Siirry sisältöön

Selvitysmiesten Jussi Huttunen ja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma selvitysmiesraportti sosiaali- ja terveysministeriön alaisten virastojen ja laitosten voimavarojen uudelleen suuntaamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö STM/2666/2007:

Toimeksiannon mukaan selvityshenkilöiden tuli:

1) arvioida sosiaali- ja terveysministeriön alaisten sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvien virastojen ja laitosten organisaatioon ja työnjakoon liittyvät kehitystarpeet sekä

2) tehdä ehdotukset virastojen ja laitosten organisaation ja työnjaon kehittämiseksi ja uudelleen suuntaamiseksi siten, että tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa valtion vuoden 2009 talousarviossa.

Tässä lausunnossa keskusliitto ottaa kantaa raportin ehdotuksiin erityisesti lastensuojelun toteuttamisen ja kehittämisen näkökulmasta.

Lastensuojelun Keskusliitto oli työn aikana myös kuultavana.

Tutkimuslaitosten kehittäminen

Työryhmä ehdottaa, että Stakes ja Kansanterveyslaitos yhdistetään STM:n alaiseksi uudeksi hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuskeskukseksi. Ehdotus on kannatettava sillä se kasvattaa merkittävästi ns. kriittistä massaa ja antaa mahdollisuuden kehittää yhdessä sosiaali- ja terveyspalveluja. Tässä yhdistämisessä on tärkeää, että kiinnitetään riittävästi huomiota sosiaalipalveluiden ja erityisesti monesti marginaaliin jäävän lastensuojelun asemaan. Lastensuojelussa ei asiakkaiden tai heidän omaistensa ääni kuulu ilman erityishuomiota ja siten sen aseman turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Näin ollen uuden organisaation sisällä on siirrettävä voimavaroja myös lastensuojelun kehittämiseen.

Perustutkimuksen siirtäminen yliopistolle

Esitys akateemisen perustutkimuksen siirtämisestä yliopistoille on perusteltua ja selkeyttää STM:n alaisten tutkimuslaitosten tehtävää.

Valtion koulukotien asema

Työryhmä ehdottaa, että valtion koulukodeista muodostetaan sosiaali- ja terveysministeriön alainen liikelaitos.

Perusteluissa todetaan, että ”vapaille markkinoille suunnattu maksullinen palvelutoiminta ei pääsääntöisesti kuulu STM:n alaisten virastojen ja laitosten tehtäviin. Silloin kuin laitoksella tai virastolla perustelluista syistä on maksullista palvelutoimintaa, tulee se joko yhtiöittää tai toteuttaa liikelaitosmuotoisena toiminnan läpinäkyvyyden takaamiseksi.”

Valtion koulukotien asema lastensuojelupalveluiden tuottajana on muuttunut viime vuosina. Niiden rinnalle on tullut monia yksityisiä palvelutuottajia, jotka toimivat järjestöjen alaisuudessa tai liikelaitosten periaatteilla. Kustannuksissa tai tuloksellisuudessa ei välttämättä ole eroja. Valtion rooli suomalaisessa hyvinvointivaltiossa myös näiden palvelujen tuottajana on tärkeä ja siihen liikelaitosmalli soveltuu huonosti. Taloudellisen tuloksen tavoittelu saattaa vinouttaa asiakkaiden valintakriteerejä ja johtaa epätarkoituksen mukaiseen toimintaan.

Sosiaalialan osaamiskeskusten asema

Työryhmä ehdottaa, että sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävät ja organisatorinen asema arvioidaan uudelleen. Vaihtoehtoisina ratkaisuina ovat siirtäminen uuden hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuskeskuksen, yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen osaksi.

Tosiasia on, että sosiaalialan osaamiskeskukset ovat pieniä ja vaatimattomasti resurssoituja. Ne ovat kuitenkin olleet näilläkin resursseilla merkittäviä alueellisen verkostoitumisen ja erikoistuneen kuntatyön kehittäjiä. Olennaista niiden toiminnassa on kuntien, oppilaitosten ja osaamiskeskusten yhteistyö. Mikäli niille pitää löytää uusi sijoituspaikka olisi toiminnallisesti luontevin perustettava hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuskeskus.

Valvontavirastojen kehittäminen

Työryhmä ehdottaa, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Sosiaali- ja tuotevalvontakeskus yhdistetään uudeksi Sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturva- ja valvontakeskukseksi. Uuden keskuksen toimiala laajennetaan sosiaalihuollon toimintayksiköiden valvontaa.

Ehdotus on selkeä parannus nykyiseen käytäntöön, josta puuttuu nimenomaan täytäntöönpano. Kun ehdotus vielä lähtee siitä, että keskus ei tee palvelujärjestelmän kehittämiseen eikä yksiköiden auditointiin liittyviä töitä voidaan mallia pitää selkeänä ja olennaiseen keskittyvänä. Lastensuojelun palvelutoiminnassa yksinkertainenkin mutta toistuva valvonta nostaisi laatua välittömästi ja turvaisi kaikkien osapuolten oikeusturvaa.

Alueellinen tasa-arvo

Alueellisen hyvinvointiosaamista ja valvontaa on varmasti aiheellista järkeistää, mutta on otettava huomioon, että alueelliset erot elinkeinorakenteessa ja kansalaisten hyvinvoinnissa ovat suuret. Eri alueilla tarvitaan erilaisia toimenpiteitä ja erilaista varoja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä, jotta kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvo voisi toteutua. Viime vuosina on osaamiskeskuksissa sekä erilaisissa alueellisissa sosiaali- ja terveystoimen hankkeissa kehitetty paikallista osaamista ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Tälle alueelliselle yhteistyölle ja osaamiselle on jatkossakin turvatta rakenteet ja riittävät toimintaedellytykset.