Kummiperhe saa nuoresta vastavuoroisen ihmissuhteen

Noin 100 yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana Suomeen tullutta nuorta on saanut Helsingin Diakonissalaitoksen kautta kummiperheen, jonka kanssa viettää aikaa muutaman kerran kuussa. Eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa kummiperhetoiminnasta kirjoittaa yhteisötyöntekijä Kaisa Eicchorn.

”Te teette kyllä arvokasta työtä”, sanoo moni tuttuni, joka kuulee, mitä teen työkseni. Me taas kummiperhetiimissä ajattelemme, että jokainen kummiperhe vasta arvokasta työtä tekeekin. Tapaamme viikoittain yksin Suomeen tulleita nuoria ja kuulemme, miten kova kaipuu heillä on aikuisen tukea ja perhettä kohtaan. Jokainen perhe, joka tulee toimintaan mukaan, on meille kultaakin arvokkaampi.

”Koska mun perhe on kaukana, haluaisin, että kummiperhe olisi sama, kuin mun perhe”, sanoo yksi kummiperhettä toivova nuori. Moni myös toivoo, että ei tarvitsisi olla yksin ja että voisi oppia suomen kieltä ja kulttuuria. Mikä olisikaan parempi paikka niiden oppimiseen, kuin saada olla ihan tavallisen perheen elämässä silloin tällöin mukana.

Millaista on aikuistua turvapaikanhakijana Suomessa?

Vuonna 2015 Suomeen tuli pakolaisaallon mukana yksin alaikäisenä 3024 turvapaikanhakijanuorta. Suurin osa heistä oli silloin 14-15-vuotiaita ja on nyt täyttänyt tai täyttämässä 18 vuotta. Silloin nämä nuoret muuttavat omaan asuntoon ja perheryhmäkotien ohjaajien päivittäinen tuki loppuu.

”Viikolla menee ihan hyvin, kun on koulua, mutta viikonloppuisin olen yksin kotona ja puhun seinille.” Näin kertoi 18-vuotias nuori tunnelmistaan omassa kodissaan. Eräs kummiäiti kertoi, miten hänen vasta omilleen muuttaneen nuorensa yksiössä on aina kavereita yökylässä, koska nuori ei halua nukkua yksin.

Suomalaiselle turvallisessa kodissa kasvaneelle nuorelle omaan kotiin muutto ja itsenäistyminen voivat olla jännittäviä ja iloisia asioita. Monelle Suomeen yksin alaikäisenä tulleista nuorista ne eivät sitä ole.

Kummiperheestä tukea itsenäistymisvaiheeseen

Etsimme Helsingin Diakonissalaitoksen Kummiperhetoiminnassa turvallisia aikuisia näille nuorille. Kummiperheeksi käyvät kaikenlaiset perheet ja yksin asuvat aikuiset, jotka voivat muutaman kerran kuussa avata kotinsa ovet ja ottaa nuoren mukaan arkielämäänsä. Jokaisella on oma tapansa olla kummi. Yhdessä laitetaan ruokaa, istutaan sohvalla, jutellaan päivän kuulumisista tai harrastetaan.

Kummius on matalan kynnyksen toimintaa. Se on vastavuoroista – molemmat osapuolet antavat ja saavat. Moni kummiperhe ei koe toimintaa vapaaehtoistoimintana, vaan kokee olevansa kumminuoren kanssa samalla lailla sosiaalisessa suhteessa, kuin kenen tahansa kanssa. Toiminnassa on ollut mukana melkein sata kummiperhettä.

Mikä motivoi kummiperhettä mukaan toimintaan?

Useampikin kummiäiti on kertonut meille, että kumminuoren tilanteeseen on helppoa samaistua omien lasten kautta. Jos oma lapsi olisi yksin jossain kaukana, haluaisivat he, että lapsen ympärillä olisi välittäviä aikuisia.

Kummina toimimista kiteyttävät mielestäni hyvin nämä erään kummiäidin sanat:

”Kummina olo on vaatinut meiltä vähän aikaa ja joskus pikkuisen vaivannäköä. Se on tuonut mukanaan iloa ja naurua, ihmettelyä ja itsestäänselvyyksiä, välillä huolta nuoren omaisten kohtalosta ja nuoren tulevaisuudesta. Se on tuonut meille vastavuoroisen ihmissuhteen, jonka soisi jatkuvan läpi elämän.”

Koska yksin Suomeen tulleita nuoria on juuri nyt täysi-ikäistymässä paljon, kummiperhettä toivovia nuoria tulee toimintaamme jatkuvasti lisää. Otamme jokaisen uuden kummiperheeksi lähtevän perheen ilolla vastaan.

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta.

Kaisa Eichhorn, yhteisötyöntekijä
Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiö, Kummiperhetoiminta