Kaikki lapset eivät ponnista samalta viivalta

Teemme eriarvoisuutta vähentävässä Kaikille eväät elämään -avustusohjelmassa työtä sen eteen, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuuksia harrastaa ja tutustua toisiin, saada äänensä kuuluviin, tulla kohdatuksi ja kasvaa turvallisessa ympäristössä. Kuulimme tammikuussa verkostotapaamisessamme kokemuksia harrastamisesta, kokemusasiantuntijuudesta ja perheiden tukemisesta tämän päivän Suomessa hankkeidemme työntekijöiltä sekä verkostomme ulkopuolisilta asiantuntijoilta.

Koordinoimme Lastensuojelun Keskusliitossa lasten, nuorten ja perheiden eriarvoisuutta vähentävää Kaikille eväät elämään -avustusohjelmaa. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta, jotka kaikki toimivat STEA:n rahoituksen turvin. Tehtävänämme on tukea hankkeiden kehittämistyötä, osaamista ja verkostoitumista sekä viestiä hankkeiden tuloksista ja vaikutuksista.  

Järjestämme hanketyöntekijöille verkostotapaamisia, joissa tutustumme toisiimme, kuulemme asiantuntijoiden näkemyksiä eriarvoisuudesta ja jaamme kokemuksia hanketyöstä. Kokoonnuimme kevään ensimmäiseen verkostotapaamiseen Tampereelle tammikuussa kuulemaan puheenvuoroja Kaikki lapset eivät ponnista samalta viivalta -otsikon alla. Tiivistin tähän kirjoitukseen huomiota verkostotapaamisestamme. 

Lähiö kasvuympäristönä ja lasten mahdollisuudet harrastaa

Monikulttuurisuuden edistämisyhdistys Walter ry:n toiminnanjohtaja Maurizio Pratesi johdatteli verkostomme näkökulmiin lasten ja nuorten eriarvoisista mahdollisuuksista harrastaa. Harrastamisen yhdenvertaisuuden haasteita ovat hinta, maantieteellisyydet etäisyydet, moninaiset perhetilanteet, tilat, tavoitteellisuus, paikkakunta ja tarjonta.

Vaikka lapsiperheköyhyydestä ja harrastamisen kalleudesta on viime aikoina puhuttu paljon, on järjestöjen asema kiitollinen, sillä voimme toiminnan järjestäjinä ja mahdollistajina vaikuttaa perheiden asemaan konkreettisesti. Mahdollisuuksia on ja asiat voidaan usein järjestellä parhain päin. Moni hankkeistamme auttaa lapsia, nuoria ja perheitä kokeilemaan uutta, löytämään mieleisen harrastuksen ja aloittamaan sen.

Aihetta kommentoi harrastusmestari Ville Anttonen Pienperhe ry:n Minullakin on kerrottavaa – harrastuksesta sisältöä ja iloa lapsen elämään -hankkeesta. Hanke mahdollistaa yhden vanhemman perheiden lapsille harrastusten kokeilemisen ja aloittamisen pääkaupunkiseudulla. Harrastusmestari alleviivasi, että kun harrastamisesta on järjestön tuella tehty mahdollista, on terveellistä tarkastella myös koko perheen näkökulmasta sitä, miten perheessä suhtaudutaan harrastamiseen. Tämä tukee lapsen ja nuoren harrastamisen jatkuvuutta. 

Turun Tyttöjen Talon Vakkesiskot kertoivat hankkeestaan Varissuon lähiössä, joka työskentelee 5.-9.-luokkalaisten tyttöjen kanssa. Varissuolla harrastamisen hinta ei välttämättä ole suurin este harrastuksiin osallistumiselle. Etenkin maahanmuuttajataustaisten tyttöjen harrastamiseen liittyy paljon kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka rajoittavat osallistumista. Puskaradio on tärkeä harrastusten markkinoinnissa. Osallistumiseen liittyvät vahvasti kielikysymykset sekä toiminnan hyvä maine ja turvallisuus, jotta vanhemmat uskaltavat päästää tyttärensä mukaan toimintaan. 

Toinen lähiöhankkeemme, Lähiöinnostajat, toimii Oulun Puolivälinkankaalla Puokkarin Nuokkarilla. Kuulimme esimerkkejä siitä, miten hanke tukee ja mahdollistaa lähiössä haavoittuvassa asemassa olevien lasten, nuorten ja perheiden yhteistä tekemistä matalalla kynnyksellä. Kävijät pääsevät itse tuunaamaan toimintaa oman näköiseksi. Hanke on huomannut, että lähiössä lasten ja nuorten sekä perheiden tuuppaaminen eteenpäin on hankkeen tärkein tehtävä. Kun joku innostaa ja luo edellytykset tehdä ja kokeilla, osallistuvat ihmiset mielellään toimintaan. 

Kokemustieto täydentää ammattilaisosaamista

Osallistuminen, osallisuus, osallistaminen ovat tänä päivänä kaikkien huulilla. Yhteiskuntatieteiden tohtori Taina Meriluoto haastoi verkostoamme käytännössä miettimään: Mitä käsitteet tarkoittavat? Miksi ne ovat tärkeitä? Mitä haluamme niillä saada aikaan? 

Meriluoto haastatteli kokemusasiantuntijoina toimivia henkilöitä väitöskirjaansa. Hän huomasi, että kokemusasiantuntijat itse määrittävät käsitettä hyvin eri tavoin jopa saman hankkeen sisällä. Meriluoto kirjoitti taannoin hyvän kirjoituksen kokemusasiantuntijuudesta sosiologiseen mediasivusto Ilmiöön.

Osassa hankkeistamme työskentelee kokemustaustaisia työntekijöitä. Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n Toivosta turvaa -hanke on niistä yksi. Hanke tarjoaa tukea Tampereen mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkaiden perheille. Hankkeen työntekijöiden mielestä kokemustieto luo ainutlaatuisia kohtaamisia tuettavien perheiden kanssa. Tärkeää on kuitenkin myös, että kokemusasiantuntijatyössä on mahdollisuus tukeen ja omien ajatusten työstöön. He pohtivat, ”miten otan asiakasperheen tilanteen vastaan niin, etten itse uppoa”. 

Auta Lasta ry:n Veturointi-hankkeen kokemusohjaajat pohtivat puolestaan, mitä kokemusasiantuntijuus voi tehdä eriarvoisuuden kokemuksille lastensuojelussa. Hankkeen toiminnassa mukana olevat nuoret saavat itsevarmuutta ja uskoa tulevaan kuullessaan kokemusohjaajien kokemuksista. Kokemustiedon kautta nuoret ymmärtävät paremmin lastensuojelun työntekijöitä ja toisaalta myös ammattilaiset nuoria. Kokemusohjaajat ajattelevat, että kaikki voivat olla kokemusasiantuntijoita, mutta omaa kokemusta pitää käsitellä, jotta voi tukea muita. 

Kokemusasiantuntijatyön eettisyys on tärkeää kokemusohjaajille. Vetureilla on kokemuksia myös siitä, kun kokemusasiantuntijuutta on käytetty väärin. ”Ollaan oltu viinipullon etikettejä”, he kertovat huonoista kokemuksistaan. On haaste meille ammattilaisille, miten huomioimme ja hyödynnämme kokemustiedon niin, ettei synny kokemusta vähättelystä tai ohittamisesta. 

Kun perhe tarvitsee tavallista enemmän tukea

Suomen Mielenterveysseuran koulutuskeskuksen psykoterapeutti Marjukka Laukkanen alusti verkostotapaamisessa perheiden tukemisesta. Hän esitteli systeemiseen perheteoriaan pohjautuvan perhearviointimenetelmän, joka on voimavarakeskeinen tapa käsitellä perheen tilannetta perheen kanssa yhteistyössä. Sen avulla tuetaan ja vahvistetaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja toimintakykyä. 

Hankkeistamme Oulun seudun omaishoitajat ry:n Erityistä energiaa kokenut, että toimintamalli auttaa kehittämään hankkeen perhetyötä. Hanke tukee Oulun seudulla erityislapsiperheitä, jotka ovat saaneet kielteisen omaishoidontuen päätöksen. Hanke kommentoi perheiden eriarvoista asemaa tuen ja avun saajana myös problematisoimalla kolmannen sektorin asemaa perheiden auttajana. Hedelmällistä pohdintaa syntyi esimerkiksi siitä, tuottaako kolmas sektori jopa eriarvoisuutta tarjotessaan  tukea ja palveluita tietyille kohderyhmille ja rajatessaan toisia pois toiminnastaan. 

Voimavarakeskeisyys on myös Kehitysvammaisten palvelusäätiössä toimivan LOISTE-hankkeemme lähtökohta perheiden tukemisessa. Hanke tukee perheitä, joissa lapsella on jokin neuropsykiatrinen häiriö tai sellaisen piirteitä. Hanke kommentoi verkostotapaamisen aihetta näkökulmasta, vastaavatko tällä hetkellä tarjolla olevat palvelut nepsyperheiden tuentarpeisiin. Osuvasti perheiden tilannetta kuvaa kielikuva siitä, kuinka kaikki lapset eivät ponnista samalta viivalta – tai ainakaan samaan suuntaan. Osa ponnistaa maahan, toiset puolestaan hajanaisesti saatavilla olevien palveluiden flipperiin.

Kaikille eväät elämään -avustusohjelmassa haluamme nostaa esiin näkökulmia lasten, nuorten ja perheiden erilaisista lähtökohdista, jotka usein jäävät valtavirran puheenaiheiden varjoon. Kun kokoamme järjestöissä eriarvoisuuden parissa työskentelevät ihmiset yhteen, syntyy kiinnostavia huomioita jaettavaksi. Verkostotapaamisemme ovat tähän oivia tilaisuuksia.  

Seuraavat verkostotapaamisemme järjestämme aiheista perheen kuormittunut arki, erilaisuus ja ennakkoluulot sekä eriarvoisuuden ylisukupolviset kehityskulut. Näistä aiheista lisää blogeissa myöhemmin. 

Lue lisää avustusohjelmastamme ja hankkeista: www.lskl.fi/kaikilleevaatelamaan