Siirry sisältöön

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus – mitä se voisi olla?

Oikeudenmukaisuudella määritellään sitä, miten asioiden tulisi olla. Siitä, miten asiat tällä hetkellä ovat, ei voi päätellä sitä, miten asioiden tulisi olla. Oikeudenmukaisuus ei ole synonyymi lainmukaisuudelle. Oikeudenmukaisuudella on jossain määrin yhtymäkohtia moraalisen hyvän ja inhimillisyyden kanssa.

Sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on kiinteä yhteys yksilön sosiaalisiin oikeuksiin. Sosiaalinen tarkoittaa tässä yhteydessä itse asiassa yhteiskunnallista – eli yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Se puolestaan on keskeisen tärkeä käsite. Siinä on kysymys yhteisvastuusta, solidaarisuudesta, veljeydestä, sisaruudesta; mitä sanaa haluaakin käyttää. Miten takaamme kullekin mahdollisimman hyvän elämän.

Julkisen vallan monin toimenpitein edistetään oikeudenmukaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Monesti kyse on myös yksilöiden keskinäisestä toiminnasta. Autetaanko, korvataanko syntynyt vahinko tai jätetäänkö kiusaamatta.

Mikä on hyväksi lapselle, on hyväksi kaikille

Lasten aseman kannalta tärkeä seikka on varhaiskasvatus. Suomen suuri saavutus, subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, merkitsee todellista huolenpitoa lasten, yhteiskunnan ja jopa elinkeinoelämän kannalta. Varhaiskasvatuksella on arvaamattoman suuri merkitys lapsen tulevaisuudelle. Se on moneen kertaan todistettu tieteellisillä tutkimuksilla.

Mikä on hyväksi lapselle, on hyväksi kaikille suomalaisille. Yhteiskunta saa entistä kelvompia jäseniä, joilla oppi tarttuu päähän, jotka toimivat yhteiseksi ja yksilölliseksi hyväksi ja jotka osaavat ja tietävät keinot yhteiskunnan ja työelämän kehittämiseksi. Elinkeinotoiminta saa osaavampia, yhteistyökykyisempiä ja luovempia työntekijöitä.

Siksi onkin tuhoisaa, että osalta lapsia leikattiin viime vuonna oikeus päivähoitoon puolikkaaksi. Pahimmillaan lapsi leimataan ongelmaperheen lapseksi, kun ainakin toinen vanhempi on kotona. Vanhempi voi tietysti olla kotona muustakin kuin ongelmaksi koetusta syystä. Mutta jos lapsi palaa varhaiskasvatukseen, on leima jo valmis: sosiaaliset syyt palata varhaiskasvatukseen!

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta vahvistaisi myös varhaiskasvatuksen maksuttomuus. Kun perusopetus ja itse asiassa kaikki koulutus on maksutonta, on perusteetonta, että kaikkein pienimpien osalta, ehkä kaikkein pitkävaikutteisimmasta koulutuksesta peritään maksu.

Sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kuuluu myös huolenpito perusopetuksen oppilaista. Meidän on pidettävä huolta siitä, että kaikki lapset läpäisevät säällisin tuloksin perusopetuksen. Niin sanottu armovitonen on armoa vain opettajalle ja vetäytymistä oppimisen oikeuden vastuusta.

Aika merkittävä osa nuorista aikuisista on vailla perusopetuksen jälkeistä tutkintoa. Yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista olisi varmistaa, että kaikki saavat jonkin ammatin. Yksi keino edistää tätä on jatkaa oppivelvollisuutta 18 vuoden ikään. Oppivelvollisuuden voisi suorittaa lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, työpajassa tai missä vain nuoren tulevaisuuden kannalta hyödyllisessä toiminnassa. Samalla yhteiskunta tulisi sitoutuneeksi järjestämään kaikille perusopetuksen jälkeisen koulutuspaikan.

Tavoitteena hyvinvointi

Jatkaaksemme yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta: on pidettävä huolta työllisyydestä, terveydestä, ympäristöstä, reiluista työehdoista, muun muassa. Sanalla sanoen hyvinvoinnista.

Työllisyys ei ole vain toimeentulon varmistamista. Työ on aikuiselle ihmiselle myös omanarvontunnon perusta, sosiaalisten suhteiden lähde, jopa ihmisarvon mitta. Se perustaa paikan yhteisössä ja yhteiskunnassa. Siksi työttömyys on tuhoisaa.

Terveys on perusta toiminnalle. Toimintakyky on välttämätön työnteolle, opiskelulle, harrastamiselle ja ylipäänsä elämiselle. Terveyttä ei kukaan voi taata, mutta parhaaseen saavutettavissa olevaan voidaan pyrkiä.

Terveyserot heijastuvat moniin muihin yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta kielteisiin eroihin. Tuloerot sekä erot koulutuksessa, asumisessa, työllisyydessä ja sosiaalisessa asemassa kasaantuvat terveyserojen myötä.

Reilut työehdot, kuten oikeudenmukainen palkkaus, työturvallisuus, kohtuullinen työaika ja hyvä johtaminen, luovat sellaista henkeä, jota yhteiskunnan kannalta työelämässä tarvitaan. Kun toiminta on vielä sovitettu yhteen perhe-elämän vaatimusten kanssa, ollaan paljon lähempänä oikeudenmukaisuutta.

Hyvinvointi on iso sana. Se sisältää oikeastaan kaikki edellä kuvatut yhteiskunnan ja elämän osa-alueet. Mutta hyvinvointiahan me pohjimmiltaan yhteiskunnassa tavoittelemme.

Talous on vain keino, ei päämäärä

Yhdistyneet Kansakunnat on asettanut tavoitteeksi kestävän kehityksen. Kestävällä kehityksellä on sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöä koskeva ulottuvuus.

Kestävän kehityksen voisi lyhyesti kuvata siten, että hyvinvointi on sosiaalisesti kestävän kehityksen päämäärä. Tavoite on, että jokainen voi mahdollisimman hyvin. On koulutettu, terve, tulee toimeen ja elää puhtaassa ympäristössä.

Talous on keino saavuttaa tuo päämäärä. Taloudella ei ole itseisarvoa, vaan sen avulla voidaan varmistaa niin ihmisten toimeentulo ja palvelut kuin ympäristön hyvä tila. Ympäristö on rajoite ja mahdollisuus. Ympäristöä voidaan käyttää talouden ja hyvinvoinnin saavuttamiseen. Rajoite ympäristö on siinä mielessä, että mitään peruuttamatonta ei saa tuhota.

Oikeudenmukaisuus on taitolaji.

Blogin on kirjoittanut kansainvälisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivän kunniaksi Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pentti Arajärvi

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *