Siirry sisältöön

Arjen kuormittuessa ei tarvitse jäädä yksin

Miksi perheen arki kuormittuu ja miten kuormaa voidaan purkaa? Lasten, nuorten ja perheiden eriarvoisuutta vähentävässä Kaikille eväät elämään -avustusohjelmassa tuemme erilaisia perheitä 23 eri järjestöissä toimivan kehittämishankkeen voimin. Toimme asiantuntemuksemme yhteen ja mietimme, mitä voimme järjestöissä tehdä perheiden arjen keventämiseksi.

Käsi ylös, jos olet joskus miettinyt lapsiperhearjen keskellä, että huh. Onpas vähän haipakkaa.

Veikkaan monen käden nousevan. On tavallista, että arki kuormittuu esimerkiksi työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Perheen arkea on ihan yhtä monenlaista kuin on perhettäkin. Niin on myös kuormitusta ja kokemusta kuormittavuudesta – ja toisaalta myös keinoa kuorman purkamiseksi.

Suomalaisten perheiden arkea kuormittavat esimerkiksi arjen hallinnan hankaluudet, ajanpuute, riittämättömyyden tunteet vanhempanaväsymys, työkuorma tai työtilanteen epävarmuus, rahahuolet, asuntotilanne, muiden asenteet, huoli lasten pärjäämisestä ja hyvinvoinnista, yksinäisyyskriisit kuten perheenjäsenen sairastuminen tai vamma, mielenterveydenongelmat, köyhyys, riippuvuusongelmat, parisuhdeongelmat ja ero. Lisäksi usein yksi kuormittava tekijä seuraa toista ja niillä on ikävä taipumus kasautua.

Avun pyytämisestä ja vastaanottamisesta

– Hometalo oikeuskuluineen, konkurssi, työttömyys, sairastuminen, ero tai mikä vaan äkillinen muutos elämässä, luettelee Hope – yhdessä ja yhteisesti ry:n toiminnanjohtaja Eveliina Hostila. Esimerkit kuvaavat tilanteita, joissa hänen kohtaamansa perheet ovat tarvinneet apua.  

Hope ry auttaa vaate- ja tavaralahjoituksin, harrastustuella ja tarjoamalla vapaa-ajan elämyksiä vähävaraisille ja kriisejä kohdanneille lapsiperheille sekä kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille. 

Ulkopuoliset suhtautuvat usein tuomitsevasti perheen niukkaan taloudelliseen toimeentuloon. Köyhyydessä elävät vanhemmat, lapset ja nuoret itse kokevat syvää häpeää ja syyllisyyttä tilanteestaan.  

Hopessa on kohdattu vanhempia, jotka pohtivat, olisiko parempi, jos heillä ei olisi lapsia tai he itse eivät olisi olemassa ollenkaan. Miten musertava ajatus! Syyllisyydentunnossa avun pyytäminen on vaikeaa. Se on vanhemmalta kuitenkin osoitus rakkaudesta lapseen, jolle hän haluaa hyvää.  

– Toiset käy kaupassa. Me varataan aika Hopeen, kun ei ole rahaa käydä kaupassa. Häpeän yli oli vaikea päästä, mutta Hopea on kiittäminen monesta, kertoo eräs vanhempi palautteessaan. 

Onneksi Hostilan mukaan kielteisten tunteiden keskelle mahtuu myös iloa. Miten suuri ilo onkaan, jos myös vanhempi saa lahjoituksena leffalipun ja pääsee ensimmäistä kertaa lastensa kanssa elokuviin. Elämys luo perheelle yhteisen muiston ja puhuttavaa pitkäksi aikaa. 

Yhteiskunta voi kasvattaa ja purkaa perheiden kuormitusta

– Perheiden ongelmat yksilöidään, eikä välttämättä huomioida, miten paljon voitaisiin ratkaista, jos rakenteet laitettaisiin kuntoon, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton erityisasiantuntija Liisa Partio. 

Perheiden kuormitusta voitaisiin helpottaa laittamalla perhevapaauudistus kuntoon. Myös perusturvan tasoa pitäisi nostaa niin, että se kattaisi kohtuullisen minimikulutuksen viitebudjetin. Etenkin työttömän perusturvan, vähimmäismääräisten sairaus- ja vanhempainpäivärahojen ja kotihoidon tuen saajat ovat ahtaalla. Myös opiskelijoilla on tiukkaa. 

– Ei kenenkään tarvitse pärjätä vanhempana yksin. Eikä pidäkään! Kyse ei ole vain yksilön yritteliäisyydestä, vaan on paljon asioita, joihin yksittäinen vanhempi tai perhe ei voi vaikuttaa. On kammottava taakka, jos vanhemmuus ja elämän muutokset pitää kantaa yksin, Partio sanoo. Hän toivoo Suomessa asenneilmapiirin muutosta lapsiystävällisemmäksi ja perheiden moninaisia tilanteita ymmärtävämmäksi. 

Voimavarat esiin

Perheenjäsenen sairastuminen tai vamma vaikuttavat perheen tilanteeseen usein pysyvästi. Avustusohjelmamme hankkeissa olemme huomanneet perheen voimavarojen tukemisen olevan silloin erityisen tärkeää. 

Vastaava perhetyön kehittäjä Salla Jämsén Erityistä energiaa -hankkeesta Oulun seudun omaishoitajat ry:stä on huolissaan siitä, miten suomalainen omaishoitojärjestelmä sekä tukee perheitä, että ohjaa heitä eriarvoisuuteen. Omaishoitaja väistyy usein työmarkkinoilta. Omaishoitajana toimivan vanhemman on hankalaa palata töihin, sillä sairaalle tai vammaiselle lapselle ei aina ole tarjolla riittäviä tai sopivia palveluita. Osa-aikatyö voi jopa vähentää omaishoidon tukea. Taloushaasteet määrittävät perheitä ja heidän mahdollisuuksiaan.  

Lapset, joilla on jokin neuropsykiatrinen häiriö tai sellaisen piirteitä, ja heidän perheensä ovat usein hankalassa tilanteessa. Omaishoidon kriteerit eivät vielä riittvästi tunnista heitäValitettavasti myöskään ammattilaiset eivät aina tunne perheiden erityispiirteitä tai osaa tarjota heille oikeanlaista tukea.  

Perheet ovat itse usein pakon sanelemana aktiivisia, vaativat palveluja ja saattavat muuttaa niiden perässä jopa toiselle paikkakunnalle. Tällaisissa tilanteissa kokemusten jakaminen muiden vastaavassa tilanteessa olevien perheiden kanssa on tärkeää. Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä toimivan LOISTE-hankkeen suunnittelija Katjaana Järvisen mukaan vanhempien toisilleen tarjoama vertaisuus hankalassa elämäntilanteessa voimaannutta. Yhdessä löydetään puhtia jatkaa eteenpäin.

Vaikeiden asioiden sanoittamisella eteenpäin

Hankkeistamme ALISA-projekti Joensuun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:ssä tukee ja huomioi lapsia ja nuoriakun vanhempi sairastuu. Hankkeen kokemusten perusteella hoivaajan asemaan päätyvät lapset reagoivat vanhemman sairauteen tai alakuloon monin tavoinmutta reagoivat siihen aina jotenkin. Joskus vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä.  

Vanhemman sairastuessa tunnelma kotona on usein hiljainen.  

– Kotona ei osata sanoittaa tunteita, joten ympärillä on vain negatiivinen vyöry, kuvailee eräs hankkeen kohtaamista vanhemmista. 

Hankkeen suunnittelija Anne Korppisen mukaan lapsen näkökulmasta tilanteen käsitteleminen ääneen on äärimmäisen tärkeää. Muutosten, vanhemman tarvitseman hoivan ja siitä aiheutuvan kuormituksen tunnistaminen ja tunnustaminen auttaa kaikkia perheessä.  

– Lapsi huolehtii, kun vanhempi sairastuu. Aikuisten tulee tukea niin, että lapsi ei sairastu huolesta, toteaa Korppinen. 

Toivosta turvaa -hanke työskentelee puolestaan Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:ssä mielenterveys- ja päihdeongelmia kohdanneiden perheiden kanssa. Vastaava hanketyöntekijä Suvi Saarinen toteaa, että tukemalla perheen aikuisia, tuetaan todennäköisesti myös lapsia. Hankkeen tekemän omaistyön ja vertaistuen myötä vanhempi oppii sanoittamaan vaikeita asioita, tunnistamaan tai tunnustamaan oman jaksamattomuuden. 

Kun järjestöjen pienet teot ovat suuria

Järjestötyö voi olla ainutlaatuisessa asemassa vaikuttamassa perheiden kokemaan kuormaan. Voimme kohdata, järjestää monenlaista tukea ja lisätä hyvää. 

Merja Haaksiluoto Sataperhe-hankkeesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan Piiri ry:stä järjestää satakuntalaisille perheille vapaaehtoisia avuksi arjen keskelle. Vapaaehtoinen tukihenkilö on perheen kanssa muutaman tunnin joka toinen viikko. Yhteistyötä tehdään toisinaan myös perheen muiden tärkeiden aikuisten tai ammattilaisten kanssa. Vapaaehtoinen on esimerkiksi tukena, kun palveluiden virka-aika päättyy. 

Jokaisella lapsella ja perheellä on oikeus vapaa-aikaan, jonka mahdollistamisessa järjestöillä on tärkeä tehtäväKokemus siitä, että kuormitus hetkeksi laukeaa, voi pitää pinnalla. 

Lasten Kesä ry:ssä toimiva Leiritoiminta perheitä tukemassa -hanke vie haasteellisessa elämäntilanteessa olevat perheet leirille irtaantumaan arjesta. Hanketyöntekijä Kaisa Kyrö kertoo, että perheet kaipaavat taukoa arjen keskelle. He nauttivat yhdessä olemisesta ja vertaisuudesta. 

Esimerkiksi yhteinen tekeminen ja ruokailu voi tarjota tarpeellisen pysähdyksen kiireisen arjen keskelle. Turussa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen Piiri ry:n Soppaa ja sympatiaa -hanke lisää päiväkotien asiakasperheiden yhteisöllisyyttä järjestämällä päiväkotipäivän päätteeksi toimintaa ja ilmaisen ruokailun vanhemmille ja lapsille. Hankkeen työntekijöiden Miia Päiviön ja Jenni Vuorion mukaan toiminnassa on ollut hauska huomata, miten vanhemmat tutustuvat toisiinsa ja jakavat pikkulapsiperhearjen kokemuksia. 

Perheiden arjen haasteista osa on syvempiä

Toisenlaisen näkökulman perheiden arjen haasteisiin tuo avustusohjelmassamme Kaikkien naisten talon toiminta Turun Valkonauha ry:s. Minkälaista on lapsiperheen arki paperittomana vieraassa maassa? Haastavaa ja äärimmäisen kuormittunutta.  

Projektipäällikkö Minna Saundersin kertomat esimerkkitarinat lapsensa ja puolisonsa maailmalle hukanneista tai menettäneistä naisista vetävät hyvin hiljaiseksi. Näiden naisten tarinat osoittavat, kuinka ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys 

Saunders täydentää perhettä kuormittavien tekijöiden listausta paperittomien naisten näkökulmasta: pelko vainosta, kuolemasta, pitkittynyt turvapaikkaprosessi ja eläminen välitilassa, traumaattiset kokemukset kotimaassa, joita ei ehkä ikinä käsitelläpakomatkalla koetut asiat, huoli perheenjäsenistä, huoli asumisesta, huoli toimeentulosta, huoli käännyttämisestä, kiistanalaiset työsuhteet, hyväksikäyttö asumisjärjestelyissä, ihmiskauppa ja perheiden kohtaamat asenteet tai jopa rasismi. 

Tällä hetkellä Suomessa elää uuspaperittomien ihmisten joukko, joka on syntynyt ulkomaalaispolitiikan, lain ja käytänteiden tiukentamisen myötä etenkin vuoden 2015 jälkeen. Turvapaikan saaminen Suomesta on vaikeutunut. Perheiden jälleenyhdistäminen on lähes mahdotonta. 

Toivottomalta tuntuvassakin tilanteessa voi olla valoa. Saunders kertoo nuoresta vastasynnyttäneestä äidistä, joka pitkästä aikaa oli häneen yhteyksissä ja pyysi apua. Lopulta selvisi, että nainen pyysi apua matematiikan tehtäviin, joita oli suorittamassa peruskoulussa. Kaikista kokemistaan vaikeuksista huolimatta hän menee eteenpäin.  

Kokoamme Kaikille eväät elämään -avustusohjelman yhteen 

Koordinoimme Lastensuojelun Keskusliitossa lasten, nuorten ja perheiden eriarvoisuutta vähentävää Kaikille eväät elämään -avustusohjelmaa. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta, jotka kaikki toimivat STEA:n rahoituksella.  

Järjestämme hanketyöntekijöille verkostotapaamisia, joissa tutustumme toisiimme, kuulemme asiantuntijoiden näkemyksiä eriarvoisuudesta ja jaamme kokemuksia hanketyöstä. Kun kokoamme järjestöissä eriarvoisuuden parissa työskentelevät ihmiset yhteen, syntyy kiinnostavia huomioita jaettavaksi. Tämä kirjoitus on koottu kuormittunutta perhearkea käsittelevän verkostotapaamisemme puheenvuoroista. 

Seuraavat verkostotapaamisemme käsittelevät erilaisuutta ja ennakkoluuloja sekä eriarvoisuuden ylisukupolvisia kehityskulkuja.  

Lue lisää avustusohjelmastamme täällä.

Kuva: Salla KarjalainenLinkki Kaikille eväät elämään -hankkeen sivuille

Salla Karjalainen

Hankekoordinaattori

Salla työskentelee Kaikille eväät elämään -ohjelman koordinaatiohankkeessa, jossa hän suunnittelee ja toteuttaa ohjelmahankkeiden verkostotoimintaa ja vastaa hankkeen viestinnästä.

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *