Lastensuojelun epämääräiset kirjaukset vanhemman stressin aiheena – ja miten niitä voisi parantaa

SOILA-hankkeen kokemusasiantuntijaryhmään kuuluva äiti kirjoittaa tässä blogissa ammattilaisten tekemien kirjausten monitulkintaisuuden aiheuttamista tunteista ja kertoo, kuinka tilannetta voitaisiin vanhemman näkökulmasta parantaa.

Yksi vanhempien hyvin tuntema asia lastensuojelussa on niin sanotut epämääräiset kirjaukset lapsen ja perheen asioista.

Aloin pohtimaan, ovatko virallisten paperien kirjaukset jopa tarkoituksella niin epämääräisiä, että niiden nojalla ei voi odottaa tai vaatia mitään, saati arvostella ketään.

Millaisia esimerkkejä näistä kirjauksista on? Entä miten kirjauksia voisi täsmentää ja miten se helpottaisi vanhempien ja lastensuojelun työntekijöiden yhteistyötä?  

Esimerkki 1:  

”Laitoksessa ei ole riittävästi keinoja tukea päihteettömyyttä.” 

Tämä on esimerkki kirjauksesta, joka jättää hyvin monia avoimia kysymyksiä tapauksessa, jossa kysymyksiin ei vastata muualla päätöksessä, eikä muilla tavoilla vanhemmalle tiedottaen. 

Mitä keinoja on yritetty käyttää ja miten? Miksi ne eivät ole toimineet? Minkä keinojen ajatellaan auttavan ja millä perusteella tiedetään, että uudessa sijaishuoltopaikassa on juuri nämä keinot käytössä ja hallussa? 

Kerrotaan kyllä, että uusi yksikkö on ”erityisyksikkö ja se tarjoaa palvelua lastensuojelun vaativampiinkin tilanteisiin. Yksiköllä on neuropsykiatrista osaamista, päihdeosaamista ja kokemusta työskentelystä päihteitä käyttävien nuorten kanssa. Yksikössä toimii koulu”.  Nykyinenkin yksikkö oli erityisyksikkö, jossa oli neuropsykiatrista osaamista, päihdeosaamista ja koulu. Mutta päätöksen mukaan ei riittäviä keinoja. 

Miksi sitten ei perustella, miten uudessa paikassa niitä ”keinoja” on?  

Esimerkki 2:  

”Äiti perheasunnolla. Keskusteltu mahdollisesta päihteidenhankinnasta.” 

Tämä kirjaus jää täysin vaille kontekstia, kenen mahdollisesta päihteidenhankinnasta on kyse. Äidille herää kysymys, lukeeko sosiaalityöntekijä tämän lauseen niin, että laitoksessa epäillään, että äiti olisi mahdollisesti hankkinut lapselleen päihteitä.

Äidillä ei päihdeongelmaa, eikä ole koskaan hankkinut lapselleen päihteitä.  Tulee kuitenkin epävarma olo: Miten sosiaalityöntekijä kirjauksen tulee tulkitsemaan? Vaikeuttaako se mahdollisuuksia tavata lasta jatkossa?  Pitäisikö tästä olla yhteydessä sosiaalityöntekijään?  

On monia herkkiä teemoja, kuten lapsen diagnoosien mukainen hoito ja kuntoutus, nuoren päihteiden käyttö, tai vaikkapa perheen tapaamisoikeuteen liittyvät asiat.

Mitä enemmän avoimia kysymyksiä jää pyörimään vanhemman mieleen, sitä suurempi stressi lastensuojeluyhteistyöstä voi tulla.  

Miten kirjauksia voisi parantaa?

Olisi hyvin tärkeää – kiireessäkin, että kirjausten osalta pohdittaisiin: 

• Onko tässä kirjauksessa mahdollisuus, että seuraava työntekijä, jolla ei ole perheen ja lapsen tuntemusta, voisi käsittää tämän kirjauksen sillä tavalla väärin, että se vaikeuttaa lapsen ja perheen tilannetta tai yhteistyötä lastensuojelun kanssa?  
• Tarvitsisiko kirjausta muokata yksiselitteisemmäksi?  

Ensimmäisessä esimerkissä vanhempi kaipasi täsmällisempää tietoa keinoista, joista oli puhe. Olisi voinut eritellä työskentelytapoja ja menetelmiä sekä antaa esimerkkejä millä keinoilla seuraavassa laitoksessa on onnistuttu, ja mitkä keinot olivat edellisessä riittämättömät.

Toisessa esimerkissä sana ”nuoren mahdollisesta päihteidenhankinnasta” olisi estänyt väärinymmärryksen mahdollisuuden. Pieniä, mutta hyvin tärkeitä yksityiskohtia, jotka vähentävät vanhemman stressiä ja helpottavat yhteistyötä ammattilaisten kanssa.  

Edellä kuvatut esimerkit liittyvät päihdeproblematiikkaan. Epämääräisiä kirjauksia on todettu sisältyvän lastensuojelun viranomaispapereihin myös muunlaisia.

Erityisen haitallisia todellisuuteen täsmäämättömät, leimaavat ja vanhentuneet kirjaukset vanhempien ja perheen voimavaroista ja osallisuudesta lapsensa elämään sekä tavoitteiden kirjaamiseen ja niiden seuraamattomuuteen liittyvät kirjaukset.

Näistä lisää seuraavassa blogissa.   

Kirjoittaja:

Aino

Blogin kirjoittaja pitää huolta siitä, että vanhempien kokemusääni ei jää kuulematta SOILA-koordinaatiohankkeen toiminnassa.

Lainausten lähde, esimerkki 1: Päätös sijaishuoltopaikan muuttamisesta, 2021.
Lainauksen lähde, esimerkki 2: Laitoksen kuukausikooste 2021/02, kohta Perhetyö, yhteydenpito .

Taustatietona on Sosiaali- ja terveysministeriön tuore julkaisu, josta selviää mm., että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla kuluu kirjaamiseen päivittäin aikaa keskimäärin 2 tuntia, 48 minuuttia. Kirjattuja tietoja hyödynnetään erityisesti hoidon tai palvelun suunnittelussa. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöistä yli 90 % uskoo, että myös muut ammattilaiset hyödyntävät niitä. Linkki selvitykseen valtioneuvoston sivuilta, pdf.

Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa eli SOILA-koordinaatiohanke on Euroopan sosiaalirahaston pluskauden osarahoittama.