korostaa sinänsä arvostettavaa tavoitetta, että lakiuudistuksen tarkoituksena on lasten riittävä suojeleminen menettelytavoilla, joilla vapaaehtoistyötä ei tarpeettomasti vaikeuteta. Lakiesityksen mukaan vapaaehtoistoiminnan järjestäjillä olisi oikeus, muttei velvollisuutta pyytää rikostaustaotetta.

Tätä on työryhmän mietinnössä perusteltu esim. sillä, että vapaaehtoistehtävät ovat niin moninaisia sekä siinä määrin sääntelemättömiä, että on vaikeaa asettaa samanlaista sanktiouhkaista velvoitetta rikostaustojen tarkistamiseen kuin lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetussa laissa (504/2002).

Lastensuojelun Keskusliitto ei kuitenkaan pidä riittävänä sitä, että vapaaehtoistehtävän järjestäjälle jätetään täydellinen valinnanvapaus sen suhteen, tarkistaako järjestäjä vapaaehtoistoimijan rikostaustan vai ei. Keskusliitto katsoo, että vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisen tulee olla vapaaehtoistehtävän järjestäjän velvollisuus tietyissä vapaaehtoistoiminnan tilanteissa, jotka tulee erikseen tarkkaan määritellä yhtenäisten kriteereiden avulla, joihin voivat kuulua esim. vuorovaikutussuhteen intensiteettiin, laatuun tai yksityisyyteen liittyviä näkökulmia.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsia suojellaan kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä (artikla 19).

Säännös edellyttää myös lapsien suojaamista seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 (1) artikla velvoittaa, että kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti harkittava lapsen etua. Artikla 3 korostaa, että hallitusten ja julkisten sekä yksityisten toimijoiden tulee selvittää toimiensa vaikutus lapsiin, jotta voidaan taata lapsen edun ensisijainen harkinta.

Lakiesityksen määritelmät

Vapaaehtoistoiminnan kenttä on hyvin laaja, sen toiminnan muodot moninaisia ja vapaaehtoistoimintaa on monilla eri sektoreilla. Vapaaehtoistoiminnalla tai -työllä tarkoitetaan toimintaa, johon henkilöt osallistuvat omasta vapaasta tahdostaan, oman valintansa ja motivaationsa mukaisesti eivätkä saa palkkaa tai tavoittele taloudellista etua.

Vapaaehtoistoiminnan järjestäjät voivat olla hyvin eri tavoin organisoituja. Direktiivin kannalta on olennaista määritellä, mitä kansallisesti tarkoitetaan järjestetyllä vapaaehtoistoiminnalla sekä suoralla ja säännöllisellä kanssakäymisellä lasten kanssa.[4]

Lakiesityksen 3 §:ssä (määritelmät) määritellään vapaaehtoistehtävän järjestäjä. Lakiesityksessä esitetty rajaus sille, ketkä kuuluvat vapaaehtoistehtävän järjestäjiin, on perusteltu ja ymmärrettävä. Järjestäjällä tarkoitettaisiin rekisteröityä yhdistystä, säätiötä tai muuta yksityis- tai julkisoikeudellista oikeushenkilöä taikka yksityistä elinkeinonharjoittajaa, jonka nimissä vapaaehtoistehtävään liittyvä alaikäisille suunnattu toiminta on järjestetty.

Käytännössä kaikki ehdotetussa pykälässä tarkoitetut toimijat on rekisteröity yritys- ja yhteisötietojärjestelmään, millä on merkitystä, kun Oikeusrekisterikeskus arvioi rikostaustaotteen antamisen edellytyksiä. Kannatettavaa ja tärkeää on, että laissa tarkoitetuksi vapaaehtoistehtävän järjestäjäksi voidaan katsoa sellainenkin yksikkö, jonka pääasiallinen toiminta liittyy muuhun kuin alaikäisille suunnattuun vapaaehtoistoimintaan tai jonka varsinaista tehtävää hoidetaan jonkun muun tahon lukuun.

Lakiesityksen 3 §:ssä säädettäisiin myös siitä, mitä tarkoitetaan vapaaehtoisella. Vapaaehtoisella tarkoitettaisiin henkilöä, joka osallistuu tai jonka on tarkoitus osallistua vapaaehtoistoimintaan ilman virka- tai työsuhdetta vapaaehtoistehtävän järjestäjään.

On hyvä, että lakiesityksen perusteluissa tuodaan esille myös henkilöt, jotka saattavat olla työsuhteessa tai hoitavat tehtävää suhteessa kolmanteen osapuoleen, mutta jotka kuitenkin hoitavat tehtävää vapaaehtoistehtävän järjestäjän nimissä tai välittäminä.

Lakiesityksen 5 §:ssä (oikeus pyytää rikosrekisteriote) säädettäisiin edellytyksistä rikostaustaotteen saamiseksi ja säännöksessä määriteltäisiin, mitä tarkoitetaan tehtävillä, joihin kuuluu säännöllisesti ja olennaisesti yhteydenpitoa alaikäisen kanssa.

Keskusliitto pitää hyvänä lakiesityksen perusteluiden määrittelyä, että myös melko lyhytkestoiset, esim. kesäkauden ajan kestävät, ajanjaksot kuuluisivat säännöllisen vapaaehtoistehtävän hoitamisen piiriin. Säännöllisyyden määrittely siten, että se tarkoittaa tiettyjä toistuvia ajankohtia, on kannatettavaa, sillä tällöin huomioon otettaisiin myös toimintatilanteet, jotka voivat olla suhteellisen lyhytkestoisia mutta toistuvat säännöllisesti (kuten esim. useiden harrastuskerhojen ohjaaminen).

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erinomaisena, että lakiesityksessä on otettu huomioon 5 §:n 1 momentin 2 kohdan ”henkilökohtainen vuorovaikutus alaikäisen kanssa” määrittelyssä myös se, että henkilökohtainen vuorovaikutus alaikäisen kanssa voi syntyä muutoinkin kuin vain henkilökohtaisena tapaamisena lapsen kanssa (esim. erilaiset sähköisen median palvelut). Myös näissä tilanteissa alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta on suojattava.

Lakiesityksen 5 §:n perusteluissa todetaan, että rikostaustaotetta voitaisiin pyytää siinä vaiheessa, kun henkilölle ollaan antamassa ensimmäistä kertaa tehtävä, jossa otteen pyytämisen ehdot täyttyvät sekä myös tilanteessa, jossa jo järjestössä toimivan henkilön tehtävä on muotoutumassa sellaiseksi, että se täyttää 5 §:ssä luetellut edellytykset.

Säännöksen 2 momentin mukaan rikostaustaotetta voitaisiin pyytää henkilöltä, joka valitaan koulutukseen tai valmennukseen, joka on edellytyksenä niiden tehtävien hoitamiselle, joissa otteen pyytämisen edellytykset täyttyvät. Työryhmän ehdotukset ovat kannatettavia, sillä ehdotettu käytäntö selkeästi vähentää sellaisten henkilöiden, joilla ei olisi lain määrittelemiä edellytyksiä, mahdollisuuksia hakeutua vapaaehtoistoiminnan piiriin.

Yleiset toimet lasten suojaamiseksi

Lakiesityksen yhtenä tavoitteena on pyrkiä vaikuttamaan organisaatioiden toimintakulttuuriin, jotta vapaaehtoistehtävän järjestäjät ottaisivat huomioon toiminnan suunnittelussa ja järjestämisessä riittävästi, kuinka turvata alaikäisten koskemattomuutta.

Rikostaustaotteen tarkistamisella on kuitenkin vain rajallinen merkitys alaikäisen koskemattomuuden turvaamisessa. Lakiesityksen 4 §:ssä (alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavat toimet) säädettäisiin ennaltaehkäisevistä keinoista. Säännöksen perusteluissa korostetaan, että pykälässä tarkoitettuihin toimiin tulisi kiinnittää vapaaehtoistehtäviä järjestettäessä erityistä huomiota.[5] Lakiesityksen perusteluissa korostetaan näiden toimintatapojen ja ohjeiden luonnin suunnitelmallisuutta sekä myös sitä, että vapaaehtoistoiminnan järjestäjäorganisaation johto ja päätöksentekijät ovat selvillä ja sitoutuneet suunniteltuun toimintatapaan.

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa työryhmän ehdotusta ja koskemattomuutta turvaavien toimien kirjaamisesta lakiin. Tarvitaan ehdottomasti ohjeistusta ja toimintamalleja, joiden avulla vapaaehtoistoimintaa voidaan järjestää sellaiseksi, että kaikilla toimijoilla on selkeä tieto ja ymmärrys epäasiallisesta tai laittomasta toiminnasta sekä siitä, kuinka lapselle turvallista toimintaympäristöä voidaan ylläpitää ja kehittää.

Ehdotuksessa menettelysääntöjen valvonta on yhdistetty tilanteeseen, jossa rikosrekisteriotetta rikostaustan selvittämiseksi haetaan Oikeusrekisterikeskukselta: lakiesityksen 7 §:n 2 momentin 4 kohdassa edellytetään, että rikosrekisteriotetta koskevassa hakemuksessa tulee ilmoittaa 4 §:n mukaisista alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavista toimenpiteistä ja niiden hyväksymisestä.

Jotta turvaaviin toimiin liittyvä ohjeistuksen suunnittelu, koulutus ja käytännöntoteutus vapaaehtoistoiminnan järjestäjien keskuudessa paremmin juurtuisi tiiviiksi ja luonnolliseksi osaksi toimintaa, tarvitaan selkeää, hyvää ohjausta ja apua suunnitteluun. Ehdotuksessa tuodaan esille, että esimerkiksi keskusjärjestö voisi luoda toimintamallin ja malliohjeet, joita sen jäsenjärjestöt voisivat toiminnassaan hyödyntää ja edelleen kehittää.[6]

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että lisäksi tarvitaan vapaaehtoistehtävän järjestäjille yleistä selkeää yhteistä ohjeistusta ja koulutusta asiassa. Tämä helpottaisi myös pienten vapaaehtoistehtävää järjestävien toimijoiden mahdollisuutta omien toimintamallien luomiseen ja lisäksi kaikkien toimijoiden olisi helpompi päivittää omaa ohjeistustaan esimerkiksi uudistuvan lainsäädännön ja viranomaisohjeistuksen osalta.

Myös työryhmä on todennut lakiesityksen 4 §:n perusteluissa, ettei tarkoituksena ole asettaa vapaaehtoistehtävien järjestäjille kohtuutonta taakkaa kehittää alusta lähtien omia yksityiskohtaisia toimintaohjelmiaan.

Keskusliitto ehdottaa, että valtionhallinnossa laadittaisiin yhteistyössä eri järjestöjen edustajien kanssa selkeä opas/ohjeistus vapaaehtoistehtävien järjestäjille. Oppaassa/ohjeistuksessa esitettäisiin oleelliset toiminnassa huomioon otettavat asiat, säännökset sekä viranomaisohjeistukset liittyen alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaaviin toimiin sekä yleinen malli vapaaehtoistehtävän järjestäjälle avuksi oman ohjeistuksen laadintaan.

Keskusliitto ehdottaa myös, että oppaan/ohjeistuksen laadinnassa olisi mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntemusta asiaan liittyen.

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa vielä, että vapaaehtoistehtävien järjestäjille tulee tarjota riittävästi tukea/apua, jotta järjestöt voivat luoda sellaisen toimintakulttuurin, jonka avulla ne pystyvät kiinnittämään huomiota lasten koskemattomuuden suojaamiseen ja sitouttamaan kaikki toimijansa mukaan tähän ideologiaan.

Samalla se lisää sosiaalista kontrollia sekä järjestäjien halukkuutta käyttää oikeuttaan hankkia rikostaustaote lain edellytysten puitteissa.

Oikeus pyytää rikostaustaote

Esityksen mukaan rikostaustaotteeseen sisällytettäisiin rikosrekisterilain 6 §:n 2 momentissa säädetyt tiedot. Otteeseen merkitään tiedot päätöksestä, jolla asianomainen on tuomittu tietyistä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavista teoista, seksuaalirikoksista tai väkivalta- tai henkirikoksista taikka muun muassa huumausainerikoksista. Keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että tietoja voi saada seksuaalirikostuomioiden lisäksi muistakin, jotka liittyvät yleisesti lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Lastensuojelun Keskusliitto ei pidä riittävänä pelkästään tehtävän/toiminnan alkaessa tapahtuvaa rikostaustan tarkistamista. Sama koskee paitsi vapaaehtoistehtäviä myös virka- ja työsuhteita sekä muita voimassa olevan lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä[7].

Keskusliitto pitää tärkeänä, että myös vapaaehtoistehtävän tai virka- tai työsuhteen[8] aikanakin tuomion saaneet eivät voisi toimia lasten kanssa. Sekä työnantajille että vapaaehtoistehtävien järjestäjille voitaisiin suositella väliajoin tehtäviä rekisteritietojen tarkistuksia. Tähän asiaan tulee kiinnittää huomiota, kun mahdollisia lainuudistuksen tarpeita arvioidaan.[9]

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa sitä, että kustannukset tiedonhankinnasta eivät koidu yksittäisen vapaaehtoisen maksettaviksi vaan kustannusvastuu jää järjestölle. Keskusliitto arvostaa myös sitä, että tietoturvallisuus- sekä sujuvuusnäkökohtia on otettu huomioon lakiesityksessä. Tärkeää on, että lainsäädännöllä kyetään luomaan oikeasuhtainen ja tarkoituksenmukainen menettely, johon liittyy riittävä henkilötietojen suoja.

Muut huomiot

Lakiesityksen 4 §:n perusteluissa tuodaan esille, että muita menettelytapoja alaikäisten henkilökohtaisen turvallisuuden suojaamiseksi voivat olla esimerkiksi lasten tietoisuuden lisääminen omista oikeuksistaan sekä siitä, miten menetellä, jos he kohtaavat seksuaalista häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua.[10]

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa, että työryhmän ehdotuksessa korostetaan myös lapsille suunnatun turvataitokasvatuksen merkitystä. Tunne- ja turvataitokasvatus on ennaltaehkäisevää toimintaa, jonka avulla lapset oppivat taitoja, joilla he voivat välttyä joutumasta kiusaamisen, alistamisen, väkivallan, houkuttelun, ahdistelun ja seksuaalisen hyväksikäytön tilanteisiin tai niihin joutuessaan osaavat suojella itseään ja puolustaa rajojaan.[11] Tähän kasvatukseen liittyvää tietoa tulisi ehdottomasti lisätä myös vapaaehtoistehtäviä hoitavien koulutuksessa ja turvataitokasvatuksen mahdollisuus tulisi tarjota mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle.[12]

Lastensuojelun Keskusliitto arvostaa pyrkimyksiä tuoda laajamittaisesti esille lasten ja nuorten oikeus koskemattomuuteen ja tiedottaa nuorille seksuaalisesta väkivallasta ja siitä suojautumiselta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nuorille suunnatussa seksuaalisen väkivallan vastaisessa kampanjassa Mun kroppa. Mä päätän, on tarkoituksena tuoda nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta esiin asiallisesti, positiivisesti ja sensitiivisesti.[13]

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa erityisesti tuoda esille vammaisten lasten riskiä joutua seksuaalirikoksen tai muun väkivallan uhriksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vammaisten lasten riski joutua väkivaltaisen kohtelun uhriksi on 2-4-kertainen ei-vammaisiin lapsiin verrattuna.

On myös arvioitu, että vammainen lapsi kokee kaksi tai jopa neljä kertaa todennäköisemmin seksuaalista väkivaltaa vammattomaan lapseen verrattuna.[14] Riskiä lisää muun muassa se, että vammaisten lasten on vaikeampi kertoa heihin kohdistuvasta hoidon ja huolenpidon laiminlyönnistä, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Keskusliitto painottaa, että erityisesti vammaisille lapsille vapaaehtoistoimintaa järjestettäessä, olisi syytä kiinnittää huomiota alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavien toimien suunnitteluun, toteutukseen ja toimijoiden koulutukseen. Myös erityistä tukea tarvitseville lapsille suunnattu turvataitokasvatus on erittäin tärkeää, jotta lapset ja nuoret kykenevät vahvistamaan omia rajojaan, tunnistamaan riskitilanteita ja ovat tietoisia toimintatavoista näissä tilanteissa.

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että jatkossa seurataan systemaattisesti ja selvitetään säännöllisesti, kuinka lain voimaantulon jälkeen vapaaehtoistehtävien järjestäjät käyttävät oikeuttaan pyytää rikostaustaotetta sekä millaisia ongelmia ja muutostarpeita lain soveltaminen käytännössä tuo mukanaan. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun arvioidaan muun lainsäädännön uudistamistarpeita[15], jotta epäkohtiin ja puutteisiin voidaan puuttua mahdollisimman pikaisesti.

Lastensuojelun Keskusliitto kiirehtii myös lainsäädännön uudistamista liittyen lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämiseen. Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että lainsäädännön ulottumattomiin jää vielä tiettyjä lasten ja nuorten kanssa pääsääntöisesti työskenteleviä ammattiryhmiä, joita ei koske laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä eikä myöskään lakiesitys lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä voimaantullessaan.

Tällainen ammattiryhmä ovat mm. terveydenhuollon itsenäiset ammatinharjoittajat. Lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä sovelletaan työ- ja virkasuhteessa tehtävän työn lisäksi yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettuun palvelun tuottajaan.[16]

Palvelun tuottajalla tarkoitetaan sellaista yksittäistä henkilöä taikka yhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä tai muuta yhteisöä taikka säätiötä, joka ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, sekä sairaankuljetuspalveluja tarjoavaa itsenäistä ammatinharjoittajaa. Palvelun tuottajana ei pidetä muuta itsenäistä ammatinharjoittajaa. Itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattiaan.[17]

Kuitenkin itsenäisinä ammatinharjoittajina työskentelee paljon esim. fysio-, toiminta- ja puheterapeutteja lasten ja nuorten lääkinnällisessä kuntoutuksessa.[18] Myös edunvalvojat, jotka työskentelevät lasten kanssa, joko holhoustoimilain, rikoslain tai lastensuojelulain nojalla tulee ottaa vastaavasti huomioon, kun arvioidaan lainsäädäntöä liittyen rikostaustaotteen tarkistamiseen.

Lisäksi sellaisissa tehtävissä, joista maksetaan palkkioita mutta jotka eivät ole kuitenkaan työsuhteeseen rinnastettavia ja joissa tehtävän hoito perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan sitoutumiseen, vastuut ja menettelyt tulee selkeämmin määritellä.

Tällaista tehtävää hoitavat esim. yksin maahan tulevien turvapaikanhakijoiden edustajat.[19] Lakialoitteessa ”Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 2 §:n muuttamisesta”[20] tuodaan Lastensuojelun Keskusliiton arvion mukaan esille olennaisia lain uudistustarpeita liittyen niiden henkilöiden rikostaustan selvittämiseen, jotka asuvat tai oleskelevat säännöllisesti samoissa tiloissa, joissa alaikäisen kasvatus, opetus, hoito tai muu huolenpito tapahtuu (mm. perhepäivähoitajien puolisot ja muut perheenjäsenet).


[1] Vapaaehtoisten rikostaustan selvittäminen. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 33/2013, s. 37.

[2] Jäljempänä ”lakiesitys”.

[3] Jäljempänä ”rikostaustaote”

[4] Euroopan unionin parlamentin ja neuvoston direktiivi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 10 artikla.

[5] Vapaaehtoisten rikostaustan selvittäminen. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 33/2013, s. 57.

[6] Esim. Suomen liikunnan ja urheilun (nykyisin VALO) opas ” Lupa välittää – lupa puuttua

Sukupuolinen ja seksuaalinen häirintä liikunnassa ja urheilussa – Opas urheilussa toimiville aikuisille”. Vuonna 2010 tarkistettu versio on luettavissa www- osoitteessa https://slu-fi-bin.directo.fi/@Bin/db29e39eec78da5752f62f77cc7fe570/1375349170/application/pdf/3638970/SLU-REPE_esite5_Lupa%20v%C3%A4litt%C3%A4%C3%A4%20lupa%20puuttua_FINAL.pdf

[7] Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002).

[8] tai muiden lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämiseksi annetun lain soveltamisalaan kuuluvien tehtävien

[9] Vapaaehtoisten rikostaustan selvittäminen. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 33/2013, s. 15.

[10] Vapaaehtoisten rikostaustan selvittäminen. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 33/2013, s. 57.

[11] Esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun hanke ”Tunne- ja turvataidot osaamiseksi”: www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/projektit/Tunne–ja-turvataidot/Etusivu/
Ks. myös Aaltonen, Jussi (2012): Turvataitoja nuorille. Opas sukupuolisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/b953f441-755e-4daa-a3c8-6994b16fb718

[12] Seksuaalisen väkivallan ehkäiseminen ja vastustaminen ovat voimakkaasti esillä myös Euroopan neuvoston ”Building a Europe for and with children” –ohjelmassa, johon liittyy kampanja ”One in Five. The Council of Europe Campaign to stop sexual violence against children ”.  http://www.coe.int/t/dg3/children/1in5/NationalCampaigns/check_en.asp

[13] THL: Seksuaalisen väkivallan vastainen kampanja: Tietopaketti ammattilaisille ja nuorten verkkosivusto. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/kampanjat/seksuaalisen_vakivallan_vastainen_kampanja_nuorille

[14] Mm. Sullivan PM & Knutson JF (2000). Maltreatment and disabilities: A population-based epidemiological study. Child Abuse & Neglect 24, 1257-1273.; Jones, L. et al. (2012). Prevalence and risk of violence against children with disabilities: a systematic review and meta-analysis of observational studies. www.thelancet.com

[15] mm. laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä.

[16] Laki lasten kanssa työskentelevien rikostausta selvittämisestä 2 §.

[17] Laki yksityisestä terveydenhuollosta 2 §.

[18] Esim. Kela järjestää vaikeavammaisille lapsille ja nuorille lääkinnällisenä avokuntoutuspalveluna fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa, neuropsykologísta kuntoutusta, musiikkiterapiaa sekä psykoterapiaa. Merkittävä osa avokuntoutuspalveluista ostetaan terveydenhuollon ammattihenkilöiltä, jotka ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia. Em. ammattihenkilöt tekevät usein pääsääntöisesti terapiatyötä lasten ja nuorten kanssa.

[19] Ks. ”Ei omainen, eikä viranomainen. Selvitys ilman huoltajaa Suomeen tulleiden lasten edustajajärjestelmästä” Lastensuojelun Keskusliiton julkaisuja, 2012. https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/Ei_omainen_eika_viranomainen.pdf

[20] Lakialoite 57/2011 vp – Eeva-Johanna Eloranta / sd ym. Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 2 §:n muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Documents/la_57+2011.pdf#search=Lakialoite%2057%2F2011%20vp