Siirry sisältöön

Liian hajanainen tuki vanhemmille estää perheiden jälleenyhdistämistä lastensuojelussa

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmat jäävät lastensuojelussa liian yksin eikä vanhemmille pystytä tarjoamaan heidän tarvitsemaansa tukea. Lasten palaamista biologisten perheidensä luokse estää myös konkreettisten tavoitteiden puuttuminen. Lastensuojelun Keskusliitto vaatii sijaishuollon ajankohtaisiin kysymyksiin liittyvän erillisen selvityksen pikaista käynnistämistä.

Lastensuojelulain mukaan sijaishuolto on väliaikaista ja tavoitteena on aina perheiden jälleenyhdistäminen. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten biologisille vanhemmille suunnattu tuki on kuitenkin erittäin hajanaista eikä mikään taho näytä ottavan selkeää vastuuta vanhempien kanssa tehtävästä työstä. Aikuispalvelujen ja lastensuojelun yhteistyö on riittämätöntä ja perheiden jälleenyhdistymistä estää selkeiden ja konkreettisten tavoitteiden puuttumien. Sijaishuollossa yleinen käytäntö rajoittaa lasten ja vanhempien yhteydenpitoa viittaa siihen, että perheiden jälleenyhdistämistä ei lain tavoitteista huolimatta tehdä aktiivisesti.

Tiedot käyvät ilmi Lastensuojelun Keskusliiton tekemästä selvityksestä Samalla puolella?Näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen lastensuojelussa, jossa kerättiin vanhempien, sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuoltopaikkojen näkemyksiä perheiden jälleenyhdistämiseen liittyvistä käytännöistä. Valtakunnallisilla sijaishuollon päivillä Tampereella 1.10.2013 julkistettu selvitys on ensimmäisiä Suomessa tehtyjä selvityksiä, jossa on otettu huomioon sekä sijaishuoltopaikkojen, sosiaalityöntekijöiden että myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhempien näkökulma. Selvitys on ensimmäinen osa isompaa Alli Paasikiven Säätiön rahoittamaa hanketta, joka valmistuu vuoden 2014 aikana. Selvitystyön seuraavassa vaiheessa mukaan otetaan myös lasten ja nuorten näkökulma.

Perheiden jälleenyhdistäminen on lastensuojelulain ensisijainen tavoite, mutta kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten perheidensä luokse harvoin. Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.

– Tämän kyselyn valossa näyttää siltä, että vanhemmat eivät saa sijaishuollon kautta sellaista tukea mitä he tarvitsevat. Vastaavasti avohuollon puolelta riittäviä palveluita ei ole tarjolla, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen. Kyselyyn vastanneet vanhemmat olisivat toivoneet enemmän tukea esimerkiksi sijoituksen aikana syntyneiden traumojen purkamiseen, vertaistukea koko perheelle, sopeutumisvalmennusta sijoituksena aikana muuttuneen lapsen hoitamiseen sekä normaaleja peruspalveluja ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelystä

Selvityksen perusteella näyttää myös siltä, että vanhempien kanssa tehtävään työhön liittyvät vastuut ovat epäselviä. Kunnat järjestävät palveluiden tarjonnan tai hankinnan hyvin eri tavoin ja myös palveluntuottajien toimintakäytännöissä on eroja. – Se, että kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelemisestä, näyttäisi olevan lastensuojelussamme liian usein toistuva ilmiö, Heinonen sanoo.

Vanhemmat ja kyselyyn vastanneet sijaishuoltopaikkojen edustajat olivat sitä mieltä, että paras taho ottamaan vastuu vanhempien kanssa tehtävästä työstä olisi lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Suurten asiakasmäärien vuoksi sosiaalityöntekijät joutuvat kuitenkin priorisoimaan lasten kanssa tehtävää työtä, vanhempien jäädessä ilman riittävää huomiota. Myös sijaishuoltopaikkojen valmiudet työskennellä vanhempien kanssa ovat erilaiset. Lastensuojelulaitoksissa aikaa ja osaamista vanhemmuustyöhön voisi olla riittävästi. Sijaisvanhemmilla vastaavanlaisia mahdollisuuksia tai halukkuutta vanhempien kanssa tehtävään työhön ei välttämättä ole eikä vanhempien kanssa tehtävää työtä voi jättää pelkästään heidän vastuulleen.

Selkeät tavoitteet puuttuvat

Perheiden jälleenyhdistämistä näyttää kyselyn perusteella estävän myös selkeiden tavoitteiden puuttuminen. Lastensuojelulain mukaisia asiakassuunnitelmia huostaan otetun lapsen vanhemmille jätetään tekemättä eikä perheiden jälleenyhdistäminen näy suunnitelmien tavoitteissa riittävällä tavalla. Kyselyn perusteella myös yhteydenpidon rajoittaminen lasten ja heidän biologisten perheidensä välillä on sijaishuollossa yleistä, mikä kuvastaa sitä, että perheiden jälleenyhdistämisen eteen ei työskennellä tarpeeksi aktiivisesti.

– Lapsen kotiuttaminen ei vaativuudessaan eroa millään tavoin huostaanotosta. Kotiuttaminen vaatii selkeää suunnitelmaa, johon kaikki osapuolet ovat sitoutuneet ja jossa otetaan huomioon lapsen etu. Tavoitteeseen päästää tarjoamalla sekä lapselle ja vanhemmalla oikeanlaiset palvelut ja sopimalla selkeä työnjako eri toimijoiden kesken, Heinonen painottaa.

Aina kotiinpaluu ei yrityksistä huolimatta ole mahdollista ja sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu -työryhmä on esittänyt näihin tilanteisiin pysyvän huostaanoton mahdollisuutta. Lastensuojelun Keskusliiton mielestä työryhmän esitys perusteluineen jättää kuitenkin liian monia asioita avoimiksi ja sen vuoksi pysyvän huostaanoton mahdollisuutta on selvitettävä perusteellisesti. Jotta sijaishuolto pystyy täyttämään sille annettua viimesijaisen toimijan rooliaan, on sijaishuoltoon liittyvät ongelmat pystyttävä ratkaisemaan. Toimiva lastensuojelu -työryhmän loppuraportissa on esitetty 54 yksittäistä toimenpidettä lastensuojelun kehittämiseksi. Sijaishuollon kysymykset on raportissa kuitenkin jätetty lähes huomiotta. Lastensuojelun Keskusliitto vaatii sosiaali- ja terveysministeriölle antamassaan lausunnossa sijaishuollon ajankohtaisiin kysymyksiin liittyvän erillisen selvityksen pikaista käynnistämistä.

Samalla puolella? – Näkökulmia perheiden jälleenyhdistämiseen lastensuojelussa. Susanna Hoikkala ja Hanna Heinonen. Lastensuojelun Keskusliitto 2013. Kyselyraportti on ladattavissa Lastensuojelun Keskusliiton verkkokaupasta www.lskl.fi/verkkokauppa 1.10.2013 kl0. 11. alkaen.

Lue myös Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle.

Valtakunnalliset sijaishuollon päivät on suurin vuosittainen lastensuojelualan koulutustapahtuma Suomessa. Lastensuojelun Keskusliitto järjestää tapahtuman Tampere-talolla 1.–2.10.2013 yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. Päiville osallistuu yli 1000 lastensuojelualan ammattilaista ympäri Suomen. Tutustu koko ohjelmaan: www.lskl.fi/tampere2013

Lisätiedot:

Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029
hanna-mari.savolainen@lskl.fi

Lastensuojelun Keskusliitto on vuonna 1937 perustettu lastensuojelualan kattojärjestö, joka ajaa lapsen etua, vaikuttaa yhdessä jäseniensä kanssa lapsia koskevaan päätöksentekoon ja yhdistää eri tahojen asiantuntemuksen. Liiton jäseninä on 94 järjestöä ja 37 kuntaa tai kuntayhtymää. Lisätietoja www.lskl.fi

Hanna-Mari Järvinen

Viestinnän asiantuntija


044 329 0029

Työskentelen viestinnän asiantuntijana ja vastaan työssäni lapsen oikeuksien viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä lapsen oikeuksien viestintäverkoston koordinoinnista.