Siirry sisältöön

Media ja lastensuojelun leimasin

Arman Alizad nosti viime viikolla keskusteluun tärkeän näkökulman lastensuojeluun Täällä pohjantähden alla -ohjelmassa. Lastensuojelun tehtävä on auttaa ja tukea, jopa pelastaa ja suojella, mutta lastensuojelun maine toimii tätä tehtävää vastaan. Lastensuojelu pyrkii estämään syrjäytymistä, mutta lastensuojelun asiakkaan leima johtaa syrjintään. Ohjelmassa nuoret kertoivat, miten laitosnuoren leima aiheuttaa ikäviä tilanteita esimerkiksi vaatekaupassa tai kavereiden vanhempien kanssa.

”Pelko ja häpeä pahentaa monen perheen jo valmiiksi vaikeaa elämää,” Arman Alizad tiivistää.

Suomalaisen lastensuojelun alkuaikoina lastensuojelun asiakkaat oli tapana jakaa pahantapaisiin ja suojelua tarvitseviin lapsiin. Tämä jako elää ihmisten mielissä edelleen, vaikka lastensuojelussa on jo vuosikymmeniä ymmärretty, että lapsen oireilun tavasta riippumatta kyse on samoista ilmiöistä ja lapsen avun tarpeesta. Viime keskiviikkona A-studiossa haastateltu entinen lastensuojelun asiakas Toni totesi, että kukaan ei ole menetetty tapaus. Kaikille tulee antaa mahdollisuus. Silti moni lastensuojelun entinen asiakas joutuu koko elämänsä vaikenemaan omasta lapsuudestaan.

Sillä on väliä, miten me lastensuojelusta puhumme.

Haluamme nyt kiinnittää huomiota median valtaan tässä asiassa. Media luo ja ylläpitää mielikuvia. Median tehtävä on toimia vallan vahtikoirana ja siksi on tärkeää, että mediassa puhutaan sosiaalihuollosta ja lastensuojelusta.  Viranomaistoiminnasta tulee kertoa ja sitä täytyy voida kritisoida. Mutta medialla ei ole mitään syytä leimata lastensuojelun asiakkaita.

”Yhdessä koululuokassa on keskimäärin yksi lastensuojelutapaus.”

”Muita alle 15-vuotiaille rikoksentekijöille mahdollisesti koituvia seuraamuksia ovat esimerkiksi huostaanotto ja poliisiasiain tietojärjestelmään jäävä merkintä.”

”Yli 10 000 suomalaista lasta joutui viime vuonna elämään huostaanotettuna.”

Nämä ovat esimerkkejä tämän talven lehtijutuista ja peräisin isoista medioista. Miltä tuntuisi olla lastensuojelutapaus? Miltä tuntuisi kuulla joutuneensa huostaan, jos itse kokee päässeensä sinne? Miltä tuntuisi kertoa asuneensa lastenkodissa, jos kuulijan oletus on, että sinne joutuvat lastensuojelutapaukset jonkun asian seuraamuksena? Lastensuojelun entiset ja nykyiset asiakkaat kertovat, että pahalta.

Entä jos oletus olisi, että lapsi on saanut lastensuojelusta apua vaikeaan elämäntilanteeseen?

Haastamme kaikki Suomen mediatoimijat ja toimittajat kiinnittämään huomiota sanavalintoihinsa lastensuojelusta puhuttaessa ja kirjoitettaessa. Me toimimme mielellämme sparraajina, joten saa ottaa yhteyttä!

 

Sonja Perttula
sonja.perttula(at)lskl.fi
twitter.com/SonjaElla
Lastensuojelun Keskusliitto

Minna Kallio
minna.kallio(at)osallisuudenaika.fi
twitter.com/Osallisuudena
Osallisuuden aika ry

Kommentit

  1. Erja Saarinen sanoo:

    Tämä on hyvin tarpeellista keskustelua. Lasten kaikenpuoliseksi suojelemiseksi tarvitaan parempia sanavalintoja, mutta myös itse työhön parempia, uusia sanoja. Huolto-sana saisi jäädä kodinkonehuoltoon ja sijoittaminen arvopapereihin. Huostaanotto ei minusta ole kovin myönteinen sana vaikka sitä käytettäisiin niin, että lapsi pääsi huostaan. Minusta huostaan laitetaan joku riehuja tai vastaava, se mielikuva sanasta tulee. Toimittajilla on vaikeuksia käyttää myönteisempiä sanoja, jos lainsäädännöstä tulevat sanat ovat tällaisia. Jos keksii itse uusia sanoja, saa pyyhkeitä siitä, ettei edes tunne alan termejä.

  2. Kari Saksanen sanoo:

    Hyvä Sonja ja Minna. Syksystä 1978 lähtien olen työskennellyt lastensuojelussa. Vappuna alkaa eläkeaika. Armanin ohjelmankin aikana minulle kirjoitti yli nelikymppinen nuorisokodissa vuosia asunut poika joka nimeltä mainiten muisteli hänelle tärkeiksi tulleita ohjaajia. Minusta on tärkeää että nuorten ääntä on alettu kuulla.

  3. Kari Saksanen sanoo:

    Nuorten ääni kuuluviin!

  4. Sonja Perttula sanoo:

    Nostit Erja esille hyvän näkökulman! Lastensuojelun kieli on ikivanhaa, joten voisiko sitä muuttaa? Mitähän siitä seuraisi? Toisaalta, näin on myös jo tehty lastensuojelun avohuollon osalta. Yksi sosiaalihuoltolakiuudistuksen tavoite oli saada madallettua perheiden kynnystä hakeutua avun piiriin ja keino oli se, että palveluita tarjotaan myös muutoin kuin lastensuojelun kautta. Palveluiden sisällöissä ei välttämättä mikään muuttunut, ainoastaan otsikko vaihdettiin. Lakiuudistuksen vaikutuksista ei taida vielä olla luotettavia tilastoja, mutta näppituntuma asiakastyön kentältä on, että muutoksen merkitys on ollut asiakkaille suuri.

  5. Janne Jokela sanoo:

    SQC Oy on tuonut markkinoille mm. lastensuojeluun raportointijärjestelmän, jossa lapsen ääni tulee kuuluviin reaaliajassa. Järjestelmässä lapsi, viranomainen ja vanhemmat voivat siis viestitellä reaaliajassa, tämä tuo läpinäkyvyyttä sijaishuoltoon…
    http://www.sqcoy.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *