Siirry sisältöön

Sote-uudistuksessa on edettävä hallinnollisesta uudistuksesta asiakaslähtöiseen uudistukseen 

Lakimerkki vaaka

Lastensuojelun Keskusliitto esittää useita välttämättömiä korjaustarpeita sote-maakuntauudistuksen lakiluonnokseen, joka on ollut nyt lausunnoilla. Asiakasnäkökulmaa on tarpeen vahvistaa uudistuksen jatkovalmistelussa.

Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa sote-maakuntauudistuksessa etenemistä nyt lausunnoilla olleen lakiluonnoksen pohjalta, mutta esittää lausunnossaan useita välttämättömiä korjaustarpeita luonnokseen. Keskeisimpänä heikkoutena lausunnossa nähdään, että uudistus on sisällöltään pitkälti rakenteellinen ja hallinnollinenkun taas palvelujen kehittäminen on jäämässä vähemmälle huomiolle. Asiakasnäkökulmaa on tarpeen vahvistaa uudistuksen jatkovalmistelussa.  

Lapsenoikeuksien toteutumisen kannalta keskusliitto asettaa sote-uudistukselle seuraavat tavoitteet: 

1) haavoittuvassa asemassa olevien lasten moniammatillisen tuen laadun ja saatavuuden turvaaminen,

2) lastensuojelun sekä lapsi- ja nuorisopsykiatrian resurssien turvaaminen,

3) ennaltaehkäisevien, voimavaroja vahvistavien palvelujen vahvistaminen, sekä

4) lasten ja nuorten osallisuuden lisääminen.

Lausunnon mukaan nämä tavoitteet eivät näy velvoittavina lakiluonnoksessa 

Keskusliiton mukaan lakiluonnos antaa mahdollisuuden väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiselle ja palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaamiselle, mikäli sitä täydennetään ja korjataan lausunnossa esitetyillä tavoilla. Lakiluonnoksen vahvuuksina keskusliitto näkee: 

1) sote-palvelujen järjestämisvastuun siirtämisen väestöpohjaltaan suuremmille organisaatioille,

2) sote-palvelujen laadun ja kehittämisen varmistamisen kansallisella ohjauksella,

3) uudistuksen mittaluokan rajaamisen sote-uudistukseksi, jolloin sen toteutuminen on varmempaa.

Palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen vaikuttaa keskeisellä tavalla myös rahoitus, jonka toteutuminen yhdenvertaisena ja tarveperustaisena on keskeistä.  

Huolena lastensuojelun tulevaisuus 

Keskusliitto kiinnittää huomiota useisiin lastensuojelua koskeviin epäkohtiin lakiluonnoksessa ja esittää niiden korjaamista lain jatkovalmistelussa. Lakiluonnos asettaisi yksityiselle palveluntuotannolle tiukat rajat, jotka ovat erityisen haasteellisia lastensuojelun sijaishuollon osalta. Ostopalveluja ei saisi käyttää palveluissa, jotka sisältävät julkisen vallan käyttöä ja lisäksi oman palvelutuotannon olisi oltava ”riittävää”.

Yksityinen palvelutuotanto kattaa yli 90 % sijaishuollon palveluista. Myös lastensuojelun avohuollon palveluista huomattava osa ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta ja järjestöiltä. Esimerkiksi perhetyötä, tukihenkilö- ja tukiperhepalveluita, perhehoidon rekrytointi– ja tukipalveluita, sijaishuollon laitospalveluita ja ammatillista perhekotihoitoa toteutetaan ostopalveluina.  

On myönteistä, että siirtyminen kuntaa suurempaan, sote-maakuntien järjestämisvastuulla olevaan sote-alueeseen lisää mahdollisuuksia maakunnan oman palvelutuotannon vahvistamiseen, monipuolistamiseen ja tehostamiseen. Lakiluonnoksessa asetetut rajaukset on kuitenkin todettava lastensuojelun näkökulmasta epärealistiseksi eikä niiden voi katsoa olevan lapsen edun mukaisia, sillä ne supistaisivat palveluvalikoimaa merkittävästi. On tärkeää säilyttää vapaus arvioida, mikä palvelu vastaa parhaiten kunkin lapsen, nuoren ja perheen yksilöllisiin tarpeisiin.   

Uudistus antaa mahdollisuuden jatkaa moniammatillisen työn vahvistamista, mutta valitettavasti lakiluonnos ei tähän velvoita. Lakiluonnoksen perusteluissa lasten, nuorten ja perheiden palvelujen yhteensovittamisen kannalta keskeinen perhekeskustoiminta mainitaan ainoastaan uudistuksen mahdollisuutenaSamoin osaamis- ja tutkimuskeskustoiminnan (OT-keskus) käynnistäminen on kiireellistä, jotta erityisen vaativaa tukea voidaan kehittää tutkimusperustaisesti, mutta lakiluonnos ei sitä edellytä. 

Palvelujen moniammatillinen yhteensovittaminen ja kehittäminen on erityisen tärkeää lasten, nuorten ja perheiden kannalta. Palveluketjut esimerkiksi lapsi- ja nuorisopsykiatrian, lastensuojelun, päihde- ja aikuissosiaalityön sekä koulun ja päiväkodin välillä ovat keskeisiä, jotta riittävä tuki voidaan tarjota. Myös vammaisten lasten kohdalla palveluketjujen perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen ja koulun tai päiväkodin välillä on toimittava.  

Kuka vastaa hytestä?  

Lakiluonnoksen perusteella hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen olisi jatkossa sekä kuntien että sote-maakuntien vastuulla. Lain jatkovalmistelussa on tärkeää varmistaa, että kuntien ja maakuntien yhteistyö ja tehtävänjako on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tarkasti määriteltyettei se jää molemmissa organisaatioissa sivurooliin. Jääkö kunnille resursseja tai kannustinta vahvistaa hyvinvointia ja terveyttä, kun korjaavat toimenpiteet ovat jatkossa sote-maakunnan vastuulla?

On vaarana, että järjestöjen rahoitus heikkenee merkittävästi joissakin sote-maakunnissa, mikäli sekä kunnat että sote-maakunta katsovat, että tehtävä kuuluu toiselle osapuolelle. Sote-maakuntauudistukselle asetetut tavoitteet eivät voi toteutua, mikäli järjestöjen toimintaedellytykset heikkenevät. 

Lähipalveluperiaate ja kuntien kyky turvata lasten palvelut 

Lähipalveluperiaatteen toteutuminen on varmistettava lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalveluissa. Laaja-alainen lapsivaikutusten arviointi on tehtävä aina, mikäli sote-maakunnassa suunnitellaan lasten ja nuorten palvelujen keskittämistä.

Arvioinnissa on selvitettävä keskittämisen tuomat hyödyt ja haitat lapsille ja nuorille. Sote-maakunta uudistuksessa on lisäksi varmistettava, että kuntien järjestämisvastuulle jäävät lasten ja nuorten palvelut eivät vaarannu.  

Tutustu lausuntoon: Lastensuojelun Keskusliiton lausunto sote-maakuntauudistuksen lakiluonnokseen 22.9.2020