(Ikuisesta) oppositiosta päivää! 

Ovatko järjestöt oppositiopolitiikan hautomoita, joissa juonitaan päivästä toiseen hallitusta vastaan? Lastensuojelun Keskusliiton johtava asiantuntija Ira Custódio näkee väitteessä totuuden siemenen, mutta hieman eri tavalla, kuin äänekkäimmät kriitikot.

Sanotaan se heti alkuun: työnantajani Lastensuojelun Keskusliitto on uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumaton. Keskusliitto on olemassa kehittääkseen lasten suojelua ja edistääkseen alan yhteistoimintaa järjestöjen, kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion viranomaisten kesken. Säännöissämme listataan keinoja, joilla tähän tavoitteeseen pyritään.  

Yksi näistä keinoista on aloitteiden ja esitysten tekeminen sekä lausuntojen antaminen – eli vaikuttamistyö. Tässä meidän tärkein ohjenuoramme on YK:n lapsen oikeuksien sopimus (lapsenoikeudet.fi). Yksi strategisista tavoitteistamme onkin tehdä päättäjien työstä lapsen oikeuksien puolustajina helpompaa.

Kaikkien kriitikko, kaikkien kaveri?

Kaikki päättäjät eivät ole profiloituneet juuri lapsen oikeuksien puolustajina. Mutta koska perustuslain 22 § mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, on asia aina hallituksen vastuulla riippumatta siitä, minkävärinen kokoonpano ylintä toimeenpanovaltaa kulloinkin käyttää.

Tästä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin me muistutamme lapsenoikeusnäkökulmista, kuten syrjimättömyydestä ja lapsen edun ensisijaisuudesta, riippumatta siitä, onko maassa vasemmistohallitus, oikeistohallitus vai sateenkaarihallitus. Ja koska epätäydellisessä maailmassa on harvoin löydettävissä täydellisiä ratkaisuja, meillä on usein jotain huomautettavaa niissäkin asioissa, joissa päättäjät etenevät toivomaamme suuntaan. Ja tässä mielessä ajattelen, että olemme tosiaan tavallaan oppositiossa – aina.

Samaan aikaan me kuitenkin pyrimme dialogiin ihan jokaisen hallituksen kanssa. Haluamme tavata ministereitä ja heidän avustajiaan ja keskustella näkemyksistämme, haluamme tuoda monipuolisen asiantuntemuksemme lakeja pohtiviin työryhmiin, jotta ratkaisuista tulisi lasten oikeuksien kannalta mahdollisimman hyviä. Emmekä sulje vuoropuhelua minkään puolueen kanssa pois – emme periaatteesta, emmekä myöskään siksi, että se olisi koalitiohallitusten maassa lyhytnäköistä. Hallituskokoonpanot tulevat ja menevät, meidän tehtävämme pysyy.

…vai ei kenenkään kaveri?

Sitä paitsi me joudumme välillä tuottamaan pettymyksen myös niille, jotka lasten asiaa haluavat edistää. Meillä ei nimittäin ole tarjolla poliittisia pikavoittoja, siis sellaisia yksittäisiä keinoja, joita hallitusohjelmaan poimimalla vaikkapa lapsiperheköyhyyden tai lastensuojelun sijaishuollon kasvavien kustannusten kaltaiset isot ja monimutkaiset ongelmat ratkeaisivat yhden budjettivuoden tai edes hallituskauden aikana.

Oikeastaan me ajattelemme, että sellaiset hallitusohjelmat, jossa keinot lukitaan ennen laajaa keskustelua ja vaikutusarviointeja, ovat pikemminkin osa ongelmaa. Ja siksi olemme vuosien varrella puhuneet niin paljon esimerkiksi lapsivaikutusten arvioinnista, varhaisesta tuesta ja tietoon perustuvasta päätöksenteosta.   

Tätä kirjoittaessani tuumin, että ei ole ihme, jos emme ainaisen kritiikkimme kanssa aina olekaan poliitikkojen suosikkeja. Mutta niin kauan kuin olemme lapsen oikeuksien asialla luotettavia ja johdonmukaisia, kannan organisaation lippua ylpeänä.

Kirjoittaja on Lastensuojelun Keskusliiton johtava asiantuntija, joka on äänestänyt eri vaaleissa ainakin viittä eri puoluetta – ja pettynyt erityisen usein juuri niihin.