Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden turvapaikanhakijalasten tunnistamisen ja hoidon tulisi olla järjestelmällisempää

Vuonna 2011 Suomessa astui voimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Sopimus on nimetty tekopaikkansa mukaan Lanzaroten sopimukseksi find more. Sopimuksen tarkoitus on ehkäistä ja torjua lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä; suojella seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lapsiuhrien oikeuksia sekä edistää kansallista ja kansainvälistä yhteistoimintaa lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan.

Sopimuksen toteuttamista valvomaan asetettiin sopimuksen osapuolista koostuva Lanzaroten komitea. Vuodesta 2015 Eurooppaa koetelleen pakolaiskriisin tiimoilta komitea on lähettänyt sopimuksen osapuolille, mukaan lukien Suomelle, kyselyn siitä, miten kussakin maassa pyritään tunnistamaan seksuaalista riistoa ja väkivaltaa kokeneet turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalapset sekä miten näitä lapsia suojataan ja hoidetaan.

Suomen vastauksen Lanzaroten komitean kyselyyn kokoaa Ulkoasiainministeriö, joka pyysi asiassa lausuntoa Lastensuojelun Keskusliitolta. Keskusliiton lausunnossa tuodaan esiin, ettei Suomessa ole olemassa erityisjärjestelyjä seksuaalisesti hyväksikäytettyjen turvapaikanhakijalasten tunnistamiseen. Hyväksikäyttökokemusten ilmitulo tapahtuu turvapaikkajärjestelmän normaalin toiminnan yhteydessä. Myöskään seksuaalisen väkivaltaa ja riistoa kokeneiden turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten hoitoon ei ole Suomessa olemassa yhtenäistä järjestelmää. Seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi annettavan hoidon ja tuen taso vaihtelee paikkakunnittain ja yksiköittäin.

Seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksista kertominen voi olla erittäin vaikeaa ja se vaatii, että lapsella on kokemus luottamuksellisesta ympäristöstä. Luottamuksellisen suhteen luominen on pitkä prosessi. Vastaanottokeskusten ja alaikäisyksiköiden henkilöstölle tulisi järjestää säännöllisiä koulutuksia seksuaalisen hyväksikäytön puheeksi ottamisesta ja tunnistamisesta. Tärkeää on myös huolehtia riittävän seksuaalikasvatuksen ja -neuvonnan järjestämisestä turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajanuorille. Tiedon lisääminen omista oikeuksista ja koskemattomuudesta on tärkeä tekijä uudelleen uhriutumisen ehkäisyssä.

Kaiken kaikkiaan yleisellä sosiaali- ja terveydenhuollolla pitäisi olla suurempi vastuu seksuaalisesti hyväksikäytettyjen turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten hoidosta ja tuesta. Tällä hetkellä hoito ja tuki jäävät käytännössä ulkomaalaishallinnon vastuulle, eivätkä turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalapset saa riittävästi esimerkiksi lastensuojelun ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon tukea.

Lisätiedot: LSKL lausunto Lanzaroten komitean kyselystä