Siirry sisältöön

Jälkihuolto vastaamaan nuorten tarpeita

Vuonna 2013 Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoitti Toimiva Lastensuojelu -raportissaan, että jälkihuollon yläikärajaa tulisi nostaa 25 ikävuoteen ja kuntien tulisi resursoida jälkihuollon palveluihin riittävästi.

Elämme loppuvuotta 2018, mutta perusasetelma on edelleen sama. Jälkihuollon palveluita on riittämättömästi ja ne jakautuvat epätasaisesti. Jälkihuollon kehittäminen on ollut kuntakohtaista. Monen nuoren tuki loppuu liian aikaisin, kun hän täyttää 21 vuotta.

Lapsen huostaanotto on yhteiskunnan suurin väliintulo perhe-elämään. Yhteiskunta ottaa huollettavakseen lapsen turvatakseen hänen terveen kasvunsa ja kehityksensä. Miten me yhteiskuntana vastaamme näiden lasten tarpeisiin sijaishuollon päättyessä?

Taloudellisesti puhumme suurista summista. Kunnat käyttivät Kuntaliiton selvityksen mukaan vuonna 2017 sijaishuoltoon yhteensä noin 750 miljoona euroa. Hyvin hoidettu, nuorta tukeva jälkihuolto kannattelee itsenäistymisvaiheen yli ja ehkäisee esimerkiksi aikuisten työkyvyttömyyseläkettä tai laitoskierrettä. Viimeaikaiset tutkimustulokset kuitenkin näyttävät siltä, että aivan liian harvoin tässä onnistutaan. Kentällä tehdään paljon hyvää kehittämistä ja sinnikästä työtä, mutta yksittäiset työntekijät ja organisaatiot ovat osin mahdottoman äärellä. Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ovat liian isoja tai heitä ei jälkihuollossa ole ollenkaan, tarvittavia palveluja puuttuu, sosiaaliohjausta ja asumisen vaihtoehtoja on tarjolla liian vähän ja yhteistyö kunnan muiden palveluiden kanssa ei välttämättä toimi.

Nuorten sijoitukset ovat lisääntyneet yli 20 vuoden ajan ja 16-17 -vuotiaat ovat olleet suurin yksittäinen kasvussa oleva asiakasryhmä lastensuojelussa. ME-säätiön tutkimuksen mukaan Suomessa on yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Jälkihuollossa oli tilastojen mukaan 7894 nuorta vuoden 2017 lopulla (samaan aikaan sijaishuollossa oli 17 956 lasta). Kuinka moni jälkihuollon nuori kuuluu syrjäytyneiden tilastoon ja kuinka moni syrjäytyneiksi tilastoiduista olisi oikeutettu jälkihuollon tukeen, muttei sitä saa tai se on laadultaan riittämätöntä? Kuinka paljon useampia pystyttäisiin auttamaan, jos jälkihuoltoikää nostettaisiin suositeltuun 25 vuoteen ja jälkihuollon palvelut vastaisivat valtakunnallisellakin tasolla nuorten tarpeita? Hallituksen kärkihankkeissa ja lastensuojelun selvityksissä painopiste on vahvasti ennaltaehkäisevissä palveluissa ja lapsuuden varhaisessa tuessa. Tämä kaikki on tärkeää ja toivon mukaan tuottaa tulosta ajan kanssa. Me emme kuitenkaan voi sivuuttaa niitä nuoria, jotka ovat nyt sijais- ja jälkihuollossa.

Samaan aikaan, kun Helsingin jälkihuollossa kehitetään uudenlaisia tuen muotoja, on myös määritelty, mikä olisi vähimmäistaso, mitä jokaiselle jälkihuollon piirissä olevalle nuorelle pitäisi pystyä tarjoamaan. Saman suuntaisia suosituksia on nostettu esille useissa eri tutkimuksissa ja nuorten omina toiveina. Jälkihuollossa olevilla nuorilla tulisi kaikilla olla vähintäänkin turvallinen paikka, jossa asua, mielekästä tekemistä päivisin ja ainakin yksi luotettava aikuinen elämässään. Nämä vaatimukset eivät ole todellakaan liikaa.

Osa nuorista pärjää hyvin kevyemmällä ja lyhytkestoisemmalla tuella, mutta ne joilla on vaikeampaa, tarvitsevat enemmän, kuin mitä nyt pystytään tarjoamaan. Myös jälkihuollossa on nähtävissä nuorten välinen eriarvoistuminen ja ongelmien kasautuminen. Jälkihuoltoon tarvitaan riittävästi työntekijöitä, vertaistukea, kokemusasiantuntijuutta, intensiivistä asumisen tukea ja erilaisia asumismuotoja, riittäviä päihde- ja psykiatrian palveluja sekä monenlaisia nuoren vanhempien että mahdollisesti nuoren oman perheen tuen muotoja, jotta emme menetä yhtään enempää nuorta syrjäytymisen polulle.

Laadukkaan jälkihuollon elementit ja hyödyt ovat selkeät, samoin ovat inhimillisen ja taloudellisen menetyksen määrä, jos siinä epäonnistumme. Nyt on tahdon ja tekojen aika!

Kannanotto: Jälkihuollon ikärajaa nostettava 25 ikävuoteen!

Kuntaliiton selvitys: Lastensuojelun 2017 kuntakyselyn tuloksia>> 

Me-säätiön uutinen: Suomessa on 65 941 syrjäytynyttä nuorta>>

THL Lastensuojeluraportti 2017>>

Lisätietoja:

Tove Lönnqvist, kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry 050 502 0329

Tiia Hipp, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto 050 537 0061

Kommentit

  1. taila helin sanoo:

    Sijaisvanhempien arvokasta työtä pitäisi arvostaa eikä heittää hukkaan kun nuori täyttää 18 v. ja haluaa itsenäistyä eikä todellakaan kykene siihen omin avuin. Pitäisi luoda järjestelmä joka seuraa nuoren elämää 25v. asti on tarvittaessa valmis tukemaan ja auttamaan. Yhteyshenkilö joka nuorella tiedossa tarvittaessa .

  2. Katia sanoo:

    Itse jälkihuollon käyneenä (2000-luvun alkupuolella kylläkin) voin sanoa, että jälkihuolto oli riittämätöntä. Myös monille ystäville. Yritän saada erästä jälkihuollossa olevaa tuttua tyttöä vähän liikkumaan, kaupungille ja kun mieli piristyy, patistan kouluun. Ei kukaan näiltä nuorilta kysy mitä kuuluu! Työntekijät vaihtuneet aina tiuhaan, jos sattuikin löytämään parhaan tt.n itselle ja luottamusta, tt vaihtui. En asioinut mielelläni sos.toimessa koska ei peitelty sitä, että olisi parempaakin tekemistä kuin kirjoittaa maksusitoumus sänkyyn tuollaiselle ihmiselle ja seuraava. Ei tukea kuin (asunnon ja) huonekalujen avustamisessa. Se on paljon sekin! Kaikilla ei ole sukulaista tai ystäviä jotka auttaisivat perustarpeissa. Mutta sitten nuori on yksin jos ei ole päässyt kiinni jo huostaanotettuna opiskeluun tai työhön. Jos päivät ovat tyhjää, muutamaa tuntia lukuunottamatta, alkaa helposti kaivata vanhoja kavereita ja tapoja. Jos uudessa kaupungissa, löytää kyllä samankaltaiset ihmiset. Huomattavasti nopeammin kuin ystäviä. Oppinut ettei keneenkään kannata luottaa. Jos on rakastavan perheen tuki ja kunnollisia ystäviä on enemmän mahdollisuuksia mut voi silti pudota. Ja rikottu, köyhä, yksinäinen “orpo” voi olla muutamien vuosien päästä menestyvä, sydämellinen, avoin ilopilleri jolla loistava tulevaisuus. Mut suurinosa mun “päihdekuntoutusyksikön” jengistä on kuollut, linnassa pari. Mutta on meitä niitäkin jotka on sieltä päässyt suht normaaliin arkeen ja elämään oman perheen kanssa. Pitkään piti “vapautumisen” jälkeen vielä käyttää huumeita. Nykypäivän päihdehoidon vääryyksistä en edes ala! :D Onneksi saa nähdä nykyään todella paljon huippupäteviä päihdetyöntekijöitä, kokemusasiantuntijoita ja vertaisia! Eikö kokemusasiantuntijoita ja vertaisia voisi palkata nuorten tueksi laitoksesta pääsyn jälkeen? Avuksi ja tueksi. Koko jälkihuollon ajaksi 2 työntekijää ja molemmat eivät saisi vaihtua ellei mitään luottamusta ole syntynyt. Yksi tukikohta missä päihdetyöntekijä, sos.työntekijä jne. Jokainen nuori näkisi 1-2krt viikossa vuorotellen omia vertaisia/työntekijöitä. Olisivat apuna hoitamassa asioita, työ/kouluhakemuksia, elokuvissa, na/aa jos päihdeongelmaa, siivoamista yhdessä, ruuanlaittoa, mitä vain. Saisi sitä tärkeintä tukeakin alkuun ja hyvänä kakkosena se, että autetaan nuorelle perustarvikkeet ensimmäiseen kotiin.

  3. Katya sanoo:

    Voisi pyöriä vähän kotiavun tyyliin, jokaisella vertaisella/kokemusasiantuntijalla/päihdett olisi 5-12 asiakasta viikossa, jokaista omista nuoristaan näkisi kerran viikossa 2-4 tuntia kerrallaan. Perjantaisin palaveri ja raporttien kirjoitus. Maanantaiaamuisin viikko-ohjelman läpikäynti ja muut asiat, silloin vuorossaolevien päivä alkaa toimistolta. Sinne pitäisi myös nuorille olla matala kynnys tulla kahville, katsoon töitä, lukeen sähköpostit, pelaamaan, näkemään sos.työntekijää, opoa jne. Toki asiakkaina voisi olla muitakin nuoria joilla on ollut vaikea alku. Tai vaikeaa nyt. Ehkä vertaistukiryhmiä ym
    Nuorten pitäisi oppia luottamaan työntekijöihin, olisi edes joku kenelle puhua ja joka haluu kahvin lomassa alkaa katsoon yhtä työkkärin kurssia mistä se nuori vois tykätä ja työllistyä! Ei tarvis menettää enää yhtään henkeä huumeille. Ei minkään ikäisten. Eikä varsinkaan lapsien ja nuorien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *