Siirry sisältöön

Lähiöinnostajat haastavat arkitekoihin

Lähiöelämään liitetään usein ajatuksia vähävaraisuudesta, syrjäytymisestä ja elämän erilaisista haasteista. Millaista toimintaa tai tukea lähiössä elävät perheet kaipaavat? Lasten, nuorten ja perheiden eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa perheiden tukemisesta lähiöympäristössä kirjoittaa hankepäällikkö Vesa Ilola Puolivälinkankaan suuralueen asukasyhdistyksestä Oulusta.

Alueellinen olohuone on omatoiminen kokeilujen sydän

Oulun Puolivälinkangas on useiden indikaattorien (työttömyys, koulutustaso, toimeentulotuki) perusteella määritelty yhdeksi Oulun haasteellisista lähiöistä. Puolivälinkankaan kaltaisiin lähiöihin halutaan usein vaikuttaa lähiön yhteisöllisyyttä ja asukkaiden osallisuutta kohentavilla kehittämishankkeilla. Vaikka tarkoitus on hyvä, jää kehittämishankkeissa toiminta toisinaan ylhäältä alas suunnatuksi. Se ei välttämättä huomioi asukkaiden arkea ja lähtökohtia. 

Lähiön asukkaat puolestaan haluavat tulla kohdatuiksi ja kuulluiksi omista lähtökohdista ja heidän voimavarojaan kunnioittaen. Asukkaat ja lähiön kehittäjät näkevät toisinaan lähiöelämän ja sen puitteissa järjestetyn toiminnan eri tavoin. 

Työskentelen Lähiöinnostajat-hankkeessa Puolivälinkankaalla. Me mahdollistamme perheille ja nuorille yhteistä tekemistä ja kohtaamispaikkoja. Suunnittelemme toiminnan yhdessä kävijöiden kanssa ja se on heidän näköistään.  

Lähiöolohuoneemme Puokkaritalo on toimintamme sydän. Olohuoneen suosituimpia toimintamuotoja ovat höntsäliikunta, kevyt kerhotoiminta sekä lämmin hävikkiruokailu. Kolmasosa Puokkaritalon yli tuhannesta kuukausittaisesta olohuonekäynnistä muodostuu maahanmuuttajataustaisten äitien ja isien vetämistä vertaiskerhoista tai -tapahtumista. Kerhoja ovat esimerkiksi naistenkerho, miestenkerho ja perhekerho. Niissä tehdään ruokaa, tanssitaan ja oleillaan vapaamuotoisesti. 

Tuunaamme lähiöömme muiden hyviä käytänteitä

Sovellamme toisinaan perheiden arjen haasteiden selvittelyyn tuunaamiamme toimintamalleja muiden tekemästä kehittämistyöstä. Iceheartsvamosmainen rinnallakulku, myönteinen tunnistaminen, ART, dialogi ja sovittelu ovat sulautuneet meillä omaksi kevytsovellukseksi. Toisinaan on syytä etsiä ulkopuolista apua kumppanien kautta. Me emme ole terapeutteja, mutta voimme tarjota luotettavan aikuisen empaattiset olkapäät ja korvat. 

Olemme kehitelleet myös itse erilaisia toimintatapoja kuten Kyläilykassin ja Vertaisyöt. Kyläilykassilla kannustamme eri ikäisiä naapurivierailulle pienen ilmaisen tarjottavan, pelin, elokuvan tai kirjan avulla. Vertaisyössä pieni joukko nuoria keskustelee ja puuhaa omatoimisesti turvallisen aikuisen varjeluksessa.  

Kun teet hyvää, se tekee sinulle hyvää

Teemme pieniä lähiöarkitekoja, joista olemme saaneet hyvää palautetta. Lähiöarkitekoja ovat esimerkiksi ystävälliset sanat ja pienet teot, vanhainkotivierailut, kaverin kanssa ulkoilu tai harrastaminen, kiusaamiseen puuttuminen, vertaisleikkituokio pienemmille tai vaikkapa videotempaus jonkin hyvän asian puolesta.  

Yhdessä perheiden ja kumppaneiden kanssa olemme viettäneet #yhteistäaikaa-haastetta perheissä (yhteensä yli 2000 tuntia), kirjoittaneet yli 50 tsemppausviestiä tuntemattomille nuorille ja tehneet jo yli 200 muuta arkitekoa. Viime kesänä innostimme erityisesti maahanmuuttajataustaisia perheitä kanssamme lähimetsään.  

Vertaistarinoilla voimaannuttaminen

Tämän vuoden suurin panostuksemme on ollut vertaistarinat. Olemme keränneet niitä kyselyjen, haastattelujen, kohtaamisten sekä kirjoitusharjoitteiden kautta. Vertaistarinoiden tavoitteena on tuoda toivoa haasteellisiin elämäntilanteisiin. Osa tarinoista antaa äänen niille, jotka eivät itse kivun tai surun äärellä pysty sanoittamaan ja käsittelemään tilannettaan omin voimin. 

Viidessäkymmenessä vertaistarinassa korostuvat teemoina päihteet, lastensuojelu, itsetuhoisuus, masennus sekä esimerkiksi asperger- tai adhd-perheiden haasteet. Tarinoita on myös lapsiköyhyydestä, erotilantesta, kiusaamisesta ja lähisuhdeväkivallasta.  

Miten voimme ehkäistä eriarvoisuutta lähiössä?

Kokemustemme perusteella suosittelemme näitä viittä keinoa: 

1) Kohtaa arjessa. Kysy, mitä toiselle kuuluu, hymyile sekä rakenna luottamusta. 

2) Kokeile rohkeasti ja ota perheet mukaan kehittämään heitä innostavaa toimintaa. 

3) Mene metsään. Metsä on voimauttava ja ilmainen toimintaympäristö.  

4) Työstä vertaistarinoita. Ne antavat äänen myös näkymättömille ja kaltoinkohdelluille.  

5) Tee hyvää. Hyvän tekeminen toiselle on tuplatehokasta itselle.  

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta.

Vesa Ilola
Lähiöinnostaja
Puolivälinkankaan suuralueen asukasyhdistys ry 

Lähiöinnostajat löydät verkostaPuokkaritalon olohuonetoimintaan pääset kurkistamaan nuorten näkökulmasta Facebookissa ja Instagramissa

Linkki Kaikille eväät elämään -hankkeen sivuille

 

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *