Siirry sisältöön

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus saatettava voimaan viivyttelemättä

Sopimus parantaa vammaisten lasten ja nuorten oikeuksia, asemaa ja hyvinvointia sekä edistää heidän osallisuuttaan.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto ulkoasiainministeriölle vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä.

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää ulkoasiainministeriötä mahdollisuudesta lausua työryhmämietinnöstä liittyen vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamiseen. Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, että Suomi ratifioi viivytyksettä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan.

Lapsen oikeuksien komitea[1] on viimeisimmissä suosituksissaan Suomelle vuonna 2011 kehottanut Suomea kiirehtimään vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia[2]. Suomi sai myös Universal Periodic Review – UPR tarkastelussa usealta eri valtiolta kehotuksen jouduttaa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointiprosessia[3].

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa lausunnossaan erityisesti seuraavia näkökulmia:

  • Lastensuojelun Keskusliitto pitää ensiarvoisen tärkeänä sopimuksen ja siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan viivytyksetöntä voimaansaattamista, sillä sopimuksen ja lisäpöytäkirjan ratifiointi parantaa vammaisten lasten ja nuorten oikeuksia, asemaa ja hyvinvointia. Sopimus ja sen valinnainen pöytäkirja edistävät toimenpiteitä ja toimintakäytäntöjä, joilla vammaisten lasten ja nuorten etua ja osallisuutta voidaan vahvistaa. Lisäksi sopimus lisää tietoa ja ymmärrystä vammaisuudesta, mikä vaikuttaa olennaisesti vammaisten lasten osallistumisen mahdollisuuksiin.
  • Keskusliitto tuo lausunnossaan esille, että Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimuksen mukaiset lapsen oikeudet liittyvät kiinteästi YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisiin oikeuksiin. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen johdanto-osassa todetaan, että sopimusosapuolet palauttavat mieliin ne asiaan liittyvät velvoitteet, joihin lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat sitoutuneet.
    Vammaisten lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteuttamiseksi ja edistämiseksi on ehdottoman tärkeää, että vammaisten lasten ihmisoikeudet ovat turvattu sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevalla sopimuksella että lapsen oikeuksien sopimuksella[4].

Keskusliitto tuo esiin lausunnossaan seuraavia tärkeinä pitämiään vammaisten lasten oikeuksiin liittyviä seikkoja, joita vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen voimaansaattamisella voidaan turvata ja edistää:

  • Oikeus syrjimättömyyteen ja vammaisten lasten oikeuksien valtavirtaistaminen
  • Vammaisten lasten oikeus osallistua ja tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa
  • Tietoisuuden ja tiedon lisääminen vammaisten lasten elämästä ja vammaisuudesta (vammaisten lasten osallistumisen mahdollisuuksien lisääminen; yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjimättömyys; esteettömyyden ja saavutettavuuden edistäminen; vammaisia lapsia ja heidän perheitään koskevien palveluiden kehittäminen ja parantaminen)
    Riittävästi tukea vammaisten lasten vanhemmille ja perheille
  • Muita työryhmän esitykseen liittyviä huomioita (henkilökohtainen apu vammaisilla lapsilla; vammaisen lapsen oikeus leikkiin, lepoon, kulttuurielämään, virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan ja urheiluun; tilastotiedon keruu ja tutkimus; vammaislainsäädännön uudistuksessa otettava huomioon myös vammaisten lasten ja heidän perheidensä näkemykset)
    Keskusliitto kannattaa työryhmän esitystä liittyen 33 artiklan mukaisesta kansallisesta toimeenpanosta ja seurannasta. Keskusliitto korostaa, että vammaisia lapsia ja heidän perheitänsä tulee riittävästi kuulla ja heidän tulee saada olla edustettuna koordinaatioelimen toiminnassa.

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää työryhmää perusteellisesta, erittäin hyvin valmistellusta ja kirjoitetusta esityksestä, jonka näkemyksiin voi yhtyä.

Taustaa

Suomi on allekirjoittanut YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan vuonna 2007. Yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja ovat tulleet kansainvälisesti voimaan 3.5.2008. Ulkoasiainministeriö asetti 2011 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää ja valmistella yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan edellyttämät ratifiointitoimenpiteet.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Yleissopimuksen keskeisiä periaatteita ovat yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Sopimuksen lähtökohtana on myös vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten moninaisuutta sekä vammaisten lasten oikeuksien kunnioittaminen.

Yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan tavoitteena on vahvistaa yleissopimuksella tunnustettujen ihmisoikeuksien suojaa perustamalla yksilövalitusjärjestelmä sekä mahdollistamalla vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean omasta aloitteesta tapahtuva tutkintamenettely.

Ulkoasiainministeriön asettama työryhmä on selvittänyt tarvittavat lainsäädäntömuutokset sekä sopimuksen että valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamiseksi. Yleissopimuksen voimaansaattaminen edellyttää vielä vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuteen kohdistuvia rajoituksia koskevien säännösten uudistamista[5] samoin kuin tarkistuksia yhdenvertaisuuslainsäädäntöön[6].

Työryhmän esityksen keskeiset ehdotukset ovat, että eduskunta hyväksyisi vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan sekä siihen liittyvät lait[7]. Esityksessä myös ehdotetaan, että yleissopimuksen 33 artiklan[8] mukaisia yhteystahoina toimisivat ulkoasiainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Lisäksi siinä ehdotetaan 33 artiklan mukaisen koordinaatiomekanismin nimeämistä. Yleissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaiselle rakenteelle kuuluvat tehtävät annettaisiin kansallisen ihmisoikeusinstituution hoidettavaksi.

Työryhmä on kirjoittanut mietintönsä hallituksen esityksen muotoon.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto

Lastensuojelun Keskusliitto tarkastelee työryhmän esitystä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) näkökulmasta ja täten keskittyy lausunnossaan vammaisten lasten ja nuorten oikeuksia koskeviin seikkoihin. Keskusliitto painottaa lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamia suosituksia sekä komitean yleiskommentteja liittyen vammaisten lasten oikeuksiin ja niiden toteutumiseen. LOS 1 artiklan mukaan lapsen oikeuksien yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä.

Oikeus syrjimättömyyteen ja vammaisten lasten oikeuksien valtavirtaistaminen

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen johdanto-osassa todetaan, että sopimusosapuolet ovat tietoisia siitä, että vammaisten lasten olisi saatava nauttia täysimääräisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, ja sopimusosapuolet palauttavat mieliin ne asiaan liittyvät velvoitteet, joihin lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat sitoutuneet. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen sekä lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen oikeuksia tulee tulkita rinnakkain ja yhdessä vammaisten lasten oikeuksien osalta, sillä ne täydentävät toisiaan. Työryhmän esityksessä todetaan, että yleissopimus lapsen oikeuksista koskee yhtä lailla vammaisia lapsia ja yleissopimus on ensimmäinen ihmisoikeussopimus, joka itse sopimustekstissä huomioi vammaisuuden kiellettynä syrjintäperusteena[9].

Lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) 2 artiklassa säädetään, että sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt syrjintäkiellon perustavanlaatuiseksi yleisperiaatteeksi koko lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanossa.

Syrjimättömyysperiaate ei sulje pois positiivista syrjintää. Lapsen oikeuksien komitea on suosituksissaan Suomelle esittänyt huolensa siitä, että vammaisia lapsia syrjitään ja kehottanut valtiota tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja. Vammaiset lapset kohtaavat syrjintää esim. koulussa tai harrastuksissa. Tämä koskee etenkin vähemmistöryhmään kuuluvan lapsen mahdollisuuksia osallistua yhteiseen opetukseen tai yhteisiin vapaa-ajan harrastuksiin muiden lasten kanssa.[10]

Lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyy myös erillinen 23 artikla vammaisten lasten oikeuksista. Artiklassa on asetettu tavoitteeksi, että vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan. Lisäksi kiinnitetään huomiota vammaisten lasten tarvitsemaan erityishoitoon ja todetaan, että sopijavaltioiden on varmistettava vammaisten lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin, terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluihin ja ammattikoulutukseen. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa tässä yhteydessä korostaa lapsivaikutusten arvioinnin tärkeyttä vammaisten lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyvien palveluiden ja toimenpiteiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.

Vammaisten lasten huomioonottaminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään 23 artiklaan, vaan heidän etunsa on otettava huomioon kaikkia lapsen oikeuksien sopimuksen artikloja sovellettaessa. Tämä on pääteltävissä jo sopimuksen 2 artiklasta. Lapsen oikeuksien komitean mukaan tulkinnan lapsen edusta (LOS 3 artikla) on oltava yhdenmukainen koko yleissopimuksen kanssa. Jos ratkaisu ei toteuta kaikkia lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuja oikeuksia, se ei yleensä voi olla lapsen edun mukainen. Myös valtioiden raportointiprosessien tulee keskittyä laaja-alaisesti vammaisten lasten ihmisoikeuksien toteutumisen osalta koko sopimuksen velvoitteiden huomioon ottamiseen[11].

Vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen 3 artiklan mukaisena yhtenä yleisenä periaatteena on syrjimättömyys, joka korostuu vammaisten lasten osalta sopimuksen 7 artiklassa. Artiklassa säädetään, että vammaisten lasten voida nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Yhdeksi sopimuksen yleisperiaatteeksi, joka myös korostuu sopimuksen 7 artiklassa, on määritelty vammaisten lasten kehittyvien kykyjen ja sen kunnioittaminen, että heillä on oikeus säilyttää identiteettinsä. Vammaisten lasten kehittyvien kykyjen kunnioittamiseen liittyy myös LOS 6 artikla. LOS 6 artiklassa velvoitetaan sopimusvaltioita edistämään lasten henkiinjäämistä ja kehittymistä mahdollisimman täysimääräisesti. Tähän sisältyy myös lapsen ja lapsuuden arvostaminen: kehittymisen käsitteeseen kuuluu optimaalisten olosuhteiden järjestäminen lapsuudessa, lapsen nykyistä elämää varten.

Kyse ei siis ole ainoastaan lapsen ohjaamisesta aikuisuuden taitoja ja haasteita varten, vaan lapsuus sinänsä on arvokas. LOS 6 artiklaan liittyy läheisesti LOS 5 artikla, jossa viitataan kypsymisen ja oppimisen prosesseihin ja lapsen kehittyvien kykyjen arvostamiseen. Lapselle tulee tarjota tukea ja ohjausta lapsen kehitystason mukaisesti, jolloin otetaan huomioon lapsen etu, lapsen omat toiveet sekä lapsen valmiudet itsenäiseen päätöksentekoon. Aikuisten velvollisuus on kunnioittaa lapsen kehittyviä kykyjä ja tukea lasta itsenäistymisessä ja kasvussa. Tärkeää on myös antaa lapselle aikaa kehittyä ja itsenäistyä omaan yksilölliseen tahtiinsa. Sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimuksen että lapsen oikeuksia koskeva sopimuksen kanssa yhteneväinen on Suomen perustuslain 6 §:n velvoite: lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Suomen maakohtaisessa raportissa tutkimuksesta vammaisia lapsia koskevasta jäsenvaltioiden politiikasta Euroopan parlamentille (2013) todetaan vammaisten lasten kehittyvien kykyjen osalta, että Euroopan parlamentin tulisi miettiä tapoja lisätä vammaisten lasten kehittyviä kykyjä koskevaa tietoisuutta ja edistää kehittyvien kykyjen huomioon ottamista, jotta periaatetta sovellettaisiin kaikissa lapsiin vaikuttavissa päätöksentekoprosesseissa.

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa korostaa, että vastaavasti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen osalta vammaisen lapsen edun määrittelyyn liittyvät kiinteästi myös muut sopimuksen artiklat eikä pelkästään sopimuksen 7 artikla, jossa säädetään erityisesti vammaisista lapsista. Tätä on tuotu esille myös työryhmän muistion yksityiskohtaisissa perusteluissa[12], mutta johtuen runsaasta kaikkia vammaisia henkilöitä koskevasta informaatiosta vammaisten lasten oikeudet, asema ja hyvinvointi eivät korostu riittävästi. Jatkossa tarvitaan siis erityisesti vammaisten lasten oikeuksiin keskittyvää sopimuksen artiklojen yksityiskohtaisia perusteluja ja tulkintaa sekä sopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanon ohjausta.

Suomen maakohtaisessa raportissa tutkimuksesta vammaisia lapsia koskevasta jäsenvaltioiden politiikasta Euroopan parlamentille (2013) todetaan, että vammaisten lasten oikeuksien suojelu edellyttää sekä lapsen oikeuksien sopimuksen että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisten oikeuksien ja erityistoimien hyväksymistä. Raportissa kehotetaan vammaisten henkilöiden yleissopimuksen pikaiseen ratifiointiin ja kansalliseen voimaansaattamiseen.

Vammaisten lasten oikeus osallistua ja tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen keskeinen periaate (3 artikla) on vammaisten henkilöiden täysimääräinen ja tehokas osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan. Sopimuksen 7 artiklassa säädetään, että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa. Artiklassa myös edellytetään, että, heidän näkemyksilleen annettaan asianmukainen painoarvo heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti, yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Lapsen oikeudesta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin säädetään lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa. LOS 12 artiklassa ei varsinaisesti käytetä käsitettä osallistuminen, mutta lapsen oikeuksien komitean mukaan säädöksessä on sisällöllisesti kysymys osallistumisen oikeudesta[13]. Kaikkien toimenpiteiden, joihin sopimusvaltiot ryhtyvät vammaisten lasten oikeuksien toteuttamiseksi tulisi helpottaa lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan[14].

LOS 3 artikla, jossa säädetään lapsen edun ensisijaisuudesta, ja LOS 12 artikla täydentävät toisiaan: LOS 3 artiklaa ei voida täysin soveltaa noudattamatta LOS 12 artiklan määräyksiä.[15] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 7 artiklaan sisältyy velvoite lapsen edun ensisijaisesta huomioon ottamisesta kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaista lapsen edun säännöstä (LOS 3 artikla) on avattu yksityiskohtaisesti komitean yleiskommentissa nro 14[16].

Lapsen oikeuksien komitea on tuonut esille huolensa siitä, että useimmissa tapauksissa aikuiset tekevät vammaisia lapsia koskevat päätökset, jolloin lapset itse jäävät prosessin ulkopuolelle. Komitea korostaa, että on äärimmäisen tärkeää, että vammaisia lapsia kuullaan kaikissa heitä koskevissa asioissa ja että heidän mielipiteensä otetaan huomioon heidän kehittyvien kykyjensä mukaisesti.[17] Oleellista on, että lapset voivat käyttää niitä viestintätapoja, joilla he luontevimmin pystyvät ilmaisemaan mielipiteensä. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 7 artiklassa säädetään: vammaisilla lapsilla on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi. Tulkkaus, kommunikaation apuvälineet ja omakielinen vuorovaikutus ovat vammaiselle henkilölle välttämättömiä yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutumisen osatekijöitä.[18] Lastensuojelun Keskusliitto haluaa korostaa tässä yhteydessä pienten vammaisten asten oikeutta vuorovaikutukseen ja kommunikaation kehittymisen turvaamiseen.

Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että oikeus näkemystensä ja mielipiteidensä esittämiseen on sekä yksittäisellä lapsella että lapsiryhmillä. Kyse on myös lapsen oikeudesta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 4 artiklan yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esille, että viranomaisten tulisi ottaa vammaiset henkilöt mukaan eri prosesseihin. Tämän velvoitteen noudattamiseksi myös vammaisilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa eri organisaatioissa ja elimissä, joissa heitä koskevia asioitaan käsitellään.[19] Lapsia tulisi kuulla ja heidän mielipiteensä ja palautteensa huomioida esim. sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen arvioimisessa ja kehittämisessä mutta myös esim. elinympäristöön vaikuttavien asioiden suunnittelemisessa, kehittämisessä ja arvioinnissa. Vammaisten lasten edustus on oleellista myös kouluun ja opiskeluun liittyvien käytäntöjen kehittämisessä. Lasten ottaminen mukaan näihin prosesseihin takaa sen, että päätökset ja toiminta kohdistuvat nimenomaan heidän tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. Se myös tukee erinomaisella tavalla lasten osallisuutta, sillä sen seurauksena päätöksentekoprosessista tulee osallistumista edistävä. Lapsilta itseltään saatu tieto on oleellisen tärkeää palveluiden suunnittelussa ja parantamisessa.

Oleellinen lapsen osallistumisen edellytys on lapsen mahdollisuus saada tietoa heihin vaikuttavista asioista, omasta tilanteestaan eri prosesseissa sekä omista mahdollisuuksistaan ja oikeuksistaan[20]. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 9 artiklassa säädetään esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Artiklassa edellytetään asianmukaisia toimia, joilla voidaan varmistaa myös tiedon saavutettavuus. Perusteluissa korostetaan, että erilaisten tieto- ja viestintäjärjestelmien sekä sähköisen asioinnin esteettömyys on turvattava. Viranomaisten tiedotusmateriaalin tulee olla sellaisessa muodossa, että vammaiset henkilöt pystyvät informaation vastaanottamaan.[21] Erityisesti tämä on tärkeää ottaa huomioon vammaisten lasten osalta. Viranomaisten tiedottamisen on todettu olevan myös aikuisille vaikeaselkoista ja nimenomaan lapsille suunnattua tietoa heille ymmärrettävällä ja heitä kiinnostavalla tavalla on hyvin niukasti tarjolla. Tietoa vammaisten lasten oikeuksiin, hyvinvointiin ja palveluihin liittyen tulee saada lapsille ymmärrettävällä tavalla ja sellaisia tiedonvälityskeinoja käyttäen, joita nimenomaan lapset ovat tottuneet käyttämään. Asia liittyy oleellisesti myös vammaisten henkilöiden sopimuksen 21 artiklan (sanan- ja mielipiteenvapaus ja tiedonsaanti) velvoitteiden toteutumiseen. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsella on oikeus ilmaista itseään ja saada tietoa LOS 13 artiklan (lapsen oikeus sananvapauteen) ja LOS 17 artiklan[22] (lapsen oikeus saada asianmukaista tietoa) edellyttämillä tavoilla.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 13 artiklassa säädetään oikeussuojan saavutettavuudesta. Perusteluissa todetaan, että lainkäytön alalla työskentelevien viranomaisten koulutusta on edistettävä vammaisten henkilöiden tehokkaan oikeussuojan saatavuuden varmistamiseksi. Perusteluissa todetaan lisäksi, että ”(a)rtikla edellyttää kohtuullisten mukautusten olemassa oloa. Näihin kuuluvat myös menettelylliset mukautukset, jotta vammaiset henkilöt voivat tehokkaasti osallistua oikeusjärjestelmään riippumatta siitä, missä roolissa he ovat. Ikään perustuvat mukautukset pitävät sisällään erityisesti vammaisten lasten ja nuorten tehokkaan osallistumisen varmistamisen.”

Myös lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan[23] korostanut vammaisten lasten mahdollisuutta yhdenvertaiseen osallistumiseen oikeudellisissa prosesseissa. Komitea on nostanut asian esille myös viimeisimmissä suosituksissaan Suomelle[24]. Komitea on korostanut väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lasten oikeusturvaa ja kehottanut perustamaan yksiköitä, jotka ovat erikoistuneet näiden rikosten tutkintaan ja joissa on myös erityisosaamista vammaisten lasten osalta. Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö ovat käynnistäneet lastenasiaintalo -hankkeen[25], jonka tarkoituksena on vahvistaa viranomaistoiminnan ohjausta sekä uudistaa lainsäädäntöä ja palveluiden järjestämistä niin, että väkivallan lapsiuhrit ja heidän perheensä saavat tasavertaisesti ja tarpeenmukaisesti apua tilanteessa. Koska vammaisten lasten on kansainvälisissä tutkimuksissa[26] todettu joutuvan kohtaamaan väkivaltaa lähes neljä kertaa todennäköisemmin kuin ikätoverinsa, vammaisten lasten asemaan on syytä kiinnittää huomiota lastenasiaintalo-hankkeessa. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 16 artiklan (vapaus hyväksikäytöstä, väkivallasta ja pahoinpitelystä) 5. kohta edellyttää sopimusvaltioiden ottavan käyttöön tehokkaat lapsiin keskittyvät politiikat ja lainsäädännön varmistaakseen, että vammaisin henkilöihin kohdistuvat hyväksikäyttö-, väkivalta- ja väärinkäytöstapaukset tunnistetaan, tutkitaan ja, mikäli tarkoituksenmukaista, saatetaan syytteeseen.

Lastensuojelun Keskusliitto nostaa esille Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä[27]. Euroopan neuvosto on hyväksynyt lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat nimenomaan varmistaakseen, että oikeudenkäyttö on aina lapsiystävällistä riippumatta siitä, keitä lapset ovat tai mitä he ovat tehneet. Suuntaviivoissa tuodaan esiin myös vammaisten lasten oikeudet omana osa-alueenaan. Keskusliitto painottaa, että lastensuojelulain 22 §:n mukaista edunvalvontaa[28] olisi tarpeen kehittää ottamaan huomioon vammaisten lasten tarpeet ja oikeudet.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa erityisesti viranomaistoiminnan valvontakäytäntöjen kehittämistä lapsiystävällisempään suuntaan. Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan tuonut esille tarvetta tehokkaisiin tarkastus- ja valvontajärjestelmiin vammaisten lasten kodin ulkopuolisessa hoidossa. Tarvitaan toimivien laadun ja valvonnan kriteereiden ja ohjeistusten kehittämistä. Keskusliitto pitää vammaisten lasten oikeusturvan kannalta tärkeänä, että heillä on mahdollisuus tehokkaasti tuoda esille valvontaviranomaisille epäkohtia tai puutteita, joita he kohtaavat asuessaan laitoksessa, pienryhmäkodeissa tai perhehoidossa. Valvontaviranomaisilla tulisi olla mahdollisuus kuulla suoraan lasten näkemyksiä ja huolenaiheita, sekä sitä, missä määrin lasten mielipiteet otetaan huomioon eri asumisratkaisuissa.
Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että vammaisten lasten asemaan ja oikeuksiin liittyvä Euroopan neuvoston lapsiohjelman[29] uusin suositus[30] ”Recommendation on ensuring full inclusion of children and young persons with disabilities into society” on tärkeä ohje ja työkalu suunniteltaessa ja toteutettaessa vammaisten lasten osallistumista ja sen edellytyksiä.

Tietoisuuden ja tiedon lisääminen vammaisten lasten elämästä ja vammaisuudesta

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 8 artikla velvoittaa sopimuspuolet aktiivisiin toimiin monipuolisen ja moninaisen tietoisuuden lisäämiseksi vammaisuudesta sekä vammaisiin liittyvien stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamiseksi. Työryhmän esityksen perusteluissa tuodaan esille, että vaikka asenneilmasto on muuttunut vammaisia henkilöitä ja vammaisuutta kohtaan myönteisemmäksi, kuitenkin esiintyy vielä paljon asenteellista ja rakenteellista esteellisyyttä.[31] Työryhmän esityksessä tuodaan hyvin esille, että asenneilmasto muuttuu lainsäädännön, järjestöjen toiminnan sekä yksittäisten vammaisten ihmisten toimista.

Koulu on lapselle tärkeä toimintaympäristö. Lapsen oikeuksien komitea on korostanut vammaisten lasten osalta lähikouluperiaatetta ja inklusiivisen opetuksen tärkeyttä. Vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuuksia opiskella lähikoulussaan tulee varmistaa lisäämällä kaikkien opettajien koulutuksessa erityispedagogiikan taitoja. Lapsen oikeuksien komitea toteaa erityisen painokkaasti, ettei vammaista lasta tule sijoittaa yleisopetukseen ilman hänen erityistarpeidensa huomioimista, vaan lapselle tulee turvata koulunkäyntiin ja opiskeluun asianmukaiset palvelut sekä riittävä tuki. Opetushenkilöstön tulee saada tehtäväänsä myös riittävästi tukea ja ohjausta koulutuksen lisäksi. Työryhmän esityksessä on vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 24 artiklan perusteluissa laajasti ja selkeästi tuotu esille vammaisten lasten kouluun sekä opiskeluun liittyviä kysymyksiä ja ehdotuksia.

Työryhmän esityksessä tuodaan esille koulujen ”suvaitsevaisuuskasvatuksen” merkitystä[32]. Lapsen oikeuksien sopimuksen 29 artiklassa edellytetään koulutusta, joka kehittää kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan. Koulutuksen tulisi mm. antaa tietoa ihmisoikeussopimusten sisällöstä. LOS 29 artiklan mukaan oppimisen peruspäämäärien tehtävänä on antaa lapselle elämisen taitoja, vahvistaa lapsen kykyä nauttia kaikista eri ihmisoikeuksista ja edistää kulttuuria, johon asianmukaiset ihmisoikeusarvot vaikuttavat. Lastensuojelun Keskusliitto on korostanut ihmisoikeuskasvatuksen merkitystä lausunnossaan opetus- ja kulttuuriministeriölle[33]. Lapsen oikeuksien komitea on suosituksissaan[34] Suomelle tuonut esille, että sopimusvaltio jatkaa kouluväkivallan ja -kiusaamisen vähentämiseen tähtääviä toimia ja korostanut niiden tärkeyttä erityisesti vammaisten lasten osalta. Keskusliitto pitää koulujen ihmisoikeuskasvatusta tärkeänä myös tästä näkökulmasta ajatellen.

Komitea on yleiskommentissaan[35] esittänyt huolensa siitä, että vammaiset lapset osallistuvat harvoin kaikille lapsille suunnattuihin harrastuksiin ja vapaa-ajanaktiviteetteihin. Heidän osallisuutensa usein rajoittuu tapahtumiin, jotka ovat erityisesti suunniteltu ja suunnattu vammaisille lapsille. Lasten hyvinvointia tukeva toiminta tulisi suunnitella niin, että se tarjoaa osallistumismahdollisuuden kaikille lapsille heidän mahdollisesta vammaisuudestaan riippumatta[36].

Työryhmän esityksessä tuodaan esille, että vammaisten henkilöiden parissa työskenteleville ammattihenkilöille annettavalla koulutuksella edistetään vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että kouluissa ja lasten varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattilaisten lisäksi erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille tulisi koulutuksessa antaa lisää tietoa vammaisuuteen ja vammaisiin lapsiin liittyen. Vammaisten lasten vanhemmat tuovat esille, että esim. perusterveyshuollon asiantuntemus liittyen vammaisten lasten asioihin on puutteellista. Lapsen oikeuksien komitea on korostanut, että vammaisille lapsille tulee taata yhdenvertainen oikeus hyvänlaatuisiin terveyspalveluihin.[37]

Riittävästi tukea vammaisten lasten vanhemmille ja perheille

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen 23 artiklassa säädetään kodin ja perheen kunnioittamisesta. 23 artiklan perusteluissa todetaan, että lapsen edun ensisijaisuus tulee huomioida artiklan määräysten soveltamisessa. Artiklassa korostetaan vammaisten lasten vanhempien oikeutta saada tukea kasvatustehtäväänsä ja lapsen hoidossa ja samalla palveluita riittävän varhaisessa vaiheessa. Artiklan perusteluissa todetaan, ettei lasta saa erottaa vanhemmistaan yksin lapsen tai hänen vanhempiensa vammaisuuden perusteella. Perusteluissa todetaan myös, että vaikka vanhemmat eivät kykenisikään huolehtimaan lapsestaan, vammaisten lasten laitokseen sijoittamista tulee välttää.

Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että toimivat, saavutettavissa olevat peruspalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä. Peruspalveluihin voidaan rakentaa erityisen tuen palveluita. Perheitä ei tule ohjata lastensuojelun piiriin heidän tarvitessaan vain tiettyä palvelua, vaan avainasemassa ovat riittävän varhaiset, yksilöllisesti perheen kanssa suunnitellut, toimivat peruspalvelut. Erityisen merkittävässä roolissa on lapsen ja perheen kanssa yhdessä laadittu yksilöllinen, lapsen ja perheen tarpeista lähtevä palvelusuunnitelma. Tähän liittyvät myös viranomaistoimintakäytäntöjen ja vastuiden selkeyttäminen ja etuuksista ja palveluista perheille tiedottamisen parantaminen.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 18 artiklan mukaan vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Tässä tehtävässään vanhempien tulee toimia lapsen edun mukaisesti. LOS 18 artiklassa painotetaan erityisesti valtion tukea vanhemmille näiden kantaessa vastuutaan. Artiklaa 18 täytyy tarkastella yhdessä LOS 5 artiklan (vanhempien ja perheen oikeudet ja velvollisuudet, lapsen kehittyvät valmiudet) ja LOS 3 (lapsen edun ensisijaisuus) ja LOS 27 artiklojen (valtion vastuu auttaa vanhempia turvaamaan lapselle riittävä suojelu ja huolenpito sekä riittävä elintaso) kanssa. Komitean yleiskommentissa[38] tuodaan esille, että paras hoitopaikka vammaiselle lapselle on hänen oma perheympäristönsä – edellyttäen, että perhe saa kaiken tarvitsemansa avun ja tuen. Komitea on myös korostanut muiden lapselle läheisten ihmisten merkittävää roolia lapsen hoidossa ja läheisten roolin vahvistamista ja kehittämistä.

Joissain tilanteissa myös vammaiset lapset ja heidän perheensä saattavat tarvita lastensuojelun palveluita. Näissä tilanteissa tarvitaan lastensuojelun työntekijöiltä ehdottomasti asiantuntemusta ja ymmärrystä vammaisuudesta ja vammaisten lasten tarpeista ja hyvinvoinnista. Lastensuojelun Keskusliitto pitää ensiarvoisen tärkeänä, että vammaisten lasten sijoittamisesta laitokseen lastensuojelun toimenpiteenä pidetään aina viimesijaisena vaihtoehtona ja kehitetään entistä systemaattisemmin pienryhmäkotiasumista ja perhehoitoa niihin tilanteisiin, joissa vammaisella lapsella ei ole mahdollisuutta asua huoltajiensa kanssa. Kaikissa asumismuodoissa tulee turvata lapsen perusturvallisuus ja kiintymyssuhteen muodostuminen palveluiden jatkuvuudella ja hoitavien työntekijöiden pysyvyydellä.

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa korostaa, että sillä, miten vammaisten lasten vanhemmille annetaan ensitieto, on oleellisen suuri merkitys vanhempien ja lapsen suhteeseen varhaisessa vuorovaikutuksessa. Useat lapsi- ja vammaisjärjestöt sekä lapsiasiavaltuutettu ovat jättäneet ensitietoa koskevan aloitteen Lääkäriseura Duodecimille, joka harkitsee kansallisen ohjeistuksen laatimista ensitiedon antamisesta.[39]

Muita työryhmän esitykseen liittyviä huomioita

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa vielä korostaa vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun merkitystä vammaisille lapsille. Vammaisten lasten tulee saada yhdenvertaisesti henkilökohtainen avustaja lain edellyttämällä tavalla niihin tilanteisiin, jotka laissa ovat säädetty. Lapsen oikeuksien komitea on tuonut esille viimeisimmissä huomautuksissaan Suomelle, että vammaisten lasten tulee esteettömästi päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikennevälineisiin. Lisäksi komitea on suositellut jäsenvaltiota varmistamaan vammaisille lapsille riittävästi henkilökohtaista apua sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluita.

Lastensuojelun Keskusliitto myös korostaa vammaisten henkilöiden 30 artiklaa, jossa säädetään osallistumisesta kulttuurielämään, virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan ja urheiluun. Vammaiset lapset tarvitsevat riittävästi henkilökohtaista apua voidakseen osallistua vapaa-ajantoimintoihin ja harrastuksiin yhdessä muiden ikätovereidensa kanssa. Liikunta- ja muiden harrastustilojen tulee olla esteettömiä ja mahdollistaa myös vammaisten lasten osallistuminen toimintaan. Vammaisten lasten osalta tärkeä on myös lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artikla[40], jossa säädetään lapsen oikeudesta lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Komitea tuo esille yleiskommentissaan[41] 31 artiklaan liittyen myös vammaisten lasten oikeuden lepoon, vapaa-aikaan ja leikkiin. Komitea on esittänyt huolensa, että vammaisilla lapsilla voi olla esimerkiksi paljon kuntoutusta ja kouluun liittyviä tehtäviä, josta syystä lapsella ei ole riittävästi mahdollisuuksia em. hyvinvoinnilleen tärkeisiin oikeuksiin. Keskusliitto haluaa myös kiinnittää huomiota siihen, että vammaisilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus omien toiminta- ja leikkiympäristöjen suunnitteluun osallistumiseen.

Lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmässä huomautuksessaan Suomelle tuonut esille, että jäsenvaltion tulee varmistaa sekä tilastointi että tiedonkeruu liittyen vammaisiin lapsiin. Komitea on katsonut, ettei vammaisten lasten elinoloista ole käytettävissä tarpeeksi tietoa. Työryhmän esityksessä on kattavasti ja perusteellisesti tuotu esille tilastointiin ja tiedonkeruuseen liittyviä kysymyksiä. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että vammaisten lasten omat näkemykset ja mielipiteet tulisivat vammaisuuteen liittyvässä tutkimuksissa paremmin esille. Tällä hetkellä on kovin niukasti tutkimusta, joissa vammaisten lasten elämään liittyviä asioita tarkastellaan nimenomaan lasten itsensä näkökulmasta.

Lastensuojelun Keskusliitto painottaa, että parhaillaan meneillään olevassa vammaislainsäädännön uudistuksessa tulee riittävästi ottaa huomioon myös vammaisten lasten ja heidän perheidensä näkökulma ja mielipiteet.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa työryhmän esitystä 33 artiklaan (kansallinen täytäntöönpano ja seuranta) liittyen. On tärkeää, että yhteystahoina olisivat sekä sosiaali- ja terveysministeriö että ulkoasiainministeriö. Koordinaatioelimen toiminnassa on tärkeää turvata vammaisten henkilöiden – myös vammaisten lasten – ja vammaisten lasten vanhempien äänen kuuluminen. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä, että koko kansalaisyhteiskunta ja erityisesti vammaiset henkilöt, mukaan lukien vammaiset lapset ja vammaisjärjestöt on osallistettava valvontamenettelyyn täysimääräisesti.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa työryhmän esitystä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.

[1] YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo lapsen oikeuksien toteutumista ja lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista jäsenvaltioissa. http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/CRC/Pages/CRCIndex.aspx

[2] Sopimusvaltioiden yleissopimuksen 44 artiklan mukaisesti antamisen raporttien käsittely. Päätelmät: Suomi. 7.9.2011.CRC/C/FIN/CO/4. Kohta 40.

[3] http://www.formin.fi/public/download.aspx?ID=106298&GUID={4CA3D57D-7264-489F-AC12-01A042462D27} YK:n yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun työryhmän 25.5.2012 hyväksymät suositukset Suomelle

[4] Katso myös: Maya Sabatello: Children with Disabilities: A Critical Appraisal. International Journal of Children´s Rights. 21(2013) s. 464-487.

[5] Sosiaali- ja terveysministeriö on Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaisesti uudistamassa itsemääräämisoikeuteen liittyvää lainsäädäntöä. Se asetti heinäkuussa 2010 työryhmän valmistelemaan esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon potilaiden ja asiakkaiden itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamista koskeviksi säännöksiksi (STM067:00/2010). Työryhmän määräaikaa jatkettiin vuoden 2013 loppuun saakka. Valmisteilla olevan itsemäärämisoikeuslain tavoitteena on mm. vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä.

[6] Tarkoituksena on, että yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistuksessa kohtuullisten mukautusten epääminen määritellään syrjinnäksi ja velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi laajennetaan.

[7] Laki yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja laki eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta.

[8] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 33 artikla, jossa säädetään kansallisesta täytäntöönpanosta ja seurannasta:

”1. Sopimuspuolet nimeävät hallitusorganisaationsa mukaisesti yhden tai useamman yhteystahon tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä asioita varten ja harkitsevat tämän organisaationsa puitteissa koordinaatiojärjestelmän perustamista tai nimeämistä helpottamaan täytäntöönpanoon liittyvää toimintaa eri aloilla ja tasoilla. 2. Kukin sopimuspuoli kyseisessä sopimuspuolessa oikeus- ja hallintojärjestelmänsä mukaisesti ylläpitää tai vahvistaa rakennetta, johon kuuluu tarvittaessa yksi tai useampi riippumaton järjestelmä ja jonka avulla edistetään, suojellaan ja seurataan tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa, taikka nimeää tai perustaa tällaisen rakenteen. Nimetessään tai perustaessaan tällaisen järjestelmän sopimuspuolet ottavat huomioon periaatteet, jotka koskevat ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi toimivien kansallisten instituutioiden asemaa ja toimintaa. 3. Kansalaisyhteiskunta, erityisesti vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt, on osallistettava ja se osallistuu seurantamenettelyyn täysimääräisesti.”

[9] Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö. s. 12.

[10] Lapsiasiavaltuutetun raportti YK:n lapsen oikeuksien komitealle. Lisäraportti Suomen hallituksen neljänteen määräaikaisraporttiin, 2011. http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2015/04/raportti_yk_oikeuksien_komitealle.pdf

[11] Liisa Nieminen: Vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet yleiseen ihmisoikeuskehykseen sijoitettuna. Lakimies 6/2005 s. 898–924.

[12] ”Vammaisten lasten oikeudet tulee huomioida läpi yleissopimuksen sen artikloja sovellettaessa.” Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö. s. 39.

[13] CRC/C/GC/12. 2009.

[14] CRC/C/GC/9. 2006.

[15] CRC/C/GC/12. 2009.

[16] CRC/C/GC/14. 2013. General comment No. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3, para.1).

[17] CRC/C/GC/9. 2006.

[18] Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö. s. 46.

[19] Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö. s. 40.

[20] CRC/C/GC/9. 2006.

[21] Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö. s. 46.

[22] LOS 17 artiklan mukaisesti lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta.

[23] CRC/C/GC/13. 2011. The right of the child to freedom from all forms of violence.

[24] CRC/C/FIN/CO/4. 2011.

[25] THL:n tiedote Lastenasiaintalo –hankkeesta http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33147

[26] Prevalence and risk of violence against children with disabilities: a systematic review and meta-analysis of observational studies, The Lancet, 2012, s. 899 – 907. http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(12)60692-8/fulltext

[27] Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf

[28]

[29] Council of Europe, Building a Europe for and with children http://www.coe.int/t/dg3/children/

[30] Recommendation CM/Rec(2013)2 of the Committee of Ministers to member States on ensuring full inclusion of children and young persons with disabilities into society http://www.awiph.be/youthinclusion/fichiers/Recommandations-en.pdf

[31] Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö. s. 41.

[32] Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietintö. s. 41.

[33] Lastensuojelun Keskusliiton vastaus opetus- ja kulttuuriministeriölle kommenttipyyntöön koskien demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta opettajankoulutuksessa https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/demokratia-ja-ihmisoikeuskasvatuksen-perusteet-luodaan-varhaiskasvatuksessa/
Katso myös United Nations Declaration on Human Rights Education and Training ja Euroopan neuvoston demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta koskeva peruskirja http://www.coe.int/t/dg4/education/edc/Source/Charter/Charterpocket_FIN.pdf  sekä Ihmisoikeuskeskus: Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus Suomessa.2014 http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/julkaisut/

[34] CRC/C/15/Add.272. 2005.

[35] CRC/C/GC/9. 2006.

[36] Hyvänä esimerkkinä ja toimintakäytäntönä Suomen UNICEF ry:n Mukana -kampanja https://www.unicef.fi/mukana

[37] CRC/C/FIN/CO/4. 2011.

[38] CRC/C/GC/9. 2006.

[39] http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2015/04/raportti_yk_oikeuksien_komitealle.pdf ja http://lapsiasia.fi/tata-mielta/tiedotteet/tiedotteet-2013/lapsiasiavaltuutettu-ja-jarjestot-esittavat-ensitiedon-antamisesta-kaypa-hoito-suositusta/

[40] LOS 31 artikla: 1.Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin.

2.Sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajantoimintoihin.

[41] CRC/C/GC/17. 2013.