Lasten ääniä, joita päättäjien soisi kuulevan

"Onko ketään, joka voisi auttaa meidän äitiä?" Anna ääni lapselle -blogisarjassa kurkistetaan tukea tarvitsevien lasten kokemusmaailmaan. Lasten viestejä kaikille aikuisille, erityisesti päättäjille, Suomen Icehearts Ry:n Mikko Salasuon välittämänä.

Mikä olisi sellainen viesti tai oppi Icehearts-toiminnasta (icehearts.fi), jonka haluaisin välittää vaalikeväänä 2023 päättäjille? Tätä kysymystä istuimme pohtimaan useamman Icehearts-kasvattajan kanssa. Hyviä ehdotuksia tuli useita. Niistä suurin osa koski tavalla tai toisella rinnallakulkijuutta. Sitä, miten tärkeä tukea tarvitsevalle lapselle on rinnalla kulkeva, luotettava ja turvallinen aikuinen. Joku, joka näkee hyvän lapsessa, vaikka lapsen elämässä olisi suuriakin haasteita. Joku, joka kuuntelee, tukee, ymmärtää ja auttaa. Joku, joka aidosti välittää. Aikuinen, jolle voi kertoa elämän iloista ja suruista.

Sain siis kasvattajilta hienoja ehdotuksia. Suuria ja merkityksellisiä ajatuksia. Mutta miten sanallistaa päättäjille suunnattuun tekstiin kasvattajien viesti välittämisen, kohtaamisen ja luottamuksen merkityksestä? Kuinka tehdä näkyväksi kasvattajien kokemuksia ja kertomuksia lasten pienistä ja suurista huolista ja murheista. Miten ylipäätään viestiä päättäjille siitä monen lapsen ja nuoren haastavasta elämismaailmasta, josta Icehearts-kasvattajat kertovat?

Ikkunoita lapsen kokemusmaailmaan

Näitä kysymyksiä pohtiessani oivalsin, ettei kasvattajien kertomuksia ja kokemuksia tarvitse tai edes kannata muokata. Ne ovat sellaisenaan vahvoja ja koskettavia. Ne ovat väkeviä viestejä päättäjille. Niistä välittyy lasten kokemus, huoli ja pelko. Kasvattajien kertomukset ovat kuin ikkunoita tukea tarvitsevien lasten kokemusmaailmaan. Niistä aukeavia näkymiä soisi jokaisen päättäjän tarkkaan katsovan. Niistä kuuluvia ääniä pitäisi aikuisten huolella kuunnella. Ne ovat lasten viestejä kaikille meille aikuisille:

– Onko ketään, joka voisi auttaa meidän äitiä? Äiti ei voi tulla mun kanssa luistelemaan, kun se ei kuulemma jaksa. Se ei edes saa yöllä unta. En osaa itse sitoa niitä hiton luistinten naruja kiinni! Koulussa kaikki sanoo, että tän ikäisen pitäisi jo itse osata, mutta minä en vaan osaa!

– Opettaja ehdotti, että menisin käymään kuraattorin luona. Siellä on taas uusi nainen. En vaan jaksaisi taas kertoa kaikkea alusta asti. Miksi sen pitää koko ajan vaihtua? Ei oo kiva aina kertoa jollekin tuntemattomalle mun asioista.

– Mulla on pari kaveria, mutta ne ei ehdi iltaisin olla mun kanssa. Ne käy lätkässä ja ratsastuksessa. Mä haluaisin pelata futista. En oo siinä hyvä, mutta se on kivointa mitä tiedän. Ajatella, jos minäkin saisin kuulua joskus oikeaan joukkueeseen!

– Eero sanoi koulussa, ettei se pelkää mitään. Miksi mua aina pelottaa? Mua pelottaa mennä ulos ja varsinkin vieraisiin paikkoihin. Mua aina vaan pelottaa!

– Parasta koulussa on se Tarja. Se on siellä aina ja kyselee, mitä mulle kuuluu. Se hymyilee aina mut nähdessään. Eikä pelkästään suulla, vaan sen silmätkin hymyilee. Jos sen sydämen voisi nähdä, niin sekin varmaan hymyilee.

• Tutustu Anna ääni lapselle -vaikuttamiskampanjaan: https://www.lskl.fi/aanilapselle/

Kirjoittaja:

Erityisasiantuntija, talous- ja sosiaalishistorian dosentti Mikko Salasuo, Suomen Icehearts Ry