Siirry sisältöön

Viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä tulisi syventää ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa

Uhreja lähellä olevaa työtä ja ennen kaikkea ihmiskaupan uhrien tunnistamista tehdään paljon kansalaisjärjestöissä. Keskusliitto katsookin aihetta juuri viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyön sekä lasten näkökulmasta lausuessaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaatiorakenteen jatkosta.

Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua, kun ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaatiorakenteen jatkoa pohditaan.

Kuten ehdotuksessa tuodaan esille, muissakin Euroopan maissa on erityisen koordinaattorin vetämä ihmiskaupan vastainen rakenne, ja että EN:n ihmiskaupan vastainen yleissopimus myös velvoittaa jäsenvaltioita järjestämään eri toimijoiden ja toimintojen yhteensovittamisen. Koordinaatiorakenne asetettiin määräajaksi vuonna 2014, mutta luonnollisesti ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaatiota tarvitaan jatkossakin, kun toiminta koskee useita hallinnonaloja. Ihmiskauppatapausten lisääntymisen myötä on entistäkin tärkeämmäksi noussut myös yhteistyö kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välillä. Uhreja lähellä olevaa työtä ja ennen kaikkea ihmiskaupan uhrien tunnistamista tehdään paljon kansalaisjärjestöissä. Keskusliitto katsookin aihetta juuri viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyön sekä lasten näkökulmasta.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto luonnoksesta ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaation jatkon järjestämiseksi voidaan tiivistää seuraavasti:

  • Luonnoksesta tulisi käydä selvemmin ilmi, miten koordinaatiorakenne on tukenut lasten aseman ja edun huomioimista, ennen kaikkea tunnistamis- ja ohjausjärjestelmän (NRM) rakentamisessa.
  • Valtiohallinnon koordinaatiorakenteen yhteys alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin olisi hyvä kuvata ja sitä tulisi vahvistaa jatkossa.
  • Luonnokseen kaivataan vahvempaa sitoutumista entistäkin toimivamman yhteistyön rakentamiseen kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka ovat avainasemassa ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa ja mukana auttamistyössä.
  • Jatkokehittämisen tärkeä kysymys on, onko koordinaattorin toimi oikeassa paikassa valtionhallinnossa.

Lastensuojelun Keskusliiton lausunto

Ehdotuksessa kuvaillaan laajasti nykytilaa hallinnon näkökulmasta; toimintaohjelmaa, rakennetta ja eri toimijoiden tehtäviä. Dokumentti ei kuitenkaan sisällä varsinaista analyysiä siitä, miten hyvin koordinaatiorakenne on toiminut. Tästä johtuen myöskään erityisiä kehittämisehdotuksia ei oikeastaan ole.

Keskusliitto on ottanut aiemmin antamissaan ihmiskauppaan liittyvissä lausunnoissa kantaa lapsiuhrien asemaan, esimerkiksi auttamisjärjestelmään liittyvää lainsäädäntöä laadittaessa. Tähän asti ihmiskaupan lapsiuhrien tai ihmiskaupan uhrien lasten asemaan ei ole paneuduttu erikseen. Valtioneuvoston toimintaohjelmassa 2016–2017 sitoudutaankin siihen, että ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista koskevassa kehitystyössä otetaan yhdeksi painopistealueeksi lasten asema. Toivottavasti tekeillä oleva kansallinen tunnistamis- ja ohjausjärjestelmä (NRM) tulee osaltaan korjaamaan tätä puutetta. Järjestelmän kehittämisen etenemistä olisi tarpeen kuvailla jonkin verran käsillä olevassa ehdotuksessa, nyt vain viitataan sen etenemiseen.

Ilman varsinaista analyysia koordinaatiorakenteen toimivuudesta on vaikea ottaa kantaa siihen, miten lapsen asema tulee huomioiduksi. Keskusliitto toivookin, että käsillä oleva ehdotus koordinaation jatkamisesta sisältäisi kuvausta siitä, miten tätä tavoitetta on toteutettu. Käsillä oleva luonnos viittaa käynnistymässä olevaan viranomaishankkeeseen esimerkkinä ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman toimeenpanon edistymisestä: ”…lapsen aseman, edun ja oikeuksien huomioiminen on otettu konkreettisesti huomioon käynnistyvää viranomaisauttamiseen liittyvää hanketta koskevassa suunnittelussa ja tämä tulee näkyviin kyseistä hankekokonaisuutta toteutettaessa koulutuksellisina toimina”. Keskusliitto ehdottaa, että luonnoksessa avattaisiin, mitä tällä tarkoitetaan ja mistä hankkeesta on kysymys.

Järjestöjen kautta kosketus uhrien ongelmiin

Keskusliitto toistaa aiemman kantansa myös siitä, että paikallisviranomaisten rooli on merkittävä ihmiskaupan vastaisessa työssä. Esimerkiksi kuntien lastensuojelun ja auttamisjärjestelmän yhteistyötä on syytä kehittää yhdistämällä molempien ominta asiantuntemusta. Paikallistason toimintaan viitataan luonnoksessa ainoastaan maininnalla kansalaisyhteiskunnan (Rikosuhripäivystyksen) järjestämistä alueellisista kokouksista. Valtionhallinnon koordinaatiorakenteen yhteys alueellisiin ja paikallisiin toimijoihin olisi syytä kuvailla. Tähän tosin liittyy vielä ennakoimattomia vaikutuksia, joita SOTE- ja maakuntauudistuksen etenemisen myötä voi tulla.

Konkreettisia ehdotuksia on luonnoksessa oikeastaan vain kaksi, joista toinen liittyy yhteensovittamissihteeristön kokousten kirjaamiskäytäntöön. Toinen on ehdotus määräajoin, esim. kaksi kertaa vuodessa järjestettävästä pyöreän pöydän kokouksesta. Tällä haluttaneen pureutua esitettyyn toiveeseen siitä, että koordinaatiorakenteeseen saataisiin käytännönläheisempää otetta. Ehdotuksesta ei aivan käy ilmi, mitä uutta pyöreän pöydän keskustelut toisivat verkoston toimintaan; verkostoon kuuluu nykyiselläänkin myös järjestötoimijoita. Ilmeisesti ajatus on saada työhön entistä maanläheisempi ote, jotta päästäisiin pureutumaan tehokkaammin havaittuihin ongelmiin ihmiskaupan uhrien asemassa. Mahdollisiksi aiheiksi pyöreän pöydän keskusteluihin mainitaan kuitenkin esimerkiksi ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman valmistelu. Ohjelmien valmistelun sijaan järjestöt kaipaavat avointa keskustelua ja konkreettisia ratkaisuja niiden havaitsemiin ongelmiin lainsäädännön toimeenpanossa, jotka liittyvät ihmiskaupan uhrien oikeuksiin, asemaan ja hyvinvointiin.

Kaiken kaikkiaan Lastensuojelun Keskusliitto pitää siis tärkeänä, että ihmiskaupan uhreja lähellä olevien kansalaisjärjestöjen ja valtionhallinnon ihmiskaupan vastaisen rakenteen yhteistyöhön kiinnitetään entistäkin enemmän huomiota. Ihmiskaupan vastaisen työn koordinoinnin järjestämistä varten perustettu työryhmä korosti vuonna 2013, että:

”Ihmiskaupan vastaisen toiminnan seuraamiseksi ja koordinoimiseksi on tärkeää, että käytännön työssä saatu tieto saadaan osaksi päätöksentekoa, jotta operationaalisella tasolla esille nousseisiin ongelmiin voidaan reagoida päätöksenteossa. Tavoitteena on, että ihmiskauppakoordinaattori seuraa ajantasaisesti sekä päätöksentekoa että käytännön työssä esille nousevia haasteita ja uusia ilmiöitä.”[1]

Koordinaattorin paikka valtionhallinnossa pohdittava

Käsillä olevassa luonnoksessa mainitaan koordinaatiorakenteen toiminnasta saadun positiivista palautetta monilta yhteistyötahoilta, yksilöimättä kuitenkaan palautteen antajia. Järjestelmän arviointiin ei ole sen alkuvaiheessa varattu resursseja. Oletettavasti koordinaatiorakenne nähdään laajasti tarpeelliseksi. Keskusliittokin on sen kannalla, että jatkossakin koordinaatiota tarvitaan. Jossain vaiheessa lienee tarpeen kuitenkin tehdä tarkempi arviointi siitä, miten rakenne toimii ja olisiko tarpeen tehdä joitain muutoksia; olisiko esimerkiksi tarpeen miettiä koordinaattorin sijaintia valtionhallinnossa. Onko koordinaattorin luontevin ja paras paikka lähtökohtaisesti sisäministeriön hallinnonalalla, ja ennen kaikkea poliisiosastolla?  Toisiko toimen kierrättäminen eri ministeriöissä nämä muut ministeriöt entistä vahvemmin mukaan ihmiskaupan vastaiseen työhön?

Mahdollisesta sääntelyn tarpeesta esitys tulee johtopääkseen, ettei koordinaatiorakenteesta ole tarvetta säätää lailla. Tämä onkin varmasti perusteltua. Esitykseen kuitenkin tuodaan sisäministeriön poliisiosaston esittämä arvio ihmiskaupan uhreihin liittyvän yksilöivän tiedon jakamisesta yhteensovittamissihteeristössä. Jos asia on tarpeen nostaa keskusteluun tässä yhteydessä, tätä kohtaa tulee kuitenkin selkeyttää. Nyt tekstistä ei selkeästi käy ilmi, haluaako poliisiosasto laajentaa joidenkin tahojen tiedonsaantioikeuksia vai onko se huolissaan yksilöiden yksityisyydensuojasta – että myös sellaiset yhteensovittamissihteeristön jäsenet saattavat saada yksilöityjä tietoja asiakkaista, joilla ei tätä oikeutta vastaanottolain 52 § mukaan ole.

Keskusliitto esittää vielä, että ehdotuksesta kävisi ilmi valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen verkoston kokoonpano, esimerkiksi liitteenä.

……………………….

[1] Ihmiskaupan vastaisen toiminnan poikkihallinnollisen seurannan ja koordinoinnin järjestämisestä valtioneuvostossa. Sisäinen turvallisuus, SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISUJA 15/2013, 4.