Siirry sisältöön

Sosiaali- ja terveysministeriölle annettu lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi

Pyydettynä lausuntonaan Lastensuojelun Keskusliitto ry esittää seuraavaa:

Yleistä

Keskusliitto pitää tärkeänä ja myönteisenä, että lain toteutumista on seurattu tiiviisti ja että siihen esitetään tarpeelliseksi nähtyjä muutoksia. Hallituksen esitys sisältää useita tarkennuksia ja parannuksia lastensuojelun sääntelyyn. Se nostaa myös esille uusia, laista toistaiseksi puuttuvia asioita kuten lapsen sijoittaminen vankeusrangaistustaan suorittavan tai tutkintavankeudessa olevan vanhempansa luo (37 §) sekä ennakollisen lastensuojeluilmoitus (25c §).

Osa muutostarpeista selittyy voimassa olevan lain valmistelun kireästä aikataulusta johtuen lakiin jääneistä epätarkkuuksista. Myös lakiin tehtävien muutosesitysten käsittely toteutetaan huomattavalla kiireellä. Lakiesitystä koskeville lausunnoille annetun kohtuuttoman lyhyen aikataulun johdosta Lastensuojelun Keskusliiton lausunto joudutaan antamaan ilman päättävien elinten käsittelyä. Näin ollen se heijastaa vain liiton toimiston näkemyksiä. Lausunnossaan keskusliitto keskittyy lakiesityksen muutoksia tai täsmennyksiä vaativiin kohtiin.

Yksityiskohtaisia kommentteja

Pääsääntöisesti ehdotetut muutokset ovat kannatettavia sellaisenaan tai vähäisin tarkennuksin. Esimerkiksi lastensuojelun järjestämisestä ja lastensuojelun kustannuksista vastaavaa kuntaa (16 ja 16a-c §) sekä väliaikaista määräystä (83 §) koskevat esitykset selkiyttävät lakia ja ovat kannatettavia. Perusopetuksen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten osalta sijoituskunnalla tulisi olla oikeus ns. täyteen korvaukseen aiheutuneista kustannuksista. Niin ikään kannatettavia ovat lähinnä kosmeettisena pidettävät muutosesitykset koskien lapsen huomioon ottamista aikuisille suunnatuissa palveluissa (10 §), lastensuojeluviranomaisen ilmoitusvelvollisuutta ja salassa pidettävien tietojen antamista poliisille (25d §) sekä lastensuojeluasian vireille tuloa ja asiakkuuden alkamista (26 §).

Lastensuojelun käsite sekä lastensuojelun kokonaisuuden jäsennys ovat tulleet aikaisempaa sekavammiksi. Peruskäsitteitä käytetään rinnakkaisina ja sisäkkäisinä sekä eri pykäliin siroteltuna siten, että lastensuojelun rakenteen kokonaisuus ja sen osien funktionaaliset yhteydet hämärtyvät. Lisäksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen (voimassa olevan lain 7 §) jää kokonaisuudesta irralliseksi ja uutena lisätty 3a§ tulee osittain päällekkäiseksi voimassa olevan lain 8§:n kanssa. Sekä lastensuojelun kokonaisuuden hahmottamisen että lakitekstin selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta käsitteistöä ja jäsennystä tulisi vielä harkita.

Lastensuojelutoimenpiteistä päättävää viranhaltijaa koskeva esitys (13 §) on kannatettava sillä huomautuksella, että ei ole yksiselitteisesti lapsen oikeusturvan mukaista olla pitkään kiireellisesti sijoitettuna, jos huostaanottoa koskeva päätös kestää hallinto-oikeudessa.

Ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen ja laajentaminen (25 §) selkeyttävät voimassa olevaa lakia. Lastensuojeluilmoitusten antajien piirin laajentamista, ilmoituksen tekemisen velvoittavuuden tiukentamista ja kynnyksen madaltamista tulee kuitenkin tarkastella yhteydessä lain 8§:ssä määriteltyihin velvoitteisiin. Peruspalvelujen piirissä annettavan tuen tulee olla ensisijaista lastensuojeluun ohjaamiseen nähden. Toisin sanoen ilmoituskynnyksen madaltaminen ei saa merkitä sitä, lastensuojeluilmoituksen entistä herkemmän käytön avulla lasten ja perheiden peruspalvelut väistävät velvollisuutensa ko. lainkohdassa tarkoitettuun tukeen. Ilmoitusten määrän huomattava kasvu lain voimaantulon jälkeen viittaa siihen, että näin on saattanut useissakin tapauksissa käydä.

Ennakollista lastensuojeluilmoitusta (25c §) koskevan esityksen perustelujen mukaan velvollisuus ilmoituksen tekemiseen koskisi tilannetta, jossa on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymän jälkeen. Samalla perusteluissa todetaan, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tarkoituksena olisi ensisijaisesti turvata odottavalle äidille ja lapsen tulevalle perheelle riittävät tukitoimet jo raskausaikana. Itse pykäläesitykseen jälkimmäistä näkökohtaa ei kuitenkaan ole kirjattu.

Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ilmoituksen tekijältä edellytetään varmaa tietoa äidin päihdeongelmasta, vakavasta mielenterveyden häiriöstä tai vapausrangaistuksesta. Lain perusteluista ei käy ilmi miten päihdeongelman tai mielenterveysongelman olemassaolo varmennetaan.

Keskusliiton mielestä lastensuojelulaissa tulee säilyttää selkeä velvoite myös syntymättömän lapsen erityiseen suojeluun sekä täydentää lainsäädännön keinoja velvoitteen toteuttamiseen turvaamalla tarvittaessa päihdeongelmaisten äitien raittius tahdonvastaisesti.

Keskusliitto suhtautuu pidättyvästi lapsen varsinkin pidempiaikaiseen asumiseen vankilassa (37 §). Sen edellytykset tulisi määritellä vielä nykyistä laajemmin ja perusteellisemmin. Saattaisi olla tarpeen määritellä asumisen kestolle takaraja.

Erityisen huolenpidon järjestämisen edellytykset on jo voimassa olevan lain mukaan viritetty korkealle. Hallituksen esityksen ehdotettua lisäedellytystä, että terveydenhuollon palvelut eivät sovellu käytettäväksi erityisen huolenpidon sijaan voidaan pitää kannatettavana. Sen sijaan erityisen huolenpidon rajaaminen koskemaan 12 vuotta täyttäneitä on huonosti perusteltu (61 §; 72 §). Ei voida pitää lain vikana, jos sitä on sovellettu tilanteissa joissa lievempien rajoitustoimenpiteiden käyttö olisi ollut mahdollista ja lapsen edun mukaista.

Lastensuojelulaissa säädetään yksityiskohtaisesti erityisen huolenpidon järjestämisen edellytyksistä ja toteutuksesta (LsL 71-73 §). Lainsäädännössä tulisi selkiyttää myös kunnan velvollisuus järjestää erityistä huolenpitoa ja turvata sen vaatimat resurssit. Erityisen huolenpidon järjestämättä jättäminen ei taloudellisiin syihin vedoten ei pitäisi olla mahdollista.

Lain kehittämistyötä tulee jatkaa

Keskusliitto pitää tärkeänä, että hallitusohjelman mukaisesti lastensuojelulain käytännön toteuttamista ja kehittämistyötä jatketaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Tässä työssä tulisi erityistä huomiota kiinnittää ehkäisevän lastensuojelun kehittämiseen sekä avohuollollisen lastensuojelun voimavarojen ja palvelujen laadun turvaamiseen. Laadun turvaamisen kannalta Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla olevat lastensuojelun laatusuositukset ovat askel oikeaan suuntaan. Suositukset eivät kuitenkaan riitä epäkohtien korjaamiseen tai palvelujen yhdenmukaisen peruslaadun toteutumiseen koko maassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3(3) artiklan mukaisesti lastensuojelulle tulee asettaa velvoittavat standardit sekä kehittää kaikkien palveluntuottajien palvelujen riippumatonta valvontaa, kuten valmisteilla olevissa YK:n sijaishuollon ohjeissa esitetään.