Siirry sisältöön

Eriarvoistuva koulu – poikkeusaika haastoi koulutuksen yhdenvertaisuutta  

Lapsi etäopiskelemassa tietokoneen äärellä. Kuva: Pexels

Koronakevät paljasti eriarvoistavia rakenteita koulujärjestelmässämme. Kestää vielä, ennen kuin poikkeusolojen vaikutuksista opetukseen ja oppimiseen saadaan tutkimustietoa ja kokonaiskuvaa, mutta alustavista tuloksista voidaan sanoa jo jotain.

Poikkeusolot haastoivat opetuksen järjestämistä ja oppimista sekä kuormittivat huoltajia. Kevään aikana toteutetussa etäopetuksessa oli suuria koulukohtaisia eroja. Tämä koskee kaikkia, mutta erityisiä haasteita kohtasivat maahanmuuttajataustaiset oppilaat. Moni taho pyrki saamaan tietoa lapsiperheiden tilanteesta pandemian ensimmäisten kuukausien aikana. Järjestelmällisesti kerättyä tietoa ja tutkimuksia odotetaan edelleen, mutta monet toimijat tekivät pistemäisiä tiedonkeruita tilanteen vaikutuksista lasten hyvinvointiin. Yle teki nyt syksyllä kyselyn 19 kuntaan. Tulokset osoittivat, että tuen tarve oppilailla lisääntyi valtavasti. Monessa kunnassa noin kolmasosalla oppilaista ilmeni ongelmia tai ne pahenivat.  

Poikkeusolojen vaikutuksia selvittävän tutkimuksen mukaan kaikkia oppilaita ei tavoitettu. Rehtoreista 11 % vastasi, että oli tapauksia, joissa oppilaaseen ei saatu lainkaan yhteyttä etäopetusaikana. Opettajista sen sijana peräti 63 % vastasi, että tällaisia tapauksia oli (rehtoreita oli kyselyn vastaajina 851 ja opettajia yli 5000). Olisi mielenkiintoista tietää, onko näiden tapausten joukossa suhteellisesti paljon maahanmuuttotaustaisia oppilaita.  

Opetushallituksen koordinoiman Poiju-verkoston kautta kerättiin kokemuksia maahanmuuttotaustaisten lasten etäopetuksesta ja lähiopetukseen palaamisesta toukokuun lopussa. Vastauksissa kuvattiin monia onnistumisia, mutta myös melkoisia haasteita sekä valmistavassa opetuksessa, suomi toisena kielenä -opetuksessa (S2) että oman äidinkielen opetuksessa.  

Vanhemmat tarvitsevat ohjausta  

Vanhempien mahdollisuudet tukea lapsiaan koulutyössä saattavat olla maahanmuuttajaperheissä heikot jo ennestään. Kriisin aikana tämä korostui myös tietoteknisten välineiden puutteen tai sovellusten riittämättömän hallinnan vuoksi. Viestintä kodin ja koulun välillä tapahtuu pääasiassa verkossa. Kevään aikana viimeistään kävi ilmi, etteivät kaikki maahanmuuttajataustaiset huoltajat pystyneet käyttämään Wilmaa. Poiju-verkoston keräämien tietojen mukaan joihinkin oppilaisiin tai heidän vanhempiinsa ei kerta kaikkiaan saatu yhteyttä, ja joissain tapauksissa oppilaita käytiin tavoittelemassa jopa kotoa. Yhteyden puuttumisen vuoksi tehtiin myös joitakin lastensuojeluilmoituksia.  

Etäopetuksen epäonnistumiset saattoivat liittyä myös siihen, että perheessä ei ole tietoteknisiä välineitä, niiden käytössä on ongelmia tai välineet eivät riitä kaikille perheenjäsenelle. Monissa maahanmuuttajaperheissä on useampi koululainen, ja opiskelun toteuttaminen ahtaasti asuttaessa ei ole helppoa kenellekään.  

Jos vanhemmat eivät sisäistäneet etäopetuksen ideaa, eivät he ehkä puuttuneet lasten vuorokausirytmin heilahtamiseen kotona ollessa. Opettajan asettamat aikataulut eivät toteutuneet. Tehtävät jäivät tekemättä, kun vierellä ei ollut opettajaa auttamassa, ja ehkä myös siksi, että tehtävänannot olivat alun perin liian haastavia tottumattomille tietokoneen käyttäjille. Opetushallitus julkaisi huoltajille ohjeet lapsen tukemisesta etäopetuksessa usealla eri kielellä. Ohjeita pidettiinkin erittäin tarpeellisina.  

Puutteet opetusjärjestelyissä esiin poikkeustilassa 

Lähiopetusta oli poikkeusaikana jonkin verran tarjolla tarvitseville, kuten juuri maahanmuuttajataustaisille, mutta se toteutui hyvin vaihtelevasti. Sitä ei myöskään aina erityisemmin markkinoitu, joten kaikissa perheissä ei ehkä edes tiedetty lähiopetuksen mahdollisuudesta. Näin kävi paikoin myös kouluruokailun kanssa; kaikissa perheissä ei tiedetty kouluruokailumahdollisuudesta, vaikka se olisi ollut todella tarpeen. Keskeistä olisikin varmistaa entistä huolellisemmin, että huoltajat varmasi saavat opetusjärjestelyitä koskevat tiedot ymmärrettävästi.  

S2-opetuksessa on normaalistikin haasteita ja järjestämisen tavoissa ja laadussa on suurta vaihtelua. Kun keväällä palattiin etäopetuksesta pariksi viikoksi kouluun, aiheuttivat rajoitusten vuoksi tehdyt erityisjärjestelyt S2-opetuksessa uusia ongelmia. Oli vaikea sovittaa näitä tunteja ja pienryhmissä opetusta muiden rajoitustoimien aiheuttamien erityisjärjestelyihin – S2-opetusryhmät kun eivät noudata luokkajakoja. Esimerkiksi Turun seudulla asiasta ei ohjeistettu kouluja, ja käytännöt vaihtelivat suuresti. Tämä tarkoitti, että osa oppilaista sai lukukauden lopussa S2-opetuksen kuten normaalioloissa, osalla tuntimäärä puolittui ja osa jäi kokonaan ilman S2-opetusta. Oman äidinkielen opetus sujui vieläkin huonommin – edes kaikilla opettajilla ei ollut etäopetuksessa vaadittavia tietoteknisiä taitoja.  

Kävi selväksi, ettei näin voida jatkaa syksyllä, jos joudutaan jossain vaiheessa jälleen tekemään rajoituksia opetusjärjestelyihin. Miten lapsen oikeus opetukseen syrjimättömästi toteutuu, kun valmistavan opetuksen järjestämisessä oli suuria aukkoja keväällä, eikä suomi toisena kielenä -opetus palannut raiteilleen edes syksyn työn alkaessa?  

Kirjoittajat

Katri Kuukka, opetusneuvos 

OpetushallitusPerusopetus ja varhaiskasvatus 

Taina Martiskainen, erityisasiantuntija 

Lastensuojelun Keskusliitto 

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *