Siirry sisältöön

Ensin sote-uudistus, sitten vasta valinnanvapausuudistus

Artikkelikuva valinnanvapauskannanottoon

Lapsi- ja perhejärjestöt esittävät, että sote-uudistus toteutetaan ensin ja valinnanvapauslain valmistelua jatketaan. Valinnanvapausuudistus on perusteltua toteuttaa vasta sitten, kun lakiehdotuksen epäkohdat on korjattu ja maakunnat ovat voineet valmistautua valinnanvapauslain toteuttamiseen. Esimerkiksi tietojärjestelmien saaminen yhteensopivaksi vaatii aikaa.

Valinnanvapausmalli uhkaa vesittää sote-uudistuksen tavoitteet

Sote-uudistus on tarpeellinen ja sillä on hyvät tavoitteet. Tavoitteina on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia.

Valinnanvapauslaki tulee olemaan erittäin merkittävässä asemassa sote-uudistuksen toteutuksessa ja onnistumisessa. Nyt näyttää siltä, että suunniteltu valinnanvapausmalli vesittää sote-uudistuksen hyvät tavoitteet.

Vaikka valinnanvapauslakiesitykseen on lausuntokierroksen jälkeen tehty muutoksia, ne eivät olennaisesti tuo parannuksia niihin asioihin, joita lapsi- ja perhejärjestöt ovat nostaneet esille valinnanvapausmallin epäkohtina. Vaarana on, että perheiden eriarvoisuus kasvaa. Integraation paranemisen sijaan palvelut uhkaavat sirpaloitua, palvelujen saatavuus heikentyä ja kustannukset kasvaa. Valinnanvapausmalli näyttäytyy myös liian monimutkaisena ja vaikeasti hallittavana.

Vaikeasti hahmotettava valinnanvapausmalli lisää eriarvoisuutta

Valinnanvapaus sinällään on hyvä ja kannatettava asia. Se, että valinnanvapaus kirjataan lain nimeen, ei vielä tarkoita sitä, että potilailla ja asiakkailla olisi käytännössä mahdollisuus käyttää valinnanvapautta palveluissa. Valinnanvapausmalli sopii yksittäisiin ja selkeisiin hoitotoimenpiteisiin. Hyvässä asemassa oleville perheille valinnanvapaus voi luoda lisää mahdollisuuksia valita palveluita. Se sopii kuitenkin huonosti tilanteisiin, jotka vaativat moniammatillista työskentelyä ja pitkäkestoista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkuutta. Etenkin heikommassa asemassa olevien perheiden tilanne uhkaa huonontua. Miten toimivista palveluketjuista ja -kokonaisuuksista vastataan esimerkiksi lastensuojelu-, mielenterveys-, vammais- tai päihdepalveluiden asiakkaana olevien perheiden kohdalla?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtäminen kunnilta maakunnille tulee keskittämään palveluita ja harventamaan palveluverkkoa. Sote-keskusten yhtiöittämisvelvoite johtaa siihen, että sote-keskuksia johdetaan liiketoimintalogiikalla. Harvaan asutuilla seuduilla ei markkinalogiikalla ylläpidetä palveluja. Heikosti tuottavat yksiköt karsitaan ja sote-palvelut karkaavat asutuskeskuksiin.

Lapsen edun ensisijaisuus kirjattava palvelun tuottajan valintaan alaikäiselle

Valinnanvapausmallissa tärkeä kysymys on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan valinta alaikäiselle. Palveluntuottajan vertailu ja valinta tulevat olemaan haastavia aikuiselle saati sitten alaikäiselle. Vaikka lakiesityksessä ikäraja liittyen alaikäisen oikeuteen valita itse palveluntuottajansa on nostettu 15 vuoteen, ei se yksin ratkaise ongelmia. Lapsen kyvykkyyteen valita itse palvelun tuottaja vaikuttaa moni tekijä, joista ikä on vain yksi. Lainsäädännössä onkin varmistettava, että harkinta lapsen kyvykkyydestä päätöksentekoon noudattaa aina lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta.

Neuvolat tulee jättää valinnanvapauden ja yhtiöittämisen ulkopuolelle

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jäänyt sote-uudistuksessa sivurooliin, vaikka edistävällä työllä on keskeinen merkitys uudistuksen tavoitteiden onnistumisessa. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen ja sote-palveluiden kustannusten kasvun hillitseminen edellyttävät nykyistä vahvempaa satsaamista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Äitiys- ja lastenneuvoloilla on keskeinen rooli lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hallitus on jättämässä neuvolapalveluiden aseman valinnanvapausmallissa maakuntien päätettäväksi. Neuvoloiden liittäminen valinnanvapausmalliin todennäköisesti heikentää edistävää ja ehkäisevää työtä. Valinnanvapausmallin myötä pitkäjänteinen edistävä ja ehkäisevä työ on jäämässä jatkossa vähemmälle huomiolle. Äitiys- ja lastenneuvola tavoittaa lähes kaikki lapsiperheet. Jatkuvuuden ansiosta neuvolat ovat pystyneet tekemään ehkäisevää työtä, joka vähentää korjaavan työn tarvetta ja sitä kautta kustannuksia. Neuvolat tulisi liittää osaksi maakunnan koordinoimaa perhekeskusta, joka sisältää lasten ja perheiden hyvinvointia ja terveyttä edistäviä sekä varhaisen tuen ja hoidon lähipalveluja.

Sote-järjestämislakiin maakunnan ja järjestöjen yhteistyö

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu kaikille toimijoille ja toimialoille yhteiskunnassa. Järjestöillä on merkittävä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä erilaisten matalan kynnyksen tukimuotojen ja avopalveluiden järjestämisessä. On välttämätöntä, että kuntien lisäksi myös maakunnat tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa ja voivat avustaa järjestöjen työtä. Sote-järjestämislakiin on kirjattava maakunnan velvoite tehdä yhteistyötä maakunnassa toimivien yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.

Järjestöjen auttamistyön turvaaminen edellyttää, että myös maakunnat voivat avustaa järjestöjä. Järjestölähtöinen auttamistyö ei ole luonteeltaan myytävää palvelua muun muassa siksi, että järjestöjen toimintaan liittyy suuri määrä vapaaehtoistyötä. Auttamistyötä ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman rahoitusta. Pitkäjänteinen ja laadukas vapaaehtoistoiminta edellyttää koordinointia, koulutusta, ohjausta, tukea ja kehittämistä.

Pitkäjänteisille kuntien ja järjestöjen yhteistyöllä kehitetyille matalan kynnyksen tuen muodoille on turvattava maakuntien toiminta-avustukset rahapelituottojen rinnalla. Ilman tätä lakiin kirjattua velvoitetta monet lasten ja perheiden kannalta keskeiset auttamismuodot uhkaavat romuttua. Jos järjestöyhteistyötä ei ole mainittu sote-lainsäädännössä, maakunta saattaa katsoa, ettei järjestöjen avustaminen kuulu sen tehtäviin. Kuntien mahdollisuudet avustaa järjestöjä vaihtelevat huomattavasti. Kunnat voivat myös mieltää, että usean kunnan alueella toteutettava auttamistyö kuuluu maakunnan rahoitettavaksi. Tämä voi johtaa siihen, että järjestöjen auttamistyö jää ilman avustusta.

Valinnanvapauslain valmistelua jatkettava ja lapsivaikutukset arvioitava

Valinnanvapauslakiesityksen lapsivaikutusten arviointi on jäänyt keskeneräiseksi ja puutteelliseksi. Lapsenoikeusperustainen vaikutusten arviointi sekä siihen perustuva säädösvalmistelu olisi tuottanut kaikkien lasten ja perheiden kannalta yhdenvertaisemman mallin toteuttaa valinnanvapautta.

Lapsi- ja perhejärjestöt esittävät, että valinnanvapauslainsäädännön valmistelua jatketaan ja että siitä tehdään perusteellinen lapsi- ja perhevaikutusten arviointi. Lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin käyttöönotto on kirjattu pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan. Sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille on jo yksistään valtava urakka. Palvelut on saatava toimimaan uudessa rakenteessa, jonka jälkeen on mahdollista toteuttaa sote-palveluiden valinnanvapausuudistus.Sitaattinosto lapsivaikutusten arvioinnista

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma on yksi hallituksen kärkihankkeista.  Muutosohjelma ja sen tavoitteet on huomioitava sote-uudistuksessa. Ohjelman lähtökohtana on lapsen oikeuksiin perustuvan päätöksenteon ja toimintakulttuurin edistäminen kunnissa, maakunnissa ja valtion viranomaisissa. Muutosohjelman tavoitteena on lisätä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tuomalla palvelut ja tuki heidän arkeensa oikea-aikaisesti ja tarpeenmukaisesti.

Jotta lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman hyvät tavoitteet voivat toteutua, se edellyttää lapsivaikutusten arviointia ja vaikutusten arvioinnin tulosten huomiointia päätöksenteossa. Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa hyödynnetään eri tahoilta saatua tietoa, jossa eri näkökulmat täydentävät toisiaan. Vähimmäisvaatimuksena on käyttää YK:n lapsen oikeuksien sopimusta lähtökohtana ja varmistaa erityisesti, että arvioinnit perustuvat sopimuksen yleisperiaatteisiin.

Lisätietoja:

Johtava asiantuntija Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 050 411 1562
Erityisasiantuntija Kirsi Pollari, Lastensuojelun Keskusliitto, 050 439 8823

Helsingissä 22.5.2017

Toiminnanjohtaja Pia Sundell, Barnavårdsföreningen i Finland
Pääsihteeri Riitta Särkelä, Ensi- ja turvakotien liitto ry
Toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry
Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen, Lastensuojelun Keskusliitto ry
Pääsihteeri Milla Kalliomaa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Pääsihteeri Marianne Heikkilä, Marttaliitto ry
Pääsihteeri Arja Sutela, Nuorten Ystävät ry
Toiminnanjohtaja Sari Nikula-Heino, Parasta Lapsille ry
Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa lapset ry
Toimitusjohtaja Marja Pajulahti, SOS-Lapsikylä
Toiminnanjohtaja Ulla Siimes, Suomen Vanhempainliitto ry
Toimitusjohtaja Eija Koivuranta, Väestöliitto ry

Kirsi Pollari

Erityisasiantuntija


09 3296 0230
050 439 8823

Tehtäväalueenani on lapsen oikeudet, vammaisten lasten oikeudet sekä lasten terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset.