Siirry sisältöön

Paperittomana Suomessa

Paperittoman ihmisen arki on jatkuvaa huolta toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Millaista on elää paperittomana Suomessa? Millaisia ajatuksia herättää työ näiden ihmisten kanssa? Eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa vapaaehtoisena ja työntekijänä Kaikkien naisten talo -hankkeessa toiminut Venla Österberg kirjoittaa kokemuksistaan.

Teinivuosina luin nuortenromaania, jonka tapahtumat sijoittuivat läntiseen naapurimaahan. Ruotsista turvaa hakenut perhe oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja heitä oltiin pakkopalauttamassa kotimaahan, jossa heitä odotti varma kuolema. Kirjan henkilöt olivat kauhuissaan ja minä järkyttynyt lukemastani. Muistan, kuinka 13-kesäisenä en pystynyt uskomaan todeksi sitä, etteikö turvallisessa ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa maassa annettaisi suojelua sitä tarvitsevalle.  

Kaikkien naisten talolla työskentelyni ja tekemieni vapaaehtoistöiden aikana olen joutunut kohtamaan samoja tunteita – järkytystä ja epäuskoa – sillä erotuksella, että kirjan tapahtumat ovat todellisuutta tämän päivän Suomessa. 

Paperittomuuteen on monia polkuja 

Kaikkien naisten talo -hankkeen suurin asiakasryhmä ovat ihmiset, joita Suomen maahanmuuttopolitiikan ja turvapaikkakäytänteiden tiukentuminen sekä ulkomaalais- ja vastaanottolaissa tehdyt muutokset ovat koskettaneet. Tässä tekstissä kutsun heitä uuspaperittomiksi.  

Uuspaperittomuuden syntyyn on ollut merkittävästi vaikuttamassa turvapaikanhakijoiden oikeusavun heikentäminenLisäksi vastaanottolakia on muutettu niin, että jo korkeimman hallinto-oikeuden valitusvaiheessa olevat henkilöt putoavat palveluiden ulkopuolelle ja paperittoman asemaan. Humanitaarisen suojelun ja väliaikaisen oleskeluvan lupatyypit poistettiin ja perheenyhdistämisen kriteereitä kiristettiin. Vuoden 2015 jälkeen kansainvälisen suojelun saaminen on vaikeutunut huomattavasti. Koska muiden oleskelulupatyyppien saamiseen liittyy monilla ihmisillä perustavanlaatuisia vaikeuksia, kuten passittomuutta ja kohtuuttomia tulovaatimuksia, on paperittomien määrä Suomessa kasvanut merkittäväsi.  

Suomen maahanmuuttopolitiikassa ja turvapaikkajärjestelmässä on ollut haasteita jo ennen vuotta 2015. Vuoden 2015 tapahtumat ja tapahtumia seuranneet reaktiot ovat kuitenkin lyöneet näkyvän leiman suomalaiseen turvapaikkajärjestelmään sekä yli 32 000 ihmisen elämään, jotka hakivat Suomesta turvaa tuolloin.  

Kohtaamme asiakastyössä päivittäin henkilöitä, joiden elämään poliittisen ilmapiirin, käytänteiden ja lainmuutokset ovat vaikuttaneet ratkaisevasti. Osa heistä on saapunut maahan yksin, osa perheenä, mutta heitä kaikkia yhdistää se, että he ovat joutuneet tai ovat vaarassa joutua paperittomaksi Suomessa. Yhteiskunnan rakenteet sekä Suomen maahanmuuttopolitiikka tuottavat ja hallitsevat paperittomuutta.  

Ovatko kaikki yhtä arvokkaita? 

Maahanmuuttopolitikan luomat rakenteet ja turvapaikkajärjestelmässä olevat puutteet tuottavat eriarvoisuutta, jonka jälkiä korjataan vielä pitkään. Paperittomana elävien ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan tilanteeseensa ovat hyvin rajalliset. Paperittomuus ja siihen liittyvä pakkopalautus tai sen uhka koskettavat laajasti erilaisia väestöryhmiä, ja synnyttävät ylisukupolvisia traumaattisia kokemuksia.  

Hankkeemme asiakastyössä olemme tavanneet perheitä, joista osalla perheenjäsenistä on kansalaisuus tai oleskelulupa, ja osa elää paperittomina ja heitä uhkaa pakkopalautus kotimaahan. Olemme kohdanneet äitejä, joiden lapset ovat jääneet kotimaahan tai kadonneet matkalla Suomeen. Lapsia, joita uhkaa pakkopalautus, ja lapsia, joiden vanhempaa ollaan pakkopalauttamassa kotimaahan. Olemme nähneet Suomen viranomaisten antamia päätöksiä, joissa todetaan, että aviopuolisot ovat solmineet liiton tilanteessa, jossa yhteinen tulevaisuus Suomessa on ollut epävarma ja yhteisille lapsille on riittävää se, että vain toinen vanhemmista on heidän elämässään läsnä.  Tämä kaikki herättää huolen lasten edun ja oikeuksien toteutumisesta. Kunnioitetaanko yhteiskunnassamme kaikkien lasten oikeutta vanhempiin ja perhe-elämään? Ovatko kaikki perheet yhtä arvokkaita?

Paperittomuus ja kuormittunut arki  

Paperittomuuden myötä ihminen joutuu alisteiseen ja haavoittuvaan asemaan. Osaksi arkea tulevat muun muassa jatkuva huoli toimeentulosta, asumisesta sekä omasta ja läheisten tulevaisuudesta. Riski joutua erilaisten hyväksikäyttöjen kohteeksi kasvaa. Hyväksikäyttöä voi tapahtua esimerkiksi erilaisissa asumis- ja toimeentulojärjestelyissä 

Vuosia kestäneet oleskelulupaprosessit, paperittomaksi joutuminen, epävarmuus tulevasta sekä jatkuva pelko kotimaahan palauttamisesta kasvattavat riskiä myös erilaisille mielenterveysongelmille. Paperittomalla on oikeus välttämättömään julkiseen terveydenhoitoon, mutta esimerkiksi mielenterveyspalvelut ovat käytännössä paperittomien ulottumattomissa. Julkisten palvelujen puuttuessa palvelujen tuottaminen on siirtynyt kolmannelle sektorille ja vapaaehtoisille. Clobal Glinic, paperittomien klinikka, on tehnyt jo vuosia merkittävää työtä paperittomien kokonaisvaltaisen terveyden hoitamiseksi ja tukemiseksi. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat ja haasteet koskettavat yhtä lailla niin lapsia kuin aikuisia, ja säännöllisen hoitokontaktin puutuminen voi johtaa vakaviin seurauksiin. Henkinen kuormittuminen ja turvaverkostojen puuttuminen heikentävät ihmisten mahdollisuuksia ja resursseja turvata itselleen ja läheiselleen ihmisarvoisen elämän.  

Ihmisarvoisen elämän tukeminen 

Kaikkien naisten talo tarjoaa paperittomille tai paperittomuuden uhassa eläville naisille ja heidän perheilleen paikan, jonne on turvallista tulla ja kiinnittyä. Hankkeen tavoitteena on tukea haavoittuvassa asemassa olevan kohderyhmän osallisuutta ja purkaa eriarvoisuuden kokemuksia. Keskuksessa tarjoamme naisille ja heidän perheilleen neuvontaa ja tukea, ja he voivat osallistua ryhmätoimintaan ja saada vertaistukea. Tarjoamme paikan, jossa lapset saavat olla lapsia ja vanhempien vanhemmuutta tuetaan.  

Vaikka Kaikkien naisten talo on onnistuneet tavoittamaan ison joukon kohderyhmään kuuluvia sekä tukea tarvitsevia, on selvää, että eriarvoisuuden purkaminen vaatii laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Paperittomuuden ennaltaehkäisyyn tarvitaan poliittista tahtoa ja päätöksentekoa sekä ymmärrystä ja halua panostaa resursseihin. Jokaiselle perheelle tulisi turvata ihmisarvoinen elämä. 

Venla Österberg
Projektityöntekijä
Kaikkien naisten talo 

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta. 

Kirjoittaja on toiminut Kaikkien naisten talon vapaaehtoisena vuodesta 2017 sekä ollut hankkeen päiväkeskuksessa projektityöntekijänä kevään ja kesän 2019. Österberg on koulutukseltaan etnologi, ja hän on pro gradu -tutkielmassaan tarkastellut Keski- ja Etelä-Irakin arabiheimojen sosiaalista rakennetta, erityisesti pakkomuuton ja kansainvälisen suojelun tarpeen näkökulmasta. 

Kommentit

  1. Päivi Pennanen sanoo:

    Hyvin kirjoitettu tärkeästä asiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *