Lastensuojelun Keskusliiton tavoiteohjelma eduskuntavaalikaudelle 2027–2031: Hyvä lapsuus on arvovalinta
Lasten hyvinvointia voidaan pitää mittarina sille, miten poliittisessa päätöksenteossa on onnistuttu. Lastensuojelun Keskusliiton tavoiteohjelma eduskuntavaalikaudelle 2027–2031 muistuttaa, että meillä on käytössämme monia keinoja parantaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. Emme saa jättää ainoatakaan lasta takamatkalle.
Suomi etenee kohti eduskuntavaaleja 2027 tilanteessa, jossa moni keskeinen lasten hyvinvointia kuvaava mittari kehittyy huolestuttavaan suuntaan. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt ja vanhempien taloudellisen aseman yhteys lasten oppimistuloksiin kasvanut. Nuorten tulevaisuususko on romahtanut ja lastensuojelun sijoitusmäärät pysyvät korkeina.
Lasten hyvinvointi ei ole vastakkainen tavoite vastuulliselle talouspolitiikalle, vaan päinvastoin: hyvä lapsi- ja perhepolitiikka on kestävän tulevaisuuden edellytys.
Ennakoiva tuki tulee aina edullisemmaksi
Laadukkaat ja vaikuttavat peruspalvelut, kuten neuvolat ja perhepalvelut, varhaiskasvatus, opetus ja liikunta- ja nuorisotyö, ovat lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin perusta. Näiden palveluiden saumattomaan yhteistyöhön kannattaa panostaa.
Onnistunut esimerkki palveluiden yhteensovittamisesta on Suomessa kehitetty perhekeskustoiminta. Se auttaa perheitä varhaisen tuen äärelle, ehkäisee hyvinvointi- ja terveysongelmia ja hillitsee kalliiden korjaavien palvelujen tarvetta. Jotta perhekeskustoiminta säilyy vaikuttavana, sille tarvitaan kansallista ohjausta ja rahoitusta.
Sosiaalihuollon palvelut auttavat perheitä selviytymään arjen haasteista. Niiden ennaltaehkäisevää roolia on vahvistettava: ennakoiva tuki voi maksaa jopa 40–60 % vähemmän kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen (Kustannusselvitys, LSKL 2025). Lastensuojelupalveluiden alueellista epätasa-arvoa voitaisiin poistaa vahvemmalla kansallisella ohjauksella. Erityisesti kotiin vietävään tukeen tulee panostaa, mutta myös laitoshoidon resurssit on varmistettava.
Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja tulee palauttaa 25 vuoteen, sillä toimiva jälkihuolto turvaa nuorten itsenäistymispolkuja ja ehkäisee syrjäytymistä, myös ylisukupolvisesti. Sijoitetuille nuorille tulee varmistaa mahdollisuus opiskeluun ilman velvoitetta opintolainaan.
Myös aikuisten palveluihin tehtävät säästöt näkyvät suoraan lasten elämässä ja lisäävät kalliiden korjaavien palveluiden tarvetta myöhemmin. Lainsäädännön tulee velvoittavasti määritellä palvelut, joihin jokaisella lapsella ja perheellä on oikeus. Ajoissa annettu tuki on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää.
Lapsiperheköyhyyden torjuntaa on priorisoitava
Lapsiperheköyhyys laski Suomessa vuosina 2007–2020, minkä jälkeen se on ollut jatkuvassa kasvussa. Lapsuuden köyhyys näkyy usein vielä aikuisuudessa heikomman terveydentilan, koulutustason, työmarkkina-aseman ja perheellistymisen kautta. Lapsiperheköyhyyden torjunta on siten investointi yhteiskunnan kestävyyteen ja talouskasvuun.
Lapsiperheiden sosiaaliturvaa on kehitettävä pitkäjänteisesti ja tutkimusperustaisesti. Riittävät asumisen tuet, edulliset asumisratkaisut sekä mahdollistava toimeentulotuki sitä tarvitseville ovat tehokkaita keinoja lapsiperheiden tukemiseen.
Lapsipolitiikan toimien on vastattava asetettuja tavoitteita
Johdonmukainen lapsipolitiikka edellyttää, että sekä kulloisenkin hallitusohjelman toimet kokonaisuutena että yksittäisten päätösten lapsivaikutukset arvioidaan. Myös velkajarrun toimenpiteitä on arvioitava lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Toimivassa demokratiassa on tärkeää muistaa myös kansalaisyhteiskunnan rooli: järjestöt tarjoavat osallistumisen mahdollisuuksia ja kanavoivat eri ihmisryhmiä koskevaa tietoa päättäjien tueksi. Järjestöjen toimintaedellytykset ja rahoitus tulee turvata, jotta ne voivat edelleen tukea julkisia palveluita lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin varmistamisessa.
Lisätietoja antavat:
- Toiminnanjohtaja Ulla Siimes, ulla.siimes@lskl.fi
- Erityisasiantuntija Teemu Virtanen, teemu.virtanen@lskl.fi
Kommentit (0)