Siirry sisältöön

Säännösehdotukset asiantuntija-avusteisesta huoltoriitojen sovittelusta kannatettavia

Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että asiantuntija-avustajan rooli hahmottuu ensisijaisesti lapsen etua sovittelussa korostavana. Samalla eropalveluita on kehitettävä kokonaisuutena: palvelujen tulisi riittävästi painottua varhaiseen tukemiseen ja huoltoriitojen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi palveluihin tarvitaan lapsen näkökulman esille nostamista.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto Oikeusministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain, riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain, riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta.

Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa asiantuntija-avusteista huoltoriitojen sovittelua koskevien asiantuntijapalveluiden järjestämistä kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi. Palvelun järjestämisessä oleellista on se, että kaikilla sitä tarvitsevilla olisi yhtäläinen mahdollisuus palvelun saamiseen.
  • Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa esityksessä ehdotettua mallia asiantuntijapalveluiden korvaamisesta. Laissa säädettäisiin valtion korvauksesta asiantuntijapalvelut järjestävälle kunnalle. Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä sitä, että sovittelun osapuolille asiantuntija-avustajan käyttäminen olisi maksutonta.
  • Keskusliitto kannattaa sovitteluistunnon järjestämisestä viimeistään kuuden viikon kuluessa siitä, kun tuomioistuin on tehnyt päätöksen sovittelun aloittamisesta.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että asiantuntija-avustajan rooli hahmottuu ensisijaisesti lapsen etua sovittelussa korostavana asiantuntijaroolina. Tämä on ensinnäkin asiantuntijuutta tuoda vanhemmille esiin yleisiä huomioita lapsen kehityksestä ja lapsen kyvystä kohdata erotilanteeseen liittyviä kysymyksiä sekä toiseksi asiantuntijuutta havainnoida niitä erityisiä kysymyksiä sovitteluun hakeutuneiden erovanhempien elämäntilanteessa, joiden kautta lapsen edun toteutumista on syytä tarkastella. Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin hyvänä, että esitysluonnoksessa tuodaan esille asiantuntija-avustajan merkittävää roolia myös lapsen kuulemisessa henkilökohtaisesti sovitteluprosessissa.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää ehdottoman tärkeänä, että asiantuntija-avustajan pätevyysvaatimuksista säädetään laissa: asiantuntija-avustajalla tulisi olla psykologin tai sosiaalityöntekijän tai lastenpsykiatrin peruskoulutus ja lisäksi tehtävän edellyttämää täydennys- ja lisäkoulutusta sekä kokemusta työskentelystä eroperheiden kanssa. Keskusliitto pitää tärkeänä, että sekä asiantuntija-avustajille että sovittelijoille järjestettäisiin sovittelukoulutusta sekä lisäksi työpareille järjestetään yhteistä työnohjausta, joka auttaa kehittämään ja tarkentamaan työskentelyä. Keskusliitto kannattaa yhteistyötä ja yhteistä koulutusta tuomioistuinten ja Asianajajaliiton kesken, jotta myös yhteistyö lakimiesavustajien kanssa olisi tehokasta ja toimivaa sovittelussa.
  • Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että eropalveluita on kehitettävä kokonaisuutena. Tarvitaan tehokasta tiedottamista hyvistä ja toimivista erotilanteiden palveluista, hyvää yhteistyötä eri tahojen välillä, palveluiden kehittämistä sekä tutkimustietoa kehittämisen tueksi.
  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että sovittelun tuloksellisuutta tulisi jatkuvasti seurata ja menettelyä kehittää. Tarvitaan myös seurantaa siitä, kuinka kestäviä sovittelussa saavutetut sovinnot ovat.

Keskusliitto pitää luonnosta hallituksen esitykseksi erittäin tärkeänä lasten aseman parantamiseksi. Vanhempien erotilanteissa joudutaan ratkaisemaan lapsen tulevaisuuden kannalta merkittäviä kysymyksiä ja lapsen sopeutumista erotilanteeseen tukee parhaiten se, että vanhemmat toimivat yhteistyössä lapsen asioissa ja kykenevät asettamaan lapsen edun etusijalle. Se, että vanhemmat ymmärtävät toistensa merkitykset vanhempina ja kykenevät sovinnolliseen yhteistyöhön keskenään, vaikuttaa oleellisesti siihen, että lapsella on mahdollisuus säilyttää molemmat vanhempansa arkipäivän elämässään. Molempien vanhempien mukanaolo lapsen elämässä parantaa myös lapsen taloudellista hyvinvointia. (1)

Noin 90% kaikista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista asioista sovitaan sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella. Vanhemmilla on mahdollisuus myös hakeutua kunnan tarjoamaan perheasiainsovitteluun ja lisäksi yksityinen sektori tarjoaa maksullista apua perheen ristiriitojen ratkaisemiseksi. Käräjäoikeuksissa käsitellään riitaisia huolto- ja tapaamisoikeusasioita 1800-2000 vuodessa. Huoltoriitaoikeudenkäynnin kesto käräjäoikeudessa on keskimäärin 8-9 kuukautta. (2) Tuomioistuimeen tulevat huoltoriidat ovat yleensä keskimääräistä vaikeampia. Pitkittyneiden riitojen osuus on suuri samoin kuin niiden eroperheiden, joilla on psykososiaalisia ongelmia. (3)

Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelukokeilu on valmisteltu ja toteutettu huolellisesti ja perusteellisesti. Hyvän seurannan perusteella on voitu osoittaa sen selkeä hyöty ja tarve. Palvelun kokeilusta saadut kokemukset ovat olleet hyvin rohkaisevia: se on nopeuttanut huoltoriitojen ratkaisua ja täten vähentänyt eroperheiden vanhempien riitojen pitkittymistä ja kärjistymistä. Siten sovittelu osaltaan vähentää lastensuojelun tarvetta sekä oikeus- ja sosiaalitoimen kuormitusta sekä eroprosessista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Lastensuojelun Keskusliitto kiittää siitä, että sovittelukokeilu on ollut hyvin avointa ja informatiivista, josta syystä myös eroavat vanhemmat ovat olleet useissa tapauksissa jo sovittelun kokeiluvaiheessa tietoisia sovittelumahdollisuudesta.

Lastensuojelun Keskusliitto arvioi hallituksen esitysluonnosta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) näkökulmasta. Esitysluonnoksen kannalta oleellista on lapsen edun ensisijaisuus (LOS 3 artikla), lasten yhdenvertainen kohtelu (LOS 2 artikla), lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi (LOS 12 artikla), lapsen oikeus ylläpitää sukulaissuhteensa (LOS 8 artikla), lapsen oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa (LOS 9 artikla) sekä molempien vanhempien yhteinen vastuu lapsesta ja julkisen vallan velvollisuus tukea vanhempia tässä tehtävässä (LOS 18 artikla).

Asiantuntijapalveluiden järjestäminen ja korvaaminen

Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia (4) siten, että lakiin lisätään säännös huoltoriitojen tuomioistuinsovitteluun sovellettavasta laista (17 a §). Lastensuojelun Keskusliitto pitää lisättyä säännöstä tarpeellisena lakikokonaisuuden hahmottamiseksi ja kuten yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ”selvyyden vuoksi.” Säännös selkeyttää ymmärrystä siitä, että tilanteessa sovelletaan nimenomaisesti riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annettua lakia.

Luonnoksessa esitetään, että lapsenhuoltolaissa säädettäisiin käräjäoikeuden hallinnollisen kanslian sijaintikuntien velvollisuudesta järjestää asiantuntijapalvelut huoltoriitojen tuomioistuinsovitteluun (17 b §). Asiantuntijapalveluiden järjestäminen kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi on kannatettava ehdotus, sillä se parantaa palvelun yhdenvertaista saatavuutta. Myös se, että kunta voisi järjestää palvelut yhdessä muiden käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvien kuntien kanssa, on kannatettavaa. On tärkeää varmistaa, että myös pienemmillä paikkakunnilla on mahdollisuudet pätevän ja kokeneen henkilöstön käyttämiseen sovittelumenettelyssä. Esitysluonnoksessa mainitaan, että palvelut voisi tuottaa myös kuntayhtymä, sote-alue tai palvelut voitaisiin ostaa yksityiseltä tai julkiselta palveluntuottajalta. Palvelun järjestämisessä oleellista on se, että kaikilla sitä tarvitsevilla olisi yhtäläinen mahdollisuus palvelun saamiseen asuinpaikkakunnasta riippumatta. Esitysluonnoksessa on korostettu, että asiantuntija-avustajia ei voi myöskään olla määrällisesti liikaa, sillä silloin heille ei kerry tarpeellista kokemusta sovittelutoiminnasta. Riittävä ja säännöllinen osallistuminen sovittelutoimintaan on oleellisen tärkeää asiantuntija-avustajan taitojen saavuttamisessa ja ylläpysymisessä.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa esityksessä ehdotettua mallia asiantuntijapalveluiden korvaamisesta: lapsenhuoltolain 17 d §:ssä säädettäisiin valtion korvauksesta asiantuntijapalvelut järjestävälle kunnalle. Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä sitä, että sovittelun osapuolille avustajan käyttäminen olisi maksutonta. Tämä edistää kaikkien palvelua tarvitsevien yhdenvertaista asemaa palvelun saamisen suhteen.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa esitysluonnoksessa riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n sääntelyä, jossa säädettäisiin sovitteluistunnon järjestämisestä viimeistään kuuden viikon kuluessa siitä, kun tuomioistuin on tehnyt päätöksen sovittelun aloittamisesta. Erityisestä syystä olisi kuitenkin mahdollisuus toimia toisin. Keskusliitto pitää hyvänä, että säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esille, ettei tällainen erityinen syy voi olla sovittelijan, asiantuntija-avustajan tai lakimiesavustajan muu työkiire. Varhaisella puuttumisella ja asian käsittelyllä voidaan ehkäistä vanhempien riidan syvenemistä ja täten edistää lapsen etua. Keskusliitto pitää tärkeänä, että asetetun aikarajan toteutumista tuomioistuimissa myös seurataan ja pyritään aktiivisesti vaikuttamaan siihen, ettei em. kuuden viikon aikarajaa ylitetä.

Asiantuntija-avustajan pätevyysvaatimukset

Esityksessä todetaan, että asiantuntija-avustajana toimiminen edellyttää monipuolista ammattitaitoa ja osaamista. Asiantuntija-avustajan tehtävä on erityisen haastava, ottaen huomioon, että eroperheiden vanhemmilla on usein takanaan usein pidempiaikaisia riitatilanteita ja vaikeita konflikteja. Ennen kuin eroperheiden vanhempien riitaisuuksia käsitellään tuomioistuimessa, vanhemmat ovat saattaneet hakea apua jo useamman kerran erilaisista eroperheidenpalveluista. On tuotu esille, että vanhempien konfliktin syvyys, pitkäkestoisuus ja tunteet tekevät asioista erityisen hankalia. Asiantuntija-avustajan keskeinen tehtävä on tuoda sovittelussa esiin lapsen psykologinen etu, saada vanhemmat näkemään lapsen edun kannalta keskeiset seikat, auttaa avaamaan vanhempien välinen lukkiutunut tilanne, tarvittaessa keskustella lapsen kanssa ja tunnistaa sovittelun esteet. Asiantuntijalla tulee siis olla tietoa lapsen kehityksestä, lapsen asemasta erossa, perheen vuorovaikutussuhteista ja vanhempien eroprosessista.(5) Asiantuntija-avustajalla on keskeinen panos myös vanhempien välisen kommunikaatio ja vuorovaikutuksen rakentamisessa. (6)

Lastensuojelun Keskusliitto pitää ehdottoman tärkeänä, että asiantuntija-avustajan pätevyysvaatimuksista säädetään laissa: asiantuntija-avustajalla tulisi olla psykologin, lastenpsykiatrin (7) tai sosiaalityöntekijän peruskoulutus. Esitysehdotuksessa lapsenhuoltolain 17 c §:ssä säädettäisiin, että asiantuntija-avustajalla tulee olla em. kelpoisuuden lisäksi tehtävän edellyttämää täydennys- ja lisäkoulutusta sekä kokemusta työskentelystä eroperheiden kanssa. Keskusliitto pitää myös tätä erittäin tärkeänä. Kuten esitysluonnoksessakin todetaan, pelkkä peruskoulutus ei riitä takaamaan huoltoriitojen sovittelussa tarvittavaa asiantuntemusta. Asiantuntija-avustajan rooli on oleellisen tärkeä, jotta palvelun käyttäjien tarpeet sekä sovittelun keskeiset tarkoitukset, lapsen oikeuden turvaaminen molempiin vanhempiin ja vanhempien vastuunotto lapsen hyvinvoinnista, toteutuisivat. Keskeistä on myös lapsen oikeus muihin läheissuhteisiin, esimerkiksi isovanhempiinsa, joka tulee sovittelussa ottaa huomioon.

Esitysluonnokseen on kirjattu, että ”asiantuntija-avustaja joutuu sovittelussa rakentamaan käsityksen lapsen psyykkisestä tilanteesta vanhempien kuvauksen perusteella. Hänen tulisi osata tunnistaa, mikä lapsen käytöksessä on normaalia ja mikä taas viittaa lapsen kehityksen häiriöihin ja riskeihin”.(8) Asiantuntija-avustajalta odotetaan myös kykyä tunnistaa vanhemmuuden häiriötekijöitä sekä lapsen hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä riskitekijöitä. Lastensuojelun Keskusliitto pitää näiden tavoitteiden saavuttamista lähtökohtaisesti tärkeinä, mutta sovitteluprosessin käytännön aikarajat ja tapaamiskertojen määrä huomioiden vaativina tavoitteina. Asiantuntija-avustajan tulisi tunnistaa vanhempien kyky tuottaa informaatiota lapsestaan lapsen etua toteuttavan hyvän vanhemmuuden merkityksessä.

Se, että asiantuntija-avustajapalvelua on saatavana riittävässä määrin myös ruotsinkielisten eroperheiden tarpeisiin, on välttämätöntä. Esitysluonnoksessa lapsenhuoltolain 17 c §:ssä säädettäisiin, että asiantuntija-avustajalla tulisi olla riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että asiantuntija-avustajalla tulee olla työtehtävän edellyttämä suomen- ja ruotsinkielen taito kielilain vaatimusten mukaisesti. Keskusliitto korostaa, että ruotsinkielisten palvelut on turvattava: ruotsinkielisten tulee saada palvelua omalla äidinkielellään ja asiantuntija-avustajan kielitaidon tulee riittää em. vaativaan työskentelyyn. Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että myös ulkomaalaistaustaisten vanhempien mahdollisuus sovittelupalveluun omalla äidin kielellään tulisi turvata. Oikeusministeriön loppuraportin mukaan monikulttuurisissa huoltoriidoissa korostuu ammattitaitoisten, simultaanitulkkaukseen kykenevien tulkkien tarve. (9) Asiantuntija-avusteisten huoltoriitojen sovitteluun liittyvässä koulutuksessa tulisi ottaa huomioon perehtyminen maahanmuuttajaperheiden kulttuuriin sekä erityisiin tarpeisiin erotilanteessa. Kuten oikeusministeriön loppuraportissa todetaan, ”lapsen edun arviointi edellyttää vanhempien kulttuurien huomioon ottamista, sillä perheeseen ja kotiin liittyvät arvot ovat erottamaton osa ihmisen identiteettiä ja juurtuneet meihin syvälle.”(10)

Kouluttautuminen

Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että sekä asiantuntija-avustajille että sovittelijoille järjestettäisiin sovittelukoulutusta, joka sisältäisi tuomareille suunnatun yleisen tuomioistuinsovittelun peruskoulutuksen sekä tuomareille ja asiantuntija-avustajille tarkoitetun lapsioikeudellisen koulutusjakson sekä koulutuksen huoltoriitojen sovitteluun. Luonnoksessa myös ehdotetaan, että tuomareilla tulisi olla vankka kokemus lapsioikeudellisten asioiden käsittelystä ja sovittelijoiksi ja asiantuntijoiksi tulisi valita ainoastaan tehtävään motivoituneita henkilöitä. Näillä seikoilla on katsottu olevan oleellinen merkitys sovittelun tuloksellisuuteen.(11)

Lastensuojelun Keskusliitto pitää esitysluonnoksen em. ehdotusta erittäin tärkeänä ja kannatettavana. Sovittelija ja asiantuntija-avustaja toiminta sovittelussa vaatii yhteistyötä, selkeyttä yhteisistä toimintatavoista sekä ymmärrystä ja luottamusta toisen osapuolen erityisosaamista ja työtä kohtaan. Kuten jo aiemmin tuotiin esille, kärjistyneiden erokonfliktien ja riitatilanteiden selvittäminen lapsen edun mukaisesti asettaa erityisiä haasteita yhteistoiminnalle ja vuorovaikutukselle kaikkien osapuolten kesken. Keskusliitto painottaa, että jos asiantuntija-avustajina käytetään yksityisiä ammatinharjoittajia, myös heidän sitoutunut osallistumisena koulutuksiin on tärkeää. Näissä tilanteissa koulutuksen maksuttomuus yksityisille ammatinharjoittajille on oleellinen selvitettävä asia.

Oikeusministeriön loppuraportissa tuotiin esille, että työparit valmistautuivat etukäteen yhdessä asiaan ja erityisesti vaativissa sovittelutilanteissa työparien yhteinen neuvottelu ja tilannearvio koettiin selkeästi auttavaksi tekijäksi. Kuitenkin yhteistyön muotoja ja sujumista jouduttiin työparien välillä hakemaan ja tätä pyrittiin selkeyttämään arviointikeskusteluissa. (12) Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että koulutuksen lisäksi työpareille järjestetään yhteistä työnohjausta, joka auttaa kehittämään ja tarkentamaan työskentelyä. Tätä puoltaa myös oikeusministeriön loppuraportissa esille nostetut kommentit, joissa työparit olivat jääneet epätietoisiksi toistensa toimintatapoihin tai käyttäytymiseen liittyvistä asioista sovittelutilanteessa. (13)

Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä esitysluonnoksessa ehdotettua vuosittaista huoltoriitojen sovittelupäivää, joiden avulla voitaisiin yhtenäistää käytäntöjä eri paikkakunnilla. Keskusliitto pitää tärkeänä myös esitettyjä tuomioistuinten järjestämiä säännöllisiä palavereita asiantuntija-avustajien sekä heidän taustaorganisaatioidensa kanssa yksikön toiminnan kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi.

Esitysluonnoksessa korostetaan lakimiesavustajien keskeistä merkitystä sille, tuleeko huoltoriitojen sovittelusta todellinen vaihtoehto oikeudenkäynnille. On erittäin hyvä, että esitysehdotuksessa painotetaan yhteistyötä ja yhteistä koulutusta tuomioistuinten ja Asianajajaliiton kesken.

Lapsen asema sovittelussa

Esitysluonnoksessa viitataan useissa kohdin lapsen etuun sovittelussa. Esitysluonnoksessa tuodaan esille, että kokeilun aikana käytiin laajaa keskustelua lapsen asemasta sovittelussa. Ohjausryhmä linjasi lapsenhuoltolain ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteiden pohjalta, missä tilanteissa ja miten lasta voidaan kuulla sovittelussa henkilökohtaisesti.[14] Nämä ohjausryhmän arvioinnit ja näkemykset on kirjattu oikeusministeriön loppuraporttiin.[15]

Lapsen oikeuksien sopimuksen pääperiaate sisältyy sen 3 artiklaan: lapsen edun on oltava lainsäädännön ja sille pohjautuvan oikeudellisen käytännön kantavana ajatuksena. Lapsen edun toteutumiseen liittyy olennaisesti lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan sääntely lapsen oikeudesta osallistua ja tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa sekä lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklassa sopimusvaltiolle säädetty velvollisuus taata lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tätä suhdetta on tarkasteltu lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa CRC/C/GC/12 (16) sekä CRC/C/GC/14 (17).

Lakivaliokunta on mietinnössään 4/2005 todennut, ettei lapsella ole itsenäistä asianosaisen asemaa elatusta, huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa hakemus- tai riita-asiassa, eikä myöskään tuomioistuinsovittelussa. Sovittelu on pääsääntöisesti vanhempien välistä keskustelua, jossa pyritään auttamaan vanhempia itse löytämään ratkaisu erimielisyyksiinsä. Oikeusministeriön loppuraportissa todetaan, että lapsen ääni sovittelussa kuuluu vanhempien puheen välityksellä ja vanhemmat pyritään sovittelussa sitouttamaan keskustelemaan lapsensa kanssa ja kuuntelemaan lapsensa toiveita ja ajatuksia.

Vaikka lapsi ei olekaan osapuolen tai itsenäisen neuvottelijan asemassa, lapsen mielipiteen selvittäminen erotilanteessa on kuitenkin välttämätöntä lapsen edun arvioimiseksi. Tämä on myös lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttien lähtökohta: lapsen etua ei voida täysin arvioida, jos ei ole tietoa lapsen omista mielipiteistä ja kokemuksista ratkaistavassa asiassa. Toisaalta on myös muistettava, että lapsen oikeuteen kuuluu, että lapsella tulee olla mahdollisuus mutta ei velvollisuutta ilmaista mielipiteensä. Tärkeää on, ettei lapsen valintaan ja mielipiteen ilmaisuun kuulu painostamista tai manipulointia. Lapsen kuuleminen ei tarkoita sitä, että lapsen tulisi ottaa vastuu päätöksistään tai että valta päätöksenteossa olisi siirretty lapselle. Tarkoitus on varmistaa osallistuminen ja konsultaatio. (18)

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa tuoda esille, että riitaisissa erotilanteissa on riski, etteivät vanhemmat yhdessä tai erikseen kykene välittämään lapsen näkemyksiä sovittelijalle. Lapsen mielipiteet ja näkemykset voivat kuitenkin tuoda olennaista informaatiota vanhemmille, sovittelijalle ja asiantuntija-avustajalle siitä, miten ratkaisut vaikuttavat lapsen arkeen, mistä asioista lapsen arjen sujuvuuden kannalta on sovittava ja toteuttaako sovittelussa aikaansaatava sopimus ylipäätään lapsen edun näkökulmaa.

Loppuraportissa tuotiin esille, että sovittelussa lasten kanssa keskusteluista saadut kokemukset ovat olleet pääasiassa myönteisiä. Raportissa kuvataan, että ne toivat valaistusta asiaan ja myös edistivät vanhempia pääsemään sopimukseen. Lapset myös olivat raportin mukaan tyytyväisiä siitä, että saivat oman viestinsä kerrottua vanhemmille ulkopuolisen välittämänä ilman, että heidän itse tarvitsi sitä kertoa. Myös palaute vanhemmilta oli myönteistä liittyen lasten kanssa käytyihin keskusteluihin. (19) Seuranta-aikana lasten kanssa keskusteltiin kuitenkin vain 14 kertaa ja suurin osa keskusteluista oli Espoon käräjäoikeudessa.

Esitysluonnoksessa tuodaan muutamassa erillisessä kohdassa esille, että asiantuntija-avustajan tehtävänä on paitsi saada vanhemmat näkemään lapsen edun kannalta keskeiset seikat myös tarvittaessa keskustella lapsen kanssa. Esitysluonnoksessa korostetaan, että lapsen tapaaminen henkilökohtaisesti sovittelussa mahdollistaa sen, että asiantuntija-avustaja saa lapsen ajatuksista autenttisen tiedon suoraan lapselta. (20) Esitysluonnoksessa todetaan sovittelun toteuttavan lapsiystävällisen oikeuden tavoitteita, sillä joustavana ja vapaamuotoisena menettelynä se madaltaa kynnystä lapsen kohtaamiseen.(21)

Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin hyvänä, että esitysluonnoksessa tuodaan esille asiantuntija-avustajan merkittävää roolia myös lapsen kuulemisessa henkilökohtaisesti sovitteluprosessissa. Keskusliitto toteaa, että hallituksen esitysluonnoksessa ei varsinaisesti puututa nykyiseen sääntelyyn lapsen kuulemisen osalta. Sovittelulain lähtökohta lapsen kuulemista koskevassa kysymyksessä on lain 10 §:n mukaan se, että lapsen etu turvataan huoltoriitojen sovittelutoiminnan yhteydessä lapsenhuoltolaissa säädetyllä tavalla. Huoltolain 15 §:n mukaan lasta voidaan kuulla tuomioistuimessa painavista syistä silloin, kun se on välttämätöntä asian ratkaisemisen kannalta. Hallituksen esityksessä sovittelulaiksi (He 114/2004) vahvistettiin tämä näkökanta lapsen kuulemisen edellytykseksi.

Melko niukkasanaisin perusteluin lakivaliokunta arvioi lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä, että kuulemisen kynnys voidaan laskea varsinkin varttuneempien lasten kohdalla.  Nyt julkaistussa esitysluonnoksessa tältä osin todetaan, että lapsen kuuleminen sovittelun yhteydessä on herättänyt keskustelua sovittelukokeilun aikana. Esitysluonnos viittaa tältä osin ohjausryhmän loppuraporttiin. Ohjausryhmä onkin arvioinut tarpeelliseksi kirjata ylös ne edellytykset, joiden vallitessa lasta voidaan kuulla. (22) Keskusliitto yhtyy ohjausryhmän loppuraportin näkemykseen siitä, että lapsen kanssa käytävälle keskustelulle on oltava selkeä, yksittäiseen sovitteluun liittyvä syy: keskustelun on tuotava lisäarvoa sovittelun ja lapsen edun arviointiin. Tärkeänä lähtökohtana lapsen kuulemiselle on pidettävä vanhempien hyväksyntää ja tukea. Edelleen sovittelijan tulee olla vakuuttunut siitä, että kuuleminen ei aiheuta lapselle haittaa. Keskusliitto toteaa, että loppuraportin ansiokas ohjeistus lapsen kuulemisen edellytyksistä (23) on huomionarvoinen työväline käytännön sovittelutoiminnan toteuttamisen yhteyteen. Ohjeistus osoittaa, että lapsen kuulemisen toteuttaminen vaatii ammattitaitoista punnintaa lapsen osallistumisoikeuden ja suojaamisen välillä. Ohjeistus osoittaa myös sen, kuinka lapsen kuulemisen edellytysten arviointi on osa laajempaa kokonaisuutta lapsiystävällisen oikeuden toteuttamista koskevassa merkityksessä.

Vaikka ohjausryhmän loppuraportissa onkin hyvin laaja-alaisesti pohdittu lapsen kuulemiseen liittyvää tematiikkaa, voidaan kuitenkin kysyä, tulisiko itse esitysluonnoksessa ottaa kantaa lapsen kuulemista koskevan sääntelyn toimivuuteen. Lapsen kuulemista koskevan painavan syyn edellytys ohjaa lain soveltamiskäytäntöä tällä hetkellä siihen suuntaan, että lasta kuullaan vain hieman yli yhdessä prosentissa sovittelutapauksista. Keskusliitto toteaa, että nykyinen lapsen kuulemista koskeva sääntely sovittelulaissa toteuttaa vain heikosti yhteensopivalla tavalla lapsen kuulemisen edellytyksiä arvioivaa ajattelumallia, minkä ohjausryhmä loppuraportissaan tuo esiin. Tämä voi lisätä riskiä siitä, että lapsen kuulemisen edellytykset arvioidaan puutteellisesti tai lapsen kuulemista sovittelussa ei toteuteta silloinkaan, kun se sovittelun tavoitteet huomioiden voidaan arvioida myös lapsen edun mukaiseksi.

Muita huomioita

Lastensuojelun Keskusliitto teki vuonna 2010 yhteistyössä Lapsiasiavaltuutetun ja Väestöliiton kanssa aloitteen oikeusministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle eropalveluiden kehittämiseksi. ”Lapsen paras etusijalle eropalveluissa” -aloitteessa korostettiin perheiden ja lasten suojelemista ja tukemista erotilanteissa sekä pitkittyneissä huoltoriidoissa. Aloitteessa tarkasteltiin eropalveluiden kokonaisuutta lapsen oikeuksien sopimuksen ja erityisesti lapsen edun näkökulmasta.(24) Aloitteessa tuotiin esille, että on tärkeää, että erilaisia palveluja parisuhteen kestävyyden tukemiseksi on tarjolla, mutta myös nk. eropalveluita tulee kehittää. Nykyisellään erotilanteiden palveluiden kokonaisuus on liian hajanainen ja alueellisesti epätasainen. Palvelut eivät myöskään riittävästi painotu varhaiseen tukemiseen ja huoltoriitojen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi palveluihin tarvitaan lapsen näkökulman esille nostamista sekä myös sovittelevaa työotetta. Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu on erittäin tärkeä tervetullut palvelu eroperheiden vanhempien kärjistyneissä huoltoriidoissa. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa kuitenkin vielä painottaa, että eropalveluita on kehitettävä kokonaisuutena. Tarvitaan tehokasta tiedottamista hyvistä ja toimivista erotilanteiden palveluista, hyvää yhteistyötä eri tahojen välillä, palveluiden kehittämistä sekä tutkimustietoa kehittämisen tueksi.Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä esitysluonnoksessakin todettua asiaa, että sovittelun tuloksellisuutta tulisi jatkuvasti seurata ja menettelyä kehittää. Tarvitaan myös seurantaa siitä, kuinka kestäviä sovittelussa saavutetut sovinnot ovat.

1 Lastensuojelun Keskusliiton, Lapsiasiavaltuutetun ja Väestöliiton ”Lapsen paras etusijalle eropalveluissa” –aloite (2010), s. 6.

2 Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain, riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain sekä sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Yleisperustelut, s. 4-5.

3 Asiantuntija-avusteista huoltoriitojen sovittelua koskeva kokeilu käräjäoikeuksissa 1.1.2011–31.12.2013. Loppuraportti OM 25/2013, s. 30.

4 Jäljempänä lapsenhuoltolaki

5 Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain, riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain sekä sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Yleisperustelut, s. 12-13.

6 Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain, riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain sekä sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Yksityiskohtaiset perustelut, s. 21.

7 Lastenpsykiatrin pätevyys mainitaan lapsenhuoltolain 17 c §:n luonnoksessa mutta se puuttuu säännöksen yksityiskohtaisista perusteluista.

8 Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain, riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain sekä sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Yksityiskohtaiset perustelut, s. 21.