Vastavuoroisuudessa avain luottamukseen asiakastyössä lapsen kanssa

Luottamus on tärkeä asiakassuhteen perusta kaikessa asiakastyössä, sillä yhteistyö usein helpottuu luottamuksen rakentumisen myötä. Lastensuojelun sosiaalityössä luottamuksen merkitys korostuu, sillä se on suhdeperustaista toimintaa ja asiakassuhteissa käsitellään usein hyvin henkilökohtaisia ja kipeitäkin asioita.

Ammattilaisen on tärkeää saada luotettava kuva lapsen tilanteesta pystyäkseen tukemaan lasta ja hänen vanhempiaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Parhaimmillaan luottamus voi helpottaa ammattilaisen työtä, vähentää lapsen mahdollisesti lastensuojelua kohtaan kokemaa pelkoa ja epäilystä, tuottaa korjaavia kokemuksia sekä luoda lapselle uskoa tulevaisuuteen ja hänen omiin kykyihinsä.

Lastensuojelun kontekstissa luottamuksen rakentaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä ammattilainen toimii viranomaisroolissa. Tällöin ammattilaisella on lapseen nähden huomattavasti enemmän valtaa. Epäluottamus voi myös näyttäytyä lapsesta järkevältä vaihtoehdolta, erityisesti jos hänellä on kielteisiä kokemuksia aiemmissa ihmissuhteissa ja suhteissa viranomaisiin. Lisäksi lapsen vaikea elämäntilanne ja koettu stressi vuorovaikutuksessa ammattilaisen kanssa voi vaikeuttaa luottamuksen rakentumista.

Tutkittua tietoa luottamuksesta lastensuojelussa

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa ja vuosina 2024–2025 toteutetussa LURA-hankkeessa (Luottamuksen rakentuminen lastensuojelun sosiaalityötä kohtaan) on havaittu vastavuoroisuuden olevan erityisen merkityksellistä luottamuksen rakentamisessa nimenomaan lasten ja nuorten kanssa. Lapsi joutuu asiakassuhteissa jakamaan jatkuvasti henkilökohtaisia asioita ammattilaisten kanssa, kun taas ammattilainen on vahvasti ammatillisessa roolissa asiakassuhteessa. Tällöin lapsella herää usein kysymyksiä, kuten: Miten voin luottaa ihmiseen, josta en tiedä mitään? Miten voin luottaa ihmiseen, joka on etäinen ja jolla on niin paljon valtaa minuun?

Vastavuoroisuus on pieniä tekoja

Ammattilaisella on velvollisuus olla tilanteessa aikuisena ja ammattilaisena, mutta lapsen näkökulmasta hänen ja ammattilaisen välistä epätasapainoa vähentää esimerkiksi se, jos ammattilainen jakaa jotain tilanteeseen sopivaa itsestään, kuten kertoessaan harrastuksestaan, lempiruoastaan, lempiohjelmastaan tai lemmikistään. Itsestään kertominen toimii ammattilaisen luottamuksen osoituksena lapsen suuntaan, mikä auttaa puolestaan lasta luottamaan ammattilaiseen ja luo heidän välilleen inhimillisen yhteyden.

Lapset joutuvat lastensuojelun asiakkaina kertomaan, jos heidän omansa tai heidän perheensä tilanne on kääntynyt huonompaan suuntaan. Vastavuoroisuus suhteessa lapseen on myös sitä, että ammattilainenkin pystyy myöntämään, mikäli hän on tehnyt virheen tai pahoittelemaan mikäli hänen tekemällä päätöksellä on ollut kielteisiä seurauksia lapsen näkökulmasta. Tämä ei vähennä ammattilaisen pätevyyttä lapsen silmissä, vaan päinvastoin lisää sitä.

Vastavuoroisuus on myös sitä, että jos ammattilainen odottaa lapsen olevan avoin omista asioistaan, hän osoittaa välittävänsä aidosti lapsesta ja lapsen tilanteesta. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että ammattilainen muistaa lapsesta jotain henkilökohtaista, kuten mistä lapsi pitää tai lemmikin nimen. Lisäksi ammattilainen huomioi tapaamisella lapsen perustarpeet, kuten onko lapsi väsynyt, onko hänellä jano ja yrittää tukea eri keinoin lapsen osallisuutta tapaamisilla. Tällöin ammattilainen huolehtii siitä, että myös lapsi pääsee määrittelemään omaa tilannettaan ja ilmaisemaan toiveitaan.

Ajan merkitys vastavuoroisessa suhteessa

Suhtautumista aikaan voidaan lähestyä vastavuoroisena. Lapsi antaa omaa aikaansa tapaamisilla ja tällöin on tärkeää, että myös ammattilainen osoittaa kunnioittavansa lapsen aikaa luomalla kiireettömän ja lapsen tilanteen äärelle keskittyneen tunnelman. Myös non-verbaalisten ja dialogisten menetelmien käyttäminen ja dokumentaatiosta kertominen tukevat vastavuoroisuutta tapaamisilla.

Kun asiakassuhde lapsen ja ammattilaisen välillä tulee päätökseen, lapselle tulee tiedottaa muutoksesta hyvissä ajoin. Ihannetilanteessa lapselle järjestetään lopputapaaminen, jossa hänen on mahdollista keskustella vanhan työntekijän ja mahdollisen uuden työntekijän kanssa. Lapsi on tutustunut ammattilaiseen ja viettänyt hänen kanssaan aikaansa, jakanut asiakassuhteessa henkilökohtaisia asioita, joten on tärkeää, että hän tuntee itsensä arvokkaaksi myös suhteen loppuessa.

Lopuksi

On muistettava, että luottamuksen rakentaminen on aina ammattilaisen vastuulla. Joskus sen äärelle on pysähdyttävä tietoisesti ja tarkasteltava omaa toimintaa analyyttisesti. Lastensuojelun kontekstissa luottamuksen rakentaminen voi olla haastavaa. Siihen on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä se tukee muutostyötä, joka on usein asiakastyön tavoitteena. Lähtökohtaisesti realististen lupausten antaminen ja niiden pitäminen lisää luottamusta. On kuitenkin ymmärrettävää, että lapsen ja hänen perheensä tilanne voi olla mutkikas ja interventioiden lopputulosta on vaikeaa ennustaa. Tällöin avoin kommunikaatio myös virhearvioinneista ja suunnanmuutoksista on merkityksellistä.

Kirjoittajat

Eveliina Heino, VTT, dosentti, yliopistonlehtori, LURA-hankkeen johtaja, Helsingin yliopisto
Tanja Koskinen, VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Tuuli Lamponen, YTT, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Julia Kuokkanen, VTM, Erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Ajankohtaista tutkittua tietoa luottamuksesta lastensuojelussa:

Eveliina Heino, Maija Jäppinen, Tuuli Lamponen & Meri Haikonen (2024) Luottamuksen rakentuminen lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden ja sosiaalityöntekijöiden kuvauksissa. Kasvun tuki. https://journal.fi/kasvuntuki/article/view/144812

Eveliina Heino & Anne-Mari Jaakola (2025) Lastensuojelu vaativana kontekstina luottamuksen rakentamiselle – Sosiaalityöntekijöiden näkökulma (2025)  Teoksessa Vaativa sosiaalityö (toim.) Aini Pehkonen, Aino Kääriäinen, Riitta-Liisa Kinni, Piia Puurunen. Sosiaalityön vuosikirja https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_102590

Eveliina Heino, Maija Kalm-Akubardia, Tanja Koskinen, Anne-Mari Jaakola, Annamari Kangas-Kalinen, Tuuli Lamponen & Iida Sarin (2025) Building trust with children and parents in the social work context: A scoping review. British Journal of Social Work. https://academic.oup.com/bjsw/advance-article/doi/10.1093/bjsw/bcaf234/8321995