Kokemus­asi­an­tunti­juutta pintaa syvemmältä

Mikä kokemusasiantuntijuus? | Kokemusasiantuntijana kasvaminen |
Kokemusasiantuntijat ja ammattilaiset | Eettisiä kysymyksiä |
Hyvää ja turvallista lastensuojelun kokemus­asiantuntija­toimintaa, kiitos!

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kokemus­asian­tuntijuus on vakiinnuttanut asemansa lastensuojelun palveluiden kehittämisessä⁽¹⁾. Asiakkaan asema sosiaali- ja terveyspalveluissa ja suhteessa niissä työskenteleviin ammattilaisiin on murroksessa⁽²⁾. Asiakas on perinteisesti nähty palveluiden kohteena, mutta asiakaslähtöisyyttä korostavan ideologian myötä asiakkaista on tullut tärkeitä kehittämis­kumppaneita ja aktiivisia palvelu­järjestelmään vaikuttajia⁽³⁾. Ideologinen muutos on raivannut tilaa myös kokemus­asiantuntija­toiminnan kasvulle.

Kokemus­asiantuntijuus-termillä viitataan vaihtelevasti laajaan kirjoon erilaista asiakkaiden tai heidän läheistensä kokemuksiin pohjautuvaa toimintaa: esimerkiksi ryhmämuotoista vertaistuki­toimintaa, yksilöllistä vertaistukea, kehittäjäryhmä­toimintaa ja kannanottoja, palkkatyötä kehittämis­­hankkeessa, yksittäistä kokemus­­asian­tuntija­­puheenvuoroa tai kirjallista muistelmaa, mutta myös poliittisten päätöksen­tekijöiden kanssa järjestettyjä tapahtumia.

Kokemusasian­tuntijuuden kentällä on aina ollut käsitteellistä epäselvyyttä⁽⁴⁾. Sen vuoksi myös Kokemus tiedoksi-hankkeessa oltiin kiinnostuneita siitä kuinka kokemusasiantuntijat itse jäsentävät kokemusasian­tuntijuuttaan ja millaisena asiantuntijuus näyttäytyy yhteistyössä ammattilaisten kanssa. On tarpeen myös pohtia, kuinka se tulee ottaa huomioon toimintaa järjestettäessä.

Kokemusasiantuntijuus on kasvuprosessi

Kokemusasiantuntijat jäsensivät omaa kokemus­asiantunti­juuttaan kokemus­asian­tuntijaksi kasvamisen tarinoiden avulla.

Kokemusasian­tuntijuuden on tunnistettu olevan yksilössä tapahtuva prosessi, jossa omien kokemusten yhdistyminen muiden samaa kokeneiden kokemuksiin rakentaa laajempaa tietovarantoa, joka ylittää yksilön henkilökohtaiset kokemukset ja rakentaa kokemuksille perustuvaa asiantuntijuutta⁽⁵⁾. Ymmärretään, että kokemus­asiantunti­joiden asiantuntijuus on muuttuva ominaisuus⁽⁶⁾.

Yksilöllisen kasvuprosessin kuvaukset olivat vahvasti keskusteluiden keskiössä. Kertomuksista hahmottui kokemus­asiantunti­juuden neljä ulottuvuutta: henkilökohtainen kokemus, vertaisuus, asiantuntijuus sekä vaikuttaminen.

Toiminnan merkityksen kerrottiin alkuun keskittyvän omien kokemusten ymmärtämiseen ja käsittelemiseen, sen jälkeen vertaisuudessa tapahtuvaan turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen kokemukseen ja voimaannuttavaan asiantuntijana kehittymiseen ja lopulta vaikuttamiseen, joka luo merkityksellisyyttä elämään.

”Kuka minä olen?”

Kokemusasiantunti­juuden ytimessä vaikuttaa olevan sellainen yksilöllinen kokemus, joka on merkittävällä tavalla muuttanut ihmisen elämänkulkua tai vaikuttanut yksilön identiteettiin ja käsityksen itsestään. Haastatteluissa kuvattiin sitä, kuinka merkittäviä ja vaikuttavia lasten­suojeluun liittyvät kokemukset ovat ihmisen elämässä.

Kokemus­asian­tuntijuus syntyy elämäntarinan jäsentymisen kautta. Haastatelluille toiminnan lähtökohta oli tarve työstää ja käsitellä kokemuksiaan ikään kuin tullakseen sinuiksi menneisyyden kanssa. Kokemus­asiantuntija­toiminta ja sen erilaiset muodot avasivat väylän tälle työlle.

Kokemus­asiantuntija­toiminta näyttää vastaavan inhimilliseen tarpeeseen rakentaa eheää elämäntarinaa⁽⁷⁾ ja etsiä vastausta sellaisiin kysymyksiin kuin ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minulle on tapahtunut?” tai ”Miten tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun?”

Minun kokemuksillani on merkitystä

Vertaisuuden kokemuksella kerrottiin olevan suuri merkitys kokemus­asian­tuntijana kasvamisessa.  Lastensuojelun kehittäjäryhmiin hakeutumisen motiiviksi nimettiin halu ja tarve kohdata ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin itsellä.

Vertaisten löytyminen ja raskaiden kokemusten jakaminen on aineiston valossa merkittävää yksilön hyvinvoinnille. Ryhmässä yksilön kokemukset ja tunteet tulevat validoiduiksi. Monelle kehittäjä­ryhmä tarjosi ensimmäistä kertaa elämässä tunteen hyväksytyksi tulemisesta sekä aidosti kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta raskaiden kokemusten ja menneisyyden kanssa. Ryhmä hälventää häpeää, ja synnyttää vahvaa tunnetta kuulumisesta porukkaan tai yhteisöön.

Vertaisuus näyttäytyy arvokkaana voimavarana, koska se auttaa ymmärtämään ja sanoittamaan omia kokemuksia muiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta, ja asettamaan ne kontekstiin. Henkilö­kohtaiset kokemukset löytävät paikkansa ja niihin voi ottaa etäisyyttä. Haastatellut kertoivat oman tarinan rakentuvan⁽⁸⁾ tällä tavalla.

Minä osaan, minä pystyn

Haastatelluissa ja keskusteluissa pohdittiin paljon, milloin kokemus­asian­tuntija voi kutsua itseään asiantuntijaksi. Kokijan ajateltiin tulevan asiantuntijaksi silloin, kun hän on kasvanut ”me-puheeseen”. Kokemus­asiantuntijan työväline on synteesi erilaisia kokemuksia ja tarinoita, ja joka on sovellettavissa erilaisiin lasten­suojeluun liittyviin kysymyksiin. Asiantuntijuuden ytimenä pidetään siis kokemus­tietoa, jossa omiin kokemuksiin yhdistyvät myös vertaisten kokemukset ⁽⁸⁾. Asiantuntijuus on myös lasten­suojelu­palveluihin liittyvän osaamisen ja ymmärryksen karttumista toimittaessa ammattilaisten, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa.

Haastatellut korostivat, että kokemus­asiantunti­juudessa merkityksellistä on oppiminen. Oppiminen liittyy tiedon lisäksi erilaisten taitojen, kuten itseilmaisu- tai esiintymistaitojen, kehittymiseen. Uuden tiedon ja uusien taitojen omaksuminen voimaannuttaa, ja haastatellut kuvasivat, kuinka haastavista lähtökohdista ponnistaminen on helpottunut itseluottamuksen kehittyessä. Luottamus omaan pystyvyyteen ja kykenemiseen motivoi ja aktivoi muillakin elämän osa-alueilla, esimerkiksi kannustaa opintojen pariin.

Minä vaikutan, minulla on merkitystä

Haastateltujen reflektoidessa omaa kasvuaan kokemus­asiantuntijana puheissa korostui merkityksellisyys. Haastatelluilla oli tarve tehdä raskailla kokemuksillaan jotain hyvää, luoda myönteisiä merkityksiä kokemuksilleen. Se, että voi vaikuttaa positiivisesti muiden lastensuojelun asiakkaiden elämään, antoi tunteen siitä, etteivät omat ikävät kokemukset olleet turhia.

Mahdollisuus vaikuttaa palveluihin ja ammattilaisten toimintaan tuottivat vahvan tunteen merkitykselli­­syydestä. Kokemus siitä, että itsellä on jotain ainutlaatuista ja merkittävää potentiaalia käytössään, on voimaannuttava. Merkityksellisyyden kokemus näyttäytyi merkittävänä omia valintoja, tavoitteita ja toimintaa ohjaavana voimana.

Pyrkimykset saada aikaan laajempaa muutosta yhdistetään yleensä poliittiseen toimintaan ja aktivismiin. Muissa maissa, joissa kokemus­toiminnalla on pidemmät perinteet, aktivismi on yksi keskeinen kokemus­toiminnan muoto⁽⁹⁾. Vaikka Suomessa tällainen aktivismi on vielä melko vähäistä, osin kulttuurisyistä ja osin vahvan yhteiskehittämisen ja yhteistyön eetoksen vuoksi, löytyy siitäkin viitteitä suomalaisesta lastensuojelun kokemus­asiantuntija­toiminnasta.

Samalla vai eri puolilla?

Kehityksestä huolimatta kokemus­asiantuntijan ja ammattilaisen välisen yhteistyön painolastina on edelleen perinteinen käsitys asiakkaan ja ammattilaisen rooleista^{(10, 11)}. Lastensuojelun asiakkuudessa rakentuneet roolit jatkavat helposti olemassaoloaan kokemus­asiantuntija­toiminnassa.

Lastensuojelun kentällä asiakkaan ja ammattilaisen suhde voi olla ristiriitainen ja valtasuhteen värittämä. Aiempiin kokemuksiin voi liittyä pettymystä tai ennakkoluuloja, joiden tunnistaminen ja niistä irrottautuminen on tärkeää yhteistyön kannalta⁽²⁾. Kokemus­­asiantuntijat korostavat olevansa ”samalla puolella” ammattilaisten kanssa ja työskentelevänsä saman tavoitteen eteen lastensuojelun parantamiseksi. Tästä huolimatta kokemus­­asiantuntijat kertovat kohtaavansa ajoittain ammattilaisten vahvoja ennakkoluuloja ja puolustautuvaa tai muuten ei-vastaan­ottavaista asennetta yhteistyötä kohtaan.

Ammattilaiset eivät välttämättä tunnista, että kokemus­­asiantuntijan osaaminen voi olla omaa kokemusta laajempaa. Koettiin, että arvostuksen saaminen ja oman täyden potentiaalin hyödyntäminen voi olla kokemus­asiantuntijoille haastavaa. Ihmiselle koettiin olevan kaksi lokeroa: asiakkaat ja ammattilaiset, ja tiedolle kaksi lajia: kokemustieto ja asiantuntijatieto. Kokeneen kokemus­asiantuntijan voi olla haastavaa löytää itselleen paikkaa näistä kategorioista.

Kokemus­asiantuntijan ja ammattilaisen yhteistyöstä puhuttaessa käytettiin termiä ”silkkihansikas­kulttuuri”. Koettiin,  ettei ammattilaisten työskentely kokemus­asiantuntijoiden kanssa aina perustu tasa-arvoiselle ja arvostavalle kohtaamiselle, vaan tapahtuu vähätteleväksi tulkitusta suojelusta käsin. Keskeiseksi eettiseksi kysymykseksi keskusteluissa muodostuikin osallisuuden ja suojaamisen ristiriita. Puhutaan ”eettisestä vartijuudesta”⁽¹¹⁾: ammattilaisella on vastuu suojata raskaiden kokemusten vuoksi haavoittuvassa asemassa olevia kokemus­asiantuntijoita, vaikka toiminnan ydin on mahdollisuus ilmaista omia näkemyksiään ja kertoa kokemuksistaan. Keskusteluissa tunnistettiin muitakin kokemuksiin ja toiminnan tavoitteisiin liittyviä ristiriitaisia odotuksia.

Katso tavoitteiden ja odotusten ristiriita Infogramissa

Turvallisuuden ja eettisyyden vuoksi on tärkeää ymmärtää kokemus­asian­tuntijana kasvamisen polku ja ottaa se huomioon toiminnan järjestämisessä. Ryhmän on annettava rauhassa kypsyä ja kasvaa sekä määritellä itse oma suuntaansa ja tavoitteensa. Lasten­­suojelu­­kokemukset eivät automaattisesti tarkoita sitä, että yksilö on valmis toimimaan lasten­suojelun kehittämis­tehtävissä. Sanoittamattomia ja työstämättömiä kokemuksia on ilman reflektio- ja jalostusprosessia haastavaa hyödyntää kehittämis­tehtävissä⁽⁸⁾.

On silti tärkeää kuulla myös prosessissaan alkuvaiheessa olevia, jolloin kokemuksille ei voida asettaa vaatimuksia tiedon yleistettävyydestä. Kokemukset osallisuudesta – kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta, osaamisesta ja pystyvyydestä ja ennen kaikkea merkityksellisyydestä – vahvistavat yksilön hyvinvointia ja positiivista elämänkulkua. On tärkeää mahdollistaa niitä mahdollisimman monelle haastavassa ja haavoittuvassa asemassa olevalle lapselle, nuorelle ja aikuiselle. Ratkaisevaa on mahdollistaa erilaisia tapoja osallistua ja vaikuttaa, sekä tarjota pysyviä rinnalla kulkijoita tukemaan eri vaiheissa kokemus­asian­tuntijuuden polulla.