Siirry sisältöön

Vähennän työlläni eriarvoisuutta. Vai vähennänkö sittenkään?

Vastataanko palveluissa apua tarvitsevien perheiden tukipyyntöihin yhdenvertaisesti? Mikä vaikutus kehittämishankkeiden toiminnalla voi olla tukiviidakossa luovimiseen? Kaikille eväät elämään -avustusohjelman kolmen blogin sarjan viimeisessä osassa mietitään, minkälaisissa tilanteissa eriarvoisuutta vähentävät hankkeet voivat myös aiheuttaa eriarvoisuutta.

Kohtaan Loiste-hankkeen toiminnassa jatkuvasti perheitä, jotka kamppailevat kuntien ja kaupunkien kanssa palveluiden saatavuudesta, oikea-aikaisuudesta sekä toimivuudesta. Hankkeessamme tuemme perheitä, joissa lapsella tai lapsilla on nepsykirjoa (muun muassa ADHD, ADD, Asperger, Autismi, Tourette). Näissä perheissä arki voi olla kuormittavaa ja voimavarat hyvin vähissä. Näissä perheissä tuen tarve on käsin kosketeltavaa.

Perheet eivät hae tukea yleensä helposti ja sen pyytämiseksi käydään omat perheen sisäiset kamppailut. Siinä kohtaa, kun perhe on yhteydessä kuntaan, on usein jo ylitetty iso henkinen kynnys.

Kynnyksen ylittämisen jälkeen, alkaa monesti prosessi, joka sisältää lukemattomia palavereita, jotka toteutetaan vain virka-ajalla, tuhansia kaavakkeiden täyttöjä sekä vielä lopuksi pomputtelua paikasta toiseen. Siltikään tukea ei saa kovin helposti tai se ei ole oikeanlaista. Moni perhe luovuttaa ja jättää avun hakemisen kesken, koska voimavarat ovat muutenkin vähissä.

Autamme perheitä hakemaan apua

Hankkeessamme tuemme yksittäisiä perheitä saamaan kipeästi kaipaamaansa palvelua. Mikä ilo se on ollutkaan meille työntekijöille, kun perhe on tullut täydellä sydämellään kiittämään avusta. Ilman meitä he joutuisivat edelleen taistelemaan tuestaan. Samaan aikaan mieltäni kalvavat kaikki ne perheet, jotka eivät ole hankkeemme tai kolmannen sektorin piirissä. Heidän taistelunsa jatkuu edelleen ja tiedän heidän kovasti kaipaavan tukea.

Mistä johtuu, että kun kolmas sektori astuu mukaan perheen elämään ja ottaa yhteyden kuntien tai kaupunkien toimijoihin, palvelut alkavat järjestyä? Tämän myötä perheiden eriarvoisuus lisääntyy huimaa vauhtia. Miksi palveluita ei saada ilman kolmannen sektorin puuttumista asiaan?

Erään perheen kohdalla autoimme hakemuksen kirjoittamisessa. Teimme perusteellisen selvityksen siitä, miksi perhe tarvitsee tiettyä palvelua. Äiti lähetti selvityksen kuntaan, kertomatta, että olimme avustaneet. Perheeseen ei otettu yhteyttä kunnan puolelta lainkaan. Hankkeemme työntekijä soitti kuntaan. Vasta tämän jälkeen työntekijä ymmärsi perheen hädän ja tilanteen, he saivat kaipaamaansa tuen.

Olen miettinyt pääni puhki, miksi tuo äidin lähettämä kirje ei riittänyt? Siinä oli kuitenkin kaikki samat asiat kuin mitä puhelussa tuli esille. Miksi pelkkä perheen yhteydenotto ei riittänyt? Miksi tarvittiin meidän puuttumistamme asiaan? Valitettavasti on todettava, että näin on käynyt monen muunkin perheen kohdalla.

Palveluita tulisi saada ilman järjestöjen apua

Väistämättä mieleeni hiipii ajatus, pitäisikö kolmannen sektorin jättää auttamatta perheitä palveluiden saamisessa? Tällöin emme itse vahvistaisi eriarvoisuutta perheiden välillä. Olisiko parempi, että perheet olisivat samalla lähtöviivalla ilman meidän puuttumista asiaan? Miksi palveluita ei voisi saada helpomminkin, ilman kolmatta sektoria?

Kipuilen asian kanssa varmasti pitkään, koska hankkeemme ei voi tukea kaikkia apua tarvitsevia perheitä. Aina joku perhe jää ulkopuolelle.

Harmittavasti meidän yhteiskunnassamme ne perheet saavat palvelua, jotka jaksavat huutaa eniten. Entä jos voimat eivät riitä ja ääni on sammunut taakan alle? Se on hetki, jolloin tarvitaan kolmatta sektoria.

Niin kauan, kun perheet joutuvat taistelemaan palveluviidakossa, voimme hyvällä omallatunnolla tukea heitä. Vaikka kaikkia emme voi auttaa, on muutama kala saatu pelastettua merestä. Tosin tästä lähtien aion myös kuuluttaa isoon ääneen, että palveluita tulisi saada ilman meidän apuamme. Eriarvoisuutta tässä maassa riittää muutenkin.

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta. 


Maisa Kosola
Projektipäällikkö
Loiste-hanke, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö

Linkki Kaikille eväät elämään -hankkeen sivuille

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *