Siirry sisältöön

Varamummi, kotiystävä, heppakaveri, you name it! Vapaaehtoisista valoa perheiden elämään

Vuorotyöläisen lapset viettävät illat yksin kotona. Toisaalla yksinhuoltajavanhemman arki pyörii lasten harrastusten väliä ravaten. On olemassa sata erilaista perhettä, sadassa eri elämäntilanteessa. Monessa niistä pieni arjen apu olisi välillä paikallaan. Eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa perhearjen keventämisestä vapaaehtoisvoimin kirjoittaa Sataperhe-hanketta luotsaava Merja Haaksiluoto.

On lottovoitto syntyä Suomeen, sanotaan. Yleensä tällä tarkoitetaan hyvää terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmää, demokratiaa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja tasa-arvoa. Sitä, että tarvittaessa yhteiskunta pitää heikoimmista huolta.

Lottovoiton osuminen kohdalle ei kuitenkaan ole sidoksissa ihmisen omiin kykyihin, valintoihin tai älykkyyteen. Päävoittoa ei takaa edes panoksen kasvattaminen: Ylitornioon ei ole osunut seitsemän oikein, vaikka siellä lototaan asukasta kohden 35:llä eurolla enemmän kuin muualla.

Kohtaamissani perheissä ei ole lottovoittajia

Työskentelen Sataperhe-hankkeessa, joka vähentää lapsiperheiden eriarvioisuutta tarjoamalla perheiden omiin tarpeisiin perustuvaa arjen tukea vapaaehtoisvoimin.

Kohtaamissani perheissä ei ole lottovoittajia. On 9-vuotias poika yksin kotona iltaisin äidin ollessa töissä. On nelilapsisen perheen töissä käyvä yksinhuoltajaäiti, jonka aika, rahat ja voimavarat eivät riitä lasten harrastuksiin. On pikkulapsiperhe, jossa isä on kolmivuorotyössä ja äiti pyörittää yksin perheen arkea.

Näillä perheillä menee niin hyvin, että yhteiskunnan ei tarvitse huolehtia heistä. Perheen arkea kuorimittavan tilanteen jatkuessa pitkään vanhempien voimavarat kuitenkin vähenevät. Yksin pärjäämisen kulttuuri on iskostunut syvälle.

Ennen kuin perhe saa tukea, perheen tilannetta ja vanhempien jaksamista arvioi aina joku muu. Tämä kuuluu järjestelmään: tuen lisääntyessä kontrolli lisääntyy. Yhteiskuntamme tukijärjestelmät toimivat pääsääntöisesti virka-aikana ja se, mitä työntekijä lapsen tai perheen kanssa tekee, on ennalta tarkoin rajattua.

Vapaaehtoiset arjen avuksi

Toiminnassamme vapaaehtoinen tukee perhettä arjen kuorman keskellä, kun perheellä ei ole luontaisia ystävä- tai sukulaisverkostoja saatavilla. Autamme, kun työ, taloudelliset huolet, yksinhuoltajuus, parisuhteen haasteet tai sairaus vievät vanhempien voimavaroja ja jaksamista. Satakuntalaiset lapsiperheet voivat itse hakea meiltä varamummia, kotiystävää, aikuiskaveria tai vaikkapa heppakaveria.

Menemme perheen luo heille sopivana aikana. Kuulemme usein olevamme ensimmäisiä, jotka ymmärtävät ja kuuntelevat. Meidän ei tarvitse arvioida tuen tarvetta, vaan perheen oma kokemus riittää. Perheet eivät hae lastenhoitoapua tai kodinhoitajaa, vaan lisäaikuista keventämään arjen kuormittuneisuutta. He ovat kiitollisia pienestäkin avusta.

Vapaaehtoiset toimivat perheen, lapsen tai nuoren kanssa perheelle parhaiten sopivana aikana; aikuiskaveri vie lapsen uimahalliin äidin iltavuoroiltana tai kotikaveri tulee lauantaipäivänä isän ollessa työvuorossa. Varamummi menee perheen kotiin nuorimman päästessä koulusta ja tekee lasten kanssa ruokaa. Kun äiti tulee töistä, perhe ruokailee yhdessä. Apua kaaokseen toivova äiti saa varamummin, jolle yhdessä siivoaminen on ilo. Lapsi, joka rakastaa hevosia, mutta jolle ratsastusharrastus on liian kallis ja talli liian kaukana, saa heppakaverin. Cosplaysta innostunut nuori saa aikuiskaverin, joka osallistuu asun valmisteluun ja tulee mukaan tapahtumaan.

48 kertaa oikein!

Toiminnassamme vapaaehtoisemme saavat sisältöä elämäänsä, perheet rinnalla kulkijan ja kaikki uuden ihmissuhteen, joka kenties syvenee pysyväksi.

Vaati rohkeutta avata ovensa ja perhe-elämänsä vieraalle ihmiselle. Vaati ennakkoluulottomuutta ja suvaitsevaisuutta astua mukaan tuntemattoman perheen elämään. Vaatii kolmannen sektorin toimijoiden joustavuutta ja ammatillista osaamista, jotta perheiden ja vapaaehtoisten polut saadaan kohtamaan kaikkia arvostavasti ja laadukkaasti.

Me olemme saaneet hankkeessamme 48 kertaa oikein! Niin monta vapaaehtoista tukisuhdetta olemme voineet tarjota satakuntalaisten perheiden iloksi ja valoksi.

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta.

Merja Haaksiluoto
Hankekoordinaattori
Sataperhe-hanke, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan Piiri ry 

Linkki Kaikille eväät elämään -hankkeen sivuille

 

Kommentit

Tällä artikkelilla ei ole yhtään kommenttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *