Hyppää sisältöön

Kellarin kautta mikrojulkkikseksi

Lapsen oikeudet
Blogit
4.09.2019
Kellarin kautta mikrojulkkikseksi

Harva on voinut välttyä kuulemasta huolta, että mitä lapsille ja nuorille oikein tapahtuu, kun he roikkuvat koko ajan somessa. Tubettajan, vaikuttajan – tai influensserin – ura kiinnostaa yhä nuorempia. Siihen sisältyy lupaus kiinnostavasta elämästä ilman tylsää koulunkäyntiä ja tavallisuutta.

Professori Andra Siibak Tarton yliopistosta kertoi Suomen Akatemiassa pidetyssä seminaarissa mikrojulkisuudesta: ei tarvitse olla erityinen, että voi olla näkyvä. Ennen muinoin julkkikseksi pääsi kirjoittamalla kirjan, voittamalla laulukilpailun tai loikkaamalla muita pidemmälle mäkihyppytornista. Nykyään kuka tahansa voi istua kotona kameran edessä ja puhua päivästään, harrastuksistaan, mistä hyvänsä, ja yleisöä löytyy.

Lapset ja nuoret arvostavat Siibakin mukaan esimerkiksi YouTube-videoissa keskenään hieman ristiriitaisia asioita: puhujan on oltava aito, mutta erottuva, ja ennen muuta ei saa olla tylsä. Kieltämättä on jotain kunnioitettavaa siinä, että pystyy esimerkiksi puhumaan päivästään ja puuron syönnistään niin, että nuorisoa kiinnostaa.

Tietyssä mielessä kysymys on tuotannon demokratiasta: kuka hyvänsä voi osallistua kilpailuun julkisuudesta ja yleensä tuotantovälineet löytyvät omasta taskusta. Tähän voi tietysti huomauttaa, että harva menestynyt some-persoona tekee töitä pelkällä älypuhelimella. Kilpailu on kovaa ja kun tietty raja ylittyy, on pakko panostaa kuvakulmiin, laitteisiin ja editointiin siinä määrin, että kotikutoisuus on vain muisto.

Kukaan ei kerro, miten vaikuttajaksi tai tubettajaksi ryhdytään. Se on epävarmaa ja houkuttelevaa. Se on kapinallista, varsinkin, jos vanhempi sukupolvi ei pidä sitä ”oikeana työnä”. Siinä mielessä nuorten moitiskelu somen käytöstä ei varmasti toimi toivotulla tavalla. Jos jostakin haluaa tehdä välittömästi kiinnostavaa, se kannattaa kieltää ja vielä paheksua päälle.

Mahdollisesti eniten hämmennystä aiheuttaa se, kuinka paljon osalle vaikuttajista ja tubettajista maksetaan. Markkinatalous astuu tietysti tässä mukaan: jos on hyvä, ja tavoittaa mainostajan mielestä oikeat yleisöt, voi pyytää enemmän kuin sellainen, jonka kellarilähetystä katsovat lähinnä äiti ja kaverit. Osa vaikuttajista tienaa työllään jo varsin suuria summia.

”Kyllä monissa muissa ammateissa on paljon isompi vastuu, ja oikein reilussa maailmassa sairaanhoitajat saisivat enemmän palkkaa eikä esimerkiksi markkinointialalla välttämättä pyörisi niin isoja rahoja. En miettisi, miksi tubettaja tienaa paljon, vaan miksi ylipäätään markkinoinnissa liikkuu suuria rahoja. Emme ole tubettaja-alalla vaan osa yritysten markkinointisuunnitelmaa”, suomalainen tubettaja ja sosiaalisen median yrittäjä Sita Salminen sanoi STT:n haastattelussa. Salminen tienasi viime vuonna noin 100 000 euroa.

Nuoriso tuskin turmeltuu somesta sen enempää, kuin aiemmin esimerkiksi televisiosta tai videopeleistä. Kyse on heille itselleen mielekkäästä tekemisestä, jonka avulla voi ilmaista itseään ja olla yhteydessä muihin. Joku saa siitä jopa palkkaa. Minä olisin ollut innoissani, jos olisin junnuna voinut lähettää kasettinauhurilla tehtyjä radio-ohjelmiani koko maailman kuultavaksi. En toki tiedä, mitä mieltä olisin niistä nykyään.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulje